110818 - Elämä hazardia

Minä, Kaarina Hazard

Olen vuosien ajan laatinut kolumneja iltapäivälehteen. Olen ollut melkein kuuluisa. Nyt olen saavuttanut merkittävän merkkipaalun toimittajan urallani. Kilpailen jo julkisuudesta poliitikkojen kanssa. Sen olen saavuttanut heitä monipuolisesti ja jatkuvasti arvostaen ja arvostellen. Minä haluan julkisuutta! Se on varma se!

Inhoan kaikkia filosofeja, jotka harjoittavat benjihyppyjä. En vihaa heitä sen vuoksi, että viha on nyt kielletty suomenmaassa. Mutta jos filosofi, jonka ruumiinrakenne ei oikein sovi rohkeisiin hyppyihin, sellaista harjoittaa, olen aidosti kateellinen moisen tekemisen vuoksi ja siksi, etten ole sopiva sellaiseen itse. Minäkin haluan hyppiä! Voi miten voisin muuttua!

Jos hyppääjä on vielä samalla perussuomalainen, se on maansa pettämistä, ellei tällaista arvostele. Olen hyvä arvostelemaan kaikkea ja kaikkia. Asiaa minulla on enää harvoin. Olen lopettanut monen muun toimittajan tapaan analysoinnin, sillä se on harmillista, siihen ei totu ja kaikki alkavat vaatia sitä lisää. Osaan lainata erinomaisesti puhetta ja myös vastaamatta jätettyjä asioita. Minäkin haluan vain kysyä ja kysyä! Mutta miksi kukaan ei vastaa!

Muistan kun huomasin koulussa, että kysymällä saa paljon huomiota, vaikkei mitään tietänytkään. Kysyminen ei johda harhateille, sillä kysyvä ei tieltä eksy. Olenkin viime aikoina kysynyt ja kysynyt kysymästä päästyä. Mutta en ole saanut vastauksia. Olen vihainen! Olen vihainen, vaikka en ole enää mitenkään nuori ja vaikka haluan olla nuori!

Inhoan populisteja, sillä ne rikkovat demokratian kaikkia periaatteita. Eihän kansalaisten kuulu olla jotain mieltä, vaan heidän on oltava samaa mieltä enemmistön kanssa. Minähän olen enemmistöä ja enemmistö! Kaikki eivät vain vielä tiedä sitä. Enemmistön sijasta kaikki puhuvatkin demokratiasta, jos ei muuta enää voi. En halua kuulua enemmistöön! Se on liian paljastavaa!

On se kamalaa, kun kansalaisliikkeitä nousee kuin sieniä sateella ja järkyttää maailmaani. Se on ollut vakaa jo vuosikymmenten ajan. Sitä haluan puolustaa hinnalla millä hyvänsä! Olen jo luopunut asiallisesta argumentoinnista ja keskustelusta, sillä se vain haittaa asemaani. Populismi on vastoin demokratiaa. Vastustan populismia! Olen toiminut siitä lähtien, kun koulussa jouduin kiusatuksi! Haluan olla sikakatkera!

Olen kehittynyt teräväksi havainnoitsijaksi. Kaikki mitä ikänä totean, on totta toden perään. Sen ovat kaikki ymmärtäneet. Voin käsitellä kuolleita ja eläviä samalla tavalla, yhtä armottomasti ja säällisesti, mitä tosin en muista juuri nyt. Haluan, että kaikki hyväksyvät minut!

Miksi, miksi ja miksi? Mutta kuka ja mikä oikein puuhaa? Haluan karkkia, lisää karkkia! Nämä ovat mielilauseitani. Ne ovat kantaneet kovin pitkälle. En edes ymmärrä, miksi kukaan ei vastaa. Kysyn aina asioita myös perussuomalaisilta, jotka ovat suosion johdossa. Usein annan itse jo vastauksetkin. En tosin ymmärrä, miksi nämäkään eivät vastaa minulle. He ovat suosikkini kysyttävien listalla yhä uudelleen. Miksi kukaan ei kuule minua!

Olen elänyt jo tulevaisuuden, sillä olen jo kertonut kaikille, mitä tapahtuu jatkossa. Tiedän vähän kaikesta aika paljon. En ole mitenkään vähäpätöinen tekijä. Olen eturintamassa. Haluan pakoon populisteja ja eläviä kuolleita! Voi lukijani, saanko jonkun muunkin palautteen kuin tämän vihdoinkin! Olenhan taitava kuulija, oivallinen ymmärtäjä, joka ei paljon typeriä vastauksia tarvitse, vaikka niiden pyytäminen kuuluukin asiaan. Olen vielä vaatimaton ja hyvännäköinen!

NRA:n tarinatupa