Asemies

Jokaiselle työssäkäyvälle on ilmeisen selvää, että ammatin harjoittaminen eli oman työnsä suorittaminen mahdollisimman hyvin on tärkeää, jopa kunnia-asia. Sanonnat ja sananlaskut kautta aikojen peilaavat tätä, työ tekijäänsä kiittää ja tuottavan työn tekeminen palvelee yhteiskunnallisia tarkoitusperiä laajemminkin. Ilman työtä ja sen tekijöitä yhteiskuntaa ei voisi olla olemassa. Mittapuista tuottavuus on noussut viimevuosina erityiselle jalustalle. Erityisesti tuottavuus yhtiöiden johdon ja osakkeenomistajan intressien pohjalta, jopa tuottavien yksiköiden ja kokonaisten tehtaiden sulkeminen ja lakkauttaminen on perusteltua jos sillä on yhtiön arvoa nostava vaikutus. Pahimmillaan silloinkin kun suljettava yksikkö on tuottava, muttei, näkökulmasta riippuen, riittävän tuottava.

Sanomalehdet toimivat samalla periaatteella. Toimittajat tekevät työtään, johdon linjaamissa puitteissa, yrittäen uutisoida asian kuin asian kiinnostavasti. Jos uutisen kiinnostavuusarvo on heikko tai sitä on helppo lisätä kepulikonstein, aidan ylittäminen matalimmalta kohdalta houkuttelee toimittajia, joilla ei journalistisesti olisi todellisuudessa asiaan juuri mitään annettavaa. Termistön luominen tyhjästä on havaittu loistavaksi lääkkeeksi uutisarvon puutteen ja journalistisen lahjattomuuden peittämiseksi.

Asemies.

Tammikuussa tämän nimikkeen sai Helsingin Sanomien uutisoinnissa vahvasti päihtynyt, huokean ja mistä hyvänsä marketista lupavapaasti saatavan ilmakiväärin kanssa kuljeskellut mies. Sinänsä vastuutonta toimintaa, typerääkin ja vaikkei ilmakivääri edes lakiteknisesti ole "ase", se tosiasia ei ole termin käyttöä estänyt; päinvastoin. Kuukauden päätteeksi sama lehti otti asiakseen säveltää Reutersin käännösuutiseen saman nimikkeen. Tälläkertaa "asemies" on Kenian kapinallismilitian jäsen, monikossa, ja juhlavan kokoisella tämän termin sisältävällä otsikolla varustettuun artikkeliin on kuvitukseksi valittu kenialainen aseistettu poliisi. Viehättävä yhteensattuma että HS katsoo saman termin kuvaavan pikkutunneilla marketti-ilmakivääriä kantavaa humalaista, järjestäytyneen sotilaallisen organisaation jäseniä joita epäillään kansanmurhasta ja kuvitukseen valittua poliisimiestä.

Suomalaiset poliisitkin kantavat virka-asetta, saman logiikan perusteella hekin ovat HS:n "asemiehiä".

Vastaavasti saman lehden samassa numerossa uutisoitu Saksan äärivasemmiston toiminta on nimetty "laitavasemmiston" vaalimenestykseksi. Poliittista kantaa ottamatta, tiettävästi HS ei ole koskaan puhunut "laitaoikeistosta", joskin taannoista Itävallan oikeiston vaalivoittoa uutisoitiin vasemmistolaisen Paavo Lipposen lausunnon pohjalta, jonka mukaan äärioikeistolaisuus ei kuulu eurooppalaiseen politiikkaan. Telaketjukommunistien hyssyttely termistöllä nyky-yhteiskunnan Isä Aurinkoisiksi on ristiriitainen veto kun muistetaan että liike on aatepohjaltaan faktisesti lähinnä fasismia ja kansallissosialismia. Mielipiteensä kullakin, mutta uutoisoinnin kanssa HS:n toiminnalla on jälleen kerran hyvin vähän tekemistä. Läpinäkyvää, vaikkei kyseiseen "journalismiin" suhtautuisi edes erityisen kriittisesti.

Helsingin Sanomilla on vahva historia esimerkin näyttämisestä "asemies"-tyyppisten yhdyssanojen konkretisoinnissa. HS:n "rikostoimittaja" ryhtyi tuumasta toimeen, ampuen avopuolisoaan päähän - tekovälineen suhteen HS:n konsernin mukaista poliittista korrektiutta noudattaen, eli ei pahaksi leimatulla ampuma-aseella vaan etnisesti ja urheilullisesti pseudokorrektilla jousella - ja antaen tämän kitua pari vuorokautta ennen tuskallista kuolemaansa. Tämän traagisen esimerkin taustaa vasten HS:n toimituksen keksimä "asemies" kuullostaa jopa loogiselta jatkumolta.

Tätä logiikkaahan voisi tietysti soveltaa muillekin elämän aloille, mutta valitettavasti se ei käy. Jääkiekkoilija Jere Karalahtea ei tulla Suomen "johtavan" "uutislehden" (SIC!) toimesta koskaan kutsumaan "huumemieheksi" koska päihteet ovat toimituksessa kosher. Viimeksi tästä saatiin tragikoominen näyte kun toimittaja kirjoitti näkökulmakseen sen, että (urheilu)aseet pitäisi kieltää koska niitä voidaan äärettömänkin pienellä todennäköisyydellä käyttää rikoksentekovälineinä, mutta alkoholia ei, koska se on "seurustelujuoma", ottamatta huomioon tosiasiaa minkä väärinkäytöstä räikeä valtaosa Suomen sosiaalisista ongelmista ja impulsiivisesta väkivaltarikollisuudesta tosiasiallisesti johtuu. HS ei tule koskaan kutsumaan ketään viinamieheksi, kaljamieheksi tai seurustelujuomamieheksi vaikka kuinka päissään riehuisi, mutta jos viattomalla ohikulkijalla on matkassa edes lain mukaan verhottuna kannettu etäisestikään aseen muotoinen esine, asemiehen leima heilahtaa välittömästi.

Kukin omista lähtökohdistaan ja arvoistaan. Jopa keinolla millä hyvänsä, tilaajien ja irtonumeron ostajien houkuttelemiseksi. Houkutteleeko tällainen kioskijournalismi ensimmäistäkään lukijaa, on jo asia erikseen. Läpinäkyvässä asenteellisuudessaan se ei voi olla vaikuttamatta julkaisun painoarvoon uutislähteenä, objektiivisuus on helpointa uhrata kun halutaan tekemällä tehdä "uutisesta" uutinen. Uusi Suomi, tule takaisin, haluamme lukea oikeitakin uutisia, ilman sanomatalon juntan painotuksia ja "totuuksia".

Henri Helanto
Varapuheenjohtaja, tiedottaja