Kysykää aseisiin liittyvistä asioista mitä haluatte. Vastaamme parhaamme mukaan.

NRA KANSALLINEN KIVÄÄRIYHDISTYS RY PYRKII VASTAAMAAN ERILAISIIN ASEISIIN LIITTYVIIN KYSYMYKSIIN. NRA EI SUORITA ASEIDEN HINTOJEN ARVIOINTIA JA SUOSITTELEMME HINTAKYSYMYKSISSÄ KÄÄNTYMÄÄN ASIANTUNTEVIEN KAUPALLISTEN YRITYSTEN PUOLEEN. LISÄKSI NRA RY SUOSITTELEE KÄYTTÄMÄÄN HINTOJEN ARVIOINTIIN KIRJALLISUUTTA, KUTEN ESIM. BLUE BOOK OF GUN VALUES -TEOSTA. NRA EI ANNA MITÄÄN LATAUSARVOJA. YHTEYSTIEDOILLANNE VARUSTETUT KYSYMYKSET VOITTE LÄHETTÄÄ OSOITTEESEEN
kysy(a)nra.fi
KIITOS !

K: Moi,

Katsokaa nyt hyvät herrat mitä "suvaitsevaisuus" saa aikaiseksi...

Lasten kasvatuksen perusoppeihin kuuluu se, että lasten pitää saada leikkiä niitä asioita joita he eivät ymmärrä koska leikin kautta he rakentavat ymmärtämystään. Tätä ei valitettavasti Tuusulan ammattikasvattajat enää tunnusta omassa työssään.

Pojat leikkivät sotaleikkejä ja rakentavat aseen vaikka legoista - tämänkin jokainen kasvatusalan ammattilainen tietää..

Nyt "asennekasvatusta" tehdään niin sanotusti epäluonnollisella tavalla joka johtaa asian mystifioimiseen ja edelleen ihmisalkujen mielellisen kehityksen kieroutumiseen.

Teksti lainauksena - Keski-Uusimaa - Torpparin päiväkodissa e ammuta enää leikkiaseilla:

Torpparin päiväkodissa Kellokoskella ei leikitä pyssyleikkejä. Päiväkodin henkilökunta päätti rajoittaa leikkiaseiden sekä -miekkojen tuontia päiväkotiin turvallisuuden ja asennekasvatuksen vuoksi. Lapset kokivat pyssyleikit uhkaavina ja ne herättivät monessa pelkoa. He eivät myöskään tykänneet siitä, kun joku osoitti leikkipyssyllä, päiväkodinjohtaja Leena Kurki-Manner kertoo.

Kurki-Mantereen mukaan leikkiaseiden kieltäminen rauhoittaa yleistä ilmapiiriä. Pyssyleikit on usein takaa-ajoa, jossa heikompi osapuoli jää uhriksi. Senkään vuoksi leikit ei välttämättä tunnu kivoilta. Tämä rauhoittaa ryhmien käyttäytymistä, kun pyssyn kanssa takaa-ajaminen jää pois.

Aseiden tuonnin rajoittaminen ei ole suoranaisesti yhteydessä Jokelan tai Kauhajoen koulusurmiin. Toki tämä on myös asennekasvatusta. Olemme käyneet isompien lasten kanssa keskusteluja siitä, miksei aseita suvaita.
Terveisin, PJ
kahden lapsen isä

V: Lapsen mieleen on vanhempien todella helppo vaikuttaa. Itsekin kasvatusalaa läheltä seuranneena sanoisin, että on ala-arvoista luoda lapsille pelkotiloja ja ennakkoasenteita aseista. Kysymällä lapselta: "Eikö olekin niin, että aseilla tapetaan ja jopa leikkiaseella toista ihmistä osoittaminen tuntuu pelottavalta?", ei taatusti tuo alle kouluikäiseltä kieltävää vastausta. Pitkällä ajalla lapsi alkaa mieltää aseet väkivallan tekovälineenä, mikäli sellaiseen sitten elämässään myöhemmin törmää. Itse kahden pojan isänä sanoisin, että lapsi ei suhtaudu aseisiin millään tavalla asenteellisesti puolesta tai vastaan ilman vanhempien myötävaikutusta. Kasvatusalan ammattilaisena sanoisin, että kasvatustyössä ei ole oikein siirtää omia ideologioita lapsiin. Kaikki mikä liittyy esim. väkivaltaan, seksiin, politiikkaan, uskontoon tms. on opetettava ilman "painostavaa käännytystä". Siviileiden luvalliset aseet - oikeat tai leikkiaseet - eivät saa olla tappamista tai väkivaltaa varten Suomen lakien mukaan. Niistä voi sellaisia tulla, jos ihmiset aivopestään jo varhain.

"Suvaitsevaisuus" tarkoittaa mm. kaikkien mielipiteiden olemassaolon hyväksymistä. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikkien olisi oiken siirtää omia asenteitaan muihin ihmisiin varsinkaan silloin, kun siihen on ylivertaiset mahdollisuudet suggestoimalla ammatti-ihmisenä. Tämä aihe osuu myös selkeästi sivuillamme itsenäisyyspäivänä 2008 julkaistuun kirjoitukseen. Kyseisen tekstin kirjoittanut henkilö on itse neljän onnellisen lapsen isä.
AJ

K: Aselupakäytäntöjen yhtenäistämisohje

Oletteko löytäneet ko ohjeen sisäasiainministeriön sivuilta? Oli muuten hyvin piilotettu! Ei ampuma-aselakia tarvitse muuttaa. Tällä ohjeella pystytään luvat perumaan kaikilta. Riittää, kun joku esittää jonkun negatiivisen väittämän jostain henkilöstä, niin jo on peruste käytössä. Miten aiotte tuoda julkisuuteen epäkohdat tässä ohjeessa?
MS

V: Sisäasiainministeriölle on mennyt kysymyksiä aivan hiljattain liittyen tähän asiaan! Aselupakäytäntöjen yhtenäistämisohjeet ovat loppujen lopuksi varsin kevyttä materiaalia ajatellen sitä kaikkea, mitä AAHY on suunnitellut toteutettavaksi. Viranomaisilla näyttää olevan lisäksi täydellinen mielivalta tulkita annettuja ohjeita tiukemmin. Erilaisten tekaistujen lupaperuutusten määrä tuntuu olevan voimakkaassa nousussa ja antoihan poliisin ylin johto vielä määräykset tutkia taannehtivasti kaikki viime vuosina myönnetyt lupaperusteet uudestaan. Ihmisten taustoista paljastuneet kömmähdykset voidaan siten katsoa ihmiselle esteeksi pitää hallussaan ampuma-aseita. Viranomaisten vaitonaisuus tästä kaikesta viittaa siihen, että halutaan peruuttaa mahdollisimman monta lupaa ja "parfymoida" kaikki näyttämään tehokkaalta ja oikealta. Valitettavasti toimenpiteet kohdistuvat prosenttuaalisesti suureen joukkoon ns. lainkuuliaisia kansalaisia. Tämä aiheuttaa voimakkaan epäluottamuksen lisääntymiseen viranomaisia kohtaan ja ennemmin tai myöhemmin anarkian lisääntymiseen pettyneiden kansalaisten joukossa.
AJ

K: Arvoisa NRA !!!!

