100906 - Virkamiehet vs. oikeus

Ylityöllistetyt hallinto-oikeudet kautta Suomen ovat viimeksi kuluneen kolmen vuoden aikana saaneet ylimääräistä tehtävätaakkaa aselupakäytäntöjen yhtenäistämisohjeen (AYO) mukaisesti tehtyjen aselupapäätösten aikaansaamien valitusten käsittelyssä. Lainvastaisen ohjeen aiheuttaman vääristymän korjaaminen ei ole turhaa työtä, se on tehtävä lain kunnioituksen, arvovallan ja ennenkaikkea oikeusperiaatteiden säilyttämiseksi, mutta näiden vuosien aikana on herännyt kysymys miksei ongelmat aiheuttanutta ohjetta ole kumottu kokonaisuudessaan ja sen laatijoita saatettu edesvastuuseen virka-asemansa väärinkäytöstä ja valtuuksiensa ylittämisestä.

Viime vuoden syksyllä päätin hankkia kaksi revolveria. Toinen, pienempikaliiberinen, on erinomaisen sopiva Suomeen äskettäin rantautuneen lajin IDPA:n revolveriluokkien harjoittelu- ja kilpailuaseeksi, toinen puolestaan täyttää harrastusvälineen tyhjiön jonka olen aiemmin paikannut laina- ja vuokra-aseilla, käsiasemetsästyksessä ulkomailla. Itse luvanhakuprosessi oli ongelmaton, asiallisesti perustellut hakemukset pitkäaikaiselle ja nuhteettomalle harrastajalle olivat Länsi-Uudenmaan kihlakunnan poliisilaitoksen käsittelijälle selviä tapauksia.

Käsittelyyn liittyvän henkilökohtaisen haastattelun yhteydessä ilmeni kuitenkin sivujuonne, Asehallintoyksikkö AHY oli Riihimäeltä käsin lähettänyt paimenkirjeen, jonka mukaan kaikki käsiaseiden luvat on myönnettävä määräaikaisina ilman lupaviranomaisen harkintaa. Käsittelijä totesi että tästä ei voi tehdä poikkeusta koska AHY on vieläpä erikseen ilmoittanut valvovansa ohjeensa noudattamista, mutta valituksella hallinto-oikeuteen asia on oikaistavissa ja luvat muutettavissa asianmukaisesti toistaiseksi voimassaoleviksi.

Näin myös tapahtui, missä kesti 9kk ja 22 päivää, ja 31.8.2010 päivätty kirjattu kirje saapui postissa.

Valituskirjelmässäni ja sitä seuranneessa vastaselityksessäni totesin, että kyseessä ei ole ampuma-aselain tuntema erityistapaus jossa luvalle voidaan asettaa määräaika. Pitkäaikainen harrastushistoriani, joka jo aiemmin on erikseen dokumentoitu myös lupaviranomaisille, sekä lukuisa määrä voimassaolevia, 80-, 90- ja 2000-luvuilla myönnettyjä hallussapitolupiani teoreettisesti kaikin puolin 'vaarallisempiin' ampuma-aseisiin antoivat ehkä hieman lisäpainoa asialle, mutta tosiasia ja laki on se, että määräaikaiset luvat on perusteltavissa vain erikseen osoitettavissa, luvanhakijaan liittyvissä erityistapauksissa kuten ensimmäistä ampuma-aselupaa hakiessa.

Valituksen kokoamisessa suureksi avuksi olivat vastaavaan lopputulokseen johtaneet muiden henkilöiden tapauksia koskevat valitukset, joista joidenkin laatimiseen olin jo aiemmin ollut mukana etsimässä sovellettavia lainkohtia. Niiden laatijat olivat kirjoittaneet asiasisällön tiiviiseen ja selvään muotoon, jonka pohjalta hallinto-oikeuden on ollut helppoa tehdä oikea ratkaisu.

