090310 - Reserviläisten kirje NRA:n hallitukselle - Aika puolustaa oikeuksia!

Puhutaan taas "palikkatestistä” ja sen tarpeellisuudesta? Onko se tarpeellinen soveltuvuudessa aseen hallussa pitämiseen eli aseen omistamiseen. Hallussapitoluvanhan myöntää poliisi tai nykyisin ei juuri myönnä lupia millään perusteella, koska tekemällä ei tee mitään, niin ei tee virhettä.

Ampumisharrastuksesta ei ole kyse mistään virasta tai toimesta, jossa pitää testejä ja kouluja käydä. Kyse on vain harrastamisesta! Jos harrastamiseen vaaditaan palikkatestiä, niin ollaan väärillä jäljillä, oikeastaan ajaudutaan niin kauas aiheesta, jotta alkuperäinen ajatus katoaa. Tämä lienee koko uudistuksen tarkoitus?

Sitten joku taho puuhastelee ja (SAL?) ”Shooting Cardia” ihan vaan kivasti keskenään ja yrittää olla jotakin parempaa kuin reserviläiset, jotka ovat jo kauan sitten kehittäneet oman lajin ja siihen koulutuksen. SRA on jo olemassa ja SAL:n väki saa ihan rauhassa puuhastella ilmakiväärille ja – pistoolille mitä haluavat ja pysyä erossa jo toimivista ratkaisuista – SRA ei kaipaa rahastajia sotkemaan hyvää lajia.

Meillä Espoossa on jo yli kymmenen vuotta pidetty kursseja ampujille. Kurssit ovat sopineet sekä aloittelijoille että pidempään harrastaneille ja olleet myös viranomaisten arvostamia koulutustapahtumia. Kursseille on otettu keskimäärin 100-120 henkilöä / kurssi ja yhteistyö muiden pääkaupunkiseudun yhdistysten kanssa on ollut saumatonta. Osa suorittaa kurssiin kuuluvan SRA-ampujakokeen ja osa haluaa saada vain asiallista ohjausta kokeneemmilta harrastajilta sekä päivittää tietoja laeista ja asetuksista. Nykyiseen MPK:n kurssina toteutettuun Turvallinen Ampuja - kurssiin on kuulunut jo yli kymmenen vuotta nyt suunnitteilla olevat asiat, kuten aloitusluento, SRA-säännöt, poliisin luento, puolustusvoimain luento, tutustuminen radalla aseisiin (pistoolit, kiväärit, haulikot), joita oikeasti KÄYTETÄÄN reserviläisammunnoissa. Lisäksi harjoitellaan ohjatusti oikeaa aseenkäsittelyä ja ampumatekniikkaa sekä harjoitellaan ampumista ohjatusti usean kuukauden ajan.

Nyt nämä "veijarit", jotka vastustavat reserviläisten harrastamista ja haluavat määrätä, että ampua pitäisi vain heidän hyväksymillään lajeilla ja aseilla. Muut voivat viritellä nykyisen harrastuksen sijasta vaikka kukkia ja sulkia maljakkoon. Onko SAL ja ”kaverit” keksimässä ja omimassa kaikkea ampumiseen liittyvää itse uudelleen päästäkseen rahastamaan heille uusia ampumalajeja ja hallitusti lopettamassa koko Suomen ampumaharrastusta? Lisäksi nämä "veijarit" sotkevat mukaan myös terveydenhoidon osiota ja perusteiltaan hatusta repäistyjä lääkärintodistusvaatimuksia! Vapaaehtoinen kurssitus on hyvä asia ja harrastajat yleensä käyvät Turvallinen Ampuja- kurssin - AINAKIN RESERVILÄISAMPUJAT käyvät sen ja yrittävät päästä seuraavana vuonna uudelleen mukaan, vaikka paikkoja on vain uusille ampujille. Näistä muista räiskijöistä on ilmeisesti huolehtinut jo SAL ja ”kaverit” suurella jo tähän asti osoitetulla taidollaan. Me emme tarvitse kaikkia ”ammujia”, jotka tekevät kaiken maailman adresseja, saavat kilpailukieltoja tai yrittävät omia toisten toteuttamaa kurssia itselleen.

On se vaan kumma juttu, että me reserviläiset puolustamme kaikkea ammuntaa harrastuksena ja myös näitä muita hyljeksiviä SAL-sankareita ja metsästäjiä, koska meille ammunta on yksinkertaisesti hyvä harrastus. Useat meistä harrastavat myös muitakin ammuntalajeja, mutta palaneet takaisin SRA:n pariin. Se vaan on niin, että maailmalla aseet tehdään sen mukaan, mikä menee kaupaksi ja on tarkoitukseen sopiva. Yksikään SAL:n suosittelemien lajien ase ei sovellu reserviläisammuntaan, eikä metsästykseen. Tuiskuun ja sateeseen ei voi kilpaleluja viedä! Me reserviläislajien harrastajat nautimme myös ulkona olemisesta ja tyydymme vaatimattomiinkin ampumaratoihin.

Mutta näinhän se on, että toinen syö toista ja tässä tapauksessa se on yksipuolista, vain yksi (SAL?) haluaa olla se mahtava ja muille ei sen jälkeen sijaa radoilta löydy. Me emme hyväksy toiminnallisten lajiemme ja ammuntojemme morkkaamista, sillä ne perustuvat suurelta osin puolustusvoimien ohjelmistoihin, ja niistä sovellettuna mielenkiintoisia ja turvallisia. Aseet joilla ammumme soveltuuvat erinomaisesti lajiemme harrastamiseen, koska ne muistuttavat sekä rakenteeltaan että toiminnaltaan eri maiden puolustusvoimien kalustoa. Niiden osalta käytäntö oli ennen hyvä ja lait toimivia siihen saakka, kunnes itseään huippuasiantuntijoina pitävät keksivät omia jo aiemmin mainitusta hatusta tempaistuja yhtenäistämisohjeitaan. Viis toimivuudesta, kunhan politiikka pelaa ja saa omaa puumerkkiä papereihin.

Yksinään kukaan ei voi asioille mitään, mutta yhdessä me reserviläiset voimme! Alistummeko teuraaksi kuin lampaat? Seisokaamme edustajiemme takana yhtenäisenä muurina ja näyttäkää, että asumme edelleen itsenäisessä Suomessa, missä ei oikeuksia poljeta keneltäkään ja edes osa kansalaisista osaa ajatella itsenäisesti. Kukaan ei teoriassa vastusta nykyistä käytäntöä ensimmäisen aseen määräaikaisuudesta ja sitä, että harrastamisen eteen pitää tehdä töitä, mutta johonkin se raja on vedettävä. Mistä on herännyt ajatus siitä, että määräaikaisuus estää pahanteon, vai onko tavoitteena saada laittomien aseiden kauppa kasvuun? SRA:n koulutus ja valvonta kuuluvat reserviläisille ja siinä ei SAL:n ole tarpeen, koska ei ole ollut tähänkään saakka. Jotain pitää tehdä, koska muuten sortajat tulevat, sylkevät silmille ja lakkauttavat meidän harrastuksemme, kuten aikoinaan lakkauttivat erään tunnetun ja kunnioitettavan järjestön valvontakomission määräyksestä vuonna 1944. Me emme hyväksy lainkuuliaisina kansalaisina ja reserviläisinä sellaisen sortotoimen toisintoa armon vuonna 2009.

Joukko reserviläisammunnan harrastajia