PUHEENJOHTAJAN KOLUMNI I/2012 120115

PRESIDENTINVAALIT JA TULOKSEEN VAIKUTTAMINEN

Suomessa lehdistön ja erilaisten galluppien merkitys havaittiin ensimmäisen kerran 1988 Mauno Koiviston tultua valituksi Suomen Tasavallan presidentiksi suoralla kansanvaalilla. Koiviston etuna oli suhteellisen hyvä selviäminen kaudesta 1982-1988, joten toiselle kaudelle ensimmäisen suoran kansanäänestyksen kautta mahdollisuudet tulla valituksi olivat erinomaiset, vaikka vaaleissa Paavo Väyrynen oli vakavasti otettava haastaja. Suora kansanvaali edellytti kuitenkin valitsijamiesten käyttöä, joten kansalaisille saattoi jäädä käsitys "poliittisesta pelistä". Ensimmäinen selkeä suora kansanvaali oli kuitenkin 1994 Martti Ahtisaaren valinta kaksivaiheisella vaalilla.

Vakavasti otettavia kilpailijoita oli Ahtisaarella I kierroksella Raimo Ilaskivi (kok), Paavo Väyrynen (kesk) ja Elisabeth Rehn (rkp). Ahtisaari oli sosiaalidemokraatti ja selkeimmin EU myönteiseksi tiedetty ehdokas. Sanoma Oy käynnisti tehokkaan mielipidemuokkauksen saadakseen Ahtisaarelle sellaisen vastaehdokkaan toiselle kierrokselle, jotta Ahtisaaren läpimeno varmistettaisiin. Rehn nostettiin yllättäen todella vakavasti otettavaksi vastaehdokkaaksi, olihan hän puolustuministeri ja muutoinkin valovoimainen, sekä lisäksi nainen. Todella merkittävät politiikot Ilaskivi ja Väyrynen työnnettiin taka-alalle. YLE:n johto lähti myös mukaan mielipidemuokkaajana. Vaalikeskusteluissa ei kiinnitetty huomiota kokemukseen, tietoon taloudesta ja markkinavoimista, vaikka Suomi oli syvässä lamassa.

Gallupit olivat toinen mielenkiintoinen vaikutuskanava, sillä kuka haluaisi äänestää häviäjää. Kuinka sitten kävikään, yllätys politiikan ammattilaisille, toiselle kierokselle menivät Suomessa lähes tuntematon Martti Ahtisaari ja "pikkulotta" Elisabeth Rehn. Toisella kierroksella oli jo helppoa muokata mielipide Sanoma Oy:n ja sdp:n toiveiden mukaiseksi. Ahtisaari tuli valituksi. Jo toinen sdp:n edustaja peräkkäin Suomen Tasvallan presidentiksi. Ahtisaari joutui nopeasti valintansa jälkeen lehdistön silmätikuksi, sillä "Matka-Mara" todella matkusteli. Arvojohtajuutta Ahtisaari ei saavuttanut, vaikka maakuntamatkojensa ansiosta kansa hyväksyi hänet. Ahtisaari ei ollut sdp:n suosikki, sillä hän ei kuulunut sisäpiiriin. Toiselle kaudelle pääsy estettiin, sillä Ahtisaari oli ilmeisesti liian omapäinen.

Tarja Halosen valinta oli loistava Sanoma Oy:n ja YLE:n mediapelin tulos. Vaalien tulos 2000 oli todellisuudessa ennakkoon selvillä, sillä jopa kokoomuksen naiset äänestivät "todellista toveritarta". Halosen valinta osoittautui hyvin pian virheeksi, vaikka presidentin valtaoikeuksien kaventaminen vähensi Halosen vaikutusvaltaa. Syntyi ns. kahden lautasen ongelma, sillä pääministeri Paavo Lipponen ei erityisesti arvostanut puoluetoveriaan presidentti Tarja Halosta. Halosen kauden jatkuminen vielä toisella kaudella on ollut kansallinen häpeä. Oikutteleva ja yhteistyökyvytön presidentti oli jatkuvasti myös pääministeri Matti Vanhaselle ongelma ja kaikkea muuta kuin kansan toivoma arvojohtaja! Halosen halukkuus olla kansainvälisillä forumeilla naisasian ajajana ja asevastaisena on tuonut Suomelle kyseenalaista mainetta. Ottawan miinasopimus ja siviiliaseiden kansainvälinen vastustaminen ovat olleet Halosen uran tärkeitä kohtia.

Halosen toinen kausi ei ole tuonut Sanoma Oy:n puolelta enää suurta hehkutusta "Suuren Johtajan kyvykkyydestä", joten useimmille suomalaisille jää mieleen Pride paraatit ja kaiken vierasperäisen suosiminen. Globaalissa maailmantaloudessa pienenä toimijana Suomi on yksin, mikäli arvojohtajuus puuttuu. Pääministeri ei voi olla arvojohtaja, sillä hän ei ole suoraan kansan valitsema, joten presidentin asema on merkittävä. Halosen jälkeinen aika on porvaripresidentin aikaa ja arvojohtajuus on ansaittava, sitä ei lehdistö voi antaa. Presidentin vaali 2012 on todellista mediapeliä, sillä erityisesti eliitti panostaa Sauli Niinistöön ja kansa Paavo Väyryseen, sekä Timo Soiniin. Pekka Haaviston puolesta presidenttipeli on toisinto vuodelta 1994, sillä todellisia mahdollisuuksia ei Haavistolla voisi olla toisella kierroksella.

Kansalaisoikeusjärjestönä NRA ry on tehnyt hyvin valmistellun tutkintapyynnön Pekka Haaviston toimista vuoden 2002 jälkeen. Haavisto on ilmiselvästi harhaanjohtanut tutkintojensa suhteen, sillä hän on ainoastaan ylioppilas. Vierailevana professorina esiintyminen kansainvälisillä areenoilla on antanut hänelle huomattavaa taloudellista hyötyä ja samalla arvostusta. Haavisto on ollut erityisesti Sanoma Oy:n suosikki ja myös presidenttiehdokkaiden haastatteluissa hänen arvoaan ehdokkaana on nostettu. Gallupit on pantu osoittamaan suosion kasvua, vaikka yleisesti on tiedossa, että Paavo Väyrynen on ohittanut jo kaikki muut ehdokkaat paitsi Sauli Niinistön. Valtakunnansyyttäjä on saanut tietoonsa jo 08.12.2011 epäilyn Haaviston toimista Suomen Kuvalehden kirjoituksen johdosta, tekemättä mitään.

Mielenkiintoista on eräiden tunnettujen blogistien halu vähätellä NRA ry:n tutkintapyyntöä 10.01.2012 ja NRA ry:tä, sillä liian moni muistaa vielä NRA:n vaikutuksen eduskuntavaaleihin. Blogisteilla ei ole kuitenkaan ollut juridista pätevyyttä arvostella tutkintapyyntöä ja samoin olen huomannut, että blogisteille on yhteistä se, että perusteltu ja kohdistettu arvostelu puuttuu. Saamelaiskysymys on esimerkiksi sitä luokkaa oleva asia, että ILO-sopimuksen ratifiointi siten, että alkuperäkansan asema annettaisiin totuuden vastaisesti saamelaiskäräjien saamelaisiksi hyväksytyille olisi vääryys koko Suomen kansaa kohtaan. Asian esille tuominen sivuillamme on johtanut lukemattomiin yhteydenottoihin. Sivuillamme käy päivittäin jatkuvasti yli 20.000 kävijää ja tällä hetkellä jopa yli 30.000 kävijää/vrk. Blogistit eivät ole pystyneet millään tavoin perustelemaan arvosteluaan koskien NRA ry:n asemaa riippumattomana kansalaisoikeusjärjestönä.

