TUTKINTAPYYNTÖ
PRESIDENTTIEHDOKAS PEKKA HAAVISTON TOIMISTA

Kansalaisten kannalta on valitettavaa, että presidentin vaaleihin suhtautuminen on lehdistössä johdattelevaa ja kansalaisten harhaanjohtamista. Presidenttiehdokkaiden ollessa kyseessä tulisi tarkastelun olla huomattavasti perusteellisempaa kuin kansanedustajan ollessa kyseessä. Presidenttiehdokkaan tulee olla henkilö, joka soveltuu arvojohtajaksi. Poliittinen ilmapiiri on muuttunut Suomessa sosiaalisen median ansiosta ratkaisevasti, siitä osoituksena oli eduskuntavaalien aiheuttama muutos poliittisessa kentässä. Lehdistön vaikutus on lähinnä vaikenemalla vaikuttaminen, kun kyseessä on politiikassa toimivien "suosikkibroilerien" väärinkäytökset.

Valtakunnansyyttäjän virasto on osoittautunut merkittäväksi poliittiseksi toimijaksi, siitä osoituksena ns "vihapuhe" oikeudenkäynnit, kohdistuen vain yhden poliittisen puolueen edustajiin. Tutkintapyyntömme on osoitettu erityisesti valtakunnansyyttäjälle ja odotamme välittömiä toimenpiteitä. Suomen Kuvalehti on ensimmäisenä suomalaisena paperijulkaisuna tuonut julkisuuteen presidenttiehdokas Pekka Haaviston toimet, joten valtakunnansyyttäjävirastolla on ollut mahdollisuus toimia saatuaan tiedon asiasta. Puolueeton oikeuslaitos ja riippumaton lehdistö erottaa diktatuurin ja demokratian selvimmin toisistaan. Kansalaisoikeusjärjestönä NRA ry valvoo myös oikeuslaitoksen ja lehdistön toimintaa. Presidentin vaalit ovat vain kerran kuudessa vuodessa, joten kansalaisten on oikeus tietää ehdokkaiden toiminta koko laajuudessa.

Lue NRA Kansallinen Kivääriyhdistys ry:n tutkintapyyntö (klikkaa tästä)!

Tutkintojen ja kelpoisuuden ilmoittaminen

Ehdokas Pekka Haavisto on suomalaisena Suomessa, Suomen valtiota koskevissa hankkeissa, ulkomaiselle viranomaiselle ja ulkomailla muutenkin velvollinen ilmoittamaan tarkasti ja suomalaisen käytännön mukaan itseään koskevat tosiseikat.

Niiden tutkinnan on seurattava kansalaisten yhdenvertaista käytäntöä. Poliitikon asema ei tuota mitään erityisoikeutta tai tulkintamahdollisuutta ns. parannella omia tietojaan.

Jokainen on velvollinen näyttämään omalta osaltaan kelpoisuutta ja ansioita koskevat tosiseikat. Tavanomaisena käytäntönä on pidettävä, että asianomainen voi esittää todistuksen kelpoisuudesta, tutkinnoista, käytännöstä ja muista toteamistaan seikoista kielitaito mukaan lukien. Asiassa ei ole pidettävä riittävänä asian selostusta tai henkilötodistelua. Sillä ei ole merkitystä, onko kyse tutkinnosta, kelpoisuudesta tai titteleistä.

Todettakoon, että erivapauksien myöntäminen on maan yleinen koulutustaso koulutuksen avoimuus kaikille joka suhteessa, tehtävien ja virkojen vaatima osaamistaso yleensä ja kansalaisten tasa-arvo yleensä huomioon ottaen kaikkinainen poikkeaminen yleisestä ei kuulu suomalaiseen hallintokäytäntöön. Erivapaus on siinä mielessä aina erityinen poikkeus, ei suositeltava menettely eikä se sovellu kansalaisyhteiskuntaan. Siinäkin on oltava täysin johdonmukainen tulkintalinja.

