081213 - Vihreä valo - tarina pimenevästä kaupungista

On joulukuun alkupäivän lämmin myöhäisilta Kajsaniemen puistossa. Leikkuuta kaipaava kostea nurmikko vihertää. On kuin kevätkesän aika sinivalkovuokot vain vielä uinuvat. Siellä täällä käyskentelee yksinäisiä ja pieniä ryhmiä, rakastavaisia, salapareja sekä vanhempia kaupunkilaisia illan leppeydestä nauttien.

Hieman muista erillään kelmeän katuvalon alla seisoskelee joukko liehuviin, väljiin vaatekappaleisiin pukeutuneita vain tarkasti katsomalla omista varjoistaan erottuvia ilmeisiä miessukupuolen edustajia. Nämä “herrat” keskustelevat omalle kulttuurilleen ominaisella riemullisen äänekkäällä tavalla selvästi osoittaen sanallista ja fyysistä kiinnostusta ohikulkevia nuoria alkuperäisväestöön kuuluvia naisia kohtaan, on coituksen aika kai.

Kolmen - neljän - miehen ryhmät erkanevat joukosta ja pysäyttävät veret seisauttavalla tavallaan alkuperäisväestön laajasydämisiä ja lämpimiä naisia ikään kummemmin tuijottamatta. Heidän puhemiehenään toimiva murtaen english-fiinnish-omamurre kukkaiskielellä houkuttelee seuraksi näitä pyyteettömiä illan kulkijoita. Joihinkin kulkijoihin illan kääntyessä yöksi “herrat” ottavat muutakin kuin katsekontaktin, tavoitehakuisesti.

Äkillisesti sokaiseva vihreä valo valloittaa puiston. “Herrojen” joukko havahtuu, pelonsekaisin tuntein he kokoontuvat yhdeksi tiiviiksi ryhmäksi. Putoaako meteoriitti, lentääkö Teräsmies kaupungin yllä, ajaako pohjoisten havumetsien ikuinen sodanjumala Thor tulisilla vaunuilla heidän ylitseen, iskeekö Väinämöisen vastustamaton vasama heidät maahan tekojensa vuoksi?

Ei todellakaan mitään näin tavanomaisuudesta poikkeamatonta vaan läheiseltä pimeähköltä kujalta heitä lähestyy Vihreän Valon kolme naisedustajaa, jotka avoimin mielin kyntävät kohti “herroja” kuin hinauksessa olevat avomerikoeporauslautat. Näiden luomuasuihin verhoutuneiden maahismenninkäisten lähestyminen saa “herrajoukon” tuntemaan syvää ahdistusta ja pelkoa. Ainoat seikat, jotka he tunnistavat ovat näitä luomuttaria ympäröivä murskatun vihreän kasvinlehden polttamiselle ominainen sekä heidän käyttämänsä hajuveden Uloon tuoksut.

Seuraa libidon lopahtaminen sekä hillitön joukkopako valtion kuljetusliikkeen suuntaan, vain eccologisia jalanjälkiä jättäen, samalla nämä jo kansalaisuuden saavuttaneet nopein sanakääntein viestivät turvapaikan hakemisesta jostain turvallisesta EU:n ulkopuolisesta valtiosta.

Luomuttaret seisahtuvat, valon loiste hiipuu, kokemisen halun täyttymättömyyden haikeus täyttää heidän tyrmistyneet mielensä. He kuitenkin kokoavat minuutensa rippeet ja päättäväisesti lähtevät taistojen teille muuttaakseen heitä ymmärtämätön yhteiskunta itselleen sopivammaksi.

NRA:n tarinatupa