Miten sisäministerimme ja hänen lakeijansa ovat ottaneet huomioon aselain uudistuksen yhteydessä puolustusvoimat rajavartiolaitoksen ja poliisin? Em laitosten piirissä on aseita jopa erittäin järeitä sellaisia. Miten ko laitosten hekilökunnan kelpoisuus aseiden hallussapidon osalta mitataan? Ei se voi olla hallussapidon peruste että on "virkamies " tai varusmies tai reserviläinen. NRA:n tulee asettaa vaatimus lääkärin(psykiatrin)lausunnosta myös näiden osalta. Jos harrastajan tulee täyttää tietyt kriteerin niin ammattilaisen vaatimukset tulee olla moninkertaiset. Kun poliisi ottaa käteensa MP5 - konepistoolin tai kun varusmies saa haltuunsa kevyen kk:n niin aina on mahdollisuus joko tahalliseen tai tahattomaan vahinkoon. Jos lakia tai pysyväisohjeita aiotaan noudattaa niin se tulee olla kaikille sama. Me olemme kuitenkin kaikki ihmisiä vaan (koskee niin ministeriä kuin virkamiehiä).
MS

V: Ilmeisesti tällä hetkellä viranomaispuolella ajatellaan, että vain tavallinen "rahvas" voi olla vaaraksi itselleen tai muille. Viranomaisuus tosin lakkaa olemasta, kun poliisiviranomaisen työvuoro päättyy ja hän lähtee kotiin. Virka-aseen kantaminen on hänelle mahdollista vain virka-aikana ja silloin hän on poliisi - ei tietenkään ihminen. Armeijaa eivät siviiliaseasiat hetkauta. "Häkkiaidan sisällä" tapahtuvat asiat kuuluvat puolustusvoimien sisäisiin asioihin ja niihin voi puuttua ainoastaan puolustusvoimien alasajoa toteuttavat ylipäälliköt. Mielenrauhan tutkiminen tai hoito loukkaisi kansalaisten yksilönvapauksia. Kaikenlaisten kummajaisten määritteleminen lailla yhdenvertaisiksi ja normaaleiksi yksilöiksi poistaa tarpeen puuttua ongelmiin.
AJ

K: Arvoisa NRA!

Nyt kun aselaki on uudistumassa ja pahimmat pelkomme tunteen vallassa tehdyistä päätöksistä vailla järkeä ovat käymässä toteen, niin totean että vielä voimme vaikuttaa. Itse en keksi muuta tähän hätään -nettiaddressien lisäksi- kuin kirjeillä päättäjiä lähestymisen.

Voisiko NRA julkaista listan päättäjistä osoitteineen keille kannattaisi kirjoittaa?

Itse olen perheenisä, täysin nuhteeton aseitten omistaja ja ammunnan aktiivinen harrastaja. Jos meitä kunnon ihmisiä ilmoittautuisi enemmän ja enemmän tuomaan kasvot lajille niin se veisi ainakin pohjaa asevastustajien propagandalta. Nykyään monen tavallisen tallaajan mieleen tulee Auvisen ja Saaren kasvot kun aseista puhutaan.

Rehellisten veronmaksajien lähettämä kirjetulva on jotain jota poliitikko EI VOI sivuuttaa!
TM

V: Olette täysin oikeassa! Päättäjiin kannattaa olla yhteydessä ja pyrkiä tuomaan esille tosiasioihin pohjautuvia seikkoja. Asevastaiset piirit vetoavat tunteisiin, koska heillä ei ole, eikä koskaan voi ollakaan käytännön tietoa ampuma-aseharrastuksesta. Miten tutustua aseisiin, kun ei niitä pysty koskemaan tai katsomaan. Asevastaisilla ihmisillä on myös yleensä sellainen sisäinen voima, että jo aseen ajatteleminenkin aiheuttaa mielikuvan piipun kääntämisestä ihmistä kohti. Näin ajattelevan ihmisen ei ole lainkaan mukaan mahdollista koskaan hallussapitää ampuma-aseita. Ajatuksena em. kuvaus on sairas ja sellainen edellyttäisi psykiatrista hoitoa ihmisen isensä ja muiden vuoksi. Nykyisin trendi on se, että asevastaisen propagandan levittämiseen haetaan valtion tukea.

Suomessa politiikan ylin porras on eduskunta, jossa vaihtelevasti ymmärretään asioista. Ongelmallista aseasioissa on se, että mielipiteet eivät jakaudu selkeästi jonkin periaatteen (esim. puolueen) mukaan, mikä kuitenkin määrittelee edustajille äänestyskäyttäytymistä. Periaatteessa kaikki kansanedustajat ovat potentiaalisia tekijöitä tässä asiassa, mutta kuten hyvin tiedämme - on osa "pysyvästi menetettyjä tapauksia". Toivon aseihmisiltä runsaasti asiallisia ja selkeästi muotoiltuja kannanottoja päättäjille harrastuksemme puolesta. Kansanedustajia voi yleisesti lähestyä helposti esim. sähköisesti: etunimi.sukunimi@eduskunta.fi
AJ

K: Tervehdys,

Nykyään on ruvettu (ilmeisesti aahy:n pellejen rustaamien kiertokirjeiden ansiosta) harrastamaan pistooli- ja revolverilupien antamista määräaikaisena. Itselleni sattui huvittava tilanne, hain 2 pistoolilupaa samaan aikaan, täysin samoilla perusteilla ja molemmat luvat tulivat ongelmitta. Sen jälkeen hra. Vatipää ammuskeli Kauhajoella ja virkamiehet paskoivat alleen... Toinen pistooli ehti asetarkastukseen ennen uusinta kaaosta ja muovikortti tuli byrokratiasta ulos "TOISTAISEKSI VOIMASSA OLEVANA". Tarkastutin toisen pistoolin noin kuukautta myöhemmin ja kun hain muovikortin niin se oli "10v MÄÄRÄAIKAINEN". Voi perkele sanon minä.

Mitä helvettiä, kysympähän vaan. Täytyy ensi viikolla soitella laitokselle ja kertoa että tekivät virheen joka vaatii oikaisua, eihän tuossa ole mitään järkeä että harrastaja jolla on poliisin hyväksymä säilytyspaikka aseille, tiukkaan puristettu sentin nippu liitteitä lupahakemuksessa ja ei mitään rötöksiä takana onkin yhtäkkiä niin epäilyttävä että aselupa perinteiseen yksiriviseen 1911:n pitää antaa 10v määräaikaisena ja toinen "tulivoimaisempi" ase (Glock 22) joka haettiin samaan aikaan voikin olla käytössä maailman loppuun saakka. Jossain on mopo lähtenyt käsistä ja järjen käyttö loppunut.

Jos haluatte tehdä idioottimaisuudesta jonkun ennakkotapauksen, komediapläjäyksen tai esimerkin vaikka webbiin niin yhteyttä voi ottaa, tosin en taida olla ainoa näin naurettavassa tilanteessa ihmettelevä...
Terveisin, MK

V: Niin...ette todellakaan ole ainoa. Nyt viranomaiset on ohjeistettu useammilla tarkentavilla lisäohjeen lisäohjeilla ja pakotettu noudattamaan annettuja määräyksiä pilkulleen. Ohjeviidakko on laadittu valtavalla kiireellä peläten oman virka-aseman järkkymistä. Suosittelen kansalaisille hakemaan oikeuksiaan, mikäli jokin viranomaispäätös selkeästi rikkoo lakia tai asetuksia. Ohjeiden laillisuus ei ole kaikilta osin oikein tai lain hengen mukainen. Hyvään hallintotapaan kuuluu avoimuus. Viranomaiset ovat ihmisiä, vaikka ei aina uskoisi! Kun on möhlitty pahoin, on pelottavaa joutua tunnustamaan virheensä. Nyt "tiukennukset" tehdään "kasvojen pesuna", kun ei muuhun kyetä.
AJ

K: Moro!

Omistamassani m92:ssa lukee laatikossa "7,62x39 SAKO". Muistelisin jostain lukeneeni, että tuo kaliberi olisi siis eri kuin 7,62x39 ja tästä syystä tuonne laatikkoon on pitänyt merkitä tuo "SAKO" teksti. CIP-standarteista en kuitenkaan tuollaista löytänyt. Mikäköhän on asian oikea laita?
Nim. Tietämätön

V: Tietääkseni Sako kehitteli omia latauksiaan venäläisestä 7,62x39 patruunasta. Samaten mitoituksissa saattoi olla joitain pieniä eroja. Kuitenkin m92 tehtiin ampumaan kaikkia kyseiseen aseeseen sopivia patruunoita, mm. ”naapurin” käyttämiä. Merkintä 7,62x39 SAKO tarkoittanee ensisijaisesti sitä patruunaa, mitä käytettiin kyseisen aseen suunnitteluvaiheessa käytetystä latauksesta. Tarkempia tietoja saa varmastikin suoraa Sako oy:ltä.
AJ

K: Olen XXX jäsenenä osallistunut median keskusteluihin mielestäni hyvin asiallisin kannanotoin. Kannanotot sivusivät alla olevan viittaukseen tv ohjelmasta, heti Kauhajoen jälkeen. Sisällöltään. Auvisen/Jokela vanhemmat aloittivat haastattelun tv:ssä: Taas aloitetaan asioiden purku väärästä päästä. Ase ei ole syyllinen. Jotenkin näin sanoma oli. Kuulun ainakin siihen ryhmään, että käsiaseeni "katoavat", jos ne pannaan laitetaan. Vaseliinia riittää. Tämäkö on tarkoitus -> seuraus. Näin tehtiin ennenkin, vaaran vuosina. Mikähän tässä on edessä? Merkilliseltä vaikuttaa? Aselaki toimi 1933 alkaen 2000 luvulle. Luulin, että Suomi on maalaisjärkisten maa.

Kysymys: Näinkö tämä nyt menee, melkoisin, sanoisinko, kauhukuvin?
Pro patria
Mm. SRA tuomari/kouluttaja

V: Vallitseva aselakimme on edelleen erinomainen ja se sopii Suomen lainsäädännön osaksi vallitsevassa tilanteessa jatkoonkin. Toivon myös, että järki voittaa! Tähän asti aseenomistajat ovat tietoisestikin eläneet lakeja noudattaen ymmärtäen, että lipsahdukset lain ulkopuolelle voivat aiheuttaa aselupien menettämisen. Mikäli aseluvat lakkaavat yleisesti olemasta, häviää em. motiivi. Yhteiskunta muuttuisi lisää poliisivaltioksi tältä osin, missä ihmistä holhoamalla valvotaan ja pidetään "elävänä" aina veronmaksukyvyn päättymiseen asti.
AJ

K: Onko nykyään kaikki uudet pistooliluvat määräaikaisia? Minulla oli vuoden määräaikainen lupa 9mm pistoolille ja pidin ohjeiden mukaan ampumapäiväkirjaa, hain uutta lupaa 11kuukauden kuluttua XXXX poliisilta. Lupa myönnettiin viideksi vuodeksi ilman muita ohjeita, kysyttäessä toimiston henkilökunta ei tiennyt "pitääkö pitää jatkuvasti ampumapäiväkirjaa?", että saa jatkossa luvan uusittua.Luvan myöntänyt viranomainen oli varattuna, ettei päässyt kysymään häneltä ohjeita.

ps. pitääneekö jatkossa uutta lupaa 5v välein haettaessa joka kerta hommattava lääkärintodistus.
Ihmettelevä

V: Uusimmat ohjeiden lisäohjeet määräät luvat määräaikaisiksi. Tämä on viranomaisten mielestä erinomainen tapa "kyykyttää" ihmisiä. Lisäksi periaate tarjoaa mahdollisuuden inhimillisesti unohtaa uusia lupa ajallaan, milloin unohdus voidaan katsoa kaikkien lupien peruuttamisen pysyväksi perusteeksi. Uusi lupa myös maksaa ja ihmistä voidaan jälleen "kyykyttää" uudestaan. Suosittelen pitämään varmuuden vuoksi jatkossakin ampumapäiväkirjaa, mutta sitä ei kannata esittää ennenkuin kysyttäessä.

Lääkärintodistusasiassa viranomainen on ottanut sen kannan, että jokaiseen uuteen lupaan tarvitaan uusi lääkärintodistus ja tämä todistus on voimassa 6kk myöntämispäivämäärästään. Toivottavasti tämänkin ohjeen antanut viranomainen joutuu vastuuseen tahallisesta haitanteostaan - määräys on kaikkien mielestä käsittämätön. Toivon ja uskon, että viiden vuoden päästä tilanne on jo toinen ja koko annettu ohjeistuspaljous on poltettu roviolla!
AJ

K: Miten mielenterveystesti tehdään? Otetaanko verikokeita tai aivokuvia?
Pena

V: Mielenterveystestiä ei ilmeisesti voi täysin määritellä tarkkaan, koska ohjeistus edellyttää lausunnolta "ettei ihminen ole vaaraksi itselleen tai muille". Lääkärihän ei pysty/voi tätä sanoa, sillä tervekin voi toki olla vaarallinen. Lääkärin toimialaan kuuluvat mm. erilaiset sairaudet ja niiden diagnosointi. Lääkärin tarkastaessa potilaansa voidaan ottaa verikokeita, aivokuvia tai muuta asiaan liittyvää, mikäli tutkimus edellyttää sitä. Mielen terveyden toteaminen on varsin laaja kokonaisuus ja ehkä kaikki pienimmät yksityiskohdat eivät edes paljastu, mikäli "lepakot lepattavat vain vähän ullakolla". Suosittelen kuitenkin ihmisiä hakeutumaan avoimin mielin lääkärille, mikäli mielenterveyttä epäillään. Eivät lääkärit ainakaan yleisesti ottaen halua välittömästi laittaa kaikkia aseenomistajapotilaitaan pakkopaitaan ja sulkea heitä määräämättömäksi ajaksi suljettuun hoitolaitokseen. Yhteiskunnan varatkin loppuisivat kesken, mikäli meille ilmestyisi 650.000 mielenterveyspotilasta lisää noin vain.

Suosittelen tässä tilanteessa lääkäreitä käyttämään pohjanaan kotisivuillamme julkaistuja kaavakepohjia. Kyseisissä kaavakkeissa huomioidaan varsin kattavasti ne sairaudet, mitkä saattaisivat vaikuttaa ihmisen kykyyn turvallisesti hallussapitää ampuma-aseita. Eräät poliisipiirit ovat tulkinneet ohjeiden lisäohjeet myös niin, että lääkärintodistuksen pitää olla ehdottomasti vapaamuotoinen. Suosittelen jotain hallussapitoluvan hakijaa kokeilemaan vapaamuotoisuutta siten, että pyytää tutkivaa lääkäriä kirjoittamaan lausuntonsa tämän kaltaiselle poliisivirkamiehelle savukerasian takakanteen. Tällöin todistus on ehdottoman vapaamuotoinen.
AJ

K: Hei,

Olen Suomen kansalainen joka on asunut USAssa 1990 alkaen ja on nyt USAn kansalainen. Isallani oli 7.62 Parabellum jolla ammuin nuorempana. Olen Suomen Armeijan reservin luutnantti (3/84). Olen täälla etsinyt Parabellum pistoolia ostettavaksi, mutta niitä on vähän tai ovat erittäin kalliita, enimmäkseen Saksalaisia. Miten voisin ostaa Suomesta pistoolin tuotavaksi tänne? Luvan saanti täällä ostoon on helppoa. Minulla on muita aseita.
JL

V: Kysymyksenne on varsin vaikea. Ongelma ei ole Suomi vaan USA. Vientiluvat Suomesta ulos onnistuvat varsin helposti, mutta USA:ssa tarvitaan rajalla tuontilupa. Aseen tuonti USA:sta ulos onnistuu paperisodalla, mutta vienti sinne on todella vaikeaa. Kannattaa kysyä USA:n viranomaisilta asia valmiiksi, niin Suomi lähettää aseitaan pois maasta käytännössä ilmoituksella viranomaisille. Ainut Suomen viranomaisia kiinnostava asia lienee lähinnä se, että ase menee oikealle todelliselle ja luvalliselle ostajalle. Tästä asiasta Suomessa päätöksen tekee se lupaviranomainen (poliisilaitos), joka on myöntänyt kauppaa koskevan aseen hallussapitoluvan Suomessa. Ennen kaupan tekemistä kannattaa ottaa yhteyttä kyseisen kihlakunnan poliisilaitokseen. Yleensä Suomessa virkailijat palvelevat mielellään neuvoen asiakkaitaan tämän kaltaisissa asioissa. Varautua kannattaa tosin siihen, että harvinaisuudestaan johtuen asiaa ei oikein tunneta ja sitä pitää selvitellä jonkin aikaa. Lisäksi itse siirto tulee valmistella etukäteen. Aseen fyysisesti siirtävän lentoyhtiön kanssa tulee sopia yksityiskohdista ja selvittää mm. se, ettei mahdollinen välilasku Lontooseen tms. aiheuta ongelmia.

Toivotan onnea, että riittävän hyväkuntoinen 7.65 Parabellum löytää hyvän kodin oikealla hinnalla!
AJ

K: tervehdys

Tänään luin ministeriön uudesta ohjeesta poliisilaitoksille, ettei käsiaseita enää myönnetä metsästykseen. No juuri näin ja mikä mielenkiintoisinta olivat tehneet päätöksen metsästäjien keskusjärjestön lausunnon perusteella. Olisikin mielenkiintoista lukea ko.lausunto ja kenen asiaa järjestö ajaa? Käsiaseille on myönnetty lupia loukku/luolametsästykseen varsin runsaasti. Olisiko mahdollista, että poliisipiirit avaisivat jo myönnetyt luvat uudestaan ja siten peruisivat voimassa olevat aseenkantoluvat. Ainakin omalta kohdaltani koiran kanssa luolametsästys menisi melko hankalaksi jos pitäisi kantaa kahta pitkää asetta mukana.
Terveisin J.k

V: Ko. ohje on pikainen vastuusta vapautumisen pyrkimys, millä ei ole mitään tekemistä järjen kanssa. Metsästys on Suomessa "perinteisesti" tapahtunut pitkillä aseilla ja halutaan unohtaa jopa se, että muualla maailmassa käsiaseillakin (yhden käden tuliaseilla ilman olkapäähän tukevaa perälaitetta) metsästetään suurtakin riistaa. Jarrumiehinä ovat sekä konservatiiviset metsästäjät että viranomaiset. Lopetusaseetsi .22LR kivääri sopii äärimmäisen huonosti! Perusteluja on vaikea luennoida kattavasti, mutta tuskin tulemme näkemään montaakaan pienoiskiväärillä varustettua metsästäjää maastossa. Aiemmin lainsäädännössä muistaakseni lisäksi kiellettiin pienoiskiväärien käyttö eläinten ampumiseen siksi, että ne aiheuttivat kohtuutonta tuskaa tehottomuudellaan ja se pitikin paikkansa.

Kaikkien metsästäjienkin on syytä muistaa, että asevastaiset piirit haluavat heidänkin aseensa sulatettavaksi. Hallussapitoluvan "voimassa toistaiseksi" voidaan tulkita myös "voidaan peruuttaa vaikka heti". Ikääntyneet vanhat herrat tahtovat lukea "voimassa niin kauan kuin elää". Ehkä lopputulos on sama huomioiden metsästäjien keski-iän.
AJ

K: En ymmärrä mitä tarkoitetaan 600mm. käsiaseella, jos sillä tarkoitetaan piipun pituutta niin onko sellaista edes olemassa? Löysin uutisita tällaisen jutun joka suoraan sanottuna alkoi naurattamaan minua: Ministeri Elisabeth Rehn ja valtioneuvos Harri Holkeri kannattavat käsiaseiden täyskieltoa kansalaisille. Sanomalehti Ilkan mukaan veteraanipoliitikot katsovat, että alle 600-millistä käsiasetta saisivat kantaa vain viranomaiset, jotka tarvitsevat asetta työssään. Rehn ja Holkeri allekirjoittivat kirkkonummelaisen Jan Baden aselakialoitteen, joka on ollut nähtävillä internetissä Kauhajoen koulusurmien jälkeen. Eilen sulkeutuneen adressin kävi kirjoittamassa yli 57 000 kansalaista. Nähtävästi Suomessakin on ainakin 57 000 kansalaista joilla ei ole minkäänlaista käsitystä aseista, näihin tiettämättömiin ilmeisesti kuuluu myös Harri Holkeri, Elisabeth Rehn ja Jan Baden jota minun mielestäni voidaan kutsua jo "vuoden käsiase asiantuntijaksi". Jan Bade kertoo myös uutisissa että hän on saanut tappouhkauksia aseharrastajilta, mistähän Bade tietää että uhkauksien takana ovat aseharrastajat, tätä tietoa ei netti uutisissa kerrottu?
MPK

V: 600mm tullee suoraan EU-direktiivistä, mutta Suomen laki tulkitsee asian tiukemmin 840mm:ksi. Em. veteraanipoliitikot eivät nähtävästi tiedä todellakaan aseista mitään ja heitä kismittää se, etteivät koskaan päässeet presidentiksikään. Nyt kun Martti Ahtisaarikin sai vielä Nobelin rauhanpalkinnon, on lehdelle soittelemaan jääneiden epäonnistujien pönkitettävä itsetuntoaan tekemällä "rauhan aloite". Baden adressi on sellainen, että siihen saattoivat kirjoittaa kaikki nimettömät ja tuntemattomatkin nimensä. Monet ihmiset näköjään kokevat tehneensä suuren "rauhan aloitteen", kun tuhertavat nimensä aseita vastustavaan nettiadressiin. Aseistahan he eivät paljon tiedä ja muuhun yhteiskunnalliseen toimintaan he eivät pysty.
AJ

K: Useilla aseharrastajilla on ampumiseen liittyviä tekstiilejä. Olisi "näinä aikoina" mukava laittaa NRA logo kangasmerkkinä asusteisiin. Ainakin NRA jäsenille. Ja olisikin mukavaa, että hyväksytty jäsen saisi vastuullisesti ja imagonellisesti kannettavaksi merkin. Jäsenetuna, kuten joissakin asiallisten mp yhdistysten jäseninä. Custom mp:ni kantaa ylpeänä tarralogoamme "tuulilasissaan". Voisiko yhdistyksemme päättävät harkita asiaa?
Jäsen xxx08.

V: Asiaa on pohdittukin ja kerran jopa valmistettu prototyypit kangasmerkeistä. Asia pitänee ottaa toteutuslistalle uudestaan. NRA-tuotteet ovat tilattavissa / ostettavissa. Kts. NRA SHOP ( http://www.nra.fi/palvelut/shop.html )
AJ

K: ""Pistooleihin, pienoispistooleihin, revolvereihin ja pienoisrevolvereihin ei tulisi myöntää lainkaan lupaa ensimmäisenä ampuma-aseena. Ampumaharrastusnäillä ampuma-aseilla tulisi aloittaa ampumaseurojen ohjauksessa ampuma-aselain 88 §:ssä tarkoitettuna valvottuna käyttönä. Hankkimisluvan voisi saada ensimmäisenäkin ampuma-aseena sen jälkeen, kun henkilö on osoittanut vähintään vuoden jatkuneen aktiivisen harrastuksen. Harrastuksenaktiivisuus on osoitettava vähintään ampumaseuran todistuksella ja ampumapäiväkirjalla""

Niinpä, mutta kun seuralamme ei ole käsiasetta eikä myöskään alueemme reserviläiset ry:llä joten tulevaisuuden pienoispistooli/pistooliampujat tulevat olemaan erittäin harvinainen näky, itse en jaksa uskoa että uusia pistooliampujia täällä Kalajoen seudulla tulemme näkemään, todella harmillista ja epäoikeudenmukaista kun asumme täällä maaseudulla jossa ei ole mahdollisuuksia esim. sisärataan saatikka seuran omaan käsiaseeseen, eikait tässä auta muutakuin alkaa painostamaan paikallista reserviläiset ry:tä ja paikallista ampumaseuraa ostamaan seuralle käsiase, mutta kukahan meistä jaksaa valvoa vuoden ulkoradalla talvipakkasessa valvottua pistooliammuntaa, uskalammeko kirjoittaa edes todistusta jos valvomme tätä harrastusta? Itse kuulun niihin onnekkaisiin käsiaseen omistajiin koska ehdin hankkia oman pistoolini harrastustani varten, mutta olen todella harmissani esim. seuramme metsästäjiin nähden koska he eivät saa lopetusasetta vaikka heillä on vuosia pitkä metsästysharrastus takana, olen kuullut heidän itse noituvan tätä päätöstä, myös alueemme mahdolliset pistooliammunta kilpailut tulevat tulevaisuudessa kuihtumaan. No ei minullakaan ole kuin väliaikainen lupa joten ei minunkaan harrastus tulevaisuutta voi kovin pitkälle ajatella, takana on vuoden mittainen pienoispistooliammunta, nykyään isompi kalipeerinen mutta vain väliaikaisella luvalla.
MPK.

V: Kaikki aseluvat ovat toki peruutettavissa taannehtivastikin. Se, saako luvan toistaiseksi tai määräajalle, vaikuttaa alitajuisesti ihmisten luottamukseen viranomaisia kohtaan. Määräaikaisilla luvilla, lääkärintodistuksilla, ampumapäiväkirjoilla, ampumakavereiden vakuutuksilla ym. viranomaiset yrittävät "perstä kätensä" vastuusta. Aselupien myöntämisperusteilla halutaan nykyisin lisäksi tahallisesti kiusata luvanhakijoita. Aseet halutaan nähdä pelkästään vaarallisina työkaluina yhteen hankkimisperusteeseen, vaikka niihin yleensä liittyy useampia käyttö tarkoituksia ja arvostuksellisiakin seikkoja. Henkilön soveltuvuus ampuma-aseen hallussapitämiseen on ainoa todellinen tekijä siinä, onko lupa oikein myöntää. Valveutunut harrastaja säilyttää asettaan turvallisesti, tutustuu laitteen toimintaan, huoltaa asettaan, harjoittelee jopa mielenkiinnosta ampumaurheiluun ja käyttää siten asettaan yleensä moneen käyttötarkoitukseen lupahakemuksessaan ilmoittamansa käyttötarkoitus mukaan luettuna. Se, harrastaako päivittäin, viikottain tai kerran vuodessa ei ole uhka turvallisuudelle. Ase pysyy turvallisessa säilytystilassaan silloin kuin sitä ei käytetä. Asetta ei yleensä hankita vain vuodeksi, vaan monet pitävät kalliin esineensä koko ikänsä. Ase on kuin nainen miehelle - alkuihastuksen jälkeen suhde vakiintuu ja paranee vanhetessaan luottamuksen kasvaessa. Aseita ei myöskään mielellään lainata. Harvemmin vaimokaan paranee lainasta!
AJ

K: Tämän uuden asetuksen mukaan käsiase ei ole sovelias ensimmäinen ase ampumaurheilun aloittajille.

Voiko tämän tulkita kärjistäen siten, että käsiase on hyvin vaarallinen ja täysin sopimaton ase aloittajille, mutta haulikko tai kivääri olisi sitten parempi ja heikkotehoisempi vaihtoehto?
T: Ihmettelijä

V: Yhden käden tuliase ei ole yhtään vaarallisempi kuin kahdenkaan. Sama pätee eri kaliipereihin ja toimintatapoihin. Kaikki aseet ovat vaarallisia väärissä käsissä kuten ovat myrkyt, räjähteet, teräaseet, löymäaseet, ajoneuvot jne. Se, mitä aseen koko vaikuttaa käsiteltävyyteen, hävitään yleensä tarkkuudessa ja tehossa. Lipaskapasiteetti mahdollistaa useamman patruunan lataamisen kerralla käytettäväksi, mutta silti jokainen laukaus tulee tähdätä maaliin. Huonosti tähdätyt laukaukset eivät palvele tarkoitustaan ja tulevat ampujalle vain taloudellisesti kaliiksi. Uudet ohjeet on laadittu siksi, että halutaan ihmiset lopettamaan harrastuksensa ja kaunistella viranomaisten tehokkuustilastoja.
AJ

K: Hei!

Kiväärin huonosta säilytyksestä johtuen siinä oleva nimi ja malli ovat hieman epäselviä.

Tulkiten voisi olettaa siinä lukevan: GLCC ORIGINAL CARABINI R MOD 19. Lukkoon on painettu numero 541.

Onko teillä tietoa, mistä maasta ase on kotoisin, kuka sitä on valmistanut, koska sitä on valmistettu, mihin metsästykseen se on suunniteltu ja mikä ihme sen kaliberi on? Piipultaan se vaikuttaa pienemmältä kuin 22lr, lukosta ja patruunapesästä päätelleen hylsy on kuitenkin pidempi kuin 22lr. Se on keskisytytteinen ja todennäköisimmin laippakantainen.

Ase on muuten erittäin käytännöllisen ja suht laadukkaan tuntuinen. Menneiden huhu puheiden mukaan ollut hyvä linnustuksessa. Itse olettaisin hyvyyden johtuneen mm. pituutensa, painonsa, tähtäimiensa ja kaliberinsa ansiosta.

Olisi mukava saada lisää tietoa aseesta, kun nettikään ei sitä tunnu tuntevan.
Ystävällisin terveisin PI

V: Näiden tietojen pohjalta en osaa määritellä kyseisen aseen merkkiä tai alkuperää. Suosittelen etsiskelemään ko. asetta kirjallisuudesta erilaisista alan yleisteoksista, kuten SMALL ARMS OF THE WORLD -sarjasta tms. Yleensä sitkeä etsintä palkitaan jossain vaiheessa, kun viimein jostain teoksesta huomaa keskivaiheilta pienen kuvan vasemmasta alakulmasta sivulta 437. Aseen ulkonäköä ja mekaanisia ratkaisuita voi yrittää käyttää valmistusmaan ja -ajan päättelyssä. Yleensä historiassa samalla seudulla on aina valmistettu hieman saman näköisiä tavaroita. Toivotan onnea etsintöihin!
AJ

K: Terve

Jätin 12.12.2007 XXXXXX poliisille asekeräily hakemuksen ja paikalliset poliisit pitivät hakemusta hyvänä sanoen ei pitäisi olla mitään ongelmia. Tammikuussa 2008 kysyin AAHY:stä onko hakemus perillä ja T.Tiilikainen vastasi sen olevan. Viime kesänä sieltä tuli sitten 1-2 puhelin soittoa ja ei muuta, Tiilikainen ei vastaa edes sähköposteihin.

Hakemuksessa EI OLE: Sarja-automaatteja, Muu-aseita, Taskuaseita tai ErVa aseita.

Jokainen ase jota meinasin kerätä on listattu tarkalleen. Yksi henkilö täältä samalta suunnalta sai hakemuksen 4 kk:ssa melkein identtisellä listalla, siinä vain ei ollut yksilöity aseita niin tarkkaan.

Asealalla olen ollut töissäkin ja minulla on voimassa oleva Ammattiaseenkäsittely-kortti, jonka mainitsin lupanumeroineen hakemuksessa.

Miten tästä edetään? Onko NRA:lla mahdollista tiedustella asiasta vai kysyn paikalliselta poliisilta?

Asekaappikin, joka täyttää SIS hakemukset minulla on.
terveisin XX

V: AAHY käsittelee ilmeisestikin varsin heikosti heille kuuluvia lupa-asioita tällä hetkellä. En usko, että hakemuksessanne sinänsä tai teissä itsessänne tarvitse olla yhtään mitään vialla. Vaikka perusteet hakemukselle täyttyisivätkin, näyttää AAHY käsittelevän varsin sattumanvaraisesti ja mielivaltaisesti varsinkin asekeräilijöitä. Kaikista pikkuasioista halutaan tehdä suuria kynnyskysymyksiä. Eräs sellainen on mm. sarjatulitoiminto, mutta toki jokaisesta hakemuksesta pystyy keksimään jonkin vastaavan asian, mitä sitten aletaan vääntää ja kääntää. Aikajänne tuntuu myös AAHY:lle olevan suhteellinen käsite.

AAHY lienee tällä hetkellä sellaisessa tilassa, että heidän tulee todistaa oma tehokkuutensa vaikeuttamalla asiallisten ja luvallisin perustein toimivien henkilöiden toimintaa. Mikäli he päättävä viranomainen vain suinkin kykenee, voi hän kaunistella tilastoja kenkkuilemalla keksimällään pikkuasialla. Yksittäisissä tapauksissa on tehokkainta tiedustella asiallisesti asiansa tilaa pienin väliajoin. Viranomaisen viivyttely on rasittavaa, mutta yleensä jänkkääminen tuottaa vain epäedullisen tuloksen. Suoranaisiin väärinkäytöksiin voi toki hakea korjauksen valittamalla, mutta monet valtion virat muistuttavat suojatyöpaikkoja. Sama viranomainen on sitten jälleen päättämässä seuraavaa asiaa. Toivotan kärsivällisyyttä!
AJ

K: Terve,

Olen hankkimassa kaverin isän jäämistöstä aseita. Olen harrastanut ammuntaa koko ikäni (ensimmäisen pienoiskiväärini taisin hankkia jo 16 vuotiaana). Pistooleja en ole kuitenkaan aikaisemmin omistanut. Nyt olen ostamassa siis tästä jäämistöstä ainakin 22 cal pistoolia. Jäämistössä on myös vanha FN 7.65 taskuase. Ase on todellakin taskuase eli lyhyt. Tiedustelenkin nyt, että kannattaako edes yrittää hankkia ostolupaa tälle taskuaseelle? Onko olemassa jotakin säädöksiä siitä, miten pitkä pistooli tulee vähintään olla? Kovin hyvä kyseinen ase ei tietysti tarkkuusaseeksi ole, mutta voisihan sitä ainakin soveltuviin ammuntoihin käyttää!

Kiitos vastauksesta jo etukäteen!
T. JR

V: Taskuaseelle voi hakea lupaa, mutta viranomainen on ottanut sellaisen käytännön, että jokaiseen aseeseen pitää määritellä käyttötarkoitus erikseen. Taskuaseille on olemassa esim. eräitä perinneammuntalajeja, mihin ne soveltuvat käytettäväksi. Hakuperusteena käytetään eniten asekeräilyä ja hienan muistoaseena säilyttämistä, mutta perinteisin urheilu- ja metsästysperustein uskoisin hakemuksen olevan vaikeasti perusteltavissa. Tällä hetkellä AYO rajoittaa entisestään kaikessa. Henkilön aikaisemmilla harrastuksilla asiaan liittyen halutaan olevan nykyisin aina vähemmän merkitystä tehtäessä päätöstä henkilön soveltuvuudesta hallussa pitää ampuma-aseita, vaikka se todellisuudessa onkin erittäin merkityksellinen asia. Harvenevat lupaviranomaiset tuntevat kenttänsä ihmiset varsin heikosti ja varmuuden vuoksi halutaan kieltää kaikki. Keräilijästatuksen hankkiminen lienee ainut järkevä tapa saada hankkia taskuaseita. Tällöin mitataan todellakin se, haluaako todellakin hankkia jonkin tietyn tyyppisen aseen.

Taskuase määriitellään Ampuma-aselaissa 8 §:ssä:
Taskuaseella tarkoitetaan revolveria tai pienoisrevolveria, joka mahtuu suorakulmaiseen, sisämitoiltaan 140 x 190 millimetrin suuruiseen laatikkoon, sekä sellaista muuta 6 §:ssä mainittua ampuma-asetta, joka mahtuu suorakulmaiseen, sisämitoiltaan 130 x 180 millimetrin suuruiseen laatikkoon siten asetettuna, että aseen piippu ja perä ovat laatikon pohjan tason suuntaisina.
Ampuma-asetta laatikkoon asetettaessa aseen lippaan tulee olla irrotettuna ja aseen olla varustettuna sen tavanomaisella tähtäinlaitteella ja kahvalla tai perän sivulevyillä sekä ilman aseen ulkoisia mittoja lisääviä osia.
AJ

K: Terve!

Taustaa: Olen harrastanut metsästystä ja ammuntaa 16 vuotta. Kivääreitä omistan 3 ja haulikoita 4. Ensimmäisen pienoispistoolin hankin 1995 ja vaihdoin sen uuteen 2005. 9mm pistoolin ostin 2/2007. En ole koskaan kuulunut ampumaseuraan enkä ole harkinnut liittymistä.

Harrastukseni pistoolilla painottuu lähinnä lumettomaan aikaan mutta joskus on päästävä ampumaan myös talvella vaikka se tietääkin aika hikistä lumessa kahlaamista aukaisemattomalle radalle. Harrastan ns. tarkkuusammuntaa eli taulu(t) paikalleen ja vaihteleva määrä laukauksia perään etäisyyksiltä 5-50m. Milloin mitäkin.

Kävin viime vuonna paikallisella poliisiasemalla itse päällikön puheilla muissa ase-asioissa ja kysyin samalla pistoolin vaihtamista uuteen tarkempaan. Vanhan ostin käytettynä ja se alkaa olla aika väljä.

Tuomio oli tyly ja se tuli ilman harkintaa. ”Jos sinulla on pistooli niin pidä se. Uutta ei tule. Tällä paikkakunnalla ei ole praktical eikä sra-toimintaa joten pistoolin lupia ei myönnetä.”

Onko poliisin menettely lainvoimainen? Jos haen lupaa niin pärjäänkö hovissa? Miten voisin parhaiten perustella lupahakemukseni?

Aion liittyä paikallisen ampumaseuran jäseneksi. Josko siitä jotain hyötyä olisi. Vaikka seuralla ei olekaan muuta toimintaa kuin ampumaradan pito ja mökin vuokraus.
VJ

V: Lupaviranomaisella on valta päättää, onko lupahakemuksessa esitetty perustelu riittävä hallussapitoluvan myöntämiselle. Missään laissa tai asetuksessa ei sanota, että pitää kuulua ampumaseuraan tai että ampumaseuran on oltava tietyltä paikkakunnalta. Toki ampumaseurassa harrastaminen on selkeämpi peruste urheiluaseen käyttämiselle kuin se, että ei etukäteen pysty varmuudella osoittamaan esim. harrastuspaikkaa. Monet harrastavat urheiluammuntaa useammallakin paikkakunnalla ja etäisyydet näiden paikkojen välillä voivat olla suuriakin. Osa harrastaa jopa ulkomailla tapahtuvilla matkoillaan. Jos lupaviranomainen kuvittelee, että harrastamisen pitää tapahtua vain henkilön asuinpaikkakunnalla, epäilen hänen tarkistavan kantaansa jonkin toisen viranomaisen selitettyä asian koko kokonaisuuden "rautalangasta". Suosittelen selvittämään todelliset harrastusmahdollisuudet haluttuun lajiin, hakemaan asianmukaiset luvat perustellen ja harrastamaan urheilua ilmoitetulla tavalla. Valittamisen tie on pitkä ja kivinen - siihen siirtyminen tuo myös omat särönsä viranomaissuhteisiin. Käytännössä lupaviranomaisen toiminnasta voi/kannattaa ehkä valittaa, jos on rikottu selkeästi jotain lakia tai asetusta. Harkintavaltaan kuuluu se, että lupaviranomaisella on 100% valta päättää hakemuksen hyväksymisestä ja siitä valittaminen ei yksittäisissä tapauksissa yleensä tuota kuin lisää murheita.
AJ

K: Hei!

Olen maaliskuussa 60 v. täyttävä aseitten ja ammunnan kokonaisvaltainen harrastaja vuodesta 1964 (jolloin sain ensimmäisen ruutiaseen hallussapitoluvan). Aseita on ollut kaikensorttisia, metsästys- (metsästyslupa vuodesta 1967), ja tarkkuusaseita, käsiaseitten kaliiperien vaihdellessa 22:sta .44 magnumiin. Aseita oli ennen 90-luvun lamaa aika hyvä "kokelma", mutta työttömyyden iskiessä jouduin n.s. realisoimaan suurimman osan. Sittemmin olen muutamia aseita hankkinut, joskin 44:set on jääneet pois. Nykyiset mielikaliiperit ovat .22 L.R. ja :32 H&R Magnum. Löysin äskettäin käytetyn FN 150 tarkkuuspistoolin kal. .22 L.R. ja koska minulla aikoinaan oli juuri samanlainen ase ja pidin sen tarkkuudesta ja toimintavarmuudesta todella paljon, ja koska se vielä on tehty niin kuin aseet kuuluukin tehdä, halusin ostaa sen. Eli ei kun XXXXXXX poliisiasemalle hakemaan ostolupaa, ja kyllähän se otettiin vastaan 32 € hintaan. Kuitenkin sanottiin että koska minulla jo on samantyyppinen ase ennestään niin uuden samanlaisen aseen hankkiminen vaatii melkoiset perustelut, koska ei ole tarkoituksenmukaista kerätä aseita kotiinsa. Kerroin että minulla on ollut reilun kuukauden päästä luvallisia ruutiaseita 45 vuoden ajan. Sillä ei kuulemma ole mitään merkitystä ! Voiko kuvitella parempia suosituksia kun moitteeton ja nuuhteton elämä aseharrastuksen parissa jo 45 vuotta !? Nämä kaksi varsin järkyttävää ampumarikosta kouluissa näköjään saa viranomaiset paniikkimaiseen paranoijan valtaan ! Kysymykseni kuuluukin: miten perustelen toisen .22 L.R. pistoolin hankintaa, niin että lupa heltiäisi ?
Yst. terv. CL

Runolle terveisiä (olimme aikoinamme saman asealan yrittäjän palveluksessa, tosin ei samaan aikaan, minä vähän myöhemmin kuin sinä, mutta ehkä tunnistat minut tästä ?)

V: Runolle terveiset menevät luultavasti perille, sillä hän varmastikin lukee tämän palstan.

Nykyisin jokainen aseen hallussapitolupa pitää perustella erikseen ja mikäli hakemuksessa esitetyt perusteet riittävät lupaviranomaisen mielestä, voi hän myöntää luvan. Nykyiset AYO ohjeiden ohjeet ovat jossain määrin sekoittaneet lupaviranomaisten päitä ja siksi esitetyt lisävaatimukset saattavat tuntua pitempään harrastaneista todella alentavilta ja epätarkoituksenmukaisilta. Toivottavasti järjenvalo palautuu ja viranomaisillekin palaa terve järki takaisin lupahallintoon. Juuri nyt on meneillään jonkinlainen ylimenokausi, koska edelliset ohjeet ovat ala-arvoiset ja viranomaisten on käsketty sokeasti niitä noudattaa. Tuleva laki voi olla täysi katastrofi, mutta mikäli päättäjät jotain asioista ymmärtävät, käskevät he tuhota em. uudet ohjeet ja siirtyä takaisin tekemään lupapäätöksiä tosiasioiden pohjalta.

En voi antaa mitään varmaa ohjetta, mutta mielestäni hakemuksesta tulee ilmetä aikaisempi harrastuneisuus, selkeästi mahdollinen paikka harrastamiselle ja selvitys kyseisen aseen soveltuvuudesta esitettyyn käyttötarkoitukseen. Se, miksi tarvitsee useampia samankaltaisia aseita on myös syytä perustella kysyttäessä. Monilla ampujilla on esim. ihan oikeasti se ase, mitä käytetään vain sunnuntaisin ja muita arkena. Jokainen kertokoot tähän oman todellisen selityksensä. Jos viranomainen ei tahdo uskoa asiaa todeksi, kannattaa pysyä asiallisuudessa ja perustella uudestaan. Yleensä samankin valmistussarjan aseissa on eroja, miksi joku haluaa jopa toisen "aivan samanlaisen" siksi, että voi verrata täysin eri aseeseen toisella tehtyä urheilusuoritusta.
AJ

K: Hei

Toivoisin saavani Teiltä vastauksen kysymykseen, johon olen etsinyt tietoa sieltä sun täältä mutta mitään varmaa en ole löytänyt.

Eli siis aseiden säilytystilasta: Tarkoitukseni on rakentaa omakotitaloni alakertaan aseille säilytystila, jossa voisi säilyttää x määrää aseita, jotka siis vaativat toimintatapojensa puolesta turvakaapin. Paikka on siis oivallinen aseiden säilytykseen, kunhan siihen saa kunnon oven. Kysymys koskee siis ovea, mitä vaatimuksia sellaisella on? Materiaali, saranat, lukitus? Tila on siis maan alla ja sinne ei ole mahdollisuutta mennä mistään muualta kuin oviaukosta. Mistä löytäisin speksit tuon oven vaatimuksiin?

Tilasta on siis tarkoitus tehdä sellainen, että kelpaisi asekeräilyynkin.
Yst. terveisin, JW

V: Muun hyväksytyn säilytystilan hyväksyy paikallinen lupaviranomainen ja periaatteessa lujuusvaatimukset ovat samat kuin "turvastandardin mukaisille" asekaapeillekin. Suosittelen kuitenkin valmistamaan ko. tilan hieman ylivahvaksi, sillä silloin välttyy harmeilta, kun aletaankin mikrometriruuvin tapaisia esineitä käyttäen epäilemään ovea millimetrin liian ohueksi. Kannattaa myös kysellä ovia käytettynä, sillä esim. pankit, virastot yms. käyttävät arkistojensa suojaamiseen reilusti paksumpiakin ovia ja niitä saa usein poistohinnalla. Lukitus kannattaa valita sellaiseksi, ettei sitä pysty murtamaan seinää helpommin (ei esim. riippulukkoja tms.). Erilaiset upotetut avainpesät, elektroniset tai mekaaniset yhdistelmälukot ovat miellyttäviä käyttää ja vaikeita murtaa. Viranomaisiin ne tekevät myös yleensä "vaikutuksen". Oven tulee olla myös sellainen, ettei siitä pääse sisälle leikkaamalla saranat poikki. 4mm paksu teräslevy ei paljoa voroja pidättele, mutta käytännössä samalla rahalla saa paljon paremmankin oven, mikä suojaa myös tulipalolta. Tiloja kannattaa maustaa myös hälyyttimillä, vaikka sellaisia ei ehdottomasti vaadittaisikaan. Nykyisin niihin saa bonuksena esim. kännykällä ohjattavia toimintoja. Onhan mukavaa, kun sauna on lämmin palatessa kotiin! Kannattaa kysyä ovesta/tilasta lupaviranomaiselta etukäteen. Hyvään hallintoon kuuluu avoimuus ja neuvonta.
AJ

K: Tervehdys!

Olen jättänyt hankintalupa anomuksen, XXXXXX poliisilaitoksen kansliaan 6.11.2008 koskien itselataavaa kertatuli kivääriä varten. Hakemuksen liittteenä on, ampumaseuran jäsenmaksu kuitti ja SRA kurssi todistus. SRA:n harrastamiseen k.o. kivääri, on myös perusteltu hankittavaksi.. Kyseessä ei ole ensimmäinen lupa, vaan toinen. Käsittely tuntuu jatkuvan "maailman tappiin" höystetttynä ontuvin selityksin, käsittelevien virkamiesten taholta! Lukuisista tiedusteluistani huolimatta, kansliasta vastataan aina>>>käsittelyssä.. Hakemuksen tiimoilta ei ole, esitetty mitään lisäselvitys pyyntöjä. Kantelu asiasta on mielessä ollut, koska koen saaneeni eriarvoista kohtelua asian tiimoilta. Puhelin yhteydessä olen ollut XXXXXX ase-vastaavaan ja XXXXX:n, jossa poliisin hallinto uudistuksesta johtuen annetaan päätökset XXXXXX:lla jätettyihin hakemuksiin. Molemmissa tapauksissa, sain odottaa luvatua "pikaista" yhteydenottoa turhaan. Kaiken huipuksi XXXXXX ase-vastaava väitti puhelimessa, että luvat ovat olleet "jäissä" johtuen ase laki muutoksista??? Paska puhetta... Koska olen nähnyt useita myönnettyjä lupia, jotka myös on anottu minun hakemuksen jälkeen!!! Tässä vaiheessa siis kysyisin, miten edetä? Jos kantelen, kuoppaanko loputkin haaveet SRA:sta? Kenestä kantelen, kun XXXXX on Hallinollisessa vastuussa nykyään??
Kunnioittaen:
KL

V: Kyseisen asevastaavan selitys pitänee paikkansa siltä osin, että lupahallinnossa on menossa muutos ja mainitsemanne lupapiirit eivät ehkä "osaa" käsitellä hakemuksia siten kuin ennen. Tietojeni mukaan molemmissa mainitemistanne piireistä lupahallinto on kuitenkin toiminut aikaisemmin melko hyvin ja asiallisin perustein. Uudet ohjeet ovat taatusti sekoittaneet tilannetta. Suosittelen kuitenkin tässä tapauksessa odottamaan ja kysymään uudestaan lupien perään. Tiedän myös, että kyseisissä piireissä on myönnetty aselupia mainitsemanne ajan jälkeenkin. Asia tuntuu epäoikeudenmukaiselta, mutta sitä ei pidä ottaa henkilökohtaisena. En usko, että kyseinen lupakäsittely olisi henkilökohtaistettu! Mikäli myöhemmin havaitsisi selkeästi asian kuitenkin olevan niin, kannattaa selkeistä lakeja tai asetuksia rikkovista kiusanteoista valittaa.
AJ

K: Olen syntynyt Suomessa, mutta asunut Virossa vuodesta 1994. Minulla on 9mm pistooli, jota voin kantaa. (käyttötarkoitus itsepuolustus ja omaisuuden suojelu) Virossa voin kantaa asettani kätkettynä (consealed carry). Miksi tämä on kiellettyä Suomessa? Tiedän toki lainsäädännön. Kysymykseni on pikemminkin se, miksi Suomen laki on tällainen.
SS, Tartto, Viro

V: Suomi on todellakin yksi niistä todella harvoista maista, missä yksityinen ihminen ei saa puolustaa omaa henkeään aseella. Tämä pätee kaikkiin, myös virka-ajan ulkopuolella viranomaisiin. Kyseistä lupaperustetta ei uskallettu ottaa käyttöön vuonna 1998, kun otettiin käyttöön uusi aselaki. Totta on, ettei poliisi, armeija tms. pysty kaikissa tilanteissa suojelemaan jokaista kansalaistaan väkivallalta. Suomessa halutaan pitää yllä illuusiota, että poliisi suojelee kansalaisia. Viranomaistoimet ovat todellisuudessa tapahtuneen jälkiselvittelyä. Valtiovalta ei katso, että kansalaiset saisivat ottaa vastuun henkilökohtaisesta koskemattomuudestaan. Poliittinen pelkuruus ja avuttomuus heijastuu tässäkin asiassa, vaikka asiahan ei todellakaan tarkoittaisi kaikille henkilökohtaista suoja-asetta. Tilanne asevastaisuuden suhteen on ajanut viranomaisetkin vauhkoiksi ja kynnys aseen käytölle virkatehtävissä on siksi sattumanvarainen. Mikäli ampuma-aseen käyttö laajennettaisiin myös virka-ajan ulkopuolelle, pelätään oikeuslaitoksemme ja median "hampaattomuutta" nähdä metsä puilta. Suomessa järjestäytynyt rikollisuus ei ole ilmeisesti kostanut pahoja muistojaan samalla tavalla kuin on tapahtunut jossain "suuremmassa maassa". Lievemmissäkään väkivallanteoissa ei uhrilla tunnu olevan Suomessa niin paljoa oikeuksia kuin tekijällä, joka selviää teostaan yleensä ehdollisella tuomiolla. Hätävarjelun liioittelu otetaan heti puheeksi, koska väkivaltaan ei pystytä ja haluta puuttua. Lakejahan noudattavat vain lainkuuliaiset kansalaiset, joiden tekemisiin Suomen valtion käsi ulottuu.

Tämä asia ei ole NRA Kansallinen Kivääriyhdistys ry:n asialistalla, koska yhteiskunnallamme tuntuu olevan muutenkin paljon vääristyneitä käsityksiä ampuma-aseista.
AJ

KYSY-PALSTAN VANHAT KYSYMYKSET JA VASTAUKSET