Helsingin hallinto-oikeus:
"Hallussapitoluvat on muutettava toistaiseksi voimassa oleviksi."
"Ampuma-aselain 53§:n 1 momentin mukaan hallussapitolupa annetaan toistaiseksi, jollei sitä erityisestä syystä ole annettava määräajaksi."
"Poliisilaitos on myöntänyt Helannolle kymmenen vuoden määräaikaiset hallussapitoluvat kahdelle revolverille perustellen päätöstään sisäasiainministeriön 29.9.2008 antamalla ohjeella. Poliisilaitoksen päätösten perusteluissa ei ole esitetty ampuma-aselain 53§:n 1 momentissa tarkoitettua erityistä syytä ampuma-aseen hallussapitolupien antamisen määräaikaisuudelle. Näin ollen poliisilaitoksen päätökset on kumottava ja asiat on palautettava uudelleen käsiteltäviksi."

Valtionasiamiehen lausunto, tyypillisesti, yritti puolustella lainvastaista ohjetta, ollen jo tavaksi muuttuneen käytännön mukaan hyvin vähän muuta kuin kollegiaalisen hyväveli-käytännön selittely- ja säestysvirka, riippumatta minkälaista lakiin perustumatonta mielivaltaa muut viranomaiset haluavat harjoittaa.

On selvää ja todettu että Asehallintoyksikkö on ylittänyt ohjeella toimivaltansa. Samalla tavoin kun se ylitti ne masinoimalla AYO:n. Tällä kertaa hallinto-oikeus pystyi korjaamaan Mika Lehtosen töppäilyn, toisin kuin AYO:n aseistettua väärimmät mahdolliset henkilöt Jokelassa ja Kauhajoella.

Lehtonen samanmielisine virkamiehineen on huomannut Suomen lain olevan hänen henkilökohtaisten valtahankkeidensa esteenä. Tähän yritetään parhaillaan jyrätä muutosta kaappaamalla virkaan kuuluvaan toimeenpanovaltaan liittymätöntä lainsäädäntövaltaa, joka on edennyt jo Hallituksen esitykseksi asti nimikkeellä HE106/2009 ja jonka perimmäinen tarkoitus on poistaa kiusalliset esteet Asehallintoyksikön harjoittaman mielivallan tieltä. Carte Blance, avoin kortti tehdä lähes mitä huvittaa ohjeilla. Esityksessä ei ole mukana edes luonnosta siihen olennaisesti liittyvästä ampuma-aseasetuksesta, jonka laatimista samanlaisin taka-ajatuksin halutaan pitää avoimena niin että Valtioneuvoston harhaanjohtaminen eduntavoittelun motiivein on jatkossakin mahdollista.

Voimassaoleva ampuma-aselaki on huomattavasti parempi ja kattavampi kuin monet virkamiehet ja poliittiset tahot haluavat uskotella. Sitä sivuavat todelliset ongelmat ovat kerta toisensa jälkeen osoittautuneet AHY:n Mika Lehtosen ja hänen edeltäjänsä Jouni Laihon aikaansaannoksiksi; AHY:n paimenkirjeet eivät vain kohdista vääriä toimenpiteitä tavallisiin huolellisiin harrastajiin, ne myös tosiasiallisesti tappavat kun viraston johtajan pöydän ja tuolin välissä kypsynyt asennevamma on määritellyt joitakin asetyyppejä 'vähemmän vaarallisiksi' ja kävellyt ohjeistuksella ammattitaitoisten lupaviranomaisten harkintavallan yli. Monien kihlakuntien lupahallinnossa toteutuneet henkilövaihdoksetkin ovat antaneet selvän kuvan että sopivaa suositaan pätevän kustannuksella.

Toistaiseksi Suomessa on kuitenkin harkittu ja kokonaisuutena asianmukainen ampuma-aselaki. Silloin kun virkamies tai hänen päällikkönsä luulee tietävänsä paremmin, hallinto-oikeudet pitävät huolen että lakia noudatetaan. Valitustie on valitettavan usein ainoa tapa saada oikeutta kun jopa asiantuntevat ja asialliset lupaviranomaiset on AHY:sta käsin peloteltu tekemään 'ohjeiden' mukaisia lupapäätöksiä.

Jos lupapäätöksellä ei ole mitään tekemistä lain kanssa, siitä on ilman muuta tehtävä valitus hallinto-oikeuteen. Toistaiseksi se on osoittautunut varsin toimivaksi tavaksi saada oikeus toteutumaan, mutta jos HE106/2009 kaikesta huolimatta saa lainvoiman, mielivaltaa käyttävät virkamiehet ovat voittaneet, ilman vastuuta tekosistaan.

Henri R Helanto
Tiedottaja, varapuheenjohtaja