Vanhojen kysymysten ja vastausten galleria

K: Arvoisa NRA ry

Lähestyn asiantuntevaa foorumianne kysyäkseni hyvin pitkälle tulevaisuuteen vaikuttavasta asiasta. Vaikuttaa siltä, että ase- sekä ampumarata-asioissa on alkanut vastuullista kansalaista loukkaava lainsäädännöllinen ja käytännön muutosvyöry. Kuntavaalit ovat käynnissä. Valtiolliset vaalit ovat tulossa, mutta tiedättekö suosittaa vastuullisia valtuustoehdokkaita Helsingissä, Espoossa, Vantaalla.

Ystävällisesti
VVA (vailla vakituista ampumarataa)

V: Olen vakuuttunut ainakin kahdesta ns. varmasta ehdokkaasta:
Jarmo Nieminen, Helsinki - 533 ja Jussi Halla-Aho, Helsinki – 598.
Heidän mielipiteensä tuntien sanoisin, että jos ja kun heidät valitaan, kannattaa heidän puoleensa kääntyä ampumarata-asioissa.
AJ

K: Tämän uuden asetuksen mukaan käsiase ei ole sovelias ensimmäinen ase ampumaurheilun aloittajille.

Voiko tämän tulkita kärjistäen siten, että käsiase on hyvin vaarallinen ja täysin sopimaton ase aloittajille, mutta haulikko tai kivääri olisi sitten parempi ja heikkotehoisempi vaihtoehto?
T: Ihmettelijä

V: Näköjään kyllä! Aselupakäytäntöjen yhtenäistämisohjeiden lisäohje on laadittu nopeana viranomaistyönä ja sen tehneet henkilöt eivät selvästi ymmärrä aseista riittävästi. Koska Suomessa on tapahtunut hirvittäviä massamurhia käsiaseella, halutaan viranomaisten tekemät virheet lakaista maton alle tekemällä käsiaseista se ainut paha esine maailmassa. Esimerkiksi sitä, että molemmissa tapauksissa murhaaja yritti tiettävästi polttaa kohteensa, on unohdettu täysin. Polttonesteiden rajoittaminenhan olisi viranomaisille erittäin työlästä.
AJ

K: Mitenkäs kun minulla oli irc-galleriassa kuvia 308, 30-06 ja 22lr patruunoista ja kuvatekstinä oli "vallankumousta odotellessa" ihan vitsillä ja toisessa kuvassa missä samoja patruunoita oli "9mm through ur fucking head" mikä on erään rock yhtyeen kappaleen nimestä lainattu eikä ollut mitenkää tarkoitukseella noihin koulu ammuntoihin liittyvää ja kuvat olivat olleet vuotta jo ennen kun kumpikaan kouluammunta tapahtui. No kumminkin poliisit veivät 308:n hirvikiväärini pois tämän asian takia eivätkä antaneet takavarikointipöytäkirjaa kun eikös sellainen tässä tilanteessa olisi kuulunut antaa. isäni luovutti kiväärin poliisin haltuun, Olin itse koulussa. ja lukko ja lipas jäivät minulle koska isäni ei tiedä missä niitä säilytän. vaikuttaako sekään tohon pöytäkirjaan.? ja ase mikä on nyt XXXXXXX poliisilla on omani eli olen 18vuotias ja luvat aseeseen minun nimissäni. miten tulisi toimia.? onko poliisi tehnyt väärin vai onko jotenkin poikkeus tilanne tälläinen, Itseni mielestä poliisi on tehnyt väärin olenko nyt aivan oikeassa.? ja miten tulisi toimia asian suhteen.?
Terveisin: Pena

V: Poliisilla on lainmukainen velvollisuus tehdä lupaperuutus, kun katsoo sen aiheelliseksi. Mielestäni asiassa kannattaisi edetä siten, että yrittää tämän tapahtuneen jälkeen hoitaa asiat mahdollisimman hyvin kuntoon - siten kuin se on ylipäätään mahdollista. Netissä oleviin "pilapalstoihin" ei kannata laittaa mitään omaan henkilöllisyyteen ja aseisiin viittaavaakaan, jos ne edes leikilläänkään uhittelevat tai ovat jotenkin muuten hyvän tavan vastaisia. Myöhemmin leikkiä voidaan tulkita väärin! Nyrkkisääntönä sanoisin, että: "Edes leikkipyssyllä ei saa osoittaa toista ihmistä". Opitut mallit heijastuvat myöhempään tulevaisuuteen. Vakavilla asioilla ei ole syytä pilailla.

Aseiden takavarikosta sanoisin, että poliisia ei tule koskaan vastustaa heidän suorittaessaan työtään. Jos he näkevät aiheelliseksi ottaa aseet haltuunsa, tulee ne luovuttaa heille. Haltuunotosta heidän tulee luovuttaa kirjallisesti takavarikkopöytäkirja, missä asiaan liittyvät yksityiskohdat ovat todenmukaisia. Puolueeton tarkkailija (esim. asianosaisen lakimies) on syytä olla paikalla, kun takavarikko suoritetaan. Omistusoikeus ko. aseisiin ei pääty takavarikkoon. Aseiden omistajalla on oikeus esim. myydä tavaransa sellaiselle henkilölle, jolla on lainmukainen oikeus ostaa ja hallussapitää ko. aseita.

Tietysti lupavastaavan viranomaisen kanssa kannattaa yrittää neuvotella, mitä muita mahdollisuuksia asian selvittämiseen olisi. Mielentilatodistukset ja toimenpiteet netissä olevan pahennusta aiheuttaneen materiaalin poistamiseksi yms. saattavat vaikuttaa asiaan.
AJ

K: Tervehdys,

löytyykö sivuiltanne lista poliitikoista ja/tai puolueista, joilla on kohtuullinen kanta asepolitiikkaan?

Kohtuullisella tarkoitan sellaista, joka ei aja aseiden kieltämistä tai kohtuuttomia säilytys-, yms. sääntöjä?

Lisäksi - voiko NRA:lle antaa nimettömiä lahjoituksia ja voiko tukijäseneksi liittyä ilman, että nimi tulee johonkin viralliseen järjestön rekisteriin?
Yst. Terv., m28_30

V: Olemme julkaisemassa jälleen tietoja poliittisista vaikuttajista, joiden mielipiteet eivät näkemyksemme mukaan olisi suoranaisesti asevastaisia.

Poliittisista puolueista on mainittava, että asemyönteisyys/-vastaisuus ei selvästikään ole puoluesidonnaista. Kaikissa puolueissa tuntuu olevan asiallisia ja epäasiallisia mielipiteitä. Rajausta ei voi siten tehdä oikeistoon ja vääristöön - tai edes väittämään, että keskusta löytyy jokaisesta kylästä torin vierestä (huumoria). Aseasiat kuuluvat kaikille yli puoluerajojen kuten ympäristönsuojelukin. Tämän kaltaisia asioita ei voi monopolisoida ja siksi poliittiset puolueet eivät yleensä tee niin.

Suurin osa poliitikoista ei tunne aseita ollenkaan ja siksi heidän mielipiteensä saattaa olla objektiivisen etäinen, mutta osittain virheellinen väärän informaation vuoksi. Kyseisen tyyppisille poliitikoille aseet eivät yleisesti ole leivänpaahdinta tärkeämpiä esineitä ja kaikkihan eivät paahda leipäänsä koskaan. Siksi listojen laatiminen ja tulkinta ovat todella haasteellisia.

NRA voi sääntöjensä mukaan (2§) ottaa vastaan lahjoituksia. Tukijäseneksi voi liittyä ilman äänioikeutta huomattavasti löyhemmin perustein kuin varsinaiseksi jäseneksi (esim. vain kannattaakseen yhdistyksen toimintaa). NRA ei julkaise tietoja jäsenistään ollenkaan, mutta emme voi tietenkään ottaa vastaan jäseniä ilman omaa tietoisuuttamme jäsenistämme. Samoin lahjoitukset voimme ottaa vastaan vain siten, että tiedämme itse, mistä rahat ovat tulleet. Sikäli täysin tuntemattomat eivät voi suoraan tukea rahallisesti toimintaamme.
AJ

K: Hei,

Onko NRA tietoinen mahdollisesti vireillä olevasta lakialoitteesta, josta on mainittu erinäisillä nettipalstoilla yms. ? Mikäli listatuista muutosehdotuksista edes osa pitää oikeasti paikkansa, tarkoittaa se käytännössä loppua koko suomalaiselle yksityisaseenomistukselle, sekä ammunnan harrastamiselle, mikä myös lienee koko lakiesityksen tavoitteena. Varsinkin toiminnalliset ampumaurheilulajit, kuten SRA ja IPSC loppuisivat käytännössä kokonaan.

Aikooko NRA ottaa asiaan kantaa ja mitkä ovat toimintamahdollisuudet?
Terveisin, MJ

V: NRA on seurannut tilannetta erittäin huolestuneena. Julkisuudessa nähtyjen asioiden valossa kannattaa kaikkien aseenomistajien ottaa huomioon kaikkein rajuimmatkin rajoitustoimenpiteet, koska niitäkin on väläytetty. NRA ottaa kantaa toimintamahdollisuuksien rajoissa. Tilanne vaatii malttia ja nopeutta. Lain valmistelu ei saa tapahtua "pimeydessä".
AJ

K: Terve!

Oletteko kuinka tietoisia, mitä tulee huhuihin koskien uuden aselain valmisteluista, jossa nykyinen aivo-oksennus AYO sulautettaisiin osaksi uutta/nykyistä aselakia, jotta laittomasta tulisi laillinen.. Siihen kuulema myös lisättäisiin osia EU:n asedirektiivistä (äänenvaimentimet mahdollisesti luvanvaraisiksi??) huhujen mukaan valmistelut halutaan pitää mahdollisimmaan hyshys tasolla, että harrastajat eivät tietäisi mikä aselakiin oikeen iski.
Nim: Tumma tulevaisuus edessä nykyisille ja uusille aseharrastajille?

V: AYO on osin lain ja lain hengen vastainen. Asedirektiivi ei edellytä maaltamme erityisiä muutoksia lainsäädäntöömme. Lakiuudistus on aseenomistajien ja muidenkin kannalta vaarallinen asia. Mikäli esitykset laaditaan pelkästään virkamiestyönä ja ei oteta huomioon kaikkia asianosaisten etuja, saattaa laistamme syntyä helposti yhteiskunnasta ihmisiä vieraannuttava virhekielto, minkä korjaaminen ei kolmessa sukupolvessa onnistu. Mikäli muutaman virkamiehen virka-asema katsotaan tärkeämmäksi kuin puuttuminen todellisiin ongelmiin yhteiskunnassamme, olemme menettämässä käytännössä aseharrastusmahdollisuutemme kokonaan. Ongelma asiassa on ilmeisesti poliittisen koneiston kyvyttömyys korjata tietosuojaan verhoutuen kalliita terveydenhuollon puutteita.
AJ

K: Hei,
Minulla on kaksi määräaikaista lupaa: .22 ja 9mm. Harrastan IPSC:iä ja suoritin peruskurssin keväällä 2008. Hain lupaa .40SW pistoolille ja .223 Rem itselataavalle kiväärille kesällä 2008 käyttötaroituksena IPSC ammunnan harjoittelu ja kilpaileminen. Määräaikaiset luvat ovat ajalle 2006-09. Poliisi hylkäsi anomukseni perusteena harrastukseni koeaika (juuri tämä sana). Olen harrastanut ampumista säännöllisesti 1-2 kertaa viikossa kahden vuoden ajan ja kuulun kahteen ampumaseuraan, joista toinen luonnollisesti IPSC-seura. Poliisi sanoi minulle puhelimessa, ettei voi myöntää uusia lupia, koska edelliset ovat määräaikaisia ja näiden lupien tarkoitus on että opin turvallista aseen käsittelyä. Hylkäysperusteena oli aloittelijamaisuus sekä vähäinen ampumakokemus. Kilpailen pistooli- IPSC kisoissa aina mahdollisuuden mukaan.

Kysymykseni teille on, toimiiko poliisi lain mukaisesti? Eli lyhyesti: ovatko määräaikaiset luvat este uusien lupien myöntämiselle?

Luonnollisesti odottelen vuoden ja haen sitten uudelleen lupia, mutta minua kiinnostaa onko poliisin päätös mielestänne ampuma-ase lakiin perustuva.

T: harrastaja pääkaupunkiseudulta

V: Ampuma-aselaissa sanotaan, että hallussapitolupa annetaan toistaiseksi, jollei sitä erityisestä syystä ole annettava määräajaksi (Ampuma-aselaki 53§). Viranomaiset ovat tulkinneet asian jostain tuntemattomasta syystä siten, että jokaisen hakiessa ensimmäistä ampuma-asettaan ollaan tekemisissä erityisen syyn kanssa antaa lupa määräajaksi. Tämä tulkinta on sikäli käsittämätön, että jokainen aseluvanhakija hakee ensimmäisen lupansa ensimmäiseksi ja se ei siksi voi olla lain määrittelemä "erityinen syy". Lisäksi keksitty määräaika ei yleensä koskaan perustu todelliseen aikatarpeeseen hakijan kannalta, vaan poliisi on asettanut (esim. arponut - arpajais- ja asehallintoyksikön mukaan) ajaksi yhden vuoden tms. Nykyisin asiaan on lisäksi vaikuttanut oleellisesti se, että AAHY:n yhtenäistämisohjeessa ohjeistetaan antamaan lupia määräajoiksi. En ole itse keksinyt lupien määräaikaisuudelle mitään muuta järkevää perustetta kuin hallussapitolupaan työtarkoituksessa, missä työsuhde on määräaikainen. Lupien määräaikaisuus on useimmiten mielestäni ristiriidassa lakitekstin kanssa. Lisäksi laissa ei lue estettä uusien lupien myöntämiselle määräajassa, joten perusteena viranomaisen päätös ei perustu lakiin.

Se, tuottaako asiasta valittaminen mitään tulosta, on kyseenalainen. Lupaviranomaiselle on annettu rajaton valta tehdä päätöksiä mielensä mukaan ja asiasta valitettaessa tutkitaan ainostaan viranomaispäätöksen oikeellisuus. Tämä ei luonnollisesti ole oikein, mutta yhteiskuntamme "siunaa hiljaa" muutenkin kaikki viranomaispäätökset päätöksestä riippumatta. Käytännössä poliisin tekemistä virheistä voi valittaa poliisille, joka on sen toisen poliisin kaveri. Viranomainen voi kokea valittamisen ilkeilynä ja ottaa asian huomioon seuraavaa lupa-asiaa käsiteltäessä kenenkään välittämättä. Yleensä aseihmiset ovat yhtenä suuressa lammaslaumassa lähes kaikkien muiden aseihmisten kanssa. Ei asiasta kannata valittaa, vaan suosiolla odotellaan määräaikaa. Eipä asia yksittäisenä tapauksena toki ainakaan paremmaksi muuttuisi lyhyen määräajan sisällä, sillä samainen viranomainen tekee lupaa uudistettaessa uuden lupaharkinnan määräajan lopulla. Asia kuuluisikin etujärjestöille, mutta en ole huomannut NRA:ta lukuunottamatta mitään soraääniä asiasta. Etujärjestöt syövät vain pullamössöä ja ovat tyytyväisiä itseensä.
AJ

K: Moi,
Poliisi otti viime kesänä minulta pois Bodyguard merkkisen kaasusumuttimen, kun siihen mennyt lupa oli mennyt vanhaksi.. Minua kuulusteltiin ja sanoivat että tästä tulee syyte 4 kuukauden sisällä, kun ampuma-ase rikkomukset pitää käsitellä kuulemma tuon ajan kuluessa? Näin ainakin ymmärsin..

Nyt sitten melkein vuosi perässä tuli syyte ampuma-aserikkomuksesta:

Ampuma-aselaiki 18§, 103§

Eli miten tämä ihan oikeasti on?

Kiitos

V: 18§ määrittelee mm. ampuma-aseena hallussapitämisen luvanvaraiseksi ja 103§ mm. ampuma-aserikkomukseksi määräaikaisen luvan uusimisen unohtumisen määräajassa. Sinänsä on todettava, että kaasusumuttimen määritteleminen ampuma-aseeksi on lainkirjoittajalta erikoista, sillä kaasusumutin on tehty ns. ei-tappavaksi aseeksi (non-lethal weapon). Määräajan umpeutuminen ei myöskään aiheuta mitään hengenvaaraa kenellekään. Ilmeisesti viranomainen on halunnut tehdä asiassa "lainmukaisen" päätöksen ja esittää rangaistusta. Inhimillisempi päätös olisi ollut antaa hienovarainen vihje (esim. pyytää uusimaan lupa tai hävittämään luvaton sumutin), sillä aina ei ole "oikein" katsoa asioita loppuun asti ihmisten vahingoksi. On kuitenkin myönnettävä, että viranomainen ei mielestäni ole tehnyt virhettä. Ko. tapauksesta enempää tietämättä tuntuu siltä, että viranomainen on käyttänyt kaiken valtansa ihmisen rankaisemiseksi. Laissa mainitaan ko. pykälien osalta sana "vähäinen". Sakon saaminen määräajan unohtamisesta ja merkinnän jäämisesta poliisin rekistereihin tästä ei tunnu kuitenkaan kaikista vähäiseltä (kyseiseen rangaistukseen viittaa 103§). Toivottavasti oikeus katsoo asiaan liittyvät lieventävät asiat ja päätyy oikeaan kohtuulliseen lopputulokseen.
AJ

K: Vanhana aseharrastajana olen havainnut viranomaisten toimissa kiristymistä. Olenko ymmärtänyt väärin? Virkamiehien kanssa ei voi enää jutella kuin mies miehelle.

