110310 - Turvallisen ja moniarvoisen Suomen merkitys

Maamme johdolla on ollut jo varsin pitkään kaunis visio Suomen tulevaisuuden kehittämisestä (kts. klikkaamalla tästä linkki asian taustoista). Suomesta yritetään rakentaa sellaista saareketta maailmassa, että kaikki ihmiset saavat elää vapaina ilman pelkoja mistään ulkopuolelta tapahtuvasta pahasta. Ongelmaksi kuitenkin muodostuu se, että kaikilta kansalaisilta yritetään rajoittaa itsensä ja lähimmäisensä vahingoittamisen mahdollisuudet minimiin erilaisilla kielloilla ja rajoituksilla. Puhutaan hienosti moniarvoisuudesta, mikä ilmeisesti tarkoittaa monien erilaisuuksien hyväksymistä normaaliudeksi. Jo koulussa pyritään integroimaan sopeutumattomat yksilöt normaaleina muiden joukkoon ilman korjaavaa apua ja rajojen vastaan tulemista. Pyritään edistämään vapaata liikkuvuutta ja ei enää edes puhuta sopeutumisesta. Tilalle on valittu kotoutuminen.

Suomi on ollut todellinen lintukoto pitkään. Kun katsomme historiaamme taaksepäin, elettiin Suomessa erillään metsissä järvien välissä. Ihmiset joutuivat itse hankkimaan elantonsa kovalla työllä. Aika kului elämisen ylläpitämiseen. Tämä oli eräänlainen peräjunttila, missä ei ollut suurten ulkomaiden edistyksellisiä etuisuuksia. Kukapa tänne olisi edes halunnut tulla, kun luontaistaloudessa elävä kurja väestökin kaipasi päästä täältä pois parempiin elinoloihin. Joka paikassa oli pienet ympyrät. Jos joku irtolainen ei sopinut kyläyhteisöön, annettiin hänelle selkeästi ymmärtää, että olisi parasta lähteä. Ruotsissa oli kaikki paremmin ja siellä eli rikkaita. Jos halusi kokeilla onneaan, lähti moni jopa Amerikkaan. Suomi on kiinnostanut alueena aina Venäjää. Suomi on alueena ikään kuin puskuri idän ja lännen välillä. Koskaan emme kuitenkaan ole halunneet päästää vieraita sotajoukkoja alueellemme ja tässä yhteydessä väkivallankin käyttö on vielä aikaisemmin katsottu oikeutetuksi tunkeutujia kohtaan.

Globalisaation myötä Suomi liitettiin EU:hun. Kerralla annoimme ilman täyttä ymmärrystä muille Euroopan valtioille avaimet ainakin rahoihimme. Nyt meillä on kuitenkin syntymässä suurempi uhka, joka on hiipimässä samanaikaisesti moneen muuhunkin paikkaan. Suomi on eräänlainen hyväntahtoinen hölmö, joka yrittää auttaa kaikkia joskus vastavuoroisuutta odottaen. Unohdamme täysin sen, että olemme pieni maa ja muualla on valtavasti surkeita ja vaivaisia. Jos esitämme maailman pelastavaa auttajaa, pitäisi meidän olla suuri, vauras ja viisautta täynnä. Tasa- ja yhdenvertaisuutta korostavat poliittista paatosta uhkuvat tahot haluavat vaientaa kaiken, missä huomataan sosiaalisen hyysäyksen epäonnistuneen täysin. Monet muut Euroopan maat alkavat hiljalleen tunnustaa, että esim. maahanmuuttopolitiikka on heiltä epäonnistunut pahoin ja asiaa ei enää voi korjata. Samaten liian liberaalien elämänarvojen hyväksyminen normaaleiksi kasvattaa suuren aikapommin väestömme elintasolle. Rappiotilan hidas tuleminen vie olemiseltamme edellytykset, mutta tämä tapahtuu hitaasti vasta seuraavien sukupolvien aikana meidän jälkeemme. Kun ihmisten hyväksytään siirtävän vapaat ajatukset jälkeläisilleen, synnytämme lopulta uusavuttomia lentokyvyttömiä pullasorsia kauniiseen matala-aitaiseen kaupunkipuistoomme. Tietenkin väestöltä kielletään kaikki, millä he voisivat itseään vahingoittaa. Kun ei ole vaaroja, ei tarvita vastuutakaan.

Syy-yhteyksien huomaamiseen tarvitaan todellakin vastarintaa. Likaveden mukana uivat sokeaksi degeneroituneet eläimet eivät huomaa saasteen vaikutusta. Rasismi ja syrjintä ovat väärin. Väärin ei ole huomata, että meillä eletään meidän tavallamme. Me emme hyväksy rikollisuutta, hyväksikäyttöä, epärehellisyyttä tai epäsosiaalisuutta. Me arvostamme tietynlaisia elämäntapoja, jotka perustuvat työhön, nuhteettomuuteen ja isänmaallisuuteen. Miksi meidän tulisi ensin auttaa tuntemattomia kaukaisia muukalaisia, koska jo lähellä omissakin kansalaisissamme on avun tarvitsijoita ilman mitään todellista avun saamisen mahdollisuutta. Onko oikein, että ihminen muodollisesti pidetään elävänä antamalla hänelle työttömyys, puolustuskyvyttömyys ja nähdä kaikki se, miten hyvin jollain muulla voi olla.

