Luodaanko Suomeen asekieltolakia?

Mielipidekirjoitus, julkaistu Helsingin Sanomissa 16.8.2006 (lyhentämätön versio)
Luodaanko Suomeen asekieltolakia?

Pitkän linjan metsästäjänä ja tarkkuusammuntalajien harrastajana olen huolestuneena seurannut ampuma-aseista poliittisin tarkoitusperin käytävää keskustelua Suomessa. Nykyinen lainsäädäntö ampuma-aseiden osalta on pääpiirteissään havaittu erittäin toimivaksi ja aseiden varsin huomattavaan määrään nähden niillä tehtyjen rikosten sekä aiheutettujen tapaturmien määrä on kiitettävän alhainen. Tällöinkin usein on kyseessä luvaton ase joka on lupakäytännöltä piilossa.

Viimeisin Ase- ja Arpajaishallintoyksikön työryhmän ehdotusluonnos on herättänyt harrastajapiireissä valtavasti huomiota yksityiskohtineen. Tämän pohjalta lupakäytäntö tulisi koko maassa yhtenäistää, mikä sinänsä on tasapuolisuusperiaatteiden mukainen lähtökohta, mutta ehdotuksen yksityiskohdat ovat monilta osin vailla logiikkaa, tarkoitushakuisia tai jopa järjenvastaisia. Ehdotuksen mukaan mm. sotilaskäyttöön tarkoitetuista aseista edelleenkehitetyt siviilikäyttöön myytävät kertatulimuunnokset tulisi jättää luvittamatta. Ideologisena ja kosmeettisena periaatteena tämä saattaa asiaa tuntemattoman henkilön mielestä kuullostaa loogiselta, mutta todellisuudessa se sisältää lähes kaikki modernit, ergonomialtaan ja käyttöturvallisuudeltaan markkinoiden parhaimmistoa edustavat ampuma-aseet ja pakottaa harrastajat valitsemaan käyttöönsä vanhaa teknologiaa edustavia ratkaisuja. Vastaava analogia olisi, että esimerkiksi vuoden 1920 jälkeen suunniteltujen autojen rekisteröinti kiellettäisiin. Kaikki ymmärtävät ajoneuvotekniikan kehityksen menneen tässä ajassa eteenpäin ja samalla tavalla ovat kehittyneet myös tarkkuusammunta- ja metsästysaseet. Nostalgialla on omat arvonsa mutta kulttuurihistoriaan vetoamiselle ei ole loogisia eikä teknisiä perusteita kuten autovertauksestakin voidaan huomata.

Vastaavasti luonnoksessa ehdotetaan lupateknisin keinoin estämään useimpien karbiinien käyttö metsästyksessä, jättäen vuosisataiset perinteet huomiotta. Tämä linjaus on myös ristiriidassa 1998 voimaantulleen aselain kanssa, joka ei tämäntyyppistä rajoitusta tunne. Onko AAHY:llä edes valtuuksia tehdä tällaisia ohjeita, Suomen Eduskunnan asianmukaisesti säätämän lain vastaisesti?

Ehdotuksen toteutuessa nykyinen toimiva ja päälinjoiltaan looginen tilanne muuttuisi niin, ettei juuri mitään viimeisen vuosisadan aikana suunniteltuja moderneja ampuma-aseita olisi enää mahdollista saada luvallisesti hankittua metsästyskäyttöön ja vain harvoissa poikkeustapauksissa edes tarkkuusammuntaan. AAHY:n aselaista tulkitsema "kieltolaki" yrittää korjata ongelmaa jota ei edes ole olemassa ja huonoimmassa mahdollisessa tapauksessa se aikaansaa ampuma-aseiden osalta samanlaisen kysynnän ja tarjonnan tilanteen kuin alkoholia koskeva kieltolaki aikanaan. Omasta näkökulmastani ampuma-aseiden omistus Suomessa on parasta pitää valvottuna ja rationaalisena, eikä luoda keinotekoisilla, toissijaisiin yksityiskohtiin perustuvilla kielloilla tilannetta jossa lain kunnioituksen heikentyminen saattaisi aiheuttaa ei-toivottuja lieveilmiöitä.

Henri R Helanto
Metsästys- ja aseharrastaja
Espoo