091106 -
LAITON ASELUPAKÄYTÄNTÖJEN YHTENÄISTÄMISOHJE

Sisäasiainministeriö on nojannut aselupakäytäntöjen yhtenäistämisohjeiden (AYO) antamisessa poliisin hallinnosta annetun lain 1 § 1 momenttiin ja 4 §:ään. Kyseisen lain 1 §:ssä säädetään oikeastaan vain, että sisäasiainministeriö ohjaa poliisitointa. Suomen perustuslain mukaan viranomaisen tehtävistä eli niiden luettelosta, jota kutsutaan toimialaksi, on säädettävä lailla. Tämän pohjalta ei voida johtaa mitään toimivaltaa viranomaiselle. Toimiala määrittelee yksinomaan poliisiviranomaisen sisäisiä asioita ilman mitään yhteyttä kansalaisten oikeuksiin ja velvollisuuksiin, joista perustuslain mukaan on säädettävä lailla täsmällisesti, selvästi ja tarkasti.

Ampuma-aselaissa ei ole säädetty ohjeiden antovallasta mitään. Ampuma-aselaki on lisäksi erityislaki suhteessa poliisilakeihin. Näin voidaan todeta, että aselupakäytäntöjä koskevat aselupakäytäntöjen yhtenäistämisohjeet (AYO) on annettu ilman toimivaltasäännöstä. Ohjeet AYO ovat lakiin perustumattomia. Poliisiviranomainen ei voi ohittaa perustuslakia ohjeillaan edes niiden toimivaltaperusteen osalta. Jokainen poliisimies vastaa lupaviranomaisena tarkoin lain ja perustuslain noudattamisesta. Sellaista ohjetta, jonka antamiseen ei ole toimivaltanormia, ei voida perustuslain 106 §:n mukaan kukaan virkavastuullinen soveltaa. Se johtaa virkavirheeseen.

Vielä voidaan todeta, että perusoikeudet edellyttävät yksityiskohtaista sääntelyä kaikista aseluvan edellytyksistä ja niin myös peruuttamisedellytyksistä. Peruuttamisen kannalta tärkein kriteeri on vuoden 2008 asedirektiivin 5 artiklassa: vaaran aiheuttaminen itselle tai toiselle henkilölle. Tämän kriteerin on täytyttävä aina. Asedirektiivi sitoo Suomea. Luvan peruuttaminen on sidottua eli oikeusharkintaa. Yksikään luvan peruuttamisperuste ei ole harkinnanvarainen, vaan peruste on oltava laissa. Aseenkanto-oikeus tai aseoikeus on perustuslain suojaama oikeus: sekä harrastuksena, että metsästysoikeuden kautta aseoikeus on suojattu laissa säädetyllä tavalla perustuslailla. Aselakia ei voida tulkita muutoin kuin miten aseen hankinta tai peruuttaminen on lailla tarkoin säännelty.

Aselupakäytäntöjen yhtenäistämisohjeiden AYO hyväksyminen poliisiylijohtaja Markku Salmisen allekirjoituksella 18.10.2007 ja käyttöönotto 19.10.2007 on sisäasiainministeriön johdon raskaimpia virheitä. AYO:n valmistelu Arpajais-ja asehallintoyksikössä suoritettiin täysin asiantuntijoita kuulematta vuoden 2006 kevään aikana. Ensimmäisestä luonnoksesta pyydettiin ja annettiin lausuntoja elokuu/syyskuu 2006 aikana. Lausunnot osoittiva, että ohje ei ole voimassaolevan lain mukainen. NRA Kansallinen Kivääriyhdistys ry antoi luonnoksesta ensimmäisen täysin tyrmäävän lausunnon jo 28.09.2006 (linkki) ja käsitteli asiaa laajalti. Eduskunnassa NRA ry kävi 10.10.2006 luovuttamassa muistion koskien AYO:ta kansanedustajille: Markku Väistö (hallintovalioikunnan pj) Kimmo Sasi (perustuslakivaliokunta pj) Jyrki Katainen (pj kok) Eero Akaan-Penttilä (kok) ja Tero Rönni (sdp). NRA ry:n antoi lausunnon AYO:sta myös 15.12.2006 (linkki).

Aselupakäytäntöjen yhtenäistämisohjeet pyrki hallitusneuvos Jouni Laiho saamaan hyväksytyksi edelleen 2007 syksyllä. NRA ry lähetti kirjelmän asiasta sisäasiainministeri Anne Holmlundille 30.09.2007 saamatta vastausta. NRA ry lausunnonantajana antoi AYO:sta lausuntonsa 07.10.2007 (linkki), lausunto ei vaikuttanut asian eteenpäin viemiseen. Laiton ohje on yhä voimassa lisäkirjeineen (vuodelta 2008).

Aselupakäytäntöjen yhtenäistämisohjeen vuoksi lain vastaisesti kohdeltujen kansalaisten tulee tehdä rikosilmoitus sellaisesta poliisimiehestä, joka soveltaa ohjeita päätöksenteossa. Poliisiviranomaisen tulee kaikissa toimissaan noudattaa lakia. Jokelan ja Kauhajoen lupaviranomaiset ovat toimiessaan laittoman ohjeen noudattajina olleet osasyyllisiä siihen, että rikolliseen tarkoitukseen aseet hankkineet surmaajat saivat aseluvat. Suomi on vielä oikeusvaltio, mutta laittoman ohjeen käyttöön ottaneet ja hyväksyneet viranomaiset ovat suoraan vastuussa lukemattomista virheellisistä lupaperuutuksista ja hankkimislupien saannin vaikeuttamisesta, aiheuttaen suuria taloudellisia menetyksiä kansalaisille ja ase-elinkeinon harjoittajille. Suurin yksittäinen ongelma on poliisin luottamuksen menettäminen kansalaisten silmissä. Vastuu on sisäasiainministeri Anne Holmlundilla, kansliapäällikkö Ritva Viljasella, poliisiylijohtaja Mikko Paaterolla, hallitusneuvos Jouni Laiholla ja projektipäällikkö Mika Lehtosella, sekä jokaisella kihlakuntien asevastaavalla, joka on virkatoimissaan noudattanut laitonta ohjetta AYO.

Suomen on implementoitava asedirektiivi aselakiinsa eli pantava täysin vakiintuneen Euroopan Unionin tuomioistuimen linjan mukaan sanatarkasti täytäntöön. Suomi ei ole toistaiseksi niin tehnyt.

NRA ry hallitus