Nimimerkki Pahalta näyttää

V: Olette ymmärtänyt aivan oikein. Se aika, että voisi keskustella, on monessa paikassa ohi. Viranomaiset tulkitsevat kaiken yhä useammin tiukimman mahdollisen mukaan ja eivät halua näkyä kolleegoilleen olevansa "pehmoja". Taatusti ihmisten luottamus yhteiskunnan oikeellisuuteen on koetuksella, kun asiallisesti toimimalla ei saa sitä, mikä olisi oikein ja tarpeellista. Poliisia ei ole julkisesti saanut kritisoida tiedoitusvälineissä tai asettaa heidän tietämystään kyseenalaiseksi. Räikeissäkään virhetoimissa ei viranomaista haluta asettaa vastuuseen, vaan yritetään kaikin keinoin löytää perusteet tavallisen kansalaisen syyllisyydestä viranomaisen maineen tahraantumisen sijaan. Poliisi tulkitsee asiat usein virkavaltansa mukaisesti siten kuin seuraavassa vitsissäkin:" Miksi poliisilla on pamppu aina vasemmassa kädessä? No tietysti siksi, että jo poliisikoulussa hänelle opetettiin poliisin olevan yhteiskunnan palveluammatissa ja palveluammatissahan asiakas on aina oikeassa". Onneksi viranomaisissa on kuitenkin jäljellä vielä niitäkin, "jotka osaavat lukea". Kannattaa välttää keskustelua niiden kanssa, jotka ovat patologisesti väärässä ammatissa ja hoitavat omaa urakehitystään tekemällä ratkaisut pilkulleen kovalla virkainnolla ajattelematta tekojen todellista merkitystä. Nykyisin tuntuu helposti siltä, että varsinkin asevastaiset asevastaavat rinnastavat aseet ja rikollisuuden. Fiksut viranomaiset valitettavasti usein karttavat työlästä ja epäkiitollista lupavastaavana toimimista. Tunnen henkilökohtaisesti monta hyvää ja asiantuntevaa aselupavastaavaa. On ihanteellista asua paikkakunnalla, missä sellainen on.
AJ

K: Hei,
Metsästelen, harjoitan reserviläistoimintaa ja pelkään susia. Olen metsätoimihenkilö ja työalueellani on susia. Aiempia lupia on kivääreille, haulikolle ja 22-pistoolille. Hain 9 milliselle pistoolille lupaa perusteena metsästykoiran turvallisuus, reserviläistoiminta ja oma turvallisuuteni susiin liittyen-ei mennyt lävitse. Syyt: ei sovellu metsästyskäyttöön, perusteet eivät edellytä asetta voimankäyttövälineeksi ja suojelun tarve ei ole sellainen, joka oikeuttaisi aseen hankkimiseen.

Voinko mitenkään saada 22 järeämmälle aseelle lupaa-se on mielestäni tehoton hukkien kanssa?
JH

V: Nykyinen käytäntö lienee sellainen, etteivät em. perustelut ole AYO-tekstin mukaan luvansaannille mahdollisia. 9mm -pistoolia on käytetty paljon ns. lopetusaseena ja sellaiseksi se on ihan yhtä hyvä kuin .22 -asekin. Toivotaan, että lupakäytäntöihin vielä saataisiin selkeyttä. Itse olen havainnut jotenkin sen, että viranomainen tarvitsee yhden perustellun hyväksyttävän käyttötarkoituksen, eikä monta muuta aika hyvää. Se miten asettaan sitten käyttää ja mihin, on tietenkin aina luvanhaltijan vastuulla. Mikäli käytöstä seuraa tai voi seurata ongelmia, suhtautuu viranomainen asiaan yleensä kielteisesti.
AJ

K: Hallussani on pari oheisten kuvien patruunaa, olisin kiinnostunut tietämään miltä ajalta ne ovat ja mihin aseeseen ne kuuluvat yms.
LA

V: Patruunat ja kuva, mikä esittänee kantaleimaa, viittaavat 9.5x60Rmm Turkin Mauser -kivääriin. Mitat varmistaisivat asian. Kantaleima ja kannan ulkonäkö ovat selkeästi kuvista havaittavissa. Patruuna on kehitetty 1887 Mauserin saksalaisen pulttilukkokiväärin Model 71/84 muunnoksena. 1890 kaliiperi vaihdettiin savuttomalle ruudille. Turkin Mauser Model 87 -kivääri on keräilyllisesti mielenkiintoinen.
AJ

K: tervehdys:
Viimeaikaisten tapahtumien johdosta hallitus valmistelee muutoksia aselakiin. Mm. aseen osto ikärajan nostoa 18 vuoteen. Lehdistä ymmärsin että laki voi tiukentua muiltakin osin. Kielletäänkö esim. pistoolien osto ja hallussapito kokonaan? Tuleeko kiire hankkia pienoispistooli, kun niitä vielä saa ostaa.
S.P.

V: Aselakiin on suunnitteilla muutos, että huoltajan suostumuksella saa 15 vuotta täyttänyt henkilö hakea rinnakkaislupaa täysi-ikäisen aseeseen. Käytäntö on tiukentumassa. Eri piireissä voi olla kirjavia tulkintoja asiasta.
AJ

K: Kiinnostaisi tietää lyhyesti,miten määriteltiin sotilaskiväärin käyttökielto hirviaseena tai yleensä metsästysaseena. Pelkona oli suojeluskuntalaisten patruunavarastojen hyödyntäminen "kapinanteossa".
Etukäteen kiittäen KN

V: Laki ei ole erotellut sotilas- ja metsästysaseita. Käytäntö on peräisin alemman tason laintulkinnasta. Aikaisemmin jotkut poliisiviranomaiset eivät suostuneet myöntämään lupaa sotilasaseisiin itse keksimillään perusteilla lähinnä tunnepohjaisin motiivein. Metsästykseen on säädetty lipaskapasiteettirajat estämään suurempien lippaiden käyttäminen. Syy tähän on ilmeisen selvä - halutaan estää sotilasaseina käytettyjen asemallien käyttäminen metsästyksessä keinotekoisella perusteella. Nykyinen AYO tekee selvää jälkeä kaikista sotilasaseisiin viittaavistakaan aseista, niissä kihlakunnissa joissa sitä halutaan soveltaa.
AJ

K: Hei
Huomasin syksyn hirvenpyynnissä eräällä pyytömiehellä mukavannäköisen Sako Finnwolf kiväärin, oli siro ja kevyt, lipaskoko näytti olevan vain pieni 1+3. Tiedustelin aseen omistajalta aseesta, hän kertoi, että asetta on valmistettu 70-luvun alussa, lähinnä Pohjois-Amerikan markkinoille.

Tehtiinkö ko. aseita paljon?
Mikä mahtaisi olla aseen tämän päivän hinta?

Finnwolfiin liittyvistä lisätiedoistanne etukäteen kiittäen.
OS

V: Aseita on valmistettu arvioni mukaan muutamia tuhansia. Huomattavasti tarkempia tietoja voi saada esim. Sakolta suoraan. Ase ei ollut kilpailukykyinen amerikkalaisten vastaavien kanssa ja siksi se jäi valmistussarjaltaan pieneksi. Hintaa en lähde arvailemaan.
AJ

K: Moi,
Olisin hankkimassa pienoiskivääriä ja ehkä haulikkoakin, mutta ennen kuin alan täyttelemään lupa-anomuksia, niin olisi kiva saada jotain tietoa, että millä hankintaa kannattaa (tai ei kannata) perustella. Aikaisempia lupia ei ole. Armeijan/kertausharjoitusten jälkeen on tullut ammuskeltua vain ilmakolla.

Se mihin olisin esim. pienoskivääriä hankkimassa on "pyykit paskovien" Räkättien sekä Rottien ampuminen. Haulikkoa taasen ajattelin, koska nyt toisena talvena peräkkäin liikkuu häiriintyneitä Susia pihapiirissä eikä uskalla päästää 3 & 5-vuotiaita lapsia yksin pihalle. Susi on suojeltu eläin, mutta kyllä suojelua tarvitsee pikkulapsetkin. Maaseutu on muutoin mukava paikka asua.

Rikosrekisteriä ei ole eikä putkayöpymisiä tms.
JV

V: Lasten suojelu petoelämiltä tuskin riittää perusteeksi luvansaantiin haulikolle. Pienoiskivääri sen sijaan soveltuu hyvin lailliseen vahinkoeläinten hävittämiseen. Viranomainen haluaa usein lupaperusteeksi näytön pitkäaikaisesta harrastamistarkoituksesta ja ilmoitetussa käyttötarkoituksessa on myös syytä pysyttäytyä. Nuhteeton tausta on ja on syytäkin olla edellytys luvansaannille.
AJ

K: Tervehdys
Olen suunnitellut pienoiskiväärin ostoa jo useamman vuoden ajan. Tähän asti olen harrastanut ammuntaa ilmakiväärillä ja sukulaisen 9mm, magnum ja .22 tarkkuuspistoolilla.

Mitä tarvitaan jotta saan ostaa oman .22 kiväärin? Tarjolla olisi nyt Zastava CZ 99 ja paketti sisältää kiikarin + äänenvaimentimen, hinta 379€ onko kohtuullinen?

Saako luvan sillä perusteella että harrastaa tarkkuusammuntaa vanhempien mökillä?

Mahdollisesti aseelle tulisi myös käyttöä haittaeläinten myyrien, hiirien, räkättien yms. torjunnassa. Ilmakolla noita ei juuri viitsi ampua koska jäävät todennäköisesti vaan kitumaan osuman saatuaan.

Pitääkö isäni hakea myös lupaa aseeseen jos hän käyttää sitä minun poissaollessa? Onko mahdollista että samaan aseeseen on lupa kahdella henkilöllä?

Riittävätkö nuo perusteet aseluvan saantiin? Vai tarvitaanko esim. ampumaradalta todistus että harrastaa/alkaa harrastamaan siellä ampumista?
Terveisin TO

V: Mökkiammunta on varmastikin huono peruste lupaa hakiessa. Harrastaminen kannattaa perustaa luvallisten ampumaratojen käyttämiseen harjoiteltaessa, sillä silloin turvallisuus- ja haittanäkökulmat ovat paremmin hallittavissa. Haittaeläinten torjuntaan on muitakin vaihtoehtoja kuin ampuminen ja mikäli se ei ole luvanhaun ensisijainen peruste, en henkilökohtaisesti edes harkitsisi ensimmäistä lupaani hakiessa kyseisen perusteen käyttämistä. Mikäli tarkkuus/urheiluammunta kiinnostaa, kannattaa tutustua lähiseudun harrastusmahdollisuuksiin ja miettiä, onko todella kiinnostunut harrastamaan riittävän intensiivisesti ammuntaa. Asetta ei kannata hankkia muuten vaan. Suosittelen hankkimaan ensimmäiseksi, kuten myöhemmäksikin aseeksi sellaisen harrastusvälineen, mikä on "riittävän hyvä". Pieni lisähinta tuo useimmiten aseeseen tarkkuutta, kestävyyttä ja ennen kaikkea mielenkiintoa harrastaa onnistumisen elämysten myötä. Muutama sata euroa lisää ei ole paljoa aseeseen, kun sillä harrastaa kauan. Ns. laatumerkit eivät myöskään laske hintojaan samanlaisessa syöksyssä kuin halpatuotteet. En kuitenkaan ota kantaa aseiden hintoihin siten, onko joku tietty ase kallis tai halpa.

Mikäli isä käyttäisi asetta myös, on hänellä lain mukaan oltava siihen lupa tai sitten hänellä on asetta lainatessa oltava vastaavan ampuma-aseeseen lupa. Samaan aseeseen toisella voi olla ns. rinnakkaislupa varsinaiseen aselupaan liittyen, mutta kahdella ei voi olla varsinaista lupaa samaan aseeseen. Tästä asiasta kannattanee keskustella paikallisen lupaviranomaisen kanssa.
AJ

K: Hei! Sain ostoluvan pienoispistooliin kesällä -07 ja ostin sen heti samana päivänä, olen harrastanut tarkkuusammuntaa aktiivisesti siitä lähtien ja pidän kaiken varalta ampumapäiväkirjaa jotta voin näyttää toteen harrastukseni aktiivisuuden tarvittaessa ja harrastukseni aktiivisuus pitää näyttää toteen viimeistään silloin kuin väliaikainen hallussapitolupa menee vanhaksi, minulla olisi kuitenkin halu ampua 9mm. pistoolilla ja soitin tästä asiasta lupaviranomaiselle mutta hän sanoi että vähintään vuosi pitää ampua pienoispistoolilla ennen kuin ostolupaa voidaan edes harkita ( tätä kohtaa en löydä aselaista ) toinen ongelma on se että minun pitäisi kyetä perustelemaan se että minkätakia tarvitsen 9mm. pistoolia harrastukseeni? Olen pistänyt merkille sen että pienoispistooli tekee syöttöhäiriöitä paljon enemmän talvella kuin kesällä ja uskoisin tämän johtuvan siitä että 22 cal. patruunoiden luodeissa oleva rasva jähmettyy patruunan syöttöramppiin samoin kuin lippaaseen. En tiedä riittäisikö tämä perusteluksi sitten kun olen ampunut vuoden pienoispistoolilla? mutta parempaakaan perustelua en ole keksinyt tähän päivään mennessä. Uskoisin että 9mm. kokovaippaluoti ei tee tätä samaa häiriötä koska näissä luodeissa ei ole käsittääkseni rasvaa, olen kokeillut useita erinllaisia 22 patruunoita mutta tämä ongelma on ja pysyy ainakin talvisin, ammun ulkoradalla koska täällä ei ole sisärataa.
Terveisin: MK

V: Harrastuspäiväkirjan pitäminen on erittäin hyvä ainakin itselle, vaikka viranomainenkin ehkä on siitä kiinnostunut. 9mm -pistooliin poliisiviranomainen suhtautuu nykyisten ohjeiden mukaan luvanhaussa siten, että lupaperuste on täytyttävä selkeästi pienoispistoolia suuremman aseen kayttämiseksi. Aseina .22 ja 9mm jättävät tauluun melko saman näköiset reiät, joten pelkästään siksi ei kannata käyttää kallimpia 9mm patruunoita. Syöttöongelmat eri aseissa eivät ole selitettävissä kaliipereilla ainakaan näin. Myöskään 9mm -aseet eivät perustellusti toimi pakkasessa ja kosteassa yhtään paremmin. Eri valmistajien patruunat eivät välttämättä ole aivan yhtä "rasvaisia", joten kannattaa kokeilla jotain toista patruunamerkkiä tai -valmistuserää talvikäyttöön. Epäilisin kuitenkin suurimman avun löytyvän aseen lippaan syötön parantamisesta uudella lippaalla tai asesepällä.
AJ

K: Sra ampujan statuksesta
Minulla on Floridaan suuntautuva lomamatka tiedossa ja olen katsellut sieltä paikallisia ampuma klubeja, jokaisessa vaaditaan että turvallisuuskurssi on käyty ja useimmat järjestävät itse niitä, mutta hintaa on jonkun verran ja ei lomalla viitsi lähteä kurssia kyttäämään, joten onko minulla voimassa olevasta SRA ampujan statuksesta mitään hyötyä siellä sillä laji ei ole kansainvälinen kuten ipcs. Onko siihen jotain tiettyä kaavaa millä asiaa voisi lähteä selvittämään paikallisen klubin kanssa ja onko mahdollista että ne hyväksyisivät kurssin esimerkiksi teidän antaman lausunnon perusteella? Jos kerkeän käydä ipcs lisenssin ennen reissuun lähtöä niin onko se pätevä amerikassa?, saanko osallistua siellä järjestettäviin ns. viikkokisoihin paikallisella klubilla. Tietysti tämähän riippuu pitkälti klubista mutta esim. nämä NRA:n kanssa yhteistyötä tekevät klubit, onko siihen jotain yleistä käytäntöä?.
MS

V: SRA -status on voimassa ainoastaan Suomessa, koska laji on täysin kansallinen. IPSC -kurssien merkitys pitäisi päteä nimensäkin mukaan maailman laajuisesti. Kannattaa kuitenkin selvittää suoraan ulkomaalaisen kilpailujärjestäjän kanssa sekä SRA- että IPSC -kurssien pätevyys kyseisessä tapauksessa etukäteen - asioissa voi olla myös neuvotteluvaraa. Lähinnä vakuutus yms. asioissa voi olla seikkoja, mitkä tulee ottaa huomioon. Lisäksi kilpailusäännöissä voi olla eroja. Ainakin SRA- ja IPSC -säännöt poikkeavat toisistaan.
AJ

K: Terve
Kuvan ase näyttyää erikoiselta ja sen kaliiperi vaikuttaa täysin tuntemattomalta. Minkä laisesta aseesta oikein on kysymys? Onko kaliiperi .375 jokin lyöntivirhe? Saako kyseiseen aseeseen mistään patruunoita?
IL

V: Ase on todellakin melkoisen harvinainen Wesson Firearmsin valmistama .375 Super Magnum. Wesson Firearms tunnetaan ehkä paremmin nimestä Dan Wesson. .375 Super Magnum on kaliiperina suunniteltu metallikuva-ampujille ja metsästäjille. Patruunat ja latauskomponentit yleensä ovat ainakin Suomessa hieman vaikeammin saatavia tuotteita, mutta jälleenlataajat valmistavat usein hylsyt .30-30 Winchester –hylsyistä katkaisemalla ja levittämällä, minkä jälkeen hylsy kalibroidaan suustaan oikeaan mittaan. Luotina ehkä käytetyin lienee Hornadyn 220 graininen JFP-vaippaluoti. Latausarvoja emme julkaise, mutta patruunoina .375 Super Magnumit ladataan usein lähtönopeuksiltaan reilusti toiselle tuhannelle jalalle sekunnissa.
AJ

K: Tervehdys
Omistan ns. ERVA-luvan, eli luvan hankkia, valmistaa ja hallussapitää erityisen vaarallisia ammuksia ja patruunoita. Lupa on myönnetty vuonna 1998. Sain aikoinaan luvasta alkuperäisen hakemus ja lupapäätös kaavakkeen mukana tulosteen lupani mukaisista patruuna ja ammustyypeistä joihin lupani oikeuttaa. Kaikki kuviteltavat variaatiot omistamieni aseiden kaliiperireissa, yhteensä 63 kpl.

