081026 - Virkamiehet luovat kriisin

Ampuma-aselain kiristäminen on tullut pakkomielteen tapaiseksi yleiseksi vaatimukseksi, mutta kukaan ei ole pysähtynyt ajatellakseen, miksi kaikki menee näin. Asiasta on esitetty lukuisia erilaisia tapoja kiristää aseenomistajia. Yhdenkäden tuliaseet, mikä keskusteluissa sekin on vääntynyt virheellisesti termiksi ”käsiaseet”, ovat olleet erityisen mielenkiinnon kohteena. Viimeisin surmatyö Oulussa tehtiin kuitenkin luvallisella metsästyshaulikolla. Vainajien lukumäärästä tuntuu riippuvan tapauksen mediaseksikkyys. Iltalehden lööppi, ”Haulikkomies tunkeutui päiväkotiin” paria päivää Oulua aiemmin, ei aiheuttanut yhtä suurta kohahdusta uhrien puuttumisen vuoksi.

Pääministeri Matti Vanhanen on erityisen kunnostautunut antamaan nopeita tiedotteita ja lausumaan ”korjaavia” toimenpiteitä. Käsiaseiden kieltäminen olisi hänen mukaansa auttanut Jokelan ja Kauhajoen kaltaisten tapausten estämiseen. Lisäksi hän väläytti aseiden säilyttämistä ampumaradoilla. Sopii vain kysyä, miten viimeisin Oulun tapaus olisi estynyt, vaikka nyt ovat ”käsiaseet ohjeistettu kiven alle”. Uskooko maamme terävin kärki todellakin sen, että kieltämällä jokin yksittäinen esine korjataan yhteiskuntamme mädännäisyys ja ihmisten paha olo. Lisäksi kaikissa Suomen kouluissa tuli antaa Jokelan ja Kauhajoen tapausten jälkeen kriisiapua. Pitääkö pahaa oloa todellakin ruokkia niin paljon, että kansan pahoinvoinnista kehittyy parantumaton tarttuva syöpä? Medialle syötettävät asiat kuuluvat muka ilmaisunvapauteen. Kansainvälinen terrori hakee juuri sitä, että kuva näkyy koko maailmaan esim. CNN-kanavalta. Viranomaisten ei tule kertoa ihmisille yksityiskohtaisesti veriteoista. Mieleltään herkässä tilassa oleva ihminen ei kestä veritekojen toistamista jokaisena uutispäivänä.

Oulun tapauksessa tekijä oli ammatiltaan opettaja, kuten surmattu vaimonsakin. Teon tapahtumisesta jää ihmettelemään sitä, eikö tekijä itse ollut antamassa kriisiapua oppilailleen sekä Jokelan, että Kauhajoen tapausten jälkeen. Herää kysymys, miksi tekijä oli joutunut kriisiin. Olisiko tekijä kuitenkin saanut aikaisemmista kriiseistä vaikutteita, vaikka onkin itse päättäjien määräämä ”kriisiauttaja”? Miten yhteiskunta voi toimia niin naivisti, että käskee alaisia antamaan kriisiapua ymmärtämämättä edes itse kriisin laadusta mitään? Ehkä kohta syy haetaan opettajista ammattikuntana. Vastaavasti toimittiin esim. pappien kohdalla, kun paljastui, että jossain päin maailmaa joku pappi oli syyllistynyt alaikäisen hyväksikäyttöön. Opettajankoulutukseen ei valitettavasti kuulu aseellisten konfliktien selvittely tai aseisiin liittyvien kriisiapujen antaminen. Mitä Suomen kouluissa on mahdettu käsitellä Jokelan ja Kauhajoen tapausten jälkeen, kun opettajia vain yksinkertaisesti käskettiin käsittelemään kriisiä ilman ammattitaitoa?

Opettajan virkaa ei saa ottaa vastaan, ellei työnantajalle esitä esteettömyystodistusta. Todistuksesta ilmenee mm. henkilön historiasta seksuaali- ja väkivaltarikokset. Kyseinen todistus edellytetään kaikilta lasten parissa vakituisesti työskenteleviltä henkilöiltä. Yhdenkäden tuliaseiden lupiin edellytetään nyt aina lääkärintodistus, mistä ilmenee, onko ihminen vaaraksi itselleen tai muille. Kyseinen todistus ei estä Oulun kaltaista tapausta, jos tekijä on päättänyt toteuttaa aikomuksensa. Tekotapa löytyy varmasti, oli hallussa sitten ampuma-ase tai ei - vai pitäisikö ajatella metsästyshaulikko ilman lääkärintodistusta tai yhdenkäden tuliase lääkärin todistuksella.

Jostain syystä viimeaikaiset joukkosurmat pyörivät koulujen ympärillä. Yhdenkäden tuliaseesta saadaan syntipukki helposti, kun ei haluta ymmärtää tosiasiaa, että koululaitoksessamme on jotain vialla. Aseet eivät ole pilanneet koulujamme, vaan hirvittävä yhteiskunnan asettama paine. Koulussa on pakko ymmärtää kaikkia sinne sopimattomiakin oppilaita ja vastuuta sysätään vielä enemmän luomalla koulusta nuorille aikuisillekin eräänlainen päivähoitopaikka. Ampuma-aseet eivät näyttele kouluissa minkäänlaista roolia, mutta hirvittävä pahoinvointi kyllä. Jokaiseen kouluun, kuten muihinkin julkisiin laitoksiin, pitää laatia kriisisuunnitelma. Jokin korkeampi viranomainen kokee selvittäneensä koko ongelman, kun jokaisen opettajainhuoneen hyllyllä on oltava omat itse laaditut ohjeet. Kyseinen mappi näyttää tosi hyvältä, mutta todellista hyötyä siitä ei ole. Ehkä nyt virkamiehet kokevat ratkaisevansa kouluampumiset, jos kyseiseen kriisisuunnitelmaan kirjattaisiin ampuma-aseet.

Valitettavasti oikea asioihin puuttuminen edellyttää sellaisia tekoja, mitä ei uskalleta tehdä. Pitää mm. asettaa oppilaat eriarvoiseen asemaan käytös- ja muiden häiriöiden suhteen, sekä pitää edellyttää lasten vanhemmilta muutakin vastuuta kuin elämän alullepano. Opettajalla ei ole oikeutta poistaa väkivaltaisesti käyttäytyvää oppilasta toisten oppilaiden jokapäiväisestä läheisyydestä. Kunnille erityisopetus tulee käytännössä niin kalliiksi, että siirtoja erityisopetukseen pitkitetään äärimmäisen kauan. Näin käy esim. siirrettäessä oppilas tarkkailuluokalle (ns. ESY-siirto). Siirtäminen ei myöskään onnistu erityisen helposti, jos oppilaan vanhemmat vastustavat siirtoa – mikä on varsin tavallista. Koulun ilmapiiri raastaa opettajien hermoja. Loppuunpalaminen seuraa helposti, mutta palkkaa ei heru enempää lisääntyneestä työmäärästä huolimatta. Opettajan pitäisi vain suhtautua asioihin kuin teflonpannu, mihin mikään ei tartu. Ainahan koulussa on vika, jos jokin oppilas menestyy huonosti. Vastaavasti hyvin menestyvillä oppilailla on etevät vanhemmat, mikä on lapsiin periytynyt. Opettaja ei saa sanoa asiasta mitään, koska on vaitiolovelvollinen! Häirikköoppilaita ei enää voi kaikissa tapauksissa ojentaa, koska kurituksen jälkeen sivistyneessä yhteiskunnassamme tarjotaan kriisiapua. Väkivaltaisesti käyttäytyneestä oppilaasta ei saa jäädä mitään tietoja vaarallisuudesta rekistereihin esim. poliisille ampuma-aseasioiden käsittelyyn.

Toivottavasti kriisiä ei enää synnytetä pitkään. Englannin mallin mukainen aseiden totaalikieltoratkaisu ainakin on avannut yhteiskunnan sellaiseksi, että siellä nuorison piirissä kuolee useita joka päivä. Määrä on monin kertainen verrattuna aikaan ennen totaaliasekieltoa. Ihme, koska luvallisia ampuma-aseita ei siellä edes ole. Virkamiehet saavat ratkoa kriisejä, vaikka kukaan ei ole selvittänyt heidän kaikkien mielenterveyttä. Virkamiehissä, kuten kansanedustajissa, on jopa huumausaineiden käyttäjiä. Ehkä he ratkaisevat kriisejä paremmin jos seuraava kriisiapu tarjotaan heille. Kouluissa ainakin alkaa olla se tilanne, että normaalius on epänormaalia. Miksi yhteiskuntamme pakosta hyväksyy mielisairaudetkin normaaliudeksi?

A. Jokinen
NRA ry:n pääsihteeri
kasvatustieteitten lisensiaatti