110221 - AI, AI, AI, AI ja VOI, VOI, VOI, VOI!

Aseharrastajilla on valitettava tapa pelätä "herroja" ja olla kaiken lisäksi laiskoja omissa asioissaan. Voimavaroja kuitenkin riittää hiljaiseen urputukseen takana. Ajat hyvistä keskusteluun perustuvista asioiden hoitamisesta ovat vaihtuneet aktiiviseen asioiden ajamiseen virallista tietä. Poliisin ylijohdon kirjoittamat ohjeet ovat olleet viimeinen pisara vetämään maton asioiden hoitumisesta siten, että käy suullisesti puhumassa mukavia lupaviranomaisen kanssa. Kavereille on turha itkeä. Heidän kohtalonsa on ollut sama.

Poliisihallituksen antamat ohjeet aselupakäytäntöjen yhtenäistämiseksi (AYO) on koottu sillä periaatteella, että on tarkoituksellisesti haettu kaikki aseharrastajan kannalta negatiivinen luvan hakemisen ja peruuttamisen kannalta. Sitten, kun edesmennyt poliisiylijohtaja Markku Salminen johdateltiin tai oikeammin pakottiin nämä ohjeet hyväksymään ja allekirjoituksellaan virallisesti antamaan, niin ohjeisti uusi poliisiylijohtaja Mikko Paatero alaisiaan noudattamaan jo olevia ohjeita pilkun tarkasti. Tällä tempulla ylijohto pesi kätensä koko asiasta kuin Pontius Pilatus. Kun viimein ihmiset, se viisas ryhmä - kuten Pontius Pilatuksenkin aikana, tajusivat lopulta itsensä petetyiksi, alkoi urputus. Osa aseharrastajista on vetäytynyt kuoreensa, osa on lopettanut harrastuksensa, osa on yrittänyt harrastaa "uusilla ehdoilla" ja pieni joukko on alkanut vaatia oikeuksiaan Suomen kansalaisina. Kun hallinto-oikeuksista viimein alkoi tihkua päätöksiä, jotka perustuivat lakiin ja asetuksiin, joutui poliisihallitus jälleen pesemään kätensä. Hallinto-oikeuksiahan eivät tietenkään sido poliisin itselleen kirjoittamat toimintaohjeet. Ohjeilla ei voi ylittää lainsäädäntöä, kuten moni poliisihallituksessakin luulee, vaan niissä voidaan antaa linjat viranomaisen omalle toiminnalle. Sanotaanko esim. ensin asiakkaalle virallisesti: "Päivää!" tai tuttavallisesti: "Terve taas!" Kun tämä ongelmallinen muotoseikka paljastui poliisiylijohdolle, ohjeistettiin 4.6.2010 jälleen hallinto-oikeuksien antamien päätösten mukaisesti palaamaan osittain takaisin lain noudattamiseen ja jätettiin loppuun täydellinen pakotie - mikäli ohjeet ovat joltain osin ristiriidassa voimassa olevan lainsäädännön kanssa, tulee noudattaa voimassa olevaa lakia. Mitään annettua ohjetta ei kuitenkaan suoraan kumottu, eikä niitä varmastikaan tällä menolla kumota edes uuden ehkä joskus voimaan astuvan aselainkaan vuoksi. Kukaan ei ole tainnut huomata, että kaikista sisäasiainministeriön edustajien eduskunnassa käynneistä huolimatta ohjeet käsittelevät pääasiassa aivan muita asioita kuin eduskunnan hyväksymät HE 106/2009 pykälät.

Ylijohto velvoittaa noudattamaan ohjeitaan virka-asemaan vedoten. Lupaviranomaiset ovat kuitenkin kyenneet tulkitsemaan annettuja yhtenäistämisohjeita entistä epäyhtenäisemmin. Koska ohjeet ovat varsin laajat ja mielivaltaiset, on osalla lupavastaavista soinut päässä hälytyskellot. Se, miten tämä sisäinen ääni on vaikuttanut, on epäyhtenäistänyt hallinnollisia päätöksiä. Hallinto-oikeuksien päätösten myötä on yritetty vielä "korjailla" käytäntöjä siten, ettei lisää virkamiehen kannalta epämiellyttäviä hallinto-oikeuspäätöksiä tulisi. Aikoinaan, kun aselupakäytäntöjen yhtenäistämisohjeet olivat uusia, oli viranomaisilla tapana sanoa: "Voihan päätöksestä aina valittaa!" Kun monet rohkeat ihmiset sitten todellakin valittivat, mikä aikaisemmin oli erittäin poikkeuksellista, alkoi viranomaisten usko omaan erehtymättömyyteensä rakoilla. Hallinto-oikeuksien käsittelyaikojen pidentymisistä saattaa huomata, että valitusten suma alkaa tukkia käsittelyä massallaan ja hallinto-oikeudetkin alkavat olla asiasta huolissaan. Tilanne on pitkällä juoksulla kestämätön. Toivottavasti viranomaiset itsekin huomaavat joskus, että lainvastaista ohjetta ei tule noudattaa. Olettaa kuitenkin sopii, ettei viranomainen koskaan myönnä olleensa missään väärässä. Korjaus tulee ajallaan muualta ja pikkuvirkamiehet vapautetaan vastuusta syyntakeettomina.

Kenen tulisi korjata asia? Eipä asialle mitään tapahdu, ellei jokainen kansalainen itse ainoana omassa asiassaan vaadi lain noudattamista omalla kohdallaan. Poliisi ei suojele sinua, vaan sen ensisijainen tehtävä on oman toimintansa jatkumisen turvaaminen. Hallinto-oikeustie on pitkä, kivinen ja kalliskin. Monissa hallinto-oikeuksissa käsittelyt ovat ruuhkautuneet vuodenkin mittaisiksi. Nyt mitataan se, oletko harrastajana harrastuksessasi todellinen oikea harrastaja, jolle sinun oma asiasi on tärkeä. Jos jätät oman asiasi herran (tässä tapauksessa poliisiviranomaisen) haltuun, saat itsesi kannalta vain keljuilua ja murhetta. Poliisilla on toimintasuunnitelmassaan tavoite vähentää Suomen asekantaa tasaisesti ja tuntuvasti joka vuosi tietyn suuruinen määrä. He haluavat sinunkin aseesi vaikka yksitellen ja erikseen pois. Sinulta halutaan peruuttaa kaikki luvat, mihin viranomaisella pitää olla jokin peruste. Perusteeksi rittää se, että viranomainen vaistoaa sinun luovuttavan ja jättävän valittamatta esim. korkean iän vuoksi. On käytetty parfymoitua ilmaisua: "kenelläkään ei ole ehdotonta oikeutta yhteenkään ampuma-aseeseen". Miksi tämän lauseen kuultua ei pidä joka kerta kysyä: "Ja miksi muka ei? Olenko tehnyt jotain sellaista, että olen kelvoton, vaarallinen, sopimaton, huono tms.?" Mikäli perusteet aseluvan myöntämiselle ovat olemassa ja henkilöllä ei ole rekisterien mukaan estettä ampuma-aseen hallussapitämiseen, ei kannata uskoa kaikenlaista väkisin väännettyä totuudenvastaisuutta.

Muista, että vain sinä olet oman asiasi ainut herra. Jos olet itse tehnyt kaiken oikein, on sinulla myös oikeuksia. Jos et pidä oikeuksistasi kiinni, ei kukaan tule sinulle niitä tuomaan. Jos saat mielestäsi hiukkasenkaan epäasiallista lainsäädännön kanssa ristiriitaista kohtelua viranomaiselta, kuuluu sinun kansalaisvelvollisuuksiisi nykyisin tehdä asiastasi valitus. Älä turhaan pelkää viranomaisen kostoa! Muista, ettei hän huomenna ole yhtään sen mukavampi, jos hän tänään huomasi sinut "kiltiksi lampaaksi". Muista myös, että valitusten tekemiselle on yleensä vain 30 vuorokauden määräaika ja se kuluu todella nopeasti. Aloita heti samana päivänä kielteisestä hallinnollisesta päätöksestä kirjallisena vaatimasi perustelun kanssa valituksesi laatiminen. Asiantuntija-apua kannataa ehdottomasti käyttää. Valitus pitää laatia huolella, sillä viranomainen on varautunut perustelemaan kantansa sinua vastaan. Heillä on siihen laitoksella jopa valmiita pohjia. Tässä pätee vanha roomalainen viisaus: "Suurin virhe on aliarvioida vastustaja". Jos tiedät, mitä teet, noudattavat hallinto-oikeudet voimassa olevaa Suomen lakia. Älä häviä asiaasi, vaan pidä oikeutesi. Nyt on valittamisen aika, mutta se tehdään kirjallisesti lakikirjan kanssa - rahaa ja vaivaa säästämättä kaikkien aselupakäytäntöjen korjaamiseksi, mutta ennen kaikkea oman kunniasi puolesta.

Antti Jokinen
pääsihteeri