Kyseinen A4-tuloste tehtiin siksi, että muovikorteille painettuna korttien määrä olisi paisunut suureksi, ja myös kustannukset samoin.

Ongelma on seuraava: esim. postin kautta tilatessani, kaikki kauppiaat eivät ole kelpuuttaneet kyseistä lupaa, koska se on tulostettu kaavake, eikä muovinen kortti. Alkuperäinen lupakaavake leimoineen on hallussani ja vaikka valokopio luvasta on oikeaksi todistettu, niin muutama kauppias on epäillyt lupani pätevyyttä ja ei ollut kuulemma koskaan nähnyt moista! 2 kertaa kaupat ovat peruuntuneet em. syistä.

Tiedustelin asiaa tänä päivänä Varkauden poliisilaitoksen lupakansliasta ja minulle kerrottiin, että toki saan alkuperäisestä luvastani kaksoiskappaleen, jolla voin asioida ja joka on myös valokopio. Kaksoiskappaleesta perittäisiin erillinen maksu. Toinen vaihtoehto olisi kuulemma vaihtaa lupani muovikortteihin, joista jokaisesta perittäisiin taas erillinen maksu. Maksun suuruutta minulle ei osattu kertoa, vaan pyydettiin ottamaan uudelleen yhteyttä. Tapaus oli kuulemma aivan uusi ja virkailija ei tuntenut asiaa.

Onko menetettely oikein? Hankkimisluvat ja hallussapito ovat mielestäni jo nyt varsin kalliita, ja ainakin omalla kohdallani kohtalainen kustannuserä, jo kalliihkon ampumaharrastuksen lisäksi. Ja en oikein ymmärrä kuinka Suomalainen asekauppias ei tiedä lupani olevan laillinen.
Aktiivinen harrastaja

V: Aselaissa 62§ määritellyn ampumatarvikeluvan lupatodistuksesta ei määritellä erityisen tarkasti missään itse lupatodistuksen muodosta tai materiaalista. Ampuma-aseasetus 56§ määrittelee ainoastaan asiat, mitä todistuksessa on mainittava. Lupa sinänsä ei ole “lupatodistuksessa sisällä”, vaan poliisin tiedostoissa. Mikäli kauppiaat eivät ymmärrä paperille kirjoitettua tekstiä, on kauppiaan syytä opiskella asiasta lisää liiketaloudellisista syistä. Ampumatarvikelupien todistuksia on kirjoitettu sekä paperille, että muovikorteille. Olette ilmeisesti hakenut lupanne (aivan oikein) heti, kun ns. ERVA-patruunat tulivat erikseen luvanvaraisiksi aselain uudistamisen ykkösvaiheessa 1998. Tällöin siirtymäaikana asian sai hoidettua myös ilman lupamaksua. Asia oli tuolloin aivan uusi lupaviranomaisille ja on ilmeisesti laajalti tämän asian osalta edelleen. Ampumatarvikelupia on Suomessa varsin vähän.

Ampumatarvikeluvan hakemiseen tarvittavat perusteet pitää hakemusta jätettäessä kertoa lupaviranomaiselle. Mikäli patruunat ovat aktiivisesti käytössä ammunnassa, kannattaa yleensä tehdä luvasta muovikortti (sinisenvioletti pankkikortin kokoinen). Lupakorttiin mahtuu toki useampia eri patruunavariaatioita etu- ja takapuolelle yhteensä toiselle kymmenelle riville – ei kuitenkaan järkevästi 63 kpl. Patruunoiden ja erityisen vaarallisten ammusten keräilyyn annettavat lupaehdot ovat usein sellaisia, että asiasta ei kaikkea saa riittävällä tarkkuudella pieneen lupakorttiin, vaikka käytettäisiinkin kaliiperihaarukoita yms. Tällöin asiasta annetaan todistuksena usein paperi, esim. hakemus ja lupapäätös –kaavake. Nykyiset kaavakkeet (Ase6 ja Ase6a) saattavat poiketa hieman vuoden 1998 kaavakkeesta (mikä silloin lienee ollut nimeltään ase5). Periaatteessa kuitenkin se, että lupatodistus on lupaviranomaisen tekemä, vaikkakin se olisi tehty savukerasian takakanteen, on kelvattava ollessaan ampuma-asetuksen 56§:n mukainen.

En löydä menettelystä virhettä. Lupa- ja niihin liittyvät viranomaismaksut ovat toki todella ylihintaisia. Valtio ottaa lisäksi ampumaharrastukseen liittyvistä tavaroista rahaa monessa vaiheessa ennen kuin ne ovat luvanhaltijan hallussa. Lisäksi suoritetaan vielä epäileviä tarkastusluontoisia toimenpiteitä jokaisessa välissä. Rauhallinen ja mielekäs harrastus vaarantuu valtion toimesta, mutta siitä ei pidän syyttää lupakansliaa. He pyrkivät ainoastaan noudattamaan annettuja ohjeita.
AJ

K: Terve!
Yllättäen kuulin uutisista ja luin päivän lehdistä 9.7.2007 viranomaisten uudesta aselupakäytännöstä. Käytäntö on astumassa voimaan syksyllä 2007. Siis aivan pian. Alan lehdissä tai muuallakaan julkisuudessa asiasta ei, ainakaan minun korviini ei ole kantautunut, mitään tietoa?!
Tulevassa käytännössä viranomaisilla olisi yhä matalampi kynnys peruuttaa aseluvat. Samoin kynnys aseen saantiin on selkeästi tiukkenemassa. Määräaikaiset luvat ovat myös tulossa käytäntöön... jne. En ole saanut vielä lukeakseni millainen ohjeistus poliisipiireille oikein on tulossa, mutta näin keräilijän kannalta se on huolestuttava!! Aseharrastus monessa suhteessa tulee, jälleen, kokemaan kovan kolauksen.
Toivottavasti NRA ja alan yhdistykset ottavat asiaan kantaa!
Terveisin EE

V: Olette selvästikin havainneet sen, mitä läheskään kaikki muut eivät ole vielä tiedostaneet! Kysymyksessä on todellakin aseharrastajien kannalta erittäin suuri ja haitallinen asia. Aselupakäytäntöjen yhtenäistämisohje tarkoittaa todellakin voimaan tullessaan näitä asioita, mitä mainitsitte. Teidän kannattaa lukea lausuntomme sivuiltamme tästä asiasta. Olisi hyvä, että kaikki aseenomistajat viimeinkin havahtuisivat ja ottaisivat kantaa suoraan päättäjiin. Viranomaisten mielivalta rehottaa tässä, kun ei haluta kuunnella asiantuntijoita ja asianosaisia vähääkään. Lausuntoja toki pyydettiin, mutta onko niitä luettu tai onko ollut tarkoitus alusta asti jättää ne täysin huomiotta. Myöskin eräänlainen vihanpurkaus lakkautusuhan partaalla olevassa AAHY:ssä ei saisi purkautua viimeiseksi tekemällä “näyttävä kieltopaketti kaikkeen”, millä tekijät pyrkisivät todistamaan tehokkuutensa. Ohje koskisi suoraan kaikkia aseluvan haltijoita, siis nykyisiä ja tulevia. Kaikki inhottavuudet heitä kohtaan oli ainakin lausuntoluonnoksessa kerätty yhteen ja tarjoiltu ohjeena luvista päättäville viranomaisille. Ainakin itse henkilökohtaisesti suhtaudun ohjeeseen kauhunsekaisin tuntein – niin huono luonnos oli!
AJ

K: Onko jokin lakiuudistus vireillä, joka supistaa hallussapidettävien patruunoiden määrän todella rajalliseksi ? Haulikkoampujan elämä muuttuisi silloin todella hankalaksi ja edulliset patruunahankinnat olisivat historiaa.
Tv Patruunakeräilijä

V: TUKES (Turvatekniikan keskus) on väläyttänyt todellakin vaatimuksen hallussapidettävien patruunoiden määrän rajoittamiseksi varsin pieneksi. Perusteet rajoitukselle ovat erittäin asiattomia. Asian esille tuoneet tahot eivät selvästikään tunne patruunoiden ominaisuuksia ollenkaan ja myöskään ampumatarvikkeiden säilyttämisestä heillä ei liene minkään laisia omakohtaisia kokemuksia. Virheellinen käsitys muodostunee siitä, että patruunoiden vaarallisuusluokitusmerkintä 1.4S saattaa näyttää asiantuntemattomasta samalta kuin kysymyksessä olisivat massaräjähdysriskin aiheuttavat räjähteet.

