POLIITTISTA LAINVALMISTELUA

Suomessa lainvalmistelun ala-arvoinen taso on herättänyt eri asiantuntijoita ottamaan kantaa lainvalmistelun ongelmiin jo vuosia. Huonon lainvalmistelun perusteluksi ei voi riittää esimerkiksi kiire, asiantuntemuksen puute tai poliittinen tarkoituksenmukaisuus.

Kotietsintäpykälän lisääminen ampuma-aselain kiristykseksi poliisilain muutosesityksen kautta on vakava asia mm. siksi, että se asettaa tarvittaessa kaikki aseluvanhaltijat poliisin mielivallan kohteeksi ilman riittäviä perusteita, perustuen yksinomaan poliisin oletukseen.

Ensiksi, kaikki tarvittavat valtuutukset ovat jo olemassa voimassaolevassa pakkokeinolaissa, joten tarvetta uusille valtuutuksille ei voi olla sillä perusteella, että kohderyhmäksi osoitettaisiin esimerkiksi aseluvanhaltijat. Ja toiseksi, miksi poliisilla pitäisi olla toimivaltaa perustuslain suojaaman kotirauhan piiriin ILMAN rikosepäilyä? Tämä periaate olisi perusoikeuksien ja ihmisoikeussopimuksen vastainen.

Täysistunnon 8.2.2017 lähetekeskustelun pöytäkirjassa PTK 3 2017 hallituksen esityksestä HE 266/2016 vp Paula Risikko perusteli asiaa lähetekeskustelussa seuraavasti:

Minä nyt ensiksikin perustelen tätä. Siis ampuma-aselaissa, joka on nykyisin voimassa, sanotaan näin: ”Jos on perusteltu syy epäillä, että ampuma-asetta, aseen osaa, patruunoita tai erityisen vaarallisia ammuksia käytetään väärin, taikka jos niitä koskevan luvan peruuttaminen on pantu vireille, poliisin on viipymättä tehtävä päätös esineiden ottamisesta väliaikaisesti poliisin haltuun.” Mutta nyt ei ole poliisilaissa vastaavaa pykälää, jolla annettaisiin toimivalta ottaa haltuun. Täällä ampuma-aselaissa muuten jatkuu näin: ”Poliisimiehen on otettava ampuma-ase, aseen osa, patruunat ja erityisen vaaralliset ammukset pois niiden haltijalta, jos niiden väärinkäytön vaara on ilmeinen. Poliisimiehen on viipymättä ilmoitettava pois ottamisesta sen paikan poliisilaitokselle, jonka toimialueella esineet on otettu pois niiden haltijalta, tai luvanhaltijan kotikunnan poliisilaitokselle. Poliisin on 14 vuorokauden kuluessa esineiden pois ottamisesta ryhdyttävä toimenpiteisiin päätöksen tekemiseksi esineiden ottamisesta väliaikaisesti poliisin haltuun tai luovutettava pois otetut esineet takaisin niiden haltijalle”.

Ampuma-aselaissa, kuten myös Risikko edellä totesi, on jo tarvittava valtuutus mahdollisen perustellun epäilyn varalle ja valtuutus mahdollistaa myös väliaikaisen haltuunoton, jos väärinkäytön vaara on ilmeinen.

Ja Risikko jatkaa edelleen: ”Tämä on siis ampuma-aselaissa. Nyt sitten meillä poliisilaissa ei ole kuitenkaan sitä valtuutta, ja tähän on kiinnittänyt huomiota eduskunnan apulaisoikeusasiamies, ja hän on ehdottanut, että sinne poliisilakiin lisätään tämä. Meillä on arvioitu, että näin tulisi tehdä, ja nimenomaan tästä syystä, että poliisilla ei kuitenkaan ole toimivaltuutta toimeenpanna aselain edellyttämää väliaikaista haltuunottoa. Tämä haltuunottohan liittyy nyt tähän kotiin, koska suurin osa näistä aseistahan säilytetään aseharrastajan kodissa, ja siitä syystä tämä liittyy nyt tähän, mihin edustajat ovat täällä viitanneet.

Edellä olevasta herää kysymys, että mikäli poliisilla ei olisi ollut minkäänlaista valtuutusta, niin millä perusteilla poliisi on asiassa tähän mennessä toiminut?

Risikko perustelee edelleen; ”Kun te esititte, että no miksi tällaiseen, niin se liittyy nimenomaan tuohon ampuma-aselakiin. Sitten nykyinen lakihan antaa jo mahdollisuuden, jos on tapahtunut rikos tai tällainen akuutti tilanne, elikkä tässä tilanteessa täällä todetaan näin: ”vaikka laki edellyttää poliisin ryhtyvän toimenpiteisiin aseiden haltuun ottamiseksi, poliisilla ei kuitenkaan ole toimivaltaa mennä noutamaan aseita aseenhaltijan kodista, jos siellä ei ole tapahtunut rikosta, jota pitäisi selvittää, tai jos ei ole akuuttia tilannetta eli välitöntä hengenvaaraa käsillä.” Tässähän on kysymys nimenomaan siitä, että jos siellä on joku tällainen epäily, että tällainen rikos voi tapahtua, niin tämähän on ennaltaehkäisyn näkökulmasta ajateltu, että se toimivaltuus pitäisi olla, jota ampuma-aselaki edellyttää.”

Toimivaltuus poliisilla on olemassa jo pakkokeinolain 16 § perusteella;

Kotietsintäpäätös

Kotietsintäpäätöksessä on mahdollisuuksien mukaan ja riittävällä tarkkuudella yksilöitävä:

1) etsinnän kohteena olevat tilat;

2) ne seikat, joiden perusteella etsinnän edellytysten katsotaan olevan olemassa;

3) se, mitä etsinnällä pyritään löytämään; ja

4) mahdolliset erityiset etsinnän rajoitukset.

Mahdollinen pelkkä ennakkoepäily tai ennaltaehkäisyn näkökulma ei voi olla peruste antaa laajempia poliisivaltuuksia liittyen ampuma-aseisiin tai mihinkään muuhunkaan asiaan. Pakkokeinolaissa määritellään millä edellytyksellä kotietsintä on mahdollinen, mitkä ovat poliisin velvollisuudet sekä tuomioistuimen tutkintaoikeus asiassa. Nyt ampuma-aselakiin esitetään perustuslain murtamisen mahdollisuus ilman yksilöitäviä perusteita, poliisin velvollisuuