111208 - Pakkomielteistä on päästävä vihdoinkin eroon!

Saamelaisneuvoston hiljattain Suomen päättäville tahoille esittämä kanta osoittaa, että lappalaisten esiin nostaman historiallisen totuuden torjumisesta on tullut saamelaisten poliittisille johtajille pakkomielle. Kannanotosta paljastuu, että saamelaiskäräjien takaisku, vaikka sitä ei tunnusteta, on alkanut epäonnistuneesta saamelaismääritelmästä. Saamelaisneuvoston kanta jatkaa nykyisen saamelaisjohdon lappalaisiin kohdistuvaa vihamielisyyden ylläpitoa. Tämä tapahtuu siitä huolimatta, vaikka oli tiedossa hiljakkoin lappalaisten Suomen poliittiselle johdolle lähettämä, hyvin sovitteleva ehdotus näiden kiistojen ratkaisemiseksi.

Saamelaisneuvoston kannanotto osoittaa hyvin selvästi kieroutuneen logiikan, johon saamelaiskäräjät ja saamelaisneuvosto ovat antaneet kietoa itsensä. Saamelaiskäräjien poliittinen johto on antanut ymmärtää, että lappalaisten hyväksyminen saamelaisrekisteriin merkitsee, että saamen kansan kohtalona olisi sulautuminen suomenkieliseen väestöön ja saamenkielisen väestön häviäminen.

Tällainen kannanotto on täysin perusteetonta tosiasioiden vääristelyä ja osoittaa muiden ihmisten arviointikyvyn halveksuntaa. Saamelaiskäräjien poliittinen johto on tähän asti ummistanut silmänsä omien virheellisten toimiensa seurauksista. Monet saamelaisista ovat niiden johdosta huomanneet joutuneensa syyn ja seurauksen kauhistuttavan sekasotkun ansaan. Lieneekö vieläkään liian myöhäistä sanoutua irti tuosta alun perin pienen piirin aloittamasta valheen politiikasta.

Saamelaiskäräjien poliittinen johto ei ole kyennyt eliminoimaan lappalaisuutta ja heidän oikeutettua ja sitkeyttä osoittavaa kamppailuaan oikeuksistaan alkuperänsä tunnustamiseksi. Saamelaisjohto on pikemminkin toiminnallaan pakottanut lappalaiset osoittamaan olevansa monia saamelaisia alkuperäisempää väestöä. Saamelaiskäräjien poliittisen johdon hyökkäyksen lappalaisoikeuksien kimppuun on pannut toimeen pääasiassa toisen maailmansodan jälkeen syntynyt sukupolvi. Se on muutamine oppi- isineen ollut vieroitettu historiallisista tosiasioista pirullisen ovelalla yhdistelmällä.

Saamelaispropaganda ei ole pelkästään kieltänyt lappalaisten olemassaoloa, vaan se on saanut vaarallisella tavalla monet saamelaiset pelkäämään ja vihaamaan heitä. Saamelaisjohtajat käyttivät maaoikeusasiaa ajaessaan häikäilemättä hyväkseen lappalaisten historiaa ja symboleja aina silloin kun se oli heille sopivaa. Juuri tämä johti siihen, että lappalaiset joutuivat näkyvästi nousemaan esiin.

Kiistan näytelmää ei voi kuvitella kukaan joka ei ole sitä itse nähnyt ja kokenut. Mutta tällä kunkin yksilön omakohtaisella ja ryhmänä lukuisten ihmisten oikeuksien kohtalonhetkellä kiistasta on meille paljon opittavaa. Niin äärimmäinen hätä kuin alennus, voi synnyttää ihmisluonnossa sekä parasta, että pahinta. Saamelaisjohtajien käyttäytyminen syntyneessä tilanteessa on ollut poukkoilevaa ja ennustamatonta. Vääryyden puolustamiselle se on ominaista, milloin mihinkin verukkeeseen kietoutuvaa. Kiistan ollessa kuumimmillaan saamelaisideologia pyrki hävittämään kaiken todellisen käsityksen lappalaisten ja saamelaisten yhteisestä historiasta. Tulehtuneesta tilanteesta huolimatta lappalaiset ovat käyttäytyneet pääosin asiallisesti ja jopa ystävällisesti saamelaisia kohtaan.

Saamelaisaatteen erinomaisuuden ja erehtymättömyyden kehittäjiä on ollut useita. Vaikka itse olen ollut mukana saamelaispolitiikassa lähes kolmekymmentä vuotta, on edelleenkin vaikea hahmottaa saamelaisaatteen päälinjaa. Välillä siitä poiketaan suuntaan jos toiseen. Linja voi toisinaan erityisesti hankalissa ja demokratian taitoja vaativissa kysymyksissä olla jotakin vastaan. Toisinaan ihannoidaan jotakin saamelaismyönteistä huuhaata, johon on voitu mennä innolla mukaan. Välillä vaaditaan perinteisten tapojen kulttuuriarvojen kunnioitusta, toisinaan ihannoidaan rock bändejä. Varmemmaksi vakuudeksi välistä ollaan kaikkea oman yhteisön ulkopuolista vastaan.

Se, että niin suuri määrä ihmisiä Ylä-Lapissa, entisten lapinkylien alueella, kykenee elämään ja tuntee voivansa elää valheessa, on epäilemättä propagandan vaikutusta. Huolestuttavaa on erityisesti se, että suvaitsevaisuus, erilaisuuden hyväksyntä ja humanismi eivät pääse esiin. Tällaisesta saattaa koitua äärimmäisiä seurauksia, koska varttuville sukupolville ei kerrota totuutta heidän maastaan. Vielä valitettavampaa kuin tahallaan synnytetyn pahan rankaisematta jättäminen on se, ettei sitä ja sen syntyjä ole edes pyritty analysoimaan. Saamelaiskäräjien tukemalla tutkimuksella ja tiedotuksella on tässä lappalaisten historian vääristämiskehityksessä melkoinen osuus. Näistä pakkomielteistä on päästävä vihdoinkin eroon!

Jouni Kitti