NRA on aloittanut asian tiimoilta keskustelun esitystä ajaviin tahoihin. Mikäli virkamiehet saavat tehdä rajoitustoimenpiteensä tunnepohjalta ilman tietoa, jatketaan asiaa taatusti julkisemmin syylliset etsien. Suomessa saa ostaa ja hallussapitää patruunoita huomattavasti vaarallisempiakin aineita, jotka väärin sailytettynä ja väärin käsiteltynä aiheuttavat riskejä (esim. polttonesteitä saa alaikäinenkin ostaa jopa yöaikaan suoraan automaatista kanisteriinsa). Patruuna sinänsä ei toimi ilman vastaavaa asetta, eivätkä ne yleisesti houkuttele rikollisia esim. anastamaan hyötymistarkoituksella.
AJ

K: Hei!
Olen aikeissa hommata Arsenal SAR-M1 kiväärin ja päätin alustavasti ottaa yhteyttä Jyväskylän poliisiin, että miten on tämän luvan kanssa. Olen aloittamassa SRA:ta ja olenkin saanut ongelmitta ostettua 9mm Glockin, mutta tämän kiväärin kohdalla sanottiin puhelimessa, että pitäisi aloittaa laina-aseella ja siten osoittaa kiinnostus lajiin ja sen jälkeen vasta myöntävät luvan omalle kiväärille. Muutenkin myöntävät luvan vain puoleksi vuodeksi alustavasti, Glockin kohdalla sama puoli vuotta. Vaatimuksena 9mm ja isompikaliberiselle on, että on suoritettu ns. turvallisenampujankurssi. Itse suoritin SRA ampujakortin, joka helpottaa kiväärin luvan saannissa, mutta siltikään se ei ole Jyväskylän poliisin mielestä riittävä. Onko toimintatapa oikea, vai mihin tässä vedotaan?
o-p

V: Lupaviranomaisella on lain mukaan oikeus vaatia erilaisia selvityksiä ja näyttöjä harrastuksen laadusta. Lupa voidaan myöntää määräajalle tai toistaiseksi. Määräaikaista lupaa perustellaan sillä, että halutaan seurata harrastajan ilmoittaman käyttötarkoituksen pysyvyyttä. Jostain syystä ns. reserviläiskivääreihin on asetettu erityisen usein määräaikaisia lupia.

Lupien määräaikaisuudet ovat valtiolle erinomainen tapa rahastaa ihmisiä. Kun lupa uusitaan, maksaa se jälleen uuden lupamaksun. Samaten ihmisen täytyy olla koko ajan varuillaan siitä, jos lupaa ei uudistetakaan ja menettää oman aseensa. Viranomaiselle on tarjottu laissa mielivallan käytön mahdollisuus. NRA vastustaa lupien asettamista määräajoille ilman syytä! Määräaikaisen luvan perusteleminen käytännössä ei perustu mihinkään muussa tapauksessa kuin että valmiiksi tiedettäisiin aseelle aikaan rajattu käyttötarkoitus (esim. määräaikainen ammatillinen tarve). Totuus lienee, että kysymyksessä esitetty viranomaisratkaisu on lain mukainen. Laina-aseella aloittamiseen käskeminen kuulostaa erikoiselta. Mikäli lupaa ei myönnetä, on väärin käskeä ulkopuolista lainaamaan asetta henkilölle, jolla ei ole vastaavaan aseeseen lupaa.

Suosittelen olemaan pitkäjännitteinen ja noudattamaan kuitenkin viranomaisen ohjeita. Hänellä on yllättävän suuri valta tässä asiassa. Mikäli aseen ja luvan todellakin haluaa, lienee ainoa eteenpäin vievä toimintatapa vain totella.
AJ

K: Terve
Miten on mahdollista että Joensuun poliisi rajoittaa aseiden lukumäärän 10 kappaleeseen? Erityisperusteilla vain enemmän mutta tähän mennessä ei mikään syy ole kelvannyt jos ei ole asekeräilijä. Esimerkki: jos hakijalla on 9 käsiasetta väliltä 9mm - 454 Casull niin hän ei saa ostettua enää metsästys aseita (1kpl haulikko, 1kpl lintukivääri ja 1kpl hirvikivääri) jos ei myy jotain entisiä ensin pois! Vaikka kaikille olisi miten hyvä peruste tahansa.
t: Joensuussa on omat lait!

V: Kyseinen rajoitus ei varmasti perustu mihinkään lakiin tai asetukseen. Mikäli näin todellakin vaaditaan, on lupaviranomaisella tarkoitus tahallisesti haitata harrastusta. Koska aseita on jo ennestään kymmenen, ei ole asiallista evätä yhdettätoista perusteella “ihminen ei ole sovelias hallussapitämään ampuma-asetta” tai “aseille olisi järjestettävä asianmukainen säilytys”. Tämän kaltaiset asiat on viranomaisen tullut pohtia jo aikaisemmin. Kysymyksessä on viranomaisen mielivalta.

Asekeräilyn kannalta on asiatonta käyttää perustetta “keräily” vain suurempien asemäärien hankkimiseen. Keräilyssä ei ole kysymys määrästä, vaan laadusta. Asekeräilyssä hakijaa / keräilijää velvoitetaan laatimaan keräilysuunnitelma ja noudattamaan sitä. On väärin velvoittaa keräilijää sisällyttämään keräilysuunnitelmaansa väkisin urheilu- tai metsästysaseita, mikäli ne eivät muuten liittyisi kokonaisuuteen. Asekeräilijälläkin voi olla ja yleensä onkin metsästys- ja/tai urheiluharrastuksia, missä hän käyttää erilaisia aseita. Sellaisia keräilysuunnitelmaan kuulumattomia aseita hänellä voi olla yli kymmenen samoin kuin muillakin hyvämaineisilla kansalaisilla.

Aseen hallussapitolupa voidaan myöntää, mikäli hakija esittää sellaiseen hyväksyttävän syyn. Yli kymmeneen aseeseen ei ole kovinkaan vaikeaa esittää erilaisia käyttötarkoituksia. Erilaisten metsästys- ja urheilulajien luettelemisen lisäksi voi aivan todellinen ja asiallinen peruste olla, että ihminen haluaa käyttää tiettyä asetta arkisin ja toista pyhäpäivinä. Toki hänen tulee säilyttää ja käsitellä aseitaan määräysten mukaan. Viranomaisen tehtävä on, jos todellista aihetta ilmenee, harkita onko henkilö sovelias hallussapitämään ampuma-aseitaan ylipäätään. Mikäli ihminen hallussapitää lain edellyttämällä tavalla aseitaan, ei hän muutu millään järjellisellä perusteella erilaiseksi - olipa hänellä sitten yli tai alle kymmenen asetta.
AJ

K: Taas on syytä palata tähän kyseenalaiseen aselupien yhtenäistämisohjeeseen. Ihmetyttää lautakunnan kanta ettei luola/loukkumetsästykseen tule myöntää suurempia aseita,kuin 22.cal aseet. Omakohtainen kokemus on osoittanut useampia tilanteita joissa ko.cal on alitehoinen etenkin luola metsästyksessä. Tuntuu siltä,etteivät kyseisen ohjeen antaneet virkamiehet ole joko lukeneet metsästyslakia tai sitten kuten itse monesti ko.lausunnossaan viittaavat syvään pitaamattomuuteen nyt on vain kyse saaliseläimestä. Saaliseläin pitää lopettaa kivuttomasti ja siten ettei olkoonkin, että kyseessä on pienpeto niin ettei eläin joudu suhteettomasti kärsimään. Kyllähän tietysti 22.cal eläimeltä henki lähtee ja on aina näin käynytkin mutta monesti useamman laukauksen jälkeen. Kyseisistä metsästystapahtumista on aina jäänyt paha mieli eikä mielestäni metsästyslaki ole näin ollen toteutunut. Itse hain juuri näihin syihin vedoten 357.cal revolverille lupaa perusteluina edellämainitut seikat. Ko cal.voi olla sinällään liian järeä jos asiaa katsoo vain paperilla mutta käytettäessä 38.spes. luoteja ase sopii mitä parhaiten lopetusaseeksi. Nyt näyttää vain siltä,että lupaviranomainen lukee ohjeita kuin ne olisi laki.
Yst terv. JK

V: Aselupakäytäntöjen yhtenäistämisohje luonnoksen antaja ei ole Ampuma-aselautakunta, jos tarkoitatte, että Ampuma-aselautakunta olisi antanut tällaisia ohjeita. Ampuma-aselautakunta oli asiantuntijaelin, minkä asiantuntemusta valitettavasti ei käytetty. Aselupakäytäntöjen yhtenäistämisohje luonnoksen ovat laatineet virkamiehet, joiden asiantuntemus metsästyksestä ja aseista on ollut ilmeisen heikkoa.

Se, että saaliseläin tulee lopettaa nopeasti ja kivuttomasti, on metsästäjän velvollisuus. Tarpeettomasti tuskan aiheuttaminen eläimelle on rangaistava teko. On perusteltua käyttää sellaista asetta, minkä luodin iskuenergia on sopiva pilaamatta kuitenkaan saaliin käyttökelpoisia osia liikaa. .357 Magnum on erittäin sopiva lopetusaseeksi, koska sen käyttömahdollisuudet ovat patruunavaihtoehtojen saatavuuden, iskuenergian ym. seikkojen vuoksi laajat. Revolveri on myös yksinkertaisuutensa, käyttövarmuutensa ja -turvallisuutensa vuoksi yksi parhaimmista lopetusaseista. Koska kaksitoimisten revolverien laukaisuvastus ja liipaisimen pitkä veto ehkäisevat vahinkoja hyvin, voi asetta kantaa mukana vaikkapa kotelossa erittäin turvallisesti. Esim. Saksassa metsästäjällä tulee olla lopetusase (käsiase), pistooli tai revolveri, minkä kaliiperiksi sopii hyvin 9 mm Parabellum tai .357 Magnum.

Mikäli lupaviranomainen on tulkinnut aselupakäytäntöjen yhtenäistämisohje luonnosta, on hän tehnyt väärin. Luonnos ei ole ohje! Ohjekaan ei ole laki tai edes asetus. Luonnoksen kohdassa 3.2.4.4. todellakin viimeisessä kappaleessa sanotaan, että .22 LR on ainoa kaliiperi eläinten lopettamiseen myönnettyyn aseeseen. Kyseinen kohta on laadittu huonolla asiantuntemuksella perusteetta. Miksi .22 LR olisi tämän kaltaiseen toimintaan se ainoa ja soveltuvin? Loukkupyyntiin, pienpetojen lopettamiseen soveltuu, mutta ei ole välttämättä paras.
AJ

K: Moi!
Hiljattain hain ostolupaa SIG 551 kiväärille reserviläis aseeksi. Poliisi (vantaa) hylkäsi hakemuksen seuraavalla perusteella:"Hakemuksen kohteena oleva ampuma-ase on erittäin tulivoimainen itselataava kertatulta ampuva kivääri, joka on alunperin suunniteltu sotilas/viranomaiskäyttöön". Tällä hetkellä minulla on reserviläis kiväärinä Sako m92. Eikö 7.62 x 39 ole tulivoimainen tai sotilas käyttöön suunniteltu? Miten paljon tulivoimaisemmasta aseesta voi olla kysymys SIG 551 kohdalla?
PK

V: Vantaan asevastaava on varmastikin tulkinnut aselupakäytäntöjen yhtenäistämisohje luonnosta, jonka tarkoitus on rajoittaa aseiden saatavuutta Suomessa. Mainitsemanne SIG 551 poikkeaa siten Sako m92 -aseesta, että Sako ylittää juuri ja juuri aselaissa määritellyt kiväärin mitat (840mm kokonaispituus / 400mm piipunpituus) ja SIG taasen alittaa hienoisesti molemmat. Sako - oletan m92S - ei taittuvalla perällä on mitoiltaan nimittäin 935mm/435mm ja SIG 551 833mm/363mm. Tältä pohjalta SIG 551 on tyyppiä "muu ase".

Se, että perusteluissa mainittiin aseen olevan "erittäin tulivoimainen", on kyllä kummallisesti sanottu Sakon "siviilirynnäriin" verrattuna. Aseissahan on käytännössä sama lipaskarasiteetti, tulinopeus ja toimintatapa. Se, ampuuko ase idän vai lännen patruunaa ei myöskään ole tulivoimaisuuden ero. Mielestäni nyt on siirrytty lupahallinnossa sellaiseen aikaan, että aseita selvästi yritetään vähentää! NRA yrittää parhaansa mukaan ajaa lainsäädännöllisiä toimia asialliseen ja perusteltuun suuntaan siten, etteivät rajoitukset koituisi väärien ihmisten vahingoksi. Siitä asiasta, onko jokin ase hieman lyhyempi kuin toinen olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että asialla ei ole todellisuudessa mitään merkitystä. Lupa on ainoastaan haettava ja kirjoitettava eri tyyppiseksi. Se mitä voitetaan käsiteltävyydessä hävitään osumatarkkuudessa - ainakin noin karkeasti ajatellen. Tässä tapauksessa mainitut aseet ovat käytännössä eri valmistajien hieman toisistaan poikkeavia malleja.
AJ

K: Terve, haluaisin kysyä, miksi Suomessa ei ole käsiasemetsästys sallittua, kuten useissa muissa sivistysmaissa? Miten asiaa on perusteltu lainsäätäjän taholta?
FN

V: Kysymyksenne on erittäin hyvä ja mielenkiintoinen. Käsiasemetsästyksen kiellon määrittelee laki, missä metsästysaseen minimimitoiksi on asetettu kiväärin minimimitat. Asiasta ei tiettävästi olla edes tehty vakavissaan lakiesityksiä nykyaikaiseen suuntaan. Monissa muissa maissa käsiaseella metsästäminen on todellakin sallittua ja harrastuksena se on tietyissä metsästyspiireissä erittäin suosittua. Suomessa metsästäjäkunta vieroksuu käsiasemetsästystä mm. siksi, että asia on melko tuntematonta ja virheelliset mielikuvat sävyttävät jo keskusteluakin asiasta. Nykyaikaisessa käsiasemetsästyksessä ei todellakaan lähdetä Parabellumin kanssa saalista hakemaan!

Suomessa käsiasemetsästykseen soveltuvia välineitä näkee esim. metallikuva-ampujilla. Näitä, alun perin käsiasemetsästykseen suunniteltuja laitteita, pystyy käsittelemään tarkasti ja mielekkäästi jopa kivääriä paremmin tietyissä olosuhteissa. Tehoa ja tarkkuutta nykyaikaisista laitteista löytyy samoin kuin kivääreistäkin. Toki on myönnettävä, että ammunta vaatii harjoittelua. Käsiaseella “maali liikkuu nopeammin” esimerkiksi kiikaritähtäimen läpi katseltaessa eli tuntuma on erilainen. Mikäli konservatiiviset metsästäjät miettisivät asiaa uudestaan, saataisiin hirvimetsällekin mahdollisesti uusia kasvoja. Eräs mahdollinen selitys viranomaisten taholta käsiaseiden kieltämiselle voisi olla aseen kätkettävyys, mikä helpottaisi salametsästystä. Tämä “kaukaa haettu” perustelu on tosin huono, sillä metsissä aluetta riittää ja tuskin minimimittakiellosta riippuu se, salametsästääkö joku jo nyt ei-hyväksytyn tyyppisillä välineillä. Salametsästäjäähän eivät lait muutenkaan hetkauta, vaan kiellot koskettavat lainkuuliaista metsästäjää.

Käsiaseen luvittaminen metsästykseen vaatisi varmasti valmistelutyötä ja yhteisymmärrystä. Miksipä käsiase ei sopisi monien muiden maiden tavoin pyyntivälineeksi Suomessa, jos kerran jousellakin saa metsästää. Samaten loppuisi ainainen parku siitä, että jokin metsästyskivääri on senttimetrin liian lyhyt tai lopetusaseisiin ei saa lupaa metsästyskiväärin tueksi. Siitä, että välineet olisivat tehonsa tai tarkkuutensa vuoksi epäkelpoja, ei todellakaan tarvitsisi edes puhua. Lisäksi käsiasemetsästys ei söisi keneltäkään “vanhemmalta metsästäjältä” mitään pois tai lisäisi velvoitetta harjoitella edelleenkään paremmaksi kivääriampujaksi kuin mitä säännöt edellyttävät. Harjoitteleminen ylipäätään ei tekisi yleisesti pahaa kenellekään, mutta tuskin käsiaseella metsästävät paljastaisivat jonkun tämänhetkistä heikohkoa ampumataitoa kiväärillä. Helpotettiinhan hiljattain ampumakoettakin määräämällä ammuttavaksi vain paikallaan seisovaan eläimeen.
AJ

K: Tervehdys
Minulla on hallussapitoluvat Smih & Wesson 422 / .22LR:lle ja FEG 9mm:lle. Olen muuttamassa Las Palmasiin ja sikäläinen aselupaviranomainen tiedusteli hallussapitolupaani eli halusi tietää millainen ja mihin tarkoitukseen lupani on. Koska olen hankkinut luvat ampumaharrastusta varten eli urheiluammuntaan, mikä voisi olla espanjankielinen vastine HALLUSSAPITOLUPA -sanalle. Poliisilta sain vain tiedon, että minun tulee hankkia "asepassi". Saako patruunoita viedä asepassilla?
Vast.odottava MS

V: Kielenkäännöstehtävissä kannattaa kääntyä tulkin / kielenkääntäjän puoleen. EU-alueella, mihin Espanja kuuluu, on pyritty tekemään aseiden siirtäminen helpoksi. Kyseisten aseiden luvittaminen ulkomaille on kyseisen valtion poliisiviranomaisen asia ja emme siksi voi antaa siihen tarkkoja ohjeita. Olettaa sopii kuitenkin, että hoitamalla asia henkilökohtaisella käynnillä ja kertomalla asiansa taustat, saavutetaan asioissa varmastikin edistystä samankaltaisesti kuin Suomessa poliisiviranomaisen kanssa. Mikäli aseet siirtyvät Suomesta kokonaan ja pysyvästi pois, kannattaa asiat selvittää valmiiksi sekä Suomessa, että Las Palmasissa ennen siirtoa. Lupien myöntämisperusteet ja -käytännöt saattavat poiketa eri valtioiden välillä yllättävilläkin tavoin. Suosittelemme noudattamaan viranomaisten ohjeita tarkoin, sillä “uudessa paikassa ei lupaviranomaista kannata suotta heti alkuunsa suututtaa”.

Patruunoiden siirto on yleensä mahdollista, kunhan kyseistä liikenneyhteyttä hoitavaa yhtiötä informoidaan ja patruunat kuljetetaan heidän antamiensa määräysten mukaan. Tosin – kannattaa selvittää, onko järkevää kuljettaa .22 LR ja 9 mm Luger patruunoita moisella tavalla, sillä yleisimpiä kaliipereja saa melko varmasti ostaa myös Las Palmasista. Kuljettamisesta seuraa aina kuluja ja vaivaa.
AJ

K: Terve! Olen harrastanut pistooliammuntaa kohta 10 vuotta, nykyisin omistan 5 .22-.45 käsiasetta. Hain alkuvuodesta Vantaalla hankkimislupaa 9mm itselataavalle pistoolille. Vantaan lupaviranomainen kyseenalaisti ampumaharrastukseni vaatien lisäselvitystä ja viittasi aselain perusteluihin. Olin perustellut hankkimislupani kuten aina: "tarkkuusammunta tauluun ampumaradalla". Lisäksi mainitsin 2 lähintä rataa, joissa ammun.

Viranomaisen kirjeessä annettiin ymmärtää kapulakielellä, että perusteluksi riittäisi jonkin kilpa-ammunnan lajin harjoittelu, kuitenkaan kilpailemista lajissa ei edellytetty. Selvityspyyntö vaikutti kummalliselta kun vasta viime syksynä hain ja sain samoin perustein luvan .454 revolverille Vantaalla. Tein vastineen selvityspyyntöön, jossa esitin harrastustodistuksen ja kerroin että ammuntaharrastukseni ei vastaa mitään kilpa-ammunnan lajia enkä aio lupahakemukseen sen takia lajia myöskään kirjoittaa. Vastine oli riittävä ja hankkimislupa 9mm pistoolille myönnettiin.

Viranomaisen kirjeessä kummastutti sen epäselvyys ja viittaus aselain perusteluihin, joita ei kuitenkaan oltu liitetty kirjeeseen. Lisäksi kummastelin Vantaan viranomaisen vaihtelevaa tapaa käsitellä hakemuksia kun syksyllä käsitelty .454 revolverin hankkimislupani täysin samoin perusteluin ei aiheuttanut lisäselvityspyyntöjä. Aselaissa ei mielestäni mainita kilpa-ammunnasta mitään ja sen takia kilpa-ammunnan lajin vaatiminen hankkimisluvan saamiseksi ei ole mielestäni lain mukaista.

Tällaiset kapulakieliset ja epäselvät selvityspyynnöt tekevät ampumaharrastusta aloittelevalle epäselvän kuvan aselaista ja viranomaisten tulkinnoista kun hankkimisluvan saaminen vaatii lähes proosakirjailijan kykyjä. Itse pidempään harrastaneena osaan ehkä suhtautua niihin niiden vaatimalla "huumorilla" ja aselakimme tuntevana perustelen hakemukseni oikein. Ensimmistä asetta hankkiva saattaa kuitenkin olla viranomaisen kyykytyksen edessä kynnetön.
Parhain terveisin JPM

V: Viranomaisella on velvollisuus lupakohtaisesti harkita perusteet lupien myöntämiselle. Tietoomme ei ole tullut mitään sellaiseen viittaavaa, että juuri Vantaalla käsiteltäisiin luvanhakijoita erityisellä tavalla. Mitä tulee kansalaisten yleiseen tunteeseen “kyykyttämisestä”, ymmärrämme toki sen, että mikäli luvanhakijalla jo on ennestään aseita, ei aina ole korrektia vaatia erityisellä tarkkuudella selvittämään yksityiskohtaisesti juuri kyseisellä aseella tapahtuvia ampumalajeja tai –paikkoja. Onhan toki todennäköistäkin, että pidemmälle ehtinyt harrastaja harrastaa monissa paikoissa ja useita lajeja. Ennen kaikkea hänen on ollut jo aikaisemmin pakko perehtyä määräyksiin ja suunnitella harrastustaan, mikä on jo taloudellinenkin kysymys hänelle itselleen.

Oletan tässä tapauksessa lupaviranomaisen tulkinneen aselupakäytäntöjen yhtenäistämisohje luonnosta, mihin lupien myöntamisajat ja mainittujen aseiden toimintatavat viittaavat. Ohjeen soveltaminen käytäntöön aiheuttaa taatusti muillekin hankkimisluvan hakijoille vastaavaa tunnetta, että minne viranomaisen luottamus on hävinnyt. Onko “kielteisen nihkeä” suhtautuminen oikein asiallisesti toimineelle aseharrastajalle, vaikka siten tulisi suhtautua aseidensa kanssa epäasiallisesti toimineisiin? Aselupakäytäntöjen yhtenäistämisohje luonnos koskettaa haittaavalla tavalla valitettavasti eniten niitä, jotka vakavamielisimmin aseita harrastavat. Aselupakaytäntöjen yhtenäistämisohje luonnos on keskeneräinen ja viranomaisten ei tulisi siksi sitä noudattaa. Mahdolliset myöhemmin tulevat ohjeetkaan eivät sido lupaviranomaisia ja siksi estä käyttämästä “tervettä järkeä” lupaharkinnassa. Ohjeet eivät voi myöskään mennä asetusten tai lakien yli, mihin aselupakäytäntöjen yhtenäistämisohje luonnos näytti menevän.
AJ

K: Vuoden lopussa saapuu markkinoille GSG:n valmistama "malli5", eli ulkoisesti Heckler&Koch, MP5 konepistoolin ulkoinen kopio, kaliiperissa 22 LR. Maahantuojalta saamieni tietojen mukaan ase varustetaan Suomen markkinoita varten yli 16,5" piipulla, sisältäen kiinteän "valevaimentimen". Eli ase kuuluu kategoriaan 22 LR kaliiperinen pienoiskivääri, toimintatapa 3, itselataava kertatuli. Muistelen jossain päin Suomea lupa-anomuksia tarkuusammunta perusteilla hylätyn, koska ase ulkoisesti muistuttaa sotilasasetta. Eli tietoja ennakkotapauksista kaipailen.
T: KJL

V: Ennakkotapausta ko. aseesta ei tätä kirjoitettaessa ole, koska uutuustuotetta ei tiettävästi ole vielä markkinoilla. Suomen laki ei tunne käsitettä “sotilasaseen näköinen ase”. Perusversionahan kyseinen esine olisi ns. muu ase, mutta minimiperusmitat (840 mm ja piippu 400 mm) täyttäessään ase todellakin olisi Suomen markkinoille erikseen valmistettuna itselataava .22LR pienoiskivääri. Mikäli joku hankkii itselleen asetta ilmoittamaansa käyttötarkoitukseen, on viranomaisella velvollisuus miettiä edellytykset luvan myöntämiselle. Kyseisen aseen soveltuvuuden perusteleminen järjellisellä tavalla on mielenkiintoinen. Ase sinänsä lienee todellakin tehty suurempikaliiperisen näköiseksi, eikä niinkään johonkin urheilu- tai metsästyskäyttöön. Myöskään keräilylliset perusteet tuskin täyttyvät kovinkaan monen keräilijän kohdalla, koska aseen merkki, käyttöhistoria tai tekninen toimintaperiaate ei aiheuta läheskään jokaisen keräilijän keräilysuunnitelman edellyttämää tarvetta saada juuri tämän tyyppinen ase. Mikäli joku todellakin aikoo ampua tarkkuutta, on hakijan ja lupaviranomaisen välinen asia tapauskohtaisesti keskustella hakemuksen tarkoitusperät. Ns. ennakkotapausten pohjalta ei kenelläkään ole suoraan oikeutta mihinkään hankkimislupaan Suomessa. Mikäli ase vastaa lupaviranomaisen mielestä esitettyä käyttötarkoitusta, voi riittävän hyvämaineinen kansalainen hakea sellaiseen luvan. Henkilökohtaisesta keskustelusta lupavastaavan kanssa lienee epäselvissä tapauksissa usein apua. Tässä tapauksessa kannattaa myös kysellä aseen maahantuojalta sitä, minkä laiseen käyttötarkoitukseen ase on suunniteltu käytettäväksi. Ollaanhan asetta suunniteltu erikseen vain Suomen markkinoille.
AJ

K: Minulla on ollut ongelmia saada lupa Smith & Wesson kal. 500 S&W revolveriin. Viranomaiset ovat perustelleet kielteistä päätöstä siten, että ase on liian tulivoimainen, eikä sillä ole mitään käyttöä. Miten tämä on mahdollista ja auttaako NRA minua?
T: Pohjoisen Mies

V: Viranomaisen kannanotto perustuu pääosin täysin virheellisesti valmisteltuun Aselupakäytäntöjen Yhtenäistämisohjeen luonnokseen, siis ei mihinkään lakiin. Ase ei ole missään tapauksessa liian tulivoimainen, koska revolveri ei voi koskaan olla liian tulivoimainen rajallisen patruunakapasiteetin vuoksi. Aseella on erinomainen käyttökohde, suurriistan metsästys Afrikassa. Aseella voi harjoitella myös siluettiammuntaa, vaikka suujarrullisella versiolla ei voi osallistua kilpailuihin. Tulemme ottamaan asian esille, kunhan uusi Sisäministeri on valittu ja ottanut ko. tehtävän vastaan.
AJ