090128 - Virkamiehet hädässä

Vantaankosken koululla tuntuu tapahtuneen se suurin aseiden aiheuttama asia, mitä sotakin aiheuttaisi. Ihmisiin on pesiytynyt valtava pelko ja avuttomuus. Median ylipaisuttama hätä kaikesta toivottomuudesta tässä yhteiskunnassa sammuttaa viimeisenkin järjen valon. Viikko sitten ylimääräisen kalapuikon syöminen kouluruokailussa aiheutti poliisin kutsumisen paikalle ja media hehkutti asian näyttävästi. Tänään samainen oppilas nähtiin osoittelemassa savukkeensytyttimellä ja se aiheutti koulun evakoinnin ja poliisin Karhu-ryhmän paikallekutsumisen. Miksi kukaan ei kysynyt, onko poliisin paikallekutsuminen aivan välltämätöntä selvittämättä syytä vaarailmoitukseen. Samaten poliisi tuntuu tekevän operaatioita varsinkin Vantaalla suorastaan nauttien siitä, että ympäristö tyhjennetään viattomista lapsista. Edellisen kerranhan lastentarha tyhjennettiin valtavan "asekätkön löytymisen" vuoksi.

Koulujen tulee hoitaa asiansa siten, ettei vaitiolovelvollisuutta lasten koulunkäynnistä laiminlyödä ja ettei yhtään oppilasta leimata. Mikäli koulussa on jopa käytöshäiriöisiä oppilaita, tulee koulun hoitaa heidänkin koulunkäynnilleen edellytykset. Henkilökunnan tulee tehdä opetustyössään ratkaisuja joskus nopeasti, mutta koskaan ei pidä toimia oppilaan edun vastaisesti ymmärtämättä kokonaisuutta tai ajatellen omaa henkilösuhdettaan oppilaaseen. Tuntuu käsittämättömältä, etteivät aikuiset opetusalan koulutusta saaneet ihmiset uskalla enää puuttua itse asioihin tai ottaa selvää asioista ennen ilmoitusta poliisille. Sekä koululaitos, että poliisikunta tuntuvat olevan peloteltuja äärimmäisen vauhkoihin ylilyönteihin, kun kuullaankaan sanottavan sana ampuma-ase. Mikäli varmuutta uhasta ei edes ole ja laukaustakaan ei olla ammuttu, on vastuunalaisen virkamiehen kyettävä selvittämään tilanne itselleen ennen mittavien rynnäkköjen aloittamista. Se, että oppilaalla on mukanaan kouluun kuulumaton esine, ei anna oikeutta näyttävään mediassa uutisointiin alaikäisestä henkilöstä. Hänen henkilöllisyytensä taatusti leviää moisesta ja tapaus mustaa nuoren henkilön maineen. Tässä tapauksessa teot lienevät ns. normaaleja kouluissa joka päivä tapahtuvia häiriökäyttäytymisen muotoja. Asiat eivät missään mielessä kuulu poliisille saatika sitten lehdille. Kuka teki virkavirheen asiassa? Perättömän vaarailmoituksen tekijä vai mediarynnäkön suorittanut poliisi.

Kouluille osoitetaan aina vain vähemmän määrärahoja erityistarpeisille oppilaille. Nykyisessä yhteiskunnan kannalta kireässä taloustilanteessa on odotettavissa varmasti leikkauksia pieniin ryhmäkokoihin ja pienempien koulujen olemassaoloon. Erityisoppilaiden määrää halutaan myös vähentää ottamalla käyttöön eräänlainen porrastusmenetelmä, millä ns. erityisopetussiirtojen määrät saataisiin ainakin näennäisesti vähennettyä. Opettajilta halutaan poistaa mahdollisuudet puuttua oppilaan ja varsinkin hänen kotinsa asioihin siirtämällä heille kohtuuttomasti henkilökohtaista "syntipukin" vastuuta oppilaasta ilman palkkaa ja koulutusta. Lopputuloksena syntyy sellainen koululaitos, missä opettajat eivät halua enää tehdä työtään. He eivät täysin edes tunne vastuutaan ja yrittävät epätoivoisesti etsiä jonkin muun viranomaisen, kenelle osoittaa kouluyhteisössä heikommin menestyvä oppilas. Todellisuudessa kukaan muu viranomainen ei tahdo ottaa vastaan omalla tavallaan "omalaatuisesti" käyttäytyvää lasta, vaan häntä on vain väkisin yritettävä pitää päivittäin koulussa näennäisesti mukana. Viimekädessä vastuussa koulun toiminnasta on koulun johtaja, mikäli muut tavalliset opettajat eivät ole tahallisesti laiminlyöneet velvollisuuksiaan.

