090704 - Varsinais-Suomen poliisilaitoksen ampuma-aselupien peruuttamispäätös

Uudenvuoden puheessaan 01.01.2009 Tarja Halonen erityisesti mainitsi, että “käsiaseiden saatavuutta tulee rajoittaa”. Tällä yksittäisellä lauseella Tarja Halonen vahvisti julkisesti olevansa kaikkien yksityiseen aseenomistukseen ja lailliseen ase-elinkeinoon kohdistuneiden laittomien painostustoimien alullepanijana. Vain Tarja Halosen kaltaisella “väistyvällä suuruudella” on tosiasiallinen mahdollisuus painostaa lainkäytöstä vastaavia viranomaisia olemaan noudattamatta voimassa olevaa lakia sekä pidättämään itsenäiset ja riippumattomat ylimmät laillisuusvalvojat tehtäviensä suorittamisesta.

Juuri tällä samalla tavalla Mauno Koivisto hoiti pankkikriisin jälkipyykin vuonna 1992, jolloin Koivisto presidentinlinnassa pitämässään palaverissa painosti tuloksellisesti oikeuslaitoksen edustajia tekemään Koiviston ja pankkien mieleisiä ratkaisuja. Samoin Koiviston jyräämäksi jäi talousrikoksia tutkinut komisario Aittoniemi.

Tämän palaverin seuraus oli, että riippumaton oikeusjärjestelmä halvautettiin ja halvaus jatkuu tänäkin päivänä. Lain noudattamatta jättämisestä tehtiin maan tapa, hyve, jota “iloksemme” myös korkeimmat laillisuusvalvojat noudattavat tarkoin. Enää vain harvat oikeamieliset ja oikeudentuntoiset syyttäjät ja tuomarit “haukkovat henkeään” katkeruuden ja kaunaisuuden myrkyttämän valtavirran pinnan yläpuolella.

Varsinais-Suomen poliisilaitoksen päällikön alainen ylikomisario Taina Holstila on 17.06.2009 antamallaan aselupapäätöksellä (8420/E04225-04228/09) hylännyt opiskelijan, 22 vuotiaan naisen, N.N:n pistoolin ja kiväärin yhden vuoden määräaikaisina myönnettyjen hallussapitolupien uudistamishakemukset. Luvat oli myönnetty SRA ammunnan harrastamiseen. Ylikomisario Taina Holstila tunnetaan aikoinaan Turun poliisilaitoksessa vaikuttaneen komisario Maj-Lis Spiikin hartaana ihailijana, ellei Maj-Lis Spiikiä voida pitää jopa Holstilan mentorina.

Holstila on tukeutunut hylkäämisperusteluissaan pääosin aselupakäytäntöjen yhtenäistämisohjeeseen, vieläpä laajentavasti tulkiten tätä ohjetta. Toisin sanoen Holstila on perusteluita kirjoittaessaan laatinut itselleen aivan uuden, entisestään, laajennetun AYO:n. Perusteluiden ensimmäisen kappaleen ensimmäisessä lauseessa on sentään viittaus voimassa olevaan ampuma-aselakiin, ampuma-aseen hyväksyttävien käyttötarkoituksien osalta.

N.N on antanut rehellisen selvityksen ampumaharrastuksestaan ja siihen liittyvistä henkilökohtaisista rajoittavista tekijöistä. Holstilan perusteluista saa vaikutelman, että harjoittelukertojen lukumäärän on oltava AYO:n määräämällä tasolla tavanomaiseen elämään kuuluvista esteellisyyksistä huolimatta ja hänen mielestään voitaisiin vaatia jopa aktiivisempaa harrastusta lupaa uusittaessa, koska “määräaikaisen luvan aikana henkilöllä on ollut mahdollisuus harrastaa haluamallaan aktiivisuudella“. Holstila siis myöntää, tosin negatiivissävytteisesti, että aseluvanhaltijallakin on oma tahto ja itsemääräämisoikeus harrastuksensa suhteen.

Holstila on osoittanut oivaa lahjakkuutta tutkiessaan myös N.N:n ampumaseuran harrastuskirjanpidon, josta on Holstilan mukaan pääteltävissä, että harrastusmahdollisuuksia on ollut myös talvikuukausina, jolloin rata on käytössä vain lauantaisin - siinä määrin, että N.N olisi voinut täyttää aktiivisuusvaatimuksen. N.N on kuitenkin selkeästi tuonut esiin ne seikat, joiden vuoksi hän on ollut estynyt ampumaradalla suoritettavasta harjoittelusta. N.N on kertonut suorittaneensa talvikuukausina paljon ampumaharrastukseen oleellisesti kuuluvaa kuivaharjoittelua.

Holstilan AYO:ta myötäileviä perusteluista jää vaikutelmaksi jonkin koodin aukeamattomuus ja ilmeinen objektiivisuuden puute, yhdenvertaisuuden ja suhteellisuusperiaatteen noudattamattomuus.

Perustuslaki 1 luku 2 § kolmannen momentin mukaisesti: Julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia. Tämä pykälä on kai Holstilalle täysin tuntematon, kuten näyttää olevan ampuma-aselain 113 § 2. momentti, salassa pidettävyys. Ko. leimaa viranomaisen ei tarvitse lyödä päätökseen itseään varten.

Voimassa olevan ampuma-aselain mukaan N.N:n hallussapitoluvat oli annettava toistaiseksi, jollei niitä ollut erityisestä syystä annettava määräajaksi. Ampuma-aselain tarkoittamaa erityistä syytä Holstilan perusteluista ei ilmene.

Holstila on asetettu tehtävään, jonka asianmukaiseksi suorittamiseksi hänellä ei tunnu olevan riittävää tietotaitoa eikä nähtävästi edellytyksiä ymmärtää oikeata elämää. Poliisin virkapuvun suojaamana Holstila ilmeisesti mieltää päätöksensä olevan oikea ja kohtuullinen. Virkapuvun alituinen ja intohimoinen käyttö tuo kantajalleen erheellisen tuntemuksen turvallisuuden tuntemuksen luomisesta kulloiseenkin lähiympäristöönsä. (Yhteiskunnan alakulttuureissakin käytetään “virkapukuja” hetkittäisen intohimon nostattamiseksi.)

Poliisi, joka itse ei noudata voimassa olevaa lakia, mutta vaatii kansalaisia noudattamaan lakia “pilkun tarkasti”, kuten poliisiylijohtaja Paateron kaavailemassa ylinopeusvalvontauudistuksessa (3-4km/h “ylinopeus“), on arvoton. Mutta kaiketi meidän, jotka emme ole alttiita taipumaan houkkamaisuuteen, uskonnolliseen hurmokseen tai syöksymään itsemurhan kaiken vapauttavaan syliin, täytyy kärsiä koska parempaakaan ei ole tarjolla.

NRA ry:n hallitus