Sisäasiainministeri Anne Holmlund:
Arvoisa puhemies! Hyvät kansanedustajat! Täällä käydään varsin värikästä keskustelua. Ehkä se kuvaa hyvinkin sitä kokonaisuutta, mikä asenteissa hyvin pitkälti vallitsee.

-asenteiden sijaan kyse on siitä, miten perusoikeudet toteutetaan, miten demokratiassa valmistellaan asioita ja säädetään lakeja suurelle suomalaisjoukolle sekä siitä mitä motiiveja ja selvityksiä on käytetty.

Ehkä tähän alkuun voisi kiteyttää muutaman asian. Jos pohdimme tämän ampuma-aselain valmistelutyötä ja sitä kokonaisuutta, mikä on edeltänyt sitä käsittelyä, mitä eduskunta on varsin perusteellisesti tehnyt, täällä pohjalla on ensinnäkin EU:n ampuma-asedirektiivi, johon liittyy myös tuliasepöytäkirjan implementointi. Eli siltä osin, kun edustajat täällä ovat tuoneet esille, että nykyinen laki olisi riittävä, tämä väite ei ole totta, sillä meidän on otettava huomioon aselainsäädäntömme tietyt muutokset.

-tolkuton perustelu, kun olennaisia kohtia asedirektiivin muutoksesta ei ole käsitelty valmistelussa ministerin itsensä ala-arvoisen valmistelun johdolla lainkaan eikä eduskuntakäsittelyssä ole juuri tätä puolta puutteineen käsitelty, mikä puolestaan ilmenee perussuomalaisten hylkäyskirjelmästä yksityiskohtaisesti perusteluineen jokaiselle lukutaitoiselle.

Muun muassa metsästysaseen saantia koskeva ikäraja, eli alle 18-vuotiaat, tulee suoraan direktiivistä. Toivon, että nämä kuitenkin huomioidaan, enkä katso, että Suomi voisi toimia vastoin direktiivejä. Mielestäni tässä on kuitenkin saavutettu erittäin hyvä kokonaisuus, ja kiitän myös valiokuntaa siitä, että valiokunta on tehnyt erittäin huolellisen työn.

-valiokunta on muuttanut lääkärin ilmoitusoikeuden ilmoitusvelvollisuudeksi ilman että on miettinyt lainkaan ongelmia ja yksityisyyden suojaa eli nyt lääkäriin menevä voi varautua varvasvaivan sijasta siihen että pääkoppa tutkitaan. Se on muka hyvää työtä. Jokaisen itsemääräämisoikeudella, joka myös on perusoikeus, ei ole enää sijaa. Yhtä vähän valiokunta vaivautui miettimään, miten asekeräilijä osoittaa harrastuksensa, jos hänellä on kokoelmassa satoja aseita. Tai miten lappalainen saa todistuksen aselupaa varten, kun Lapissa ei ole ampumaseuroja. Samainen todistuksen saanti on säädetty niin hyvin, ettei kenelläkään ole velvollisuutta käsitellä ja antaa sitä eikä kenellekään ole oikeutta saada sitä. Onneksi valiokunta sentään hyväksyi monelle niin vaikean asian, eli että ampuma-asekouluttaja menettää lupansa, kun sattuu kuolemaan. Ministeri ei ole alkuunkaan perillä koko asedirektiivin sisällöstä yhtään sen enempää kuin perustuslain perusoikeuksista tai metsästysharrastuksesta. Eikä hän osaa johtaa edes korpraalin tavoin joukkoaan. Puhumattakaan niistä perusoikeussivuutuksista kuten harrastuksen perusoikeussuojasta, jonka perustuslakivaliokunta on jo 1994 lukien vahvistanut sanatarkasti tai maanomistajan metsästyksen suojasta, johon ministerin mukaan ei kuulu edes saada asetta. Voi siis käyttää sattumageneraattoria.

Haluan niin ikään muistuttaa, että tästä laista on turha haukkua virkamiehiä ja turha haukkua myöskään allekirjoittanutta. Jos me kaikki katsomme, mitä meillä on tapahtunut, meillä on lähimmän kolmen vuoden kuluessa tapahtunut kaksi erittäin merkittävää ja hyvin traagista koulusurmaa.

-vielä voisi ministeri kertoa, mikä tieteellinen korrelaatio näillä asioilla on. Sitä kun ei ole. Ministeri unohtaa, että hänen johtamansa ministeriön virkamies myönsi luvat vastoin lain sääntelyä ja oli toisaalta ottamatta asetta takaisin, vaikka peruuttamisedellytykset olivat käsillä. Onko ministerillä näistä poliittinen vastuu vai suorastaan oikeudellinen vastuu kuten monissa maissa. Pitääkö asia tutkia valtakunnanoikeudessa, jonne joitakin yritetään viedä esteellisyyden vuoksi. Missä makaa maan vastuu?

Mielestäni, jos nämä eivät herätä meitä, mikä sitten herättää? Vaikka salissa on ihan mukavaa käydä vitsikästä keskustelua, niin toivon, että kukaan ei täällä vitsaile kuolemalla, koska olen itse joutunut myös aika monenlaista sähköpostia vastaanottamaan ja voin kertoa teille, että vanhempien huoli on ollut aito ja todellinen ja suru erittäin suuri. Mielestäni myös tässä salissa kannattaa muistaa, miten tätä asiaa käsitellään.

-kertokaa tuo myös ampumauhrien omaisille ja kerro se miten minä ministerinä sovelsin voimassa olevia säännöksiä sekä olinko minä ministerinä ollut antamassa perustuslain vastaista yhtenäistämisohjetta, jota ei edes sovellettu edellisissä tapauksissa.

Arvoisa puhemies! Varsinaisiin kysymyksiin, tässä olen muutamia koittanut kirjatakin. Ensinnäkin on syytä muistaa, että tämän hallituksen esityksen ja hallintovaliokunnan käsittelemän mietinnön mukaisesti, mikäli tämä laki olisi ollut voimassa, kumpikaan kouluampuja ei olisi saanut asettaan. En väitä, että aselaki olisi pelkkä ehkäisykeino, mutta aivan selvästi se on yksi keino tässä kokonaispaletissa, mitä voidaan tehdä. Kauhajoen jälkeen on tehty yli 115 toimenpidettä, ja aselain muutos on yksi osa tästä kokonaisuudesta.

-lakiko on ehkäisykeino; lailla säännellään ja torjutaan. Sanat sekoavat, kun ministeri alkaa puhua ehkäisystä estämisen sijasta. Hui huoleti ministeriä. Kannattaisi ministerin lukea edes perussuomalaisten perusteellinen kritiikki asiassa. Sitten tuntisi asiaa hieman paremmin. Ministerille valmistelun jälkeen on ollut selvää, että tarkoitus pyhittää keinot, sen muotona on ollut poliittisen päätöksen puolustaminen ryhmäkurilla jopa niin, että perusoikeudet on sivuutettu. Vain pari pahaa virhettä eduskunta sentään poisti tässä suhteessa. Valmistelu ei ole perustunut selvityksiin aselupakäytännöistä eikä mitään ehdotusten vaikuttavuusanalyysiä ole tehty. Ministeri ei siihen pysty mutta hänen virkamiehiltään sitä olisi voinut edellyttää osana virkavelvollisuutta hallituksen esityksen laatimisohjeiden perusteella.

100/2/16 PTK 100/2010 vp 25
Tässä on ollut varsin laajaa keskustelua. Valiokunta oli muuttanut esitystä sen verran, että otettiin mukaan lääkäreille ilmoitusvelvollisuus. Tältä osin on tietysti aivan selvää, että tulemme käymään ministeri Risikon kanssa hyvin tiiviin keskustelun ja yhteisen valmistelun siitä, miten tämä kirjataan asetukseen. Tässä yhteydessä kuulemme luonnollisesti myös Lääkäriliittoa. Pidän sitä itsekin hyvin tärkeänä. Täytyy todeta, että kun omassa suvussanikin niitä lääkäreitä on, niin eiköhän sieltäkin sitä palautetta tule.

-mitä tekemistä sillä on argumentaation kannalta tässä asiassa. Kyse on perusoikeuksista, jotka hallintovaliokunta sivuutti tyylipuhtaasti. Se ei ollut ihme, sillä samainen valiokunta päätteli toimivaltaansa kuulumattomana, ettei metsästys ole lainkaan osa maanomistusta omalla maalla. Mitä merkitystä on asetuksella, kun perustuslain mukaan sitä ei voida käyttää tällaisten asioiden säätämiseen. Ministeri ei kunnioittanut eduskuntaa edes sen verran että olisi tuonut tietoon asetusluonnoksen, mikä on lainsäädäntökäytäntö. Nyt sitten sepittelee sinne asetukseen mitä sattuu.

On tärkeää, että tämä kokonaisuus on mahdollisimman selkeä. Jos jossakin päin Suomea on noudatettu etupainotteisesti aselakia, niin on tietysti toimittu väärin siltä osin. Eli totta kai voimassa oleva lainsäädäntö, siihen liittyvät asetukset, yhtenäistämisohjeet asettavat reunaehdot.

-varokaa ministeriä. Hänen mukaansa yhtenäistämisohjeet asettavat luville reunaehdot. Ne ovat perustuslain 80 §:n vastaisia. Alkeellinen eurooppaoikeuden tieto on, ettei hallinnollisilla ohjeilla voida laittaa täytäntöön direktiivejä. Ministeri unohtaa perusoikeudet, jotka ainoina asettavat reunaehtoja lainsäädännölle pakottavan eurooppaoikeuden lisäksi.

Niiden on oltava kuitenkin lainsäädännön puitteissa oleva kokonaisuus. Kun aselaki astuu voimaan ja myös siihen liittyvä asetus saadaan valmiiksi, sen jälkeen luonnollisesti poliisihallitus toimii sen mukaisesti, mitä asetus ja laki määräävät ja varsin nopealla aikajänteellä aletaan yhtenäistää ohjeistusta.

-Suomessa ei ole sellaista laintulkintaperiaatetta kuin kokonaisuus. Sen toinen nimi on mielivalta. Laissa kirjataan kaikki kansalaisen oikeudet ja velvollisuudet. Vain teknisiä ja vähäisiä asioita voidaan säätää asetuksella. Varokaa ministerin oikeuskäsityksiä.

Ed. Matikainen-Kallström nosti mielestäni tärkeän asian esille, ja on tärkeää, että eri puolilla Suomea luvanhakijoita käsitellään tasapuolisesti ja voimme luottaa siihen, että eri puolilla on myös sama käytäntö. Täällä on puhuttu myös paljon maalaisjärjestä. Valitettavasti kuitenkin aseluvan osalta on myös tosiasia se, että pelkkää maalaisjärkeä ei voi käyttää, vaikka se kuinka houkuttelevalta kuulostaisi. Ainakaan itse en toivo sellaista tilannetta, että lupaharkinnan tehnyt poliisiviranomainen joutuu itse syytteeseen myönnettyään aseluvan. Siksi on mielestäni hyvin tärkeää ottaa mahdollisimman tarkat kirjaukset lakiin ja sitä kautta auttaa myös poliisin harkintaa. On aivan selvää, että vastuu luvan myöntämisestä säilyy kaikissa tilanteissa poliisilla. Tämä on erittäin tärkeää. Tällä hetkellä, ja tuossa menneisyydessä, tilanne on ollut kuitenkin se, että poliisilla ei välttämättä ole ollut riittävästi niitä kaikkia tiedonjyväsiä, jotka ovat voineet vaikuttaa siihen kokonaisuuteen, mikä on tärkeää, kun harkitaan sitä, voidaanko henkilölle lupa myöntää ja täyttääkö hän nämä edellytykset.

-miten vastuusta puhuu henkilö, joka ei kykene kantamaan ampumisista moraalista, poliittista tai muuta vastuuta. Onko hän saattanut alaisensa vastuuseen laittomista päätöksistä. Vain laki määrittelee luvan edellytykset, kun ne täyttyvät, lupa myönnetään, jos laki on selvä. Sitä se ei ole muutoksen jälkeen. Esimerkiksi terveystiedot ovat ministerille vain tiedonjyväsiä. Ministerillä ei näytä olevan oikeaa kuvaa ja sanastoa hallinnollisten päätösten tekemisestä.

Esimerkiksiterveystietojen saaminen tai tieto siitä, että henkilö ei ole sopiva aseluvan haltijaksi ja aseenkäyttäjäksi, ei välttämättä ole kulkeutunut poliisille. Minullakin on pöydälläni ollut useita ikäviä tapauksia siitä, että henkilöllä, joka on tehnyt surmateon, on ollut suuri arsenaali erilaisia aseita ja tieto siitä, että hän on ehkä pitkään ollut jo psyykkisistä syistä eläkkeellä, ei ole ollenkaan kulkeutunut poliisille. Toki tietysti täytyy muistaa sekin, että jokainen mielenterveyden ongelma ei tietenkään ole este, mutta on tärkeää, että arvioimme sitä, että tämä tieto tulee mahdollisimman tarkkaan poliisille.

-tiedot kulkeutuvat ministerin mukaan. Pitäisi tietää, että kyse aseluvassa on hakemusasiasta. Sitä haetaan laissa olevien edellytysten mukaan. Se ei ole tietojen kulkeutumista. Sellaisen terminologian käyttö on kuten kansa sanoo hehtaaripyssyn käyttöä, jonka ministeri näyttää hallitsevan vakavassa asiassa.

Ampumaratoja koskeva lainsäädäntöhän tulee tuossa kakkosvaiheessa, eli se on työn alla. Täällä on mielestäni kiinnitetty erittäin hyvin huomiota siihen, että se ei ole ajan tasalla. Tästä pitää myös lainsäädäntöä olla, eli pitää turvata myös riittävät mahdollisuudet siihen, että harrastaminen on todellakin mahdollista.

-kyllä ministerin pitäisi tietää, että hänen lähin neuvonantajansa poliisiylijohtaja on antanut itsekin suullisia lupia ampuma-aseratojen pitämiseen aiemmassa tehtävässään.

Tässä oikeastaan muutamia huomioita tältä osin. Aserekisteri on työn alla, ja näillä näkymin se on myös aikataulussaan, eli ensi vuoden kuluessa, muistaakseni toukokuuhun mennessä, uusi aserekisteri on myös valmiina. Ihan tarkkaan aikataulua en valitettavasti täällä muista, mutta jos valiokunta haluaa, toimitan siitä lisää tarkennuksia tietoihin.

-kyllä on paras vaieta aserekisterin valmistumisesta, sillä se on valmistunut ainakin 15 viimeistä vuotta. Vastuu on siitä yksin ministerin.

Oikeastaan vielä ed. Hiltusen kysymykseen voisin vastata, eli pidän erittäin tärkeänä sitä, että eduskunta myös valvoo ja katsoo, että ampumaaselain tavoitteet toteutuvat. Ehkä selontekomenettely on tähän hieman raskas, mutta varmasti (Puhemies: 6 minuuttia!) toimitamme erittäin mielellämme valiokunnalle tarkennuksia ja tietoja siitä, miten vaikuttavuus on tämän lain osalta toiminut.

-mitä merkitystä sillä on sitten, kun mitään vaikuttavuusanalyysejä ei ole tehty valmistelusta tai sen ehdotuksista.

Sisäasiainministeri Anne Holmlund:
Arvoisa herra puhemies! Täällä on esitetty ihan asiallisia huomioita, osa vähän asiattomiakin huomioita, mutta salissa tietysti kaikki on mahdollista. Ensinnäkin ed. Elsi Katainen tuossa viittasi aikaisemmin säilytyspykälään, ja valiokunta on jättänyt sen pois tästä lopullisesta ratkaisustaan. Voin itse myös rehellisesti todeta, että siinä vaiheessa, kun hallituksen esitystä on valmisteltu, sitä on pidetty lievästi ongelmallisena, ja alkuvaiheessa pohdin itsekin, pitäisikö se jättää tarkempaan harkintaan. Valiokunta on päätynyt tässä tällaiseen ratkaisuun, varmasti perusteellisen harkinnan jälkeen.

-ministeri ei oikein tiedä mitä esittää kotitarkastusten osalta. Se on jälkiselittelyä alusta loppuun.

Kakkosvaiheessa tullaan kuitenkin myös lisäämään säilytykseen liittyviä velvoitteita. Tämähän on vielä työn alla. Toki tietenkään emme tule ottamaan kakkosvaiheeseen sitä, minkä eduskunta ja valiokunta on kertaalleen hylännyt, mutta pyrimme löytämään siellä myös selkeästi lisäkeinoja siihen, että säilytys olisi mahdollisimman asianmukaista, siihen kiinnitettäisiin huomiota, ja todellakin olisi niin, että niitä ei ainakaan ryöstöjen yhteydessä päätyisi niin herkästi tuonne laittomien aseiden markkinoille.

-mielenkiintoinen ajatus ministeriltä, kun koko asia on todettu perusteettomaksi perusoikeuksien kannalta.

Laittomista aseista sen verran, että jos halutaan sanktioita lisätä, se liittyy rikoslakiin, ja rikoslaki ei ole sisäasiainministeriön valmisteluvastuulla olevaa lainsäädäntöä. Eli tämä kuuluu luonnollisesti ministeri Braxille, jos tähän halutaan tiukennuksia.

-laittomat aseet vähenee rikoslailla. Mitä ministeri on puhunut ääneen. Tolkutonta edelleen. Siis säädetään lisää rangaistuksia, luvattomat aseet vähenevät. Ministerin pitäisi päivittää tietojaan. Ministeri on erinomaisessa vastuussa asiasta itse, sillä hallituksen esitys ei juuri missään käsittele luvattomien aseiden ongelmaa. Saattaa se hyväksyttynä kyllä pahentaa tilannetta.

Ed. Jääskeläinen, ei aselailla voi kaikkia maailman ongelmia korjata, ja kukaan ei varmaan näin kuvittelekaan. Ei tässä yhteydessä ole tarkoituksenmukaista emmekä voi ottaa kantaa mielenterveyspalveluihin. Tosin täytyy todeta, että sosiaali- ja terveysministeriö ja ministeri Risikko ovat tehneet varsin paljon työtä tämän eteen.

-jos ministeri olisi johtanut valmistelua niin, että hänen oman hallintonsa ongelmat korjattaisiin, olisi päästy pitkälle. Niistä vähäisin ei ole asehallinnon uudistaminen hallinnolliseksi asiaksi ja kokonaisuudeksi. Mielenterveysongelmille ei siis tarvitse tehdä mitään, kun kuitenkin suurin osa kaikista ongelmista eli syistä on mielenterveydellisiä. On siinä taas poliittisen ministerin järkeilyä.

Haluan myös muistuttaa, että monta, yli 100, toimenpidettä on eri sektoreilla tehty, mikä tavallaan omalta osaltaan on parantamassa aseturvallisuutta tai ainakin välillisesti sitä, että kouluampumisten tilannetta voitaisiin mahdollisimman hyvin ennaltaehkäistä. Sehän tässä on tietysti hyvin tärkeä asia. 100/2/38 PTK 100/2010 vp 31 Sitten rekisteriin liittyen: tietenkään ei laittomia rekistereitä pidetä, ja siltä osin, jos rekisteriä ei ole määritelty, sitä tietoa ei voi säilyttää. Eli tieto, joka tulee, on välittömästi käytettävissä ja sen jälkeen tuhottava, jos siihen ei ole mitään erityistä syytä tai laillista pykälää, jonka perusteella rekisteriä voidaan ylläpitää. Ehkä tässä on syytä kuitenkin viitata siihen, mikä on ajokorttilainsäädännön yhteydessä tehty, eli siihenhän liittyy myös lääkärin ilmoitusvelvollisuus, ja uskon, että kun niitä pykäliä tarkastellaan, varmasti löytyy erittäin hyviä käyttökelpoisia osia myös toteuttaa niitä tämän lainsäädännön yhteydessä.

-karmea esimerkki. Nämä ovat kaksi täysin eri asiaa. Lääkärin kannalta on kyse aivan eri luokan asioista. Sitä siis ministeri ei todellakaan tajua. Juuri tästä on kyse koko ajan. Lääkärin vala murtuu ministerin päättelyssä. Kyllä lääkärillä on jokin vastuu aina toimistaan. Ilmoitusvelvollisuus on ilman mitään rajoitusta, ehtoa, kohdetta tai kriteeriä. Mene lääkäriin, tutkitaan pääkoppa. Isoveli tai pitäisikö sanoa että isosisko valvoo ja aina. Silloinkin kun et ole luvanhaltija. Sen selvittämisestä tulee perusvelvollisuus joka kerta kun menet lääkäriin.

Sitä valmistellaan, niin kuin totesin jo aikaisemmin, jatkossa niin kuin pitääkin valmistella. On selvää, että vastuu säilyy aina poliisilla. Tärkeintä tässä koko esityksessä on ollut se, mihin varmasti valiokuntakin on pyrkinyt, että mahdollisimman moni tieto tulisi poliisille lupaharkintaa varten. Eli silloin voidaan mahdollisimman hyvin varmistua siitä, että ei myönnetä asetta sellaisille henkilöille, jotka eivät tavallaan täytä niitä pykäliä, joiden perusteella voidaan turvallisesti heille aselupa ja aseen hallussapito ja hankintaoikeus myöntää.

-suurin vastuu tulee olemaan ministeri Holmlundilla eikä hän kykene sitä kantamaan. Se vastuu on perusoikeusloukkauksista, kehnosta laista, sen lukemattomista aukoista ja muusta. Se ei ole vähän.

Ed. Oinonen puhui miljoonista. En kyllä tiedä, mihin miljooniin hän viittasi, koska tämä on yhdessä poliisihallinnon kanssa valmisteltu lakiesitys ja he ovat tässä tiukasti mukana. Eli tässä on arvioitu myös kustannuksia siltä osin. Ei täällä pitäisi olla mitään yllättävää, eikä valiokuntakaan sellaista mielestäni ole lisännyt.

-missä ne kulut on ilmoitettu. Se on valtava lisä velvoitteisiin. Lupakäsittelyn aika voi pidetä valtavasti. Ministerillä ei ole siitä mitään käsitystä. Sama pätee siihen, mistä otetaan ainakin viisi tuhatta todistusten kirjoittajaa, joille ei ole vielä kerrottu, että se on virkavastuullista toimintaa aivan vapaaehtoisesti.

Totta kai ne otetaan huomioon budjetissa, jos on sen tyyppisiä ongelmakohtia, joihin poliisihallinto katsoo lisää määrärahaa tarvitsevansa. Täällä on oikeastaan tullut aika paljon erityyppisiä kysymyksiä. Hiukan olen tässä niihin viitannutkin ja pyrkinyt niihin vastaamaan. Mielestäni kuitenkin tärkeää on se, että valiokunta on varsin monipuolisesti tätä asiaa katsonut, tehnyt perusteltuja muutoksiakin. Tuossa aikaisemmin viittasin jo siihen, että aikataulu tämän lainsäädännön valmistelussa on ollut hyvin tiukka.

-vähäinen tieto oikeusturvasta kertoo, että laatu menee määrän edelle. Ministeri puolustelee huonoa valmistelua ja katsoo siis oikeutetuksi sen, että tarkoitus pyhittää keinot ja kiire oikeuttamaan vaikkapa lainsäädännön "oikeusmurhiin" tai ainakin perusoikeuksien sivuuttamiseen, kuten kävi valmistelussa eduskunnan tekemien muutostenkin perusteella.

Se on tietysti sikäli harmillista, että kun aina itse toivoo, että voisi tuoda mahdollisimman seikkaperäisesti valmistellun hallituksen esityksen, se ei välttämättä ole mahdollista, jos aikataulutus on ollut hyvin tiukka.

-ministeri ei saa käyttää valtaansa toiveiden pohjalta. Se on hurskastelua ja onnen onkimista.

Tässä täytyy kuitenkin muistaa se, miksi aikataulu on ollut tiukka. Se on ollut tiukka siksi, että olemme kaikin tavoin pyrkineet siihen, että kolmatta koulusurmaa ei tule. Tähän on tehty kaikki mahdollinen työ poliisihallinnon sisällä, lainvalmistelutyössä, ohjeistuksessa, mutta on aivan selvää, että mitään ohjeistusta ei voi antaa yli lainsäädännön, ja siksi on välttämätöntä, että kaikki mahdolliset tärkeät muutokset kirjataan ampuma-aselakiin ja lainsäädäntöön mahdollisimman ripeällä aikataululla.

-mitä nämä toiveet nyt tarkoittavat, kun ministeri on puuttunut asiattomasti jatkuvasti eduskunnan toimielinten toimintaan lain käsittelyssä. Jos lakiesitys on kunnollinen, siihen ei ole tarvetta. Sen tietää jokainen kansalainen.

Eli tarkoitus tässä on ollut nimenomaan parantaa ihmisten turvallisuutta ja ehkäistä siten, että meidän ei tarvitsisi enää kokea sitä kolmatta, mikä ainakin minulle esittelevänä ministerinä on kaikkein tärkein ohjenuora.

-sellainen on hyvä toive, kunpa ministeri olisi vain johtanut valmistelua niin, että siihen käytössä olevat keinot olisi analysoitu. Nyt tehty muutos perustuu monessa ohiosuvaan, möhkälemäiseen sääntelyyn, joka kohdistuu etenkin kunnollisiin aseluvan haltijoihin.

Arvoisa puhemies! Tässä yleisesti muutamiin kysymyksiin. Jään vielä saliin, jos halutaan jatkaa myöhemmin debattia.