Blogisteista useimmat hallitsevat vain kapean alueen siitä, mikä koskee NRA ry:n käytettävissä olevasta asiantuntemuksesta. Hyvänä esimerkkinä on sivusto www.eduskunta.net. Yksikään blogisteista ei ole kyennyt aloittamaan analyyttistä keskustelua ko. sivuston artikkeleista ja analyyseistä. NRA:n sivustoilla olevat haastattelut ovat selkeästi "myrkkyä" blogisteille, sillä haastattelut ovat leikkaamattomia, toisin kuin useimmat TV-haastattelut. Odotan blogistien tulevan todella analysoimaan kohta kohdalta esittämiämme asioita, sillä NRA ei ole koskaan ollut Suomessa ainoastaan aseoikeutta ajava järjestö, vaan perusoikeudet ensi sijalla pitävä kansalaisoikeusjärjestö. Sosiaalisen median merkitys ja erityisesti NRA ry:n merkitys on suuri myös presidentin vaaleissa, joten blogistit ovat todella huolissaan. Seuratkaa sivujamme huolellisesti, niin tiedätte tosiasiat, ette vain luule!

Tutkintapyyntöä ehdokas Pekka Haavistosta ei saamieni tietojen perusteella pystytä käsittelemään Valtakunnansyyttäjän virastossa, sillä on ilmeistä, että käytössä olevat "palomuuriohjelmat"ovat perusteena sille, että linkkejä ei voi avata. Internetin aikana kaikki perustuu linkkeihin, myös rikostutkinta netissä esille tulleista rikoksista. Valtakunnansyyttäjän virasto ei ilmeisesti kykene käsittelemään muita kuin paperitulosteita ja Haaviston tapauksessa tutkintapyyntöön liittyvät linkit merkitsevät helposti satojen kilojen paperisaasteita. Muistan erittäin hyvin Natura 2000 ohjelmaan liittyvän maanviljelijä Markku Sahlstedtin käynnin Oikeuskanslerin virastossa satojen kilojen arkistomateriaalien kanssa, koska cd levyt oli Suomessa muutettu päätösten jälkeen ympäristöministeriön virkamiesten suojelemiseksi. Luottamus oikeusjärjestelmäämme on jatkuvasti laskemassa. On ilmeistä, että oikeuslaitoksemme tila on huomattu Korkeimmassa Oikeudessa, siitä erinomainen esimerkki on KO:n presidentin Pauliine Koskelon lausunto harmaan talouden torjunnasta.

VEROASIANTUNTIJA JÄLLEEN

Olen usein hämmästellyt "koloistaan ryömiviä" dosentteja ja professoreja näiden yleisöä ja erityisesti politiikkoja syleilevän asenteen vuoksi. Viimeisin suorastaan "aivopieru" on finanssiokeuden professori Esko Linnakankaan kirjoitus HS:n Mielipide sivulla 13.01.2012. Käsitteiden tarkoituksellinen sekoittaminen on ollut arvon professorin tarkoitus. Eurooppa 1600-luvulla ja Ruotsi-Suomi salpietariveroineen oli aateliston ja kuninkaiden aikaa. Aatelisto ei koskaan maksanut aseistaan veroluonteisia maksuja, sillä velvollisuus pitää ratsuväkeä ja jalkaväkeä kuninkaan käyttöön ei ole asevero. Metsästys- ja urheiluaseet olivat useimmissa maissa Euroopassa sekä lupavapaita, että niitä pystyi hankkimaan tavallinen kansa myös harrastus- ja metsästyskäyttöön aivan 1930-luvulle asti, poislukien lähinnä Britannian.

Ampuma-aseista maksetaan veroa monella tavoin, kuten mm.: 1) valmistus; veroa työntekijöiden palkoista, laitoksen energiasta, materiaaleista, lähinnä kaikesta tuotantoon liittyvästä. 2) aseen myynnistä tukkuliikkeelle, mainonnasta ja asenäyttelyihin liittyvistä kuluista. 3) tukkuliike maksaa työntekijöidensä palkoista veroa, mainonnasta veroa, näyttelyihin osallistumisesta, sekä alv:n aseen myymisestä vähittäisportaalle. 4) vähittäismyyjä maksaa palkoista verot, mainonnasta verot ja myynnistä alv:n. 5) asiakas eli kuluttaja maksaa ostamastaan aseesta alv:n, sekä erityisesti Suomessa kohtuuttoman korkean lupamaksun. Mahdollisesta liikevoitosta 1 - 4 eli valmistajasta vähittäiskauppiaaseen asti maksetaan myöskin veroa. Aseen valmistus loppukäyttäjälle on aina verotuloja tuova prosessi.

