120104 - Poliisi on aina oikeassa

Paras tapa voittaa väittely on olla oikeassa. Tämä ei kuitenkaan päde aina, kun kysymyksessä on poliisi. Mikäli väite tuntuu jyrkältä, voi kysyä, oletko joskus kuullut poliisin olleen väärässä. Poliisi toimii usein nopealla aikajänteellä ja asiakkaat ovat ns. "pohjasakkaa". Entä, jos poliisi tekee kuitenkin päätöksensä liian pienin tiedoin ja liian suurella voimalla. Kansalaisten luottamus viranomaisen erehtymättömyyteen horjuu ja aletaan ilkeillä: "Miksiköhän poliisilla on pamppu aina vasemmassa kädessä? No tietysti siksi, että jo poliisiopistossa heille opetettiin, että poliisi on kansalaista palveleva organisaatio ja asiakashan on aina siksi oikeassa!"

Hyvin läheltä asiaa seuranneena olen havainnut, että myös oikeuslaitos haluaa toimia solidaarisesti poliisia kohtaan. Jos poliisi toimii virheellisesti, lähdetään ratkaisua hakemaan aina Suomen oikeusasteissa siten, että poliisi joutuisi mahdollisimman vähän epäedulliseen asemaan asiassa. Oikeuslaitos ts. suojelee poliisia enemmän kuin siihen olisi aihetta. Tavallisesti kansalaisen tuomitseva päätös, mikä esim. liittyy poliisin ylimitoitettuun puuttumiseen kansalaisten huolimattomuuteen, aiheuttaa kansalaisen häpeänpelon vuoksi vaikenemisen asiasta. Kansalainen tyytyy mielummin kohtaloonsa ja nielee kaiken.

Mistä tämä sitten johtuu? Viranomainen joutuu usein hyvin nopeasti tekemään päätöksen toiminnastaan. Koska kollegiaalinen tuki toiminnalle on löydyttävä toiminnan onnistumiseksi, syntyy eräänlainen euforinen tila, missä kaikki ryhtyvät toteuttamaan saatujen tietojen pohjalta operaatiota. Perääntyä ei voi, koska tällöin joku virkamies olisi jo ollut väärässä ja asian ajattelemiseen uudestaan liikkeelle lähtemisen jälkeen ei ole edes aikaa. Viranomaisia suojelee myös varsin hyvin vahingonkorvauslaki, minkä pohjalta useimmiten valtio korvaa poliisin aiheuttamat vahingot (Vahingonkorvauslaki 3 LUKU 1 §). Teot tulkitaan oikeudessa lieviksi kömmähdyksiksi kokonaisuutta ajatellen. Tekeväthän samat miehet porukalla vastaavia operaatioita jatkuvasti jopa monta kertaa päivässä (Vahingonkorvauslaki 6 LUKU 2 § ja 4 LUKU 1 §). Kun ei edes ajatella, mennään vaan, niin teko ei ole edes tahallinen. Lisäksi vain harva asiakas viitsii ja uskaltaa valittaa kansalaisen maksukyvyn ylittävien oikeudenkäyntikustannusten pelossa asiasta. Monet ovat kuulleet käräjä- ja hovioikeuksista saaduista ennakkoasenteellista poliisiviranomaista suojelevista päätöksistä.

Erään tuntemani poliisimiehen ohje: "Älä koskaan luota poliisiin!", on varsin viisas ohje. Poliisi on aina lopulta poliisi, kun hän havaitsee ongelman. Joukossa on mukana virkaintoisia kolleegoja. Euforisen tilan syntymisen jälkeen koko ryhmän on toteutettava yhteistä aatetta täydellä voimalla. Kaikki ovat tietysti syyntakeettomia suuressa massassa ja syy toiminnalle keksitään vaikka väkisin. Eräs poliisin silmätikuksi muodostunut ryhmä on aseenomistajat. Poliisi noudattaa saamiaan ohjeita suhtautumalla kaikkiin aseisiin ja niiden omistajiin siten, että rasistisesti toimitaan ennakolta rikolliseksi leimaavalla tavalla muka varotoimena. Erään toisen poliisimiehen viisaus oli myös: " Kaikilla aseenomistajilla on aina jotain laitonta". Viranomainen haluaa toteuttaa ylijohdoltaan saamaansa ohjetta puuttua yksilön perusoikeuksiin "palotarkastuksen kaltaisesti". Kun on epäily jostain, voi rikkoa heti tietoisesti normaalin oikeustajun vastaisesti asioita, mihin vaadittaisiin selkeä näyttö ja suuri harkinta (Perustuslain 10 §). Ajattelemattomuuttaan tehty virkatoimi ei yleensä aiheuta sanktioita virkamiehelle, koska niin on tehty ennenkin!

Poliisin tietokannat antavat lisätukea epäilyksille (mitkä eivät yleensä koskaan johda kansalaisen tietoon tuleviin tuomioihin), koska tietoja kirjataan hyvin matalalla kynnyksellä ja eihän niitä tarvitse koskaan kyseiselle ihmiselle näyttää. "Patjalla aikansa maattuaan" perätönkin tieto muuttuu kuin Raamatun lauseeksi. Raamattuakin voi tulkita vapaasti kahdesta kohdasta lukien: 'Silloin Juudas paiskasi rahat temppeliin, meni pois ja hirttäytyi. ( Matt. 27:5)' 'Lainopettaja vastasi: "Se, joka osoitti hänelle laupeutta." Jeesus sanoi: "Mene ja tee sinä samoin." (Luuk. 10:37)' Kuinkahan usein poliisi lopulta tarkastaa kirjaamansa tietojen oikeellisuuden ja ajattelee, miten kyseistä virhettä käytetään kansalaista vastaan?

Kun asiat sitten ovat menneet pieleen ja alkaa valitus, voi oikeusvaltiossamme tietysti hakea oikeuksia. Kuka tutkii asian? Tietysti poliisi. Se tutkii asiaa pitkään ja hartaasti. Sitten tulee viimein valmistunut esitutkinta, missä todetaan poliisin toimineen oikein ja oikeus ottaa asian päätettäväkseen. "Hallintomme on kansainvälisesti vertailtuna tehokas ja rehellinen". (Tasavallan presidentin uudenvuodenpuhe 2012) eli kokonaisuutena suvaitsemme esille tulevat muutamat väärinkäytökset, koska haluamme pitää järjestelmästämme kiinni. "Oma maa mansikka". Suuremmat kokonaisuudet peitetään hiljaa, ettei "vene keiku".

Se, että olet vainoharhainen ei tarkoita sitä, etteivät ne kuitenkin olisi perässäsi. -- tuntematon

En kiistä sitä, etteikö poliisin työ ole arvokasta ja haastavaa. Ehkä kenttäpoliiseja on liian vähän ja heitä johdetaan toimimaan yhteisen aatteen puolesta ns. "vähimmän vaivan periaatteella". Ehkä kentällä toimiville poliisimiehille ei anneta aikaa suunnitella toimiaan ja heiltä vaaditaan suuria näyttäviä tekoja. Ehkä näin vaatinut laaja johtoporras saa itsensä näyttämään suurelta ja tehokkaalta. Alaisia suorastaan kiusataan, jos he eivät toimi systeemin osana ronskein ottein. Jos joku menee mönkään, systeemi kiistää kaiken. Jos systeemin osa ei toimi, syrjitään ajatteleva osa (se, joka osasi lukea ja kirjoittaa) ulos systeemistä. Virkavastuu on näennäinen, kun sen tulee kuitenkin toimia johdolta saatujen älyttömyyksien toteuttamiseksi.

Suomeen olisi jo viimeinkin aika perustaa viranomaisen toimia valvova erillinen riippumaton toimielin. Tämän perustamista vastustetaan virkamieskunnassa voimakkaasti, koska silloin koko korruptoitunut järjestelmämme joutuisi muuttamaan toimintatapansa erilaiseksi kiinnijäämisen pelossa.

Epäoikeudenmukaisuuden korkein aste on teeskennelty oikeudenmukaisuus. -- Platon

Skeptikko