110401 - Ampuma-aselain II-vaihe linjattu

Ampuma-aselakiuudistuksen vaiheittainen eteneminen kulkee seuraavaan etappiinsa, kun vaaleilla valittu uusi eduskunta saa käsiteltäväkseen tuoreen esityksen jälleen uudeksi ampuma-aselaiksi. Esityksen pohjana on käytetty yllättäen samoja vanhoja "totuuksia" Suomen väkivaltaisuudesta ja ampuma-aseilla tapahtuneista vahingonteoista. Ampuma-aseiden vähentämisessä on päästy eteenpäin ylijohdon mukaan kuitenkin liian hitaasti, vaikka lupia onkin peruutettu melkoisella vauhdilla. Vaikka nykyisin käytännössä kukaan ei enää saa lupia muuten kuin pitkällä ja sisukkaalla perustelemisella ja todistamisella perustamisten ja todistamisten päälle, ottaa ylijohto vahvemmat aseet käyttöön taistelussa aseihmisiä vastaan.

Puuttuminen vanhoihin lupiin

Aselain I-vaiheen astuessa voimaan 13.6.2011 joutuvat uudet luvanhakijat lääkärien ja ampuma-asekouluttajien kynsiin yrittäessään todistaa soveltuvuuttaan hallussapitää ampuma-aseita. Koska viranomaisen virkavastuu täten siirtyy luvan myöntäjältä lähes kokonaan pois lupaharkinnan osalta, on esityksessä uudeksi ampuma-aselaiksi II-vaiheessa tarkoitus puuttua vanhoihinkin lupiin vastaavalla tavalla kuin ensimmäisessä vaiheessa. Lisäksi tiettyjen asetyyppien kieltäminen käytännössä kokonaan tulee mahdolliseksi hankaloittamalla harrastamista niin paljon, että vähemmän sisukkaat harrastajat luopuvat leikistä kokonaan. Koska kouluampumisissa käytettiin aseina vain pienoispistooleja, tekijöillä ei ollut muita ampuma-aseita ja heillä oli myös määräaikaiset yhden vuoden luvat, ei ampuma-aseiden vähentäminen määrällisesti tuota ylijohdon haluamaa tulosta kieltämällä aseita vain erityisesti nuorilta aloittelijoilta, jotka haluaisivat aloittaa harjoittelemalla erityisen pienillä ja tavallisilla yksittäisillä aseilla. Tulokseen päästään helpommin puuttumalla suurempiin aseisiin ja asemääriin. Mikäli harrastaja ei käytä kaikkia aseitaan riittävän säänöllisesti ja aseet ovat tilastojen mukaan yleisimpiä asetyyppejä, pääsee ylijohto tehokkaimmin tulokseensa keskittymällä juuri niihin. Ampuma-aselain II-vaiheen esityksessä keskitytäänkin erityisesti metsästäjiin ja heidän käyttämiinsä vaarallisiin kivääreihin ja haulikoihin. Mikäli metsästäminen on melko satunnaista ja ei tapahdu tasaisesti ympäri vuoden, aletaan ampuma-asekouluttajien lausunnoilla kerätä tietoa harrastajien aktiivisuudesta. Koska suurimmassa osassa ampuma-aselupia on määritelty luvan voimassaoloaika toistaiseksi ja koska metsästyskortin voi maksaa jopa puoliso, tullaan harrastuksen aktiivisuudesta jatkossa vaatimaan asekohtaisia dokumentteja.

Keskusrikospoliisin rikosylikomisario Tero Haapalan Eduskunnan hallintovaliokunnalle 2.3.2010 jättämät salaiset suunnitelmat Aselainsäädännön uudistamisen II vaiheesta (kts. linkki), ovat täysin linjassa nyt käsiteltäväksi tulevan esityksen kanssa. Koska em. dokumentista sivulta 6 selvästi tulee ilmi, että ollaan tekemässä muutosta asekannan suhteen ja koska samaisen dokumentin sivulta 5 on selkeästi havaittavissa luvallisten aseiden osuudet väkivallan teoissa (noin puolet), on ylijohto puuttumassa luvallisten aseiden osuuteen asiassa. Lain sopimattomuus luvattomien aseiden osuuteen ei haittaa, koska niillä ei ole tilastollista merkitystä (luvattomat aseet eivät sisälly ampuma-aserekisteriin). Määrällisesti selkeästi suurin osa ampuma-aseilla tehdyistä rikoksista tehdään ns. pitkillä aseilla. Tämän selittää myös se, että suurin osa ampuma-aseharrastamisesta Suomessa liittyy metsästykseen. Pitkät aseet ovat myös yleisesti tehokkaampia ja tarkempia kuin käsiaseet, joten ne toiminnallisesti soveltuvat käsiaseita paremmin väkivallantekoihin. Tämän asian korjaamiseksi halutaan erityisesti alkaa rajoittaa henkilöiden hallussa olevien aseiden määriä ja säilyttämistä kodeissa. Keskitetyt ja näkyvästi merkityt asevarastot asumattomissa paikoissa takaavat sen, ettei kukaan esim. alkoholin vaikutuksen alaisena ala kotonaan käsittelemään luvanvaraisia aseitaan. Kun aseet eivät ole välittömästi kotona silmien alla, ei kukaan kiinnitä niihin välitöntä huomiota ja aseen vuoksi yllättäen provosoidu koskemaan niihin.

Ampuma-aserekisterin päivitys

Ministeri Anne Holmlundin lupaamat uudistukset ampuma-aserekisterin ajantasalle saattamiseen on myös otettu aselain II-vaiheen asialistalle. Rekisterin valmistuminen luvattiin huhtikuulle eli tapahtuvaksi nyt tässä kuussa. Tietojen päivityksestä ei ministeri tarkkaan maininnut eduskunnassa pitämässään puheessa, mutta lupasi tosin, että se ei tule aiheuttamaan lisäkuluja poliisin toiminnalle. Asia on ratkaistu tekemällä rekisterin ajantasaistaminen interaktiiviseksi www.intermin.fi -sivuilta. Aktiivisesti lupatietoja voi nyt tarkkailla jokainen luvanhaltija suojatusti omalla lupanumerollaan ja korjata tiedostosta havaitsemansa virheet. Mikäli luvanhaltijalla ei ole internet-yhteyttä, voi asian hoitaa myös matkapuhelimella lähetetyllä tekstarilla. AHY:stä ilmoitettiin, että kaikki tietoturvariskit on hoidettu asianmukaisesti ja nyt aserekisterin ylläpitäminen ja käyttö muuttuu kerralla todella vaivattomaksi. Lupaviranomaiselle jopa vapautuu resursseja rikostutkintaan oikeiden rikosten selvittämiseksi.

Ampumaratojen uudelleen kaavoittaminen

Toinen ministeri Holmlundin lupaamista uudistuksista liittyy ampumarataverkoston kehittämiseen. ELY-keskusten kanssa yhteistyössä suunniteltu projekti on päätetty hoitaa siten, että erityisesti ammunnasta aiheutuva häly ja raskasmetallien joutuminen maaperään eliminoidaan. Tämä on päätetty toteuttaa jokaisessa asutuskeskuksessa siten, että yhdistämällä asutuksesta erillään olevien alueiden käyttö kattamaan useampia eri toimintoja luo mahdollisuuksia käyttää maa-alueita kaikkia kansalaisia laajasti palvelevalla tavalla. Kun ampumaradat kaavoitetaan kaatopaikoiksi hyväksytyille maa-alueille, voidaan varmistua siitä, ettei alueella ole kaavoitettua asutusta. Lisäksi ammunnasta aiheutuneet päästöt maaperään on mahdollista hoitaa asianmukaisesti ongelmajätekeräykseen muun jätekeräyksen yhteydessä. Asia mahdollistuu tarkalla seurannalla, kun data ratalatausten ammunnasta kirjataan ampumaratapöytäkirjaan ja jokainen ampuja palauttaa pöytäkirjasta helposti laskien käyttämänsä ammukset ongelmajätteille tarkoitettuihin keräilyastioihin radan portilla. Lisäksi ammunnasta aiheutuva ympäristömelusaaste ei enää turmele ennestään ylikuormitettuja kaatopaikkoja, kun 13.6.2011 voimaan astuvassa aselain ensimmäisessä vaiheessa mainitut äänenvaimentimet määrätään pakollisiksi ampumaradoilla. Koska kaikille asutuskeskuksille on järjestetty lain vaatimuksesta jätehuolto, toteutuu yhdenvertainen kohtelu kaikille ammunnan harrastajille koko maassa, kun heidät toimitetaan uusiin ampumakeskuksiksi määriteltyihin urheilupaikkoihin. Tasavallan presidentti antanee tästä oman vahvistuksensa jo ennen eduskuntaa presidentin esittelyssä.

Teollisuus, kauppa ja viranomaiset

Lakiesitykseen on sisällytetty myös kaupalle ja teollisuudelle vastaavat uudet lakipykälät. Mikäli työpaikoilla on suunnattomia määriä aseita, saattaa joku yllättäen käsitellä asetta väärin. Tämä on uudessa ampuma-aselakiesityksessä estetty siten, ettei ampuma-aseita voi työpaikoilla säilyttää vahigoille alttiisti. Toiminnallisesti kokonaisten ampuma-aseiden määrät olisivat minimissään. Laukaisun estävät luvanvaraisiksi määritellyt osat tulee jatkossa työpaikoilla säilyttää siten, että vähintään yhdet laukaisuun tarvittavat osakokonaisuudet pitää säilyttää eri paikassa muista. Sama käytäntö otettaneen myös koskemaan poliisia ja puolustuslaitosta. Tähän vaikeaan ratkaisuun on päädytty lähiaikoina tapahtuneiden ikävien viranomaisten aiheuttamien ampuma-asevahinkojen vuoksi. Käytännössä ampuma-aseiden kanssa ammatikseen toimivat tulevat käsittelemään aseita siten, että ainakin yksi laukaisuun tarvittava osakokonaisuus (esim. liipaisin) säilytetään kokonaan toisessa osoitteessa. Poliisiviranomaisille tämä käytäntö ei ainakaan tuo ongelmia, sillä faktahan on selkeästi se, että keskimäärin poliisiviranomainen ampuu ihmistä kohti virkaurallaan tositarkoituksella lähemmin nolla kuin yksi kertaa. Ns. punainen puikko piipun läpi vedettynä ei estä varmuudella virka-aseen väärää käyttöä. Harjoitteleminen virka-aseella (ns. kylmäharjoittelu) voi tapahtua myös aseella, mikä ei ole täysin kokonainen. Keskitettyjen ampuma-aseosavarastojen sijoittelu on suunniteltu tehtäväksi hätäkeskusten yhteyteen, mikä laki on myös käsittelyn alla. Sisäministeri Anne Holmlund korostaa, että virkamiehet ovat huolella valinneet mahdollisimman tarkoituksenmukaiset sijainnit hätäkeskuksille kriisien varalle. Mikäli hätätilanteiden varalle laukaisuun vaadittavien osien varastot todellakin sijoittaisiin hätäkeskusten yhteyteen, olisi hätäkeskuksilla kirjaimellisestikin avaimet toimittaa väkivallan vaaran aiheuttavat, mutta hätätianteessa tarvittavat, laukaisuun tarvittavat osakokonaisuudet suoraan hätäkohteisiin poliisille ja puolustusvoimille.

Lain valmistelu ja eduskuntakäsittely

Esitys otetaan käsittelyyn heti vaalien jälkeen kiireellisenä ja ennen eduskunnan kesälomia tehtävän lain hyväksymisen yhteydessä ei asiassa ehkä tällä kerralla ehditä välttämättä kuulla kaikkia harrastajatahoja. Asiantuntijoina toiminut projektipäällikkö Mika Lehtonen AHY:stä ( puh. 071 878 1843 , fax. 071 878 8599 , e-mail mika.lehtonen@intermin.fi ) antaa virkansa puolesta lisätietoja aselain II-vaiheesta kysyttäessä.

Helsingissä, 1.4.2011