Synkkiä pilviä asekeräilyn yllä – rajuilma tulee

Aselain kokonaisuudistuksen yhteydessä asekeräilijöitä kannustettiin hankkimaan auktorisointi. Aikaisemmin viranomaisen kanssa pystyi sentään keskustelemaan asiat selviksi, jos kirjallinen ilmaisu ei tuottanut tyydyttävää oikeaa tulosta. Ampuma-aseasioiden siirryttyä AAHY:lle on vuoropuhelu pysähtynyt kokonaan. Hallitusneuvos Jouni Laihokin on sanonut, että heidän ei ole pakko ottaa lausuntoja huomioon (esim. ”Tuli seis” -seminaarissa).

Uuden ampuma-aselain ja sen kakkosvaiheen myötä perustettiin AAHY ja yksikön toimintaan liitettiin ilman synergisiä etuja arpajaiset. ”Älyn riemuvoitto” kokonaisuudessaan! Aseasioihin liittyen yksikön tehtäväksi jäivät ”korkeamman tason” lupa-asiat ja alan yleinen hallinnointi alaspäin, minkä ovatkin tulkinneet alan hallinnoimiseksi alas lukutaidon puutteessa. Yksikkö on toiminnallisesti varsin salaperäinen ja sellaiseksi se on tehty tarkoituksellisesti. Huonoon hallintoon perustuvat virkamiespäätökset eivät paljastu, kun ei kerrota asioista ulos mitään. Korkeintaan esitetään hyvin yleisellä tasolla lähinnä periaatteellisia suuntia, mitkä eivät nekään pidä täysin linjaansa. Perustelen tätä radikaalia väittämää mm. Aselupakäytäntöjen yhtenäistämisohjeen (AYO) väkisin läpirunnomisella. Kyseistä lain kanssa ristiriitaista ohjetta vastustivat kaikki asioihin liittyvät asealan edustajat. Norsunluutornistaan AAHY yksin ja ainoana vei kuitenkin ohjeensa käyttöön poliisiylijohtaja Salmisen allekirjoituksin, kun kyseiselle henkilölle oli jo aivan yhdentekevää, minkä paperin hän allekirjoittaa. AYO:n vuoksi ovat poliisiviranomaisetkin täysin ymmällään ja laajaa sekavaa ohjetta tulkitessaan asettelevat kaikenlaisia aika-, kappalemäärä- ja käyttörajoituksia, mitkä eivät taatusti ole aselain tarkoituksen, hyvän hallintotavan tai ylipäätään terveen järjen mukaisia.

AAHY:lle jätettiin uudessa aselaissa kauppiaiden ja asekeräilijöiden lupa-asioita, mitkä olisi voitu täysin hoitaa taloudellisemmin ja tehokkaammin suoraan poliisilaitoksella aselupavastaavan toimesta. Tällä hetkellä tämä lupakäsittely toimii ”kuin tervan juonti”. ERVA-lupien käsittelyajat ovat venyneet käsittämättömän pitkiksi ja joka asiaan jää lupaehtoihin kiusaatuottavia lisäehtoja tarkoituksellisesti haittaamaan normaalia toimintaa. ERVA-aseiden tiukempia lupaehtoja ei voi järjellisesti perustella millään, sillä kyseisten aseiden kanssa tekemisissä olevat henkilöt ovat pidemmän linjan toimijoita ja siksikin poliisin hyvässä tiedossa, sekä valvonnassa. ERVA-aseet aiheuttavat erittäin harvoin ongelmia, mitä ei edes haluta huomata. Koska AAHY on toimissaan tehoton ja asiantuntematon, ei heille jää mitään muuta tapaa osoittaa omaa erinomaisuuttaan kuin temppuilla omissa lupapäätöksissään keksimällä kaikenlaisia tekaistuja lisävaatimuksia. Jokainen aseiden kanssa enemmän toiminut henkilö tietää, että kaikki aseet ovat yhtä vaarallisia joutuessaan vääriin käsiin. Väärät kädet ovat harvemmin pitkään jo aseita harrastaneen kädet ja taannehtivasta kiusanomaisesta lisärajoittamisesta niiden turvallisuus ei parane.

AAHY:n lupakäsittely tulisi siirtään heiltä pois, sillä he eivät kykene toimimaan lain edellyttämällä tavalla alaa hyvin hallinnoivana ja ohjaavansa organisaationa. Nyt he tekevät joko kykenemättömyyttään kiusaa tai sitten ovat tarkoituksellisesti asevastaisella asenteella tuottamassa vahinkoa. Asekeräily ERVA-aseiden osalta on pian ohi, kun yhtään uutta ERVA-keräilyauktorisointia ei myönnetä ja lupiin asetetaan ampumakieltokin vuoden hakemisen jälkeen estämään harrastamista. Ns. perinneammuntaan saa yleensä rahalla anottua poliisilta mahdollisuuksia käyttää sarjatuliaseita tietyssä tapahtumassa tiettyyn aikaan, mikä lypsää keräilijöiden rahat ja luottamuksen. Pian tätäkään mahdollisuutta ei ole, kun harmaantuvat iäkkäät ERVA-keräilijät kuolevat vanhuuteen ja uusia ei tule.

Jotain on täytynyt mennä pahasti pieleen, kun jatkuvaksi tehty armonvuosilaki ei ole tuottanut ryntäystä poliisilaitoksilla. Syykin on ilmeinen. Miksi viedä luvaton ase poliisille, kun siitä ainoastaan seuraa hankaluuksia? Alun perin tarkoitus oli, että aseet saadaan luville ja viranomaisen valvontaan. Edelleenkään ei lupaa saa ”löytöaseeseen” yhtään helpommin kuin mihinkään muuhunkaan aseeseen. Sitä, että ihmisellä olisi jo ase luvattomana hallussaan ja hän ei ole aseen esittämishetkeen mennessä tehnyt mitään pahaa, ei katsota ihmiselle lainkuuliaisuudeksi. Päin vastoin ase yleensä otetaan valtion haltuun ja ihminen pakotetaan joko luovuttamaan esine huutokaupattavaksi halvalla tai hakemaan siihen lupaa kaikkine selvittelyineen ja ehtoineen täydestä hinnasta. Kustannus ylittää usein aseen todellisen hinnan tuntuvasti. Ns. luvattomia huippuaseita on nähty todella vähän ja miksipä kukaan ottaisi riskiä menettää sellainen valtiolle ja saada vielä syyllistävät epäilyt niskaansa. Luvattoman ERVA-aseen vieminen poliisille tuottanee pääasiassa negatiivisen lopputuloksen, koska lupa-asia on AAHY:n varassa.

Pian on odotettavissa lisää kylmää vettä niskaan, koska AAHY on mitä todennäköisimmin suunnittelemassa aselain avaamista jälleen. Tästä hyvin salaperäisestä projektista (huhujen mukaan diaarinumero SM 109:00/2008, millä numerolla tiedot tulisi olla kaikkien saatavilla) ei haluta kertoa mitään oleellista, vaikka hyvään hallintotapaan kuuluu avoimuus. EU-määräysten siirtämiseksi lakiimme saatetaan verhoutua, mutta tämä valheellinen viitta ei edellytä lain avaamista. Aselakimme on pääosiltaan direktiivien mukainen. Ilmeinen syy lain tiukentamiselle on AAHY:n tekemien virheiden peittely. Lain vastaisen ohjeen muuntaminen laiksi ja erilaisten muiden keksittyjen haitallisten rajoitusten lisääminen veisi mielenkiinnon pois perimmäisistä kysymyksistä, eli miksi AAHY hallinnoi ala-arvoisella tavalla ja miksi kyseistä yksikköä ei siksi lakkauteta.

Koko AAHY:n henkilöstön vaihtaminen on perusedellytys asioiden korjaamiseksi. Neuvoa-antava ampuma-aselautakuntakaan ei voi toimia, koska hallitusneuvos Jouni Laiho ei kutsu sitä kokoon ennen kuin hänellä on valmis uusi lakiesitys kädessään. Hyvään hallintoon perustuva valmistelu ei varmasti ole sitä, että esitys annetaan pakkohyväksyntään lyhyttä hetkeä aikaisemmin asiantuntijoille, joiden mielipiteellä ei ole tarkoituskaan olla merkitystä. Valmiiseen esitykseen ei kuitenkaan tehdä kuin pieniä korjauksia kirjoitusvirheiden osalta. AYO:kin koki tämän kohtalon ja nyt se on lain yläpuolella. Päättäjät eivät halua valvoa AAHY:a, koska sen henkilöstöstä osa on nimitetty suurelta osin toimiinsa ilman valtion virkoihin edellytettävää hakumenettelyä.

Keräilijät! Älkää hämmästykö asioidemme hidasta käsittelyä ja käsittämätöntä päätöstä. Pian harrastuksemme on muutenkin historiaa, vaikka niin yritimme taltioida asehistoriaa. Aseitamme tullaan tihenevässä tahdissa myymään rikottuina keltaisen teipin kera. Nyt olisi viimeinen hetki ottaa yhteyttä sekä etujärjestöösi että suoraan laista päättävään tahoon. Heillä on asioista käsitys vain mediasta ja AAHY:lta. Tappio voi tulla ennen kuin oikea tieto on mennyt perille. Viranomaisten tahraton ulkokuori on Suomessa tärkeämpi kuin asekeräilijöiden harrastus. Meidät uhrataan korkeiden virkojen pysymiseksi.

A. Jokinen
pääsihteeri