Linnakankaan ajatus ylellisyysverosta on todella absurdi, sillä Suomessa aatelisto esiintyy lähinnä Ritarihuoneen tilaisuuksissa ja kaikki raharikkaamme eivät metsästä tai omista aseita. Suomessa suurimmalle osalle metsästäjiä ase on työkalu, kuten Linnakankaan pojan hankkima talikko Britanniassa. Aseesta on maksettu ostettaessa aikanaan liikevaihtovero tai nykyinen alv. Aseiden hintahaitari on hyvin laaja, lähtien 50 euron hintaisesta Baikalista, päätyen yli 100.000 euron Purdey haulikkoon. Mikäli arvon veroasiantuntija osaa matematiikkaa, niin mikäli Suomi ei olisi EU:n jäsenvaltio, niin Purdeystä olisi Suomen valtio saanut n. 20.000 Euroa alv:tä. Nyt rahat menevät Britanniaan tai EU:n pankkiirien taskuun.

Erittäin mielenkiintoinen ajatus oli Linnakankaan markkinointi-idea, että yksityisten hallussa olevat aseet ovat turvallisuusriski. "Veron suuruus voitaisiin säätää riippuvaksi verotettavien vuositulojen määrästä hieman samoin kuin tulevassa Yle-verossa". Tarkasteltaessa esitystä, tullaan johtopäätökseen, että eliittimme hallussa olevat aseet muodostavat suuremman turvallisuuspoliittisen riskin, kuin mökin ukon haulikko. Voimme Linnakankaan ajatusta mukaillen lähteä markkinoimaan ajatusta Jyrki Kataiselle ja Björn Wahlroosille, sillä molemmat ovat valtakunnassa tunnettuja metsästäjiä ja aseen hallussapitolupien haltijoita. Ilmeistä on, että Linnakangas on veroasiantuntijana ottanut ennakkoasenteen perinteiseen suomalaiseen oikeuteen, eli maanomistajan oikeuteen metsästää omilla maillaan, metsästykseen soveltuvilla välineillä, laillisesti metsästettäviä riistaeläimiä.

Linnakankaan esittämä ampumavero Saksan Itä-Afrikasta 1800-luvun lopulta koskien ammuttujen norsujen syöksyhampaita, 100 mk/kpl, ei ole asevero, vaan kaatomaksuun rinnastettava vero. Maksu ei kohdistu yksilöityyn aseeseen, vaan norsun kaatamiseen. Brittiläisen imperiumin ajalta Afrikasta 1890-1939, useat ammattimetsästäjät elivät norsujen metsästämisellä, sillä syöksyhampailla on aina ollut huomattava markkina-arvo. Metsästäjä nykyään pitää itse trofeensa, kuten aatelisto on aina tehnyt. Vain "poacher" eli salametsästäjä Afrikassa myy saaliseläinten sarvet tai syöksyhampaat laittomille markkinoille, maksamatta veroa myynnistä, käyttäen laittomia aseita. Olisi mielenkiintoista tietää, millä tavoin Linnakangas ryhtyisi verottamaan laittomia asemarkkinoita ja aseiden siirtoja rikollisilta toisille. Tällä hetkellä Libya on oivallinen kohde veroasiantuntijoille, sillä maassa arvioidaan olevan kansalaisten käsissä sarjatulta ampuvia aseita yli 200.000 kpl.

Vain kaksi asiaa ovat äärettömiä - universumi ja ihmisten typeryys, enkä ole ensimmäisestäkään aivan varma. - Albert Einstein

Runo K. Kurko
puheenjohtaja