Yhteiskunnan holhousta halveksivat syövät rajusti yhteiskunnan varoja samoin kuin kaikkien normaalien erityisopetus ym. resurssien käyttäminen toistuvasti samoille oppilaille, jotka eivät tuesta huolimatta ole koskaan hyötyneet toimenpiteistä mitenkään. Erityistoimenpiteet tulisi kohdistaa sellaisiin oppilaisiin, jotka henkilökohtaisesti haluavat ottaa vastaan kalliita erityistoimenpiteitä.

Käytöshäiriöisiin oppilaisiin loppuu kouluita nykyisin sanktioasteikko hyvin lyhyeen. Käytännössä kouluilla on mahdollisuus rangaista oppilasta vain viidellä tavalla:
1) Oppilasta voi nuhdella, mutta loukkaavasti hänelle ei tietenkään saa puhua.
2) Oppilaan voi poistaa luokasta loppuosaksi oppituntia, mutta oppilas on tietysti opettajan vastuulla oven ulkopuolella ilman valvontaa.
3) Oppilaalle voi antaa yhdestä tekosesta jälki-istuntoa maksimissaan 2 tuntia/päivä. Jälki-istunnon valvonta on opettajalle palkaton ja oppilaalle tulee järjestää kotiin kuljetus (esim. taksi), mikäli oppilas asuu kauempana kuin 5 km koulusta (eli on ns. koulukyydityksen piirissä). Opettaja ei itse saa kyydityksiä tehdä!
4) Oppilaan huoltajille voi lähettää kirjallisen kotimuistutuksen, mutta varsin monet huoltajat suhtautuvat moisiin viesteihin halveksivasti.
5) Oppilas voidaan erottaa koulusta määräajaksi tai siirtää toisaalle oppivelvollisuuttaan suorittamaan. Tämän kaltaisen toimenpiteen toteuttamiseen kuluu yleensä useita vuosia ja siirrot on pyrittävä tekemään yhteisymmärryksessä huoltajien kanssa mahdollisuuksien mukaan.

Tästä noidankehästä selviäisi kovin helposti siirtymällä takaisin sotienjälkeiseen kansakoulumalliin, missä opettajalla oli "valta" ratkaista ongelmat ilman muiden viranomaisten puuttumista opettajan toimiin. Häiriökäyttäytymiset olivat tuolloin paljon lievempiä ja ne yleensä loppuivat heti tapahtumiin puuttumisten jälkeen. Mikäli oppilas vielä kurinpalautuksen jälkeen uskalsi kertoa kotona tapahtuneen, rankaisi hänen huoltajansa asiasta uudelleen. Yleensä nuhteessa kasvatetuista lapsista kasvoi aina hyviä ja yhteiskuntakelpoisia veronmaksajia.

Mitä enemmän vastaavia tapauksia uutisoidaan, sitä enemmän niitä saadaan lisää. Virkamiesten ei ole syytä muuttua lapsiksi, kun lapsia kohdellaan aikuisten tavoin. Todelliset lapset leikittelevät varmasti yhteiskunnan kustannuksella aivan niin paljon kuin heille annetaan siihen mahdollisuuksia. Median on myös syytä ymmärtää vastuunsa, vaikka uutiset tuntuisivatkin meheviltä. Uutisointi hengen vaarasta on edesvastuutonta, jos se ainoastaan luo vastaavia tapauksia monin kertaisen määrän lisää!

Vanha viisaus olisi syytä muistaa: "Ken vitsaa säästää, se lastaan vihaa".

Nykyisin kriisiapu suurella mediakohulla luo ainoastaan viranomaisiinkin laajaa pelkoa ja avuttomuutta.
Aivan kuin kannettaisiin jätevettä kaivoon.

A. Jokinen
NRA ry:n pääsihteeri
kasvatustieteitten lisensiaatti