090313 - Kuka tarvitsee roskajournalismia?

Kauppa on se mikä kannattaa, tuotteen myyminen keinolla millä hyvänsä on muuttunut itseisarvoksi. Luokattoman heikkotasoista tuotetta on jo tapana luukuttaa keinolla millä hyvänsä ja tuotteen "arvot" luodaan myyntipuheilla. Joskus myyntipuhe on itse tuote, mistä ääritapaus lienee tämän päivän Iltalehden pääkirjoitus, "Kuka tarvitsee poliisiasetta?"

Anonyymina, tottakai, kyseisen kaltaiselle tekstille on ymmärrettävästi vaikeaa löytää allekirjoittajaa.

Tunteella kirjoitettu teksti saattaa vedota lukijoihin joilla ei ole mitään käsitystä tosiasioista, joten on aiheellista käydä lyhyesti läpi selvimmät asiavirheet:

"[surmaaja saattoikin käyttää] puoliautomaattista eli sotilasasetta" - Minkään maan armeijan jalkaväkiaseena ei vuosikymmeniin ole ollut käytössä toimintatavaltaan itselataavaa asetta, jonka kuvaamiseen toimittaja käyttää termiä "puoliautomaattinen".

"ampuja otti laillisen pistoolin kotoaan" - Sellaisen esineen "ottaminen", joka on toisen henkilön omaisuutta, ilman suostumusta on lain mukaan kylläkin yksiselitteisesti varastamista. Toinen rikos tapahtui kyseisen esineen säilytysmääräysten laiminlyönnissä niin että varas, jolla ei lupaa esineen hallussapitoon ole, sai sen helposti käsiinsä.

"Laillisin asein on viime aikoina surmattu monta muuta suomalaista." - Onko tässä toteamuksessa vastaus pääkirjoituksen otsikossa esitettyyn kysymykseen? Henkirikoksissa kun yliedustettuina, jopa enemmistönä, ovat olleet henkilöt jotka virkansa puolesta kantavat "poliisiasetta". Vai liittyykö kysymys Iltalehden jatkuvaan unohteluun mainita henkirikosten uutisoinnin yhteydessä ampuma-aseen luvattomuus kun asianlaita niin on?

"Joukkosurmissa käytetyt käsiaseet eivät sovellu edes kilpaurheiluun." - Vain väitteen kumoamiseksi, ne ovat järjestäen olleet lukuisten ampumaurheilulajien sääntöjen mukaisia kilpa-aseita, joskaan eivät verrattavissa useiden tuhansien eurojen hintaisiin huippuluokan kilpailuvälineisiin. Teknisiltä ominaisuuksiltaan, mm. toimintatapa, ne eivät kuitenkaan kilpa-aseista eroa.

"Viittaukset loukkupyntiin ovat toisarvoisia; metsästäjä jaksaa kantaa pienoiskiväärin." - Onko termistö sekoitettu tietämättömyyttään vai tahallaan? Kantamisella ei ole merkitystä, luolapyynnin ahtaassa ympäristössä toimimisella kyllä. Kymmenien ellei satojen kilometrien matkoja loukuilla moottorikelkalla liikkuvat eivät tämän lisäksi edes laillisesti saa pienoiskivääriä mukanaan kuljettaa.

[maanpuolustusnäkökohtaan] "Pistooli on lähinnä ylempien esikuntien itsepuolustusase." - Aseena pistooli on aina pelkästään puolustusase, jonka jakaminen varusteena miehistölle estyy vain taloudellisten hyötynäkökohtien vuoksi. Reserviläisammunnassa sekä maanpuolustusta tukevana toimintana että urheilulajina se on osa vapaaehtoistoimintaa.

"Aselobby on Suomessakin kiihkeä. Se onnistui ainakin viivyttämään sisäministerin toimia." - Kiihkeysväite on selvä projektio toimittajan omasta mielikuvituksesta, varsinaisen "lobbauksen" eli pelkkien omien etujen ajamisen määritelmän kun täyttää vain asevastainen liike. Toimittaja jättää täysin huomiotta sen, että NRA Kansallinen Kivääriyhdistys jätti jo 20.11.2007 sisäasiainministeri Anne Holmlundille harkitun toimenpide-ehdotuksen aselain pikaiseksi muuttamiseksi. Tämän ehdotuksen toteuttaminen esitetyssä muodossa olisi yksiselitteisesti estänyt Matti Juhani Saarta saamasta aselupaa Kauhajoella.
Mihin toimittajan väitteet "viivytyksestä" perustuvat? Toimittajan lobbauksella on yhtä paljon uskottavuutta kuin termistön tuntemuksella, sisäministeri -nimistä virkaa kun ei Suomessa edes ole.

"tappoaseen hankkimista on olennaisesti vaikeutettava" - Nimenomaan. Tässä vaiheessa on jo korkea aika miettiä, syntyykö tappaminen aseen mekaanisista ominaisuuksista vai siitä että mikä ase hyvänsä joutuu vääriin käsiin. Toimittajan selvästi viitatessa ensinmainittuun, eli esineen aiheuttavaan vaikutukseen käyttäytymismalleissa, on kysyttävä onko hänen käsissään mahdollisesti tappoveitsiä, tappoautoja, tappolääkkeitä tai vaikkapa tappokynä. Tämäntasoisen journalismin vaikutukset yhteiskunnalliseen turvallisuuteen eivät voi olla positiiviset jos joku tällaista iltapäivälehtihuuhaata erehtyy uskomaan.

Toivo siitä, että roskatoimittajat vaivautuisivat ottamaan asioista selvää ennenkuin tarttuvat kiihkollaan näppäimistöön, on tämän johdosta jopa aiempaakin heikommissa kantimissa.

Henri R Helanto
Tiedottaja, varapuheenjohtaja
NRA Kansallinen Kivääriyhdistys ry