Arvoisa Kansanedustaja

NRA Kansallinen kivääriyhdistys ry on huolestunut laillisten aseiden ja ampumatarvikkeiden hallussapitoa rajoittavista toimenpiteistä. Rajoitukset koskisivat käytännössä kaikkia 560.000 aseenomistajaa ja niitä on laadittu pääasiassa virkamiestyönä ilman asiantuntijoiden käyttöä. Rajoitustoimenpiteitä on laadittu useamman eri ministeriön toimesta, mikä on tietoista asevastaista toimintaa. Tämän kaltaiset rajoitukset eivät paranna yleistä kansalaisten turvallisuutta, vaan haittaavat ainoastaan laillisesti ja asiallisesti aseita harrastavaa kansalaista.

Sisäasiainministeriö:

Arpajais- ja asehallintoyksikkö on laatimassa aselupakäytäntöjen yhtenäistämisohjeita. Lausuntokierroksella etujärjestöt vastustivat ko. ohjeen luonnosta, mikä on laadittu viranomaistyönä ilman Ampuma-aselautakuntaa tai muita asiantuntijoita. Kyseinen ohje aiotaan ilmeisesti hyväksyä hyvin pienin muutoksin. Ohjeen sisältö ei ole aselakiuudistuksen hengen mukainen. Ohjeena se asettuisi selvästi lakien ja asetusten yläpuolelle. NRA Kansallinen kivääriyhdistys ry esitti luonnoksen hylkäämistä kokonaisuudessaan, koska se sisälsi erittäin runsaasti huonosti valmisteltuja ja virheellisiä kohtia. Ohjeen eteneminen tulee pysäyttää ja antaa uudelleen valmisteltavaksi asiantuntijatyönä.

Kauppa- ja teollisuusministeriö:

TUKES on ryhtynyt valmistelemaan räjähdeasetuksen muutosta. Asetuksen tarkoitus on estää kansalaista hallussa pitämään ampumatarvikkeita. Rajoittaminen ei perustu tiedustelumme pohjalta mihinkään vaaraa aiheuttaneeseen tosiseikkaan, vaan tunnepohjaiseen rajoittamistarpeeseen.

Liikenne- ja viestintäministeriö:

ADR-määräysten mukaisten VAK-säännöstöjen ajan tasalle saattaminen pitää tarkastaa tavallisen siviililiikenteen jättämiseksi selkeästi määräysten ulkopuolelle (277/2002 1.1.3.1. ja 1.1.3.6.). Ampumatarvikkeiden kuljettaminen ei aiheuta ollenkaan sellaista riskiä kuin varsinaisten räjähteiden kuljettaminen. Asiaan ei olla ilmeisesti riittävällä vakavuudella kiinnitetty huomiota ja se saattaa aiheuttaa myöhemmin ongelmia ilman tarkennusta.

Ulkoasiainministeriö:

Edellinen ulkoministeri tuki voimakkaasti asevastaista toimintaa ja yritti yksipuolisesti rajoittaa Suomen luvallisten siviiliaseiden määrää. Ulkoasiainministeriö rahoitti veronmaksajien rahoilla asevastaisia kansalaisjärjestöjä. Nykyisen Ulkoasianministeriön on tutkittava asiassa tehdyt luvattomat toimenpiteet, sekä korjattava virheelliset lausunnot ja teot. Suomen siviiliaseet kuuluvat muutenkin asiana Sisäasiainministeriölle ja kaikilla kansalaisilla tulisi olla oikeus tietää, mitä heidän oikeuksilleen oltiin tekemässä.

NRA Kansallinen kivääriyhdistys ry antaa eduskunnalle asiantuntija-apuaan edellä mainittuihin asioihin.

