111107 - Kansanedustajan pitkä rukous kansalaisten puolesta

Miten ratkoa huomisen haasteet?

Olemme tottuneet etuihin ja asemaan, joka koituu hyväksemme päivittäin työllämme tai lainsäädännön nojalla. Moni asia on meille itsestäänselvyys, jota olemme valmiita puolustamaan. Moni puolue suorastaan rakentaa toimintansa ryhmien etujen puolustamiselle. Moni myös toimii aivan kuin olisi saanut jostakin valtuutuksen käyttää muiden ansaitsemia ja tuottamia varoja halumme mukaan.

On riskaabelia nojata yltiöpäisesti tiettyyn ohjelmaan ja tavoitteeseen maailmassa, joka asettaa toimillemme koko ajan uusia ja muuttuvia vaatimuksia. Kulunut hallituskausi osoitti, että hallitusohjelma vanhenee nopeastikin, ylipäänsä kaikenlaiset ohjelmat ja periaatepäätökset ovat jääneet ajan hengen ilmaisijoiksi muutoin suuremmitta avuitta.

Salli meidän siksi olla kohtuullisia, rehellisiä tavoitteissamme, oikeudenmukaisia sen suhteen mitä haluamme tehdä ja vältä meitä uhraamasta kansalaisten oikeuksia poliittisen palvonnan alttarille.

Vaalikoneiden sijasta omaa harkintaa

Vaalien teemat näyttävät median vaikutuksesta toistavan kovasti samoja polkuja: työllisyys, maahanmuutto, EU vai ei EU, Nato vai ei Nato, onko Suomen oltava osa kansainvälistä kriisinhallintaa vai ei, enemmän välillisiä veroja vai kaikkia veroja, lisää valtion velkaa vai leikkauksia jne. Tarpeellisia ja välttämättömiä kysymyksiä sinänsä, mutta kyse on enemmästä.

Nyt vain taitaa olla niin, että kaikkea hallitsee eurojärjestelmän velkakriisi, jonka ratkaisemisesta juuri kukaan ei ymmärrä muuta kuin muiden sanomaa.

Voi olla jopa niin, että huomisen politiikan teema on vähemmän on enemmän... Toisistaan irrotetuilla kysymyksillä ei saada juuri vastausta kokonaisuuteen eikä todellisiin linjapäätöksiin, joita tarvitaan.

Jokaisen äänestäjän ja valitsijan olisi kuitenkin hyvä pohtia, ainakin hetki, vaaliohjelmiin ja vaalikoneisiin käyttämänsä ajan sijasta sitä, miten voimme turvata oman ja jälkipolvemme huomisen elannon ja elämäntavan. Vaalikoneet antavat vertailupohjaksi usein heikosti todellisuuspohjaisia ehdokkaiden äänestäjien miellyttämiseen laatimia vastauksia, joita sitten vertaamme omiin näkemyksiämme, jotka harvoin osuvat todellisiin vaihtoehtoihin, etenkin jos kuulut muutoshalukkaisiin.

Voit valita vastauslinjasi vaalikoneessa aivan sen mukaan, millä tuulella olet. Yhtä käsittämättömiä ovat tämän jälkeen tulokset, jotka osoittavat lähimmät ajatuskumppanisi. Tai valitsemasi kokonaisnäkemys mullistaa ehdokkaiden antaman vastauspohjan kelvottomaksi. Siten et voi toimia pitkäjännitteisessä politiikan teossa. Jos nyt ylipäänsä tällaisella on todellista merkitystä ehdokkaan valinnassa ollettikin, kun vastaukset eivät kerro mitään ehdokkaan kyvykkyydestä ja ominaisuuksista eduskuntatyöhön.

Oman lisänsä tälle pohtimiselle tuo moni jokaisen äänestäjän havaitsema seikka: yhteiskunnan teollinen rakenne murtuu edelleen, palvelujen kilpailu kovenee, suojattuja ammatteja ei ole, etuja pysyttävät osat yhteiskuntaa ovat alati tulilinjalla, suuri osa etujärjestöistä joutuu valitsemaan ahneuden ja itsekkään tai koko yhteiskunnan toimintakykyä turvaavan vaihtoehdon välillä.

Anna ennen kaikkea äänestäjille omaa harkintaa harkita kannatettavia asioita ja pyydä heitä välttämään valmiita sapluunoita ja syötettyjä kysymyksiä. Anna heidän päättää, mikä on tärkeää.

Anna meille siksi vähäistä enemmän järkeä käsitellä valtiota ja yhteiskuntaa kokonaisuutena ja estä meitä antamasta lisää etuja niille joilla niitä jo on ja jotka ovat muutenkin vahvoja. Vältä meitä tekemästä heidän kanssaan mitään paholaisen sopimuksia, jotta voimme säilyä pyyteettöminä ja kunniallisina.

Anna meille asioita ymmärtäviä ministereitä, jotka ovat laskutaitoisia tai edes osaavat valita itseään pätevämmät avustajat ilman kateutta.

Salli meille kansalaiset, jotka välittävät perehtyä ehdokkaisiinsa edes sen verran, että erottavat heidän vaalinumeronsa ja myöhemmin nimensä asianyhteydestä. Vältä meitä median ansoista, joita vaalikoneet ovat, sillä ne vain kuittaavat vanhaa menoa, antavat oikeat vastaukset tärkeistä teemoista ja luovat maailman, jota ei vaaleissa rakenneta.

Anna meille ymmärrystä myös siihen, että voisimme ennen kaikkea rakentaa huomisen yhteiskuntaa sen sijaan, että valutamme varamme ja toivomme eilisen virheiden korjaamiseen. Vältä meitä tuhlaamasta kansallista varallisuutta asioihin, joita emme ymmärrä. Osoita meille armollisesti tie, jolla voimme pelastaa lapsemme heidän jo tekemistään virheistä, joihin olemme heidät johtaneet eri tavoin. Auta meitä yhä uudelleen. Ole meille armoton, kun on sille sijaa ja aihetta. Älä ole armelias suvaitsevaisuuden vuoksi, sillä tekemämme virheet ovat kauheita, kun käytämme niihin hallituksen poliittista voimaa. Usein vielä olematon oppositio ohentaa aidon keskustelun.

Olemme vedenjakajalla uskomme tai emme

Tiedämme jo nyt, että elämisen suhteellinen ja kaikkinainen hinta kallistuu, että kuluttaminen kallistuu kaikkine vero- ja maksuvaikutuksineen ja niukkenevat luonnonvarat ja muut resurssit asettavat lisähaasteita. No, talouden toinen nimihän voisi olla niukkuuden hallinta.

Olemme monin tavoin vedenjakajalla. On hyvä yhdistää tavaton hallitsemisen ja kontrollin pyrkimys, joskus jopa pyrkyryys, ihmisen epävarmuuteen. Se on osa evoluutiota. Yhtä lailla on hyvä palauttaa mieleen se tosiseikka, että hyvä ja paha on ihmisen ongelma, osa ihmisen toimintaa, arvoja ja valintoja. Luonto ei sellaista tunne, vaikka joillekin poliitikoille on tullut suoranainen maneeri yhdistää ihmisen paha sellaisenaan luonnon hyväksi vastavoimaominaisuudeksi.

Nyt vallitsee monia jakavia kysymyksiä: miten suhtautua siihen, että joidenkin on maksettava enemmän niukoista luonnonvaroista kuin toisten, miksi niukat resurssit ylipäänsä jakaantuvat niin epätasaisesti, voidaanko ihmisiä tai työtä siirtämällä todella ratkaista ongelmia, ovatko meidän tutuiksi koetut arvot todella oikeita, onko oikeampaa puolustaa vanhoja ja vaatia uusia etuja sekä luvata niitä vai arvioida, onko tämä jatkossa mahdollista ja jos se on, millä hinnalla.

Auta meitä muistamaan, että olemme luoneet tämän hyvinvoinnin vasta viime vuosikymmenien aikana ja auta meitä kaikin keinoin säilyttämään sen parhaat puolet. Auta meitä käsittämään, ettei Suomi voi olla maailman parantaja eikä lääkäri. Auta meitä olemaan terveesti itsekkäitä, jotta voimme säilyä pienenä kansana tässä katalassa maailmantaloudessa. Auta meitä arvostamaan kansallista itsenäisyyttä, josta on taisteltu verisesti. Älä anna meidän unohtaa suomalaisia hyveitä, joita ovat tarkoituksenmukaisuus ilman intoilijoita, säästäväisyys ilman vähäisintäkään tuhlausta ja luonnonläheisyys ilman ainoatakaan lakia sen vieraannuttamiseksi. Auta meitä olemaan itsemme ja auta meitä paljastamaan arvomme pettäjät ja salakaatajat, jotta voimme eristää heidät politiikan teosta tuholaisina.

Miten oikein toimia?

Olemme uskottavuuden ja luottamuksen porteilla kaikella toiminnallamme esittäessämme poliittisia painotuksia ja lupauksia. Ei siinä ole kovastikaan kysymys siitä, että ehdokas väittää olevansa valmis vastuun kantamiseen. Emme tarvitse turvallisuuden asiantuntijoita, sillä jokainen ymmärtää tämän asian. Jokainen tekee sitä, kysymys kuuluu pikemminkin, onko ehdokkaalla mitään vastauksia eriytyneiden, hajautuneiden ja monesta riippuvaisten ja verkottuneiden asioiden ratkaisemiseen. Ei niitä voi pitää vain yhteisesti hoidettavina asioina kuten kulunut, epätarkka poliittinen fraasi kuuluu.

Kyse on myös rehellisyydestämme. Tiedämme, että suomalaisen yhteiskunnan kulmakiviä on tasa-arvoinen mahdollisuus koulutukseen ja hyvä tai kohtuullisesti saatavilla oleva terveydenhoito. Mutta yhtä hyvin tiedämme, että koulutuksen tarjonta on paikoin tai osittain runsasta ja että terveydenhuollon palvelujen sijasta keskeisin haasteemme on vanhusten huolto, josta emme ole saaneet aikaan kunnon lainsäädäntöä, jos sitä nyt on edes kunnolla yritettykään asian ollessa vielä etäinen työelämässä oleville.

Arvomme eivät ole kiinni iästä tai sukupuolesta eikä paikasta. Kyse on syvemmästä asiasta. Arvotamme korkealle koulutusta, mutta se ei ole sellainen avain tulevan työn ratkaisemiseen tai päättämiseen kuin vanhastaan luulemme. Tarvitaan koulutuksen sitomista työhön nykyistä paremmin. Arvotamme sitä, että jokainen saa oman asunnon ennen keski-ikää, oli se saavutettu sitten hinnalla millä hyvänsä. Sekään ei ole mikään selvä arvo, jos on olemassa maanläheisiä vaihtoehtoja. Onko tässä kyse muustakin kuin palvelujen kalliista hinnasta ja loputtomista verotuista kaikille? Olemme silti valmiit äimistelemään vaikkapa Kreikan yhteiskunnan mädännäisyyttä.

Huomisen poliitikko, jonka hetki on jo kulman takana, joutuu pohtimaan, miten paljon omat teot vaikuttavat kehitykseen, miten paljon lainsäätäjän toimet kehityksen sijaan estävät sitä, miten korvata työpaikat joista markkinoilla joka kymmenes lakkaa vuosittain, miten määritellä julkisen toiminnan ja hyvinvoinnin tehtävät teollisen rakenteen edelleen murtuessa ja korvaantuessa kansallisesti muulla toiminnalla. Paljonko meidän on maksettava julkisesta hallinnosta ja sen byrokratiasta? Tai paljonko on oikein riittävästi elinkeinotukia maailmassa, jossa joku tekee kaiken halvemmalla.

Uhratako hyvinvointi alttarilla?

Olemme tottuneet ajatukseen, että hyvinvointi on välttämätöntä, että sen eteen on säädettävä lainsäädäntöä, että tämä edellyttää kasvavaa julkisen hallinnon henkilöstöä, nyt jo yli 700000 henkeä kaikkiaan noin 2,5 miljoonan työllisestä työvoimasta, että hyvinvointi syntyy hallinnoimalla palveluja jne. Tämä on jo yli sadan vuoden ajan pohjoismaita hallinnut hyvinvointi-ideologia, jonka peruslähtökohta on ollut alun perin, että ihmisten kykyjen ja aseman erilaisuuden vuoksi tarvitaan julkista puuttumista.

Hyvinvointi-ideologia on kehitetty sitten vähitellen ajatukseksi siitä, että kaikki voivat olla tasa-arvoisia, jos alueiden ja ihmisten väliset erot poistetaan julkisella hallintotoiminnalla. Mutta voiko tämä ajatustapa vastata tarpeitamme, kun työ karkaa muualle, globaalisuus haastaa kansallisen ja ahneus pyhittää lähes kaiken. Tähän asetelmaan ei liene yksinkertaisia vastauksia, vaikka näitä besserwissereitä riittää.

Voitaisiin ehkä palata toimintatavassa 1960-luvulle, jolloin haalittiin uusia työpaikkoja, jotta kotitaloudet saivat lisää tuloja. Sen pohjalta rakennettiin hyvinvointia. Ei ole varmaan, että järjestelmä toimii paremmin, jos virkamiehet kehittelevät julkisen hallinnon toimia työllisyyden panostusten parantamiseksi poliittisin päätöksin, kun tiedetään hyvin etteivät hyväkään koulutusjärjestelmä ja julkinen hallinto voi työntää löysällä köydellä eteenpäin ja parantaa työllisyyttä. Kyse on muusta muuttuvassa ympäristössä.

Suomi on menettämässä asemansa suurteollisuuden kotomaana; ainakin se siirtyy markkinoiden lähelle. Suomen on pärjättävä PK-teollisuudella ja palveluilla korostamalla innovatiivisuutta ja yrittäjyyttä. Siihen on kohdistettava taloudellisia panostuksia. Tarvitsemme lisää koulutusta, joka kohdistuu tarpeisiin: jokaisella on tietty omavastuu kouluttamisestaan jatkossa. Koulutuksen laatua voidaan rutkasti parantaa.

Mihin asetamme rajat ahneudelle, keihin suuntaamme huomisen oikeudenmukaisuuden ja miten maksamme julkisen hallintotoiminnan. Pitääkö valmistautua leikkaamaan hallinto eikä vain keskustella siitä, miten kasvua saada aikaan ikään kuin kasvu ratkaisisi politiikan ongelmat. Ajatus, että uutta voidaan luoda vanhoilla rakenteilla ja sidoksilla, on vaikeasti toteutettavissa kuten tiedämme sen monesta muiden kokemasta. Joskus on vain kerta kaikkiaan aika muuttua ja muuttaa.

Myös politiikan tekijän päätösten tuloksia on arvioitava uudelleen: onko se kaikki hyödyksi niin kuin oletamme. Kyllä vastaukset ovat enemmän huomisen politiikan arvoissa ja tavoitelluissa rakenteissa kuin kenties osaamme edes ennustaa.

Kaikkeen tähän tarvitaan valmiutta ja taitoa ja kykyä tehdä uusia kysymyksiä ja antaa aiemmasta poikkeavia, osuvimpia ja parempia vastauksia. Joudumme tasapainottamaan hyvinvoinnin rakenteen aiempaa selvemmin kansalaisten vastuun ja vapauksien kanssa. Oikeudenmukaisuuden rakentaminen joudutaan sitomaan jokaisen omaan panokseen ja kykyyn vastata itsestään. Se edellyttää aiempaa täsmällisempää etuuksien kohdentamista. Arvoissa joudumme nostamaan aiemmasta poiketen etusijalle vanhusten huolenpidon. Erot työelämän ja muun toimimisen väliltä on tasattava: se on vastuunkannon välttämätöntä jakamista.

Auta meitä olemaan ja toimimaan niin, ettei meidän tarvitse olla ja esittää kaiken aikaa ulkokultaisia. Auta meitä ymmärtämään, että myös poliittinen valhe on valhe ja kaikin puolin tuomittava. Auta meitä pysymään totuudessa niin kuin perustuslakikin edellyttää. Anna meille anteeksi meidän pahat tekomme politiikassa, hallitusohjelmassa, lakien hyväksymisessä ja siinä, mitä totena pidämme.

Anna minulle lujuutta pysyä erossa puolueiden offensiiveista. Anna minulle oikeudenmukaisuutta olla vain kansan edustaja. Anna oikeus olla kuuntelematta etujärjestöjen ns. asiantuntijoita, jotka säilyttävät eivätkä luo uutta.

Muistuta minua taas kerran, että raha ei synny painamalla vaan työn teolla ja yrittämisellä. Anna minulle vahvuutta, etten tekisi mitään, mikä velkaannuttaa lapsemme jo valmiiksi. Auta olemaan säästäväinen ja olemaan lupaamatta mitään, mihin on otettava velkaa, sillä velka on veli otettaessa mutta vihamies maksettaessa. Ja vältä tilaisuuksia, jolloin joutuisin tämän takia vihan kohteeksi.

Anna armeliaisuutta katsoa joka päivä peiliin, jotta muistaisin vastuuni.

Auta rakentamaan yhteiskuntaa, jossa jokainen kantaa vastuutaan. Älä usko etujaan puolustavia heidän pohjattomuutensa vuoksi. Auta lukemaan oikein puolueohjelmia samasta syystä, sillä ne ovat katteettomia ja luovat mielikuvia, joita kukaan ei ymmärrä ja jollaista yhteiskuntaa ei olekaan.

Auta minua pysymään kaikessa ahneuden alttarin ulkopuolella, sillä sen eteen toimivat kuitenkin kivitetään viimeisellä tuomiolla. Anna minulle eettiset periaatteet vastata syytöksiin ja hallituksen esityksiin, jotka eivät täytä oikeuden ja oikeudenmukaisuuden vaatimuksia. Tee poliittisesta asiasta eettinen. Tee eettisestä asiasta poliittinen. Valvo ja valveudu toimimaan.

Miksi juuri Minä?

Olen valmis satumaan riviin eli osallistumaan päätöksentekijänä harkintaan ja ottamaan sen mukaisen vastuun: siinä on kyse ennen kaikkea siitä, että päättäjä ymmärtää tulevan politiikan uudelleen jäsentämisen, osaa asettaa tarpeet oikeaan järjestykseen ja ottaa vastuun kaikista yhteiskunnan jäsenistä.

Tarvitsen siihen kansalaisten tuen. En kuvittele saaneeni valtakirjaa kansalta avoimeen politiikan tekemiseen, sillä aito demokratia on vallan käyttäjän valvontaa demokratian alkuperäisimmän, antiikin Kreikasta peräisin olevan merkityksensä mukaisesti. Jotta voin pyrkimykseni mukaisesti osallistua yhteiskunnan kehittämiseen, sen rakenteen uudistamiseen ja kansalaisten ja julkisen sektorin turvaaman hyvinvoinnin turvaamiseen.

Olen valmistautunut perustuslain edellyttämällä tavalla oikeudenmukaisuuteen ja itsenäiseen työskentelyyn, nojaamaan perinteisiin ja moraaliarvoihin toiminnassani, nöyrän ja uteliaaseen asioiden selvittämiseen, taipumattomaan ahkeruuteen voimien ja kykyjeni mukaan, rakentamaan yhteiskuntaa päivän politiikkaa pitemmälle tähtäämällä ja olemaan vuorovaikutuksessa äänestäjieni kanssa. Politiikka tarvitsee nyt ennen kaikkea uusia voimia, uutta otetta asioihin ja valmiutta analyyttiseen ja perusoikeuskeskeiseen politiikkaan. Tarvitaan haasteen ottajia sopivasti kokemusta tämän muodostamatta estettä tehtäville ratkaisuille.

Hyväksyn myös sen, että valintani myötä olen kansalaisten ja sosiaalisen median valvoma. Samalla olen valmistautunut valvomaan koko virkamieskuntaa hyvän kansanedustajaihanteen tavoin kaikissa tilanteissa ja haastamaan pinnallisuuden ja näennäisperustelut.

Auta Minää olemaan juuri niin kuin olen pyytänyt. Jollen siihen kykene, anna kovin mahdollinen palaute heti, sillä politiikassa ei voi palautetta siirtää seuraavien sukupolvien ja päättäjien kannettavaksi. Politiikassa pitää arvion tulla heti ja suoralla, kovalla tavalla, sillä muutoin teen uusia virheitä, rikon periaatteeni ja rukoukseni sekä siten itseni ja yhteiskunnan. Salli minulle sietokykyä olla tekemättä uusia virheitä. Jollen ole kelvollinen, osoita minulle tie muihin tehtäviin, sillä politiikassa ei saa olla ammattina poliitikko. Se on kyynisyyttä ja vastuun kannalta vältettävää.

Salli olla nöyrä, luja ja ahkera kaikissa suhteissa. Salli tehdä omatunnon ja itsenäisen harkinnanperusteella parhaita päätöksiä, jotka ovat saatavilla. Anna anteeksi hallitusohjelman väärät valat ja tiedot yhteiskunnasta, sillä ne ovat jokapäiväisiä. Ne koituvat kansan vahingoksi.

Muistuta minua aina siitä, että kansalaisen etu ohittaa valtion edun, että kansalaisen perusoikeussuoja on valtion etua vahvempi ja että valtio on aina näyttövelvollinen, jos sen ja kansalaisen etu joutuvat ristiriitaan.

Anna minulle valmiutta oikeusreformin tekemiseen. Miten koskaan voin saada anteeksi sen, että annan edelleen tuomioistuimelle vapaan kädet harkita oikeutta, kun olen juuri sitä varten valittu tekemään lakeja ja varmistamassa perusoikeuksia. Anna anteeksi myös se, että olen sallinut tuomioistuimen manipuloida oikeutta, jättää puolustuksen todistajien lausumat herran kukkaroon oman onnensa nojaan ja että sallin Turun mafian toimintatavan jatkavan osana oikeuslaitosta eri tavoin, kun oikeus kääntyy parhain päin tarpeen mukaan.

Anna laupeutta täyttää tehtäväni juuri rukoilemallani tavalla. Rankaise minua siitä, etten niin halua tehdä. En tarvitse anteeksi antoa tässä enkä muutoin, sillä teen tätä vain hyväksesi, kansalainen. Tämä on matkani hyvään ja vastuulliseen oikeudenmukaisuuteen.

Sivullinen tarkkailija