NRA on kansalaisoikeusjärjestö, jonka tarkoituksena on edistää ampuma-aseiden omistajien oikeusturvaa ja aseiden hallussapito-oikeutta, valistaa turvallista ampuma-aseiden säilytystä sekä turvata ampumaharrastuksen, metsästyksen, asekeräilyn, urheiluammunnan ja maanpuolustustyön jatkuvuus. |
110710 - Poliisilla on omat säännötPoliisihallitus syntyi ilman suurempia muutoksia esitykseen SM086:01/2007, koska poliisihallitukselle haluttiin rajaton itsemääräämisoikeus (kts. NRA:n lausunto kyseisestä esityksestä 02.03.2009). Autonominen yksikkö ei voi toimia demokraattisin perustein, koska silloin kaikki yksikön lain yläpuolinen toiminta aiheuttaisi kansalaisten epäluottamuksesta toimintaan rajat. Poliisihallitus on johtanut alaisiaan toimimaan asettamiensa tavoitteiden saavuttamiseksi keinoja kaihtamatta. Aselupa-asioissa poliisi on toiminut saavuttaakseen ylijohtonsa tavoitteet. Organisaatio suosii erityisesti niitä, jotka toteuttavat kaikki ylijohdon vaatimukset aseiden vähentämiseksi, vaikka toimimalla lainsäätäjän tahdon vastaisesti. Kaikki mahdolliset keinot saattavat olla jo huomenna käytössä, sillä ihmiset ovat laajasti uskoneet valtamedioiden kautta syötetyn propagandan maailman vähiten korruptoituneista virkamiehistä. Poliisihan tutkii Suomessa itse oman toimintansa ja on todennut, ettei väärinkäytöksiä tapahdu. Aselupahallinto on erityisen suojattu, sillä nyt käytännössä kaikki alkaa olla jo salassa pidettävää tietoa mukaanlukien poliisin itselleen kirjoittamat toimintaohjeet. Kansalaisten asioidessa aseasioissa lupahallinnon kanssa, on hänen saamansa palvelu yllätyksiä täynnä. Aina joku paikallinen lupavastaava oivaltaa jotain uutta ja alkaa soveltaa keksintöään suurella tarmolla. Poliisinhan ensisijainen tehtävä on valvoa yleistä järjestystä ja turvallisuutta, eli kaikki mitä he tekevät, on oikein. Yli-innovatiivinen toiminta katsotaan vain hyväksi. Uuden ampuma-aselain voimaan tulo 13.6.2011 antoi viranomaisille lisää mahdollisuuksia luvallisten ampuma-aseiden vähentämiseen. Lain tarpeellisuutta perusteltiin mm. sillä, että poliisilla ei ole ollut riittävästi lainmukaisia keinoja käytettävissään ja siksi on tarvinnut ohjeistaa enemmän. Hämmästyttävää kuitenkin on se, että lain voimaantulemisesta huolimatta ohjeistuksen määrää pyritään vain entisestään lisäämään. Aikaisemmin ohjeista jopa saatettiin kertoa kansalaisille, mutta nyt nekin tuntuvat olevan salassa pidettävää tietoa. Ohjeet sisältävät paljon lain ulkopuolella olevia asioita, mutta poliisihallitus on ne allekirjoittanut. Toisin sanoen esimies väittää ottaneensa vastuun toiminnan oikeellisuudesta käskiessään tekemään omien ohjeidensa mukaisesti ja alainen suorittaa annetut ohjeet muka tietäen ne ylijohdon hyväksymiksi, eli käytännössä tekee lain kannalta arveluttavia virkatoimia ilman vastuunkantamista. Hallinnollisista päätöksistä voi valittaa. Valittamiseen kuitenkin vain harvat ryhtyvät. Toisen maailmansodan aikana eräät vastaavilla toimintaperiaatteilla toimineet yksiköt tekivät virheetöntä työtä yhteiskuntiensa hyväksi (Die Geheime Staatspolizei ja NKVD). Koskaan kukaan ei jäänyt valittamaan toiminnasta, vaan kaikki oli voimakkaasti kontrolloiduissa valtakunnissa hyvin. "Luottamus hyvä, kontrolli parempi" -- J. Stalin. Mielenkiintoisia tapauksia ilmenee, kun joku vallan saanut innovatiivinen alainen alkaa toteuttaa uusia ideoitaan toisen lupaviranomaisen alueelta tulleelle henkilölle. Tällöin eri ohjeiden tulkinta ei välttämättä ole täysin yksiselitteistä. Ohjeillahan on se paha taipumus, etteivät ne ole sitovia varsinkaan ollessaan ristiriidassa lain kanssa. Mikäli esim. joku lupaviranomainen vain päättää, etteivät mustan väriset aseet ole sopivia lupaehdoista huolimatta, on hän tehnyt virkavastuullaan merkittävän teon estääkseen henkilöä saamasta haltuunsa esinettä, millä joku saattaisi olla vaaraksi itselleen tai muille. Samaten tulkinta, että hankkimisluvan myöntäminen on erillinen hallinnollinen päätös itse varsinaisen hallussapitämiseen oikeuttavan luvan myöntämisestä, mahdollistaa viranomaista perumaan luvallisesti hankitun aseen saamisen jälkikäteen. Molemmat tulkinnat lienevät ohjeistettuja, koska niitä ei laista löydy. Ohjeistus on erittäin tehokas tapa laatia omia sääntöjä. Poliisin ylijohto ei koskaan havaitse alaisensa tekevän virheitä, koska alainen tulkitsee ohjeita poliisiylijohdon laatimien tavoitteiden saavuttamiseksi. On varsin toivottavaa, että uusi eduskunta ottaisi ohjeistukset ohjaukseensa poliisiylijohdolta ja säätäisi lain kunnolliseksi. Mielivaltainen ohjeistaminen on loputon vallankäytön malli, jossa ohitetaan oikeudenmukaisuus ja otetaan käyttöön täydellinen muista piittaamaton diktatuuri. Olisi tärkeää, että ohjeistava henkilö ymmärtäisi sen, mitä ohjeiden tulee sisältää ja minkälaisia asioita ne eivät saa sisältää kulloisenkin lainsäädännön voimassa ollessa. Ohjeiden määrän kasvaessa hallitsemattomaksi pitää myös aloittaa heikoimmin suunniteltujen ohjeiden peruuttaminen jossain vaiheessa. Toistaiseksi yhtään ohjetta, ei edes edesmenneen poliisiylijohtaja Markku Salmisen ratifioimaa, ole koskaan peruttu. Aina on vain "tarkennettu" lisäohjeilla, kun on haluttu taas jostain suunnasta kiristää. Poliisin ainut tehtävä on oman toimintansa jatkumisen turvaaminen. Antti Jokinen |
Copyright NRA Kansallinen Kivääriyhdistys ry |