090308 - Aselupahallinnon ja harrastajan kriisi

SAL on ilmeisestikin muuttamassa lajivalikoimaansa siten, että vanhat lajit karsitaan ja uusiahan ei ole enää haluttu pitkiin aikoihin. Monille pistooliampujille on ainakin tullut yllätyksenä se, että heidän lupaansa perusharjoitteluun tarkoitettuun aseeseen ei ole myönnetty. Lisäksi lupaviranomainen on saattanut harkita vanhojenkin jo olemassa olevien lupien peruuttamista, mikä lienee jäänyt ampujalle mysteeriksi.

Syy tapahtuneeseen saattaa olla terminologinen. Lähihistoriassa on maassamme tapahtunut kaksi aseella suoritettua joukkomurhaa ja niitä on tapahtumapaikkansa vuoksi alettu kutsua kouluampumisiksi. Mielikuvitus on laukannut jollakin yhdistämään murhenäytelmiin todellinen urheiluammuntana tapahtunut kouluammunta. Ei ole montaakaan vuotta siitä, kun keskusteltiin Practical-taulun muuttamisesta vähemmän oikean ihmisen näköiseksi. Silloinkaan yhdellekään todelliselle harrastajalle ei tullut, ja ei saanutkaan tulla, assosiaatiota elävän ihmisen ja pahvilevyn välillä. Nyt termi "kouluammunta" halutaan nähtävästi poistaa. Perusteella kuvio- ja kouluammunta ei enää ainakaan kaikissa poliisipiireissä myönnetä lupia. Ehkä SAL:n pitää vaihtaa vanha koulutaulukin vähemmän provosoivan näköiseksi practical taulun tapaan, koska kaikki tuntevat ko. taulun nimellä koulutaulu.

Toivottavasti järki voittaa suuressa kasvojen pesussa. Nyt lupia tulee ilmeisestikin hakea perusteilla pienois- ja isopistooliammunta. Lisäksi joissakin tulkinnoissa edellytetään ammunnan harjoittelun samankaltaisuutta virallisiin kilpalajeihin. Sitä, että ensin harjoitellaan vapaammin "koulutauluun" sunnuntaisin, ei enää suvaita. Jokaisen on parasta olla kilpailija heti, eli seppä jo syntyessään. Uusia ampumaurheilulajeja ei voi enää syntyä, koska pitää ampua vain tiukkojen kilpalajien sääntöjen mukaan. Ja jos ei harjoittele kilpamaisesti, niin ei tarvitse ilmeisesti asettakaan. Helpointa olisi vaihtaa jo koko harrastus vaikkapa kouluratsastukseen.

Ei voi välttyä vaikutelmalta, että SAL haluaa omia koko Suomen ampumakoulutuksen. Viranomaisille mielistelynä tarjottaneen kaikkien ampujien kouluttamista. Tällä hetkellä SAL järjestää koulutusta käytännössä kaikkein pisimmälle edenneille huippukilpa-ampujille, mutta heidänkin taitonsa ovat kehittyneet suurimmaksi osaksi omalla harjoittelulla ja rahoituksella. Ampumakouluttajien ja ampumakouluttajien kouluttajien kouluttaminen muodostaisi täydellisen rahastusautomaatin lupahallintoon, jos luvan hakijalta edellytettäisiin todistus ampumakoulutuksesta. Vastuun siirtäminen viattomille ratavalvojana toimiville harrastajille kirjoittelemaan todistuksia ja arvioimaan suorituksia ampumakouluissa tms. ei liene oikein.

Ampumakoulutuksen monopolisointi yhden organisaation toiminnaksi tuottaa pian paljon ongelmia. Tavallisen ampumaurheiluharrastajan aloittaessa ja tutustuessa ensimmäisiä kertoja johonkin ampumalajiin, ei hänelle saa asettaa taloudellisesti ja järjestelyteknisesti ylivoimaista kynnystä aloittaa ammunta. SAL ei ole tähän päivään mennessä tehnyt jäsenseurojensa hyväksi paljoakaan sen enempää kuin kerännyt ampumaseuroilta jäsenmaksut. Kaikki käytännön toiminta aloittelevien perusharjoittelijoiden suhteen on tapahtunut ampumaurheiluseurojen toimesta. Koulutodistusten jakaminen on helppo luvata, mutta saavutettu hyöty tulee jäämään laihaksi. Epäyhtenäisyys todistusten jakamisessa muodostuisi pian uudeksi kiistakysymykseksi ja vastuu siirtyisi kouluttajille aselupaperuutuksia tehtäessä.

Ampumakoulutusta tapahtuu jo nykyisin valvotuilla radoilla, kun uusi harrastaja ilmestyy paikalle. Pitempään harrastaneet yleensä neuvovat mielellään ja auttavat alkuun. Koulutuksesta ei vain kirjoiteta todistusta. Loppujen lopuksi kädestä pitäen opetus tuottaa täysin toivotun tuloksen. Mikäli joku hakeutuisi vastaavalle järjestetylle kurssille, ei sekään takaisi koulun käynyttä henkilöä yhtään paremmaksi. Huolellisuus ampumaradoilla aseita käsiteltäessä on nykyisin yleisesti hyvää ja kurinalaista. Ratalaitteita tahallaan rikkovat henkilöt eivät kävisi kuitenkaan ampumakouluja tai muuttuisi koulutuksesta yhteiskunnalle paremmiksi.

Perusteet aseluvan myöntämiseen tai peruuttamiseen tulee löytyä henkilön kunnollisuudesta toimia turvallisesti toisten ihmisten kanssa. Mikäli henkilö on perusluonteeltaan ympäristölleen vaarallinen, ei hänelle tule aselupia myöntää harrastajakavereiden todistuksista huolimatta. Se, millaista ampumalajia tai millaisella ampuma-aseella kukin harrastaa, ei myöskään tee henkilölä vaarallisemmaksi tai vaarattomammaksi.

A. Jokinen
pääsihteeri