Helsingissä, 8.5.2007, NRA Kansallinen kivääriyhdistys ry:n hallituksen puolesta

Runo K. Kurko
NRA:n puheenjohtaja

Toni Stoschek
NRA:n pääsihteeri

Tommi Vuorenmaa
NRA:n ensimmäinen varapuheenjohtaja

Liitteet:

Liite1 Patruunoiden aiheuttama räjähdysriski mm. tulipalossa

Liite2 Räjähdeasetus 28.5.1993/473 70§-72§

Liite3 Ote Liikenneministeriön päätöksestä 969/1994

Liite1

Patruunoiden aiheuttama räjähdysriski mm. tulipalossa

Nykyään kaikissa patruunoissa käytettävä nitroselluloosaruuti on deflagroivaa (palavaa), eikä räjähtävää (detonoivaa) paineistamattomassa tilassa. Toimintaperiaate perustuu verrattain hitaan palamisen kehittämään paineen nousuun erittäin lujarakenteisessa kaasutiivissä tilassa, ampuma-aseen patruunapesässä.

Patruunoiksi ladattu ruuti on suojattu messinkisellä kuorella, mikä edelleen vähentää taipumusta tapaturmaiseen palamiseen kuumuuden alaisena. Kuori kuitenkaan ei ole niin paineenkestävä että ilman muuta paineenkestävää sulkumekanismia (vrt. patruunapesä) patruuna syttyessään detonoisi. Varsinaista räjähdyspaineeksi verrattavaa voimaa syntyy tällöin vain sen verran kuin luodin irtoaminen patruunasta vaatii ja monissa patruunoissa luoti on mahdollista irrottaa jopa sormivoimin. Kyseessä on siis erittäin pienipaineinen deflagraatio joka on verrattavissa tavanomaiseen palamiseen.

Tämä poikkeaa radikaalisti muinaisista mustalla ruudilla ladatuista patruunoista joissa detonaatioriski oli olemassa, johtuen mustan ruudin taipumuksesta detonoida myös normaalissa ilmanpaineessa. Kaikki modernit kiväärin, haulikon ja käsiaseiden patruunat on ladattu nitroselluloosaruudilla eli nk. savuttomalla ruudilla.

Patruunoissa käytettävät nallit vaativat huomattavan määrän hyvin pienelle alalle tarkasti keskitettyä iskuvoimaa syttyäkseen. Nallin syttyminen on käytännössä ainoa tapa saada normaalissa ilmanpaineessa oleva ruuti detonoimaan, edes pienehköllä voimalla, ja kuumuuden vaikutuksesta ruuti on olennaisesti tulenarempaa kuin nallimassa, jolloin tulipalossa syttyneillä patruunoilla ei ole räjähdysvaikutusta.

Suurenkin patruunamäärän räjähdysvaikutus avoimessa tilassa on erittäin pieni, verrattuna edes tavanomaisiin aerosolipulloihin (deodorantti ym.) ja erityisesti syttyvää kaasua (butaani, propaani ym.) sisältäviin kotitalouskokoisiinkin kertakäyttösäiliöihin.

Patruunat eivät räjähdä tulipalossa muualla kuin Hollywoodin elokuvissa. Tunnetuin patruunateollisuuteen liittyvä onnettomuus, Lapuan tehtaan räjähdys 13.4.1976, ei asiantuntijalausunnon perusteella johtunut patruunoista vaan työkalun - naulauspistoolin - tuottaman huokoisruuti- ja nallimassapölyn aikaansaamasta ketjureaktiosta joka toimi räjähdesytyttimen tavoin tehtaan tuotantolinjan vielä patruunoiksi lataamattomalle ruudille. Tavanomainen tulipalo ei olisi juuri minkäänlaisella todennäköisyydellä mahdollistanut tämänkaltaista detonaatiota.

Yhteenveto: patruunoiden ja niiden komponenttien räjähdysriski tulipalossa on olematon tai pahimmassakin tapauksessa häviävän pieni.

Patruunamäärän rajoitusten haitat

Tehdasvalmisteisten patruunoiden eri latauserissä on eroja jotka vaikuttavat olennaisesti aseen tarkkuuteen ja toimivuuteen. Harrastajat tekevät jatkuvasti kokeiluja mikä patruuna ja patruunaerä toimivat juuri heidän aseyksilöissään parhaiten, ja kun erinomaisesti toimiva patruunaerä löytyy, sitä ostetaan varastoon huomattavia määriä. Tämä on normaali käytäntö kaikilla tehdaspatruunoita käyttävillä harrastajilla ja kerralla ostettava patruunaerä voi helposti olla 10.000 patruunaa, usean tuhannen patruunan kertahankinnat ovat tätäkin yleisempiä. Keskimäärin ammunta- tai metsästysharrastajalla on hallussaan kolmen eri kaliiberin aseita joiden patruunat eivät sovi toisiinsa.

Aktiivinen metsästäjä, jolla on käytössään useita eri tarkoituksiin soveltuvia aseita, tulee täysin mahdottoman tilanteen eteen. 1000kpl omalle aseelle soveltuvan patruunaerän patruunoita on jo yhden aseen kanssa ongelma, mutta kokonaismäärän jakautuessa esimerkiksi pienriistaluodikolle, peura-aseelle, hirviaseelle, suurriistakiväärille ja ajometsästysaseelle, tilanne olisi täysin kestämätön. Ampuma-aseet ovat aina yksilöitä niissä tarkoituksenmukaisesti toimivien patruunoiden suhteen ja edellä mainitussa tapauksessa puhutaan jo viidestä eri kaliiberisesta aseesta joista jokaisella on erityisvaatimuksensa patruunalle.

Vastaavasti patruunoiden hintataso on olennaisesti edullisempi suuremmissa erissä ostettuna. Säästöä on saavutettavissa useita kymmeniä prosentteja yksittäisiin 20-100kpl pakkauksiin verrattuna.

Moni harvinaisemman kaliiberisen metsästysaseen omistaja tilaa kerralla useiden vuosien tarvetta vastaavan määrän patruunoita, koska ko. kaliiberin patruunaa ei ole liikkeistä normaalisti saatavilla ollenkaan ja pienin mahdollinen erikoistilausmäärä joka kauppias pystyy toimittamaan on tavanomaisesti useita tuhansia patruunoita. Muuta vaihtoehtoa tehdasvalmisteisten patruunoiden hankinnalle ei tällöin ole.

Aktiivisesti harjoitteleva ammuntaharrastaja voi helposti käyttää yhden ainoan viikonlopun aikana yli 1000 patruunaa, jotkut jopa selvästi enemmän. Rajoitus estäisi käytännössä minkäänlaisen riittävän varaston hallussapidon normaaliin harrastustoimintaan. Toiminnallisten lajien, mm. IPSC:n, IDPA:n ja SRA:n harrastaja voi kalenterivuoden aikana ampua yli 100.000 laukausta, mikä antaa mittasuhteet mahdollisen rajoituksen vaikutuksista.

Patruunoiden kotilataus on erittäin yleistä sekä suuria patruunamääriä että erityistä tarkkuutta vaativien lajien harrastajille. Tavanomainen, kotikäyttöön tarkoitettu latauspuristin valmistaa harrastajan käyttämänä yhdessä tunnissa jopa yli 1000 patruunaa ja johtuen lataustyön vaatimasta huolellisuudesta ja esivalmisteluista, saman rupeaman aikana ladataan yleensä useamman tunnin lataustyön tuottama erä patruunoita, joka käytetään harjoitteluun ja kilpailutoimintaan kohtuullisen lyhyen ajanjakson sisällä. Tästä vielä suuremman poikkeuksen tekevät ne, jotka mm. ampumaseuran omistamalla, nopeampitoimisella latauspuristimella valmistavat patruunoita varastoon, esimerkiksi kerran kuukaudessa tai kahdessa.

Harrastuksena kohtalaisen yleisen patruunakeräilyn tämä rajoitus lopettaisi lähes tyystin, koska keräilypatruunoita ei käytetä ampumiseen joten niitä ei koske luonnollinen kierto ja kokoelman karttuessa 1000kpl määrällinen raja tulee vastaan erittäin nopeasti.

Jopa satunnaisintakin harrastajaa rajoitus koskettaisi, tavanomainen tarjouserä pienoiskiväärin patruunoita on 500-5000kpl, minkä mediaanikeskiarvo ylittää ehdotetun määrällisen rajoituksen.

Yhteenveto: rajoituksen aiheuttama haitta harrastajille olisi kaikin puolin kohtuuton ja vaikutuksiltaan lähes katastrofaalinen. Lähin vertauskuva olisi paloturvallisuussyistä kaikkiin autoihin asetettava viiden litran tilavuusrajoitus polttoainetankille. Kummassakaan rajoituksessa ei ole minkäänlaista logiikkaa eikä järkeä ja niiden aiheuttamat hankaluudet olisivat mittavat, tuomatta mitään käytännön hyötyä esitettyyn tarkoitukseensa.

Liite2

Räjähdeasetus 28.5.1993/473

Säilytys

70 §

Tässä luvussa tarkoitettu räjähteiden säilytys on sallittu ilman varastointilupaa.

Räjähteiden säilytyksessä tulee noudattaa räjähteiden laatuun ja määrään sekä olosuhteisiin nähden riittävää huolellisuutta ja varovaisuutta. Erityisesti tulee huolehtia siitä, ettei räjähteitä joudu asiattomien haltuun.

71 §

Asuinhuoneistossa taikka huonetiloissa, joissa ihmisiä oleskelee, saa säilyttää yhteensä enintään 2 kg ruutia, enintään 20 000 ampuma-aseissa, työkaluissa tai lähetyspistooleissa käytettävää patruunaa, enintään 1 000 patruunoiden sytytysnallia sekä enintään 5 kg ilotulitusvälineitä ja muita pyroteknisiä valmisteita.

Ruuti ja pyrotekniset valmisteet tulee säilyttää erillään toisistaan omissa lukituissa kaapeissaan, jotka on sijoitettu siten, ettei niiden läheisyydessä ole sellaisia lämmönlähteitä eikä sellaista tulenkäsittelyä, josta voisi aiheutua räjähteen syttyminen, eikä myöskään helposti syttyviä muita aineita. Edellä 1 momentissa tarkoitetut patruunat ja sytytysnallit tulee myös säilyttää lukitussa kaapissa joko erillään muista räjähteistä tai samassa kaapissa ruudin kanssa.

Räjähteitä ei kuitenkaan saa säilyttää ullakkotiloissa eikä kaksi tai useampia asuinhuoneistoja käsittävän rakennuksen eri asuinhuoneistojen yhteisessä tilassa eikä tällaisessa tilassa olevassa talousirtaimiston asuntokohtaiseen säilyttämiseen varatussa tilassa.

72 §

Räjähteiden omistajan hallinnassa olevassa muussa kuin 71 §:ssä tarkoitetussa lukitussa tilassa saa säilyttää louhintaräjähteitä ja ruutia yhteensä enintään 5 kg, enintään 30 000 ampuma-aseissa, työkaluissa tai lähetyspistooleissa käytettävää patruunaa sekä ilotulitusvälineitä ja muita pyroteknisiä valmisteita yhteensä enintään 25 kg. Räjäytysnallit tulee säilyttää vähintään 1 metrin etäisyydellä muista räjähteistä.

Liite3

969/1994

Annettu Helsingissä 4. päivänä marraskuuta 1994

Liikenneministeriön päätös vaarallisten aineiden kuljettamisesta rautatiellä annetun liikenneministeriön päätöksen muuttamisesta

Vaarallisuusluokkaan 1.4 kuuluvat räjähteet, joiden mahdollinen syttyminen ei aiheuta olennaista räjähdysvaaraa. Vaara rajoittuu pääasiassa pakkaukseen eikä vaarallisia sirpaleita tai heitteitä (sinkoutuvia esineitä) ole odotettavissa. Ulkopuolinen palo ei saa aiheuttaa pakkauksen koko sisällön välitöntä räjähtämistä