Suomi tarjoaa ihanteellisen kasvualustan kansainväliselle terrorille, olla, kehittyä ja siirtyä kohteeseensa. Täällä ei kysellä rajalla ikäviä taustoja, vaadita ansaitsemaan omalla työllään omaa olemistaan ja täällä jopa maksetaan humanitaarisin perustein turvapaikan saaneelle lentolippu kotimaahansa lomamatkaa varten. Miksi häneltä ei kielletä takaisin menemästä, jos hän henkensä kaupalla pääsi pakoon kurjaa kohtaloaan ja senkin valtion kustannuksella? Koska annamme näin myötämielisen singnaalin hyväntahtoisuuttamme hyväksi käyttäville, siirtyvät tänne pommi-iskut ja monet muut uutisista tutuksi tulleet ikävät asiat. Eihän täällä kiltissä Suomessa voi sellaista tapahtua, kun ei meillä ole sellaista! Todennäköisesti kukaan ei edes huomaisi, että tänne pystyisi pesiytymään ne ainekset, mitkä jo tekevät pahojaan vääräuskoisiksi leimattuihin mediaseksikkäämpiin naapurimaihimme. Holhousyhteiskuntamme ruokkii jo nyt sellaista tarjoamalla vapautta kaikille - vangeillekin nilkkapannan välityksellä. Meillähän ensikertalainen pääsee noin puolella tuomiostaan, jos valtion kustannuksella istumaan ylipäätään pääsee ollenkaan. Murhastakaan ei voi saada kuin noin 10 vuotta - olisi epäinhimillistä estää ihmisiä pääsemästä muiden joukkoon. Ainoastaan lainkuuliaisia kansalaisia voi valvoa jatkuvasti kameroin ja seurantalaittein. Nilkkapannan katkaistuaan rikollinen heittää sen mereen ja katoaa paikalta vapaudenkiilto silmissään.

Vapaus syntyy todellisuudessa kurinalaisuudesta. Välittäminen toisistamme on myös sitä, että ylläpidämme kykyä puolustaa itseämme, perhettämme, isänmaatamme ja omia arvojamme. Miksi meidän tulisi hylätä ne asiat, mitkä ovat vapautemme meille aikoinaan antaneet? Aseet tuovat meille mahdollisuuksia. Armeijoita ei pidä ajaa alas. Ihmisille pitää antaa ja heiltä pitää myös vaatia vastuuntuntoa. Heikkoja yksilöitä tulee kannustaa parempaan kaikin mahdollisin keinoin, eikä hyväksyä erilaisina normaaleiksi tavallisiksi ihmisiksi. Nykyisin jo lapset vieraannutetaan karusta todellisuudesta uskomaan, että joku viranomaisen voima suojelee heitä kaikelta pahalta. Todellisuus tulee usein vastaan hallitsemattomasti purkautuen epäonnistumisina, työttömyytenä ja syrjäytymisenä. Päihteet ja liian vapaamieliset perhearvot pilaavat loputkin edellytykset.

Sveitsissä käytiin läpi kova äänestys siitä, pitääkö kansalaisten olla valmiudessa koskemattomuutensa turvaamiseen. Sveitsissä aseet eivät ole mikään ongelma. Siellä on turvallinen ilmapiiri ja ihmisillä arvonsa. Jo villissä lännessä rauhanturvaamiseen tarvittiin Peacemaker. Meillä Suomessa on taidettu unohtaa se, että historiankirjojen mukaan täällä on taisteltu asein noin 50 vuoden välein. Viimeisin koitos oli hieman tavanomaista kovempi. Silloinkaan ei vihollinen kertonut suoraan etukäteen tulevansa tänne seuraavana päivänä aseen piippu edellä. Täällä on myös taisteltu sisäisesti. Eriarvoisuuden tunne lisää tyytymättömyyttä, mikä on sama asia kuin nykyisin moniarvoisuus. Kuka puolustaa meitä ja ketä vastaan, jos rakennamme yhteiskuntamme toimintakyvyttömäksi ja niin moniarvoiseksi, ettemme ymmärrä enää edes toistemme erilaisuutta. Ihmisten pitäisi toimia yhdessä hyvien ja terveellisesti asioiden kanssa. Tähän sopivat hienosti esimerkiksi aseisiin liittyvät harrastusmuodot koko perheen säännöllisesti toteuttamina ulkoilu- ja urheilutapahtumina!

Vaikkakin vain harvat määräävät tapahtumien kulusta, jokainen meistä kykenee arvioimaan niitä. Perikles

Antti Jokinen
pääsihteeri