Edelleen voidaan todeta, että tutkintojen ja tittelien toteaminen on hallintokäytännössä osa oikeudellista viitekehystä. Niiden suhteen ei ole mitään poliittista harkintaa.

Kansallisessa käytännössä ei ole eroa tässä suhteessa, haetaanko suosittelijoiden toimeen panemana titteliä tai arvonimeä, haetaanko virkaa vai muutoin kootaan ansioluetteloa tavalla tai toisella viranomaiselle tai viranomaistarkoitukseen.

Edellä olevasta ilmenee, että Suomessa on velvollisuus pysyä kansallisessa totuusvelvoitteessa. Siihen kuuluu myös, ettei Suomessa hyväksytä ostettuja tutkintoja. Muutenkin Suomessa noudatetaan tarkoin tutkintojen vastaavuutta koskevia menettelyjä.

Ehdokas Pekka Haaviston eduskunnalle toimittamasta kokemuksesta ilmenee, että hän on toiminut tutkijana ulkopoliittisessa instituutissa. Siitä hänen on näytettävä määräyskirja. Suomen yliopistoissa ja hallinnossa ei voi olla yleisen käytännön mukaan tutkija ilman akateemista tutkintoa; muu toiminta on tutkimusassistentin toimintaa. Tämäkin maininta edellyttää selvittämisen todetuista syistä. Missään ei mainita mitään erivapauksista.

Kansainvälisesti yliopistot ovat tarkkoja tutkinnoista ja nimikkeistä, eikä sellaista voida antaa yleisen käytännön mukaan tutkintoja suorittamattomille, ellei kyse ole kunnian osoituksesta, ja sekin on eri asia.

Tutkintapyynnön osoitetuista lähteistä selviää, mitä titteliä ja tutkintoa Pekka Haavisto on itsestään antanut käyttää ja miten tarkka hän on ollut siinä suhteessa. Suurin osa kohteista on ollut viranomaisasemassa suomalaisen käytännön mukaan. Kaikista nimikkeiden taustalla olevista titteleistä täytyy esittää todistus, jolla arvo tai titteli on luovutettu.

Luentosarjan tai alustuksen pitäminen ei voi oikeuttaa professuuriin missään suhteessa, oli luentosarja pidetty akatemiassa tai missä tahansa luentokokonaisuudessa. Ne ovat vain luentoja, ei muuta. Ja vaikka henkilö pitäisi luennon vierailijana, se ei tee hänestä tutkijaa eikä professoria. Se on henkilön alkuperäisen ammatti- tai muun nimikkeen mukainen toiminto. Ei siis voi olla niin, että jokin luento tai alustus loisi jollekin tietyn yleisen statuksen. Sellainen edellyttää aina erityistä haku- tai kvalifikoitumisprosessia. Sellaisesta ei ole mitään mainintaa lähteissä.

Maininta vierailevan professuurin hoitamisesta ei voi syntyä asiaa koskevan apurahan saannista, oli sen nimike mikä tahansa.

Suomen käytännössä esimerkiksi doktor-nimike ei oikeuta päättelemään, että se tarkoittaa väitellyttä Suomessa, jos se tarkoittaa toisen maan käytännössä esimerkiksi lääkäriä. Muutenkaan ulkomaisia tutkintoja ei voi sellaisenaan yleistää kansalliseen käytäntöön kadottaen alkuperän, ellei tutkintoa ole suoritettu Suomessa. Tutkintojen vastaavuus selviää viran haussa.

Jos joku saa kunniamainintoja, niiden yhteydessä on tultava esille aina antaja, maa ja tarkka nimike.

Edellä mainituista syistäkin on asian tutkiminen tarpeellista. Kansallinen ja eurooppalainen käytäntö edellyttää sitä,että lainsäädäntö säätää tutkinnoista ja kelpoisuuksista.

NRA ry Hallitus