090405 - MINISTERIT - "MINNE TUULI KULJETTAA"

Kansakunnalla on ilo ja kunnia nauttia kansanedustajien ja ministereiden edesottamuksista, olemmehan me itsetunnottomat ja vähä-älyiset heidät sinne äänestäneet (kuten olemme saaneet äänestää presidentinkin virkaansa) “kurittamaan” itseämme. Meitä on siunattu joltain myrskyluodolta tuulen tuomana nuuskan vapaata maahanmuuttoa ja oleskeluoikeutta ajavalla tädillä, verkkosukkiin verhoutuneella tädillä, rakkauden saralla vaihdantatalouteen keskittyneellä tädillä ja yleisemminkin tädeillä ja sedillä, jotka ajoittain sopivasti sekoittavat rakkauden seksiin tai päinvastoin saadakseen kaipaamaansa julkisuutta.

Pääministerin eväsmaitopullohan on kumissut tyhjyyttään jo aivan aikojen alusta. Tämänlaisia uutisiahan media on ollut täynnä aivan viimepäiviin asti, jotta meillä hallintoalamaisilla, siis kansalaisilla, olisi tunne ja tietämys olemassaolomme välttämättömyyden tärkeydestä. Kansalaiset, nuo murheittensa kahleilla kytketyt, tuijottavat tyhjää ja ähkivät “mitä sillä on väliä.” Kansakunnan kokoteissa on siis kipinää, hädän hetkellä heidän “johtajuuteensa“ voimme aina luottaa.

Sisäasiainministeriötä johtaa syntyperältään porilainen Anne Holmlund, jonka taustalla ovat voimakkaasti häärineet Paatero&Paatero, informaation suodatinkaksikko. Holmlundin satakuntalainen jämäkkyys asioiden hoidossa on karissut kaksikon käsittelyssä yllättävän nopeasti ja hänestä on muotoutunut tulevan poliisihallituksen, piiloliikelaitoksen, kumileimasin. Ehkä näin on käynyt Holmlundin omista, henkilökohtaisista ja vain hänen tiedossaan olevista syistä. Osan mahdollisista syistä hän on itse kertonut haastatteluissa ministerin virkaan astuessaan ja osan voimme lukea eduskuntaryhmän “CV:n” sidonnaisuudet osiosta.

Viimepäivinä Holmlund on antanut lehdistössä lausuntoja, joista kuultaa selvästi päivitetyn tiedonvirran jääneen muutaman kuukauden takaiselle tasolle. Ilmeisesti perisuomalainen pudotuspeli on käynnistetty sisäasiainministeriössä, “Anne on osansa tehnyt, Anne saa mennä” (mukaelma vanhasta sanonnasta - kaverista nimeltään Mauri). Muistammehan, että Holmlundin eroa vaadittiin jo syksyllä 2007. Näyttää siltä, että tämän vaatimuksen parasta ennen päivämäärä on edelleen voimassa.

Fortumin johdon palkka- ja palkkiojärjestelmistä käyty keskustelu on jälleen kerran tuonut tietämättömälle ja kateelliselle kansalle suomalaisen murhenäytelmän keskeiset hahmot, ahneet johtajat ja tyhmät politiikot. Omasta yrityksestä omalla riskinotolla hankitut osingot on usein nähty ahneuden ja riiston ilmentyminä, unohtaen sen tosiasian, että riskin ottaa yrityksen omistaja/johtaja, toisin kuin valtion yhtiöissä, joissa riskinä vain työpaikan menettäminen! Johtaminen valtion omistamassa yhtiössä on kuitenkin raskasta, sillä yhtiön hallitus ja mahdollinen hallintoneuvosto edustavat usein perisuomalaista tietämättömyyttä ja kateutta.

Itsenäisen valtion syntyminen ja olemassaolo on riippuvainen kansasta, jolla on yhteinen halu toimia yhdessä asuttamassaan maassa. Taistelu ulkoisia vihollisia vastaan on mahdollistanut kansallisvaltion syntymisen ja myös valtion valvonnassa olevan omaisuuden kerääntymisen. Omaisuus, myös Fortumin, on suurelta osin suomalaisten, vaikka valtiota edustavat politiikot ovat pyrkineet myymään kansallisomaisuutta ulkomaille. Ministerit osoittavat toimillaan, kuinka vähän he arvostavat kotimaataan ja tätä tyhmää ja hyväuskoista kansaa, esimerkkeinä Astrid Thorsin maahanmuuttopolitiikka, Häkämiehen valtionyhtiöiden asioiden hoito ja Anne Holmlundin poliisihallitus ja perustuslain vastaiset aselain kiristämistoimet.

Yleisesti voitaisiin nykyjohtajista sanoa kuten J.W von Goethen murhenäytelmässä Clavigo: “Mitä on suuruus, Clavigo? Onko se samaa kuin nousta asemassa ja arvonannossa toisten yläpuolelle? Älä usko sitä, jollei sydämesi ole muiden sydämiä suurempi, jollet kykene tyynesti asettumaan olosuhteiden yläpuolelle, jotka tuottaisivat tavalliselle miehelle tuskaa, niin olisit kaikkine nauhoinesi ja tähtinesi, vieläpä olisit kruunuinesikin vain tavallinen mies. Avartukoon sielusi ja täyttäköön sinut suuren tunteen tietoisuus, että epätavalliset ihmiset ovat juuri siinä suhteessa epätavallisia, että heidän velvollisuutensa eroavat tavallisen ihmisen velvollisuuksista.”

Ajattelemisen aihetta antoi,
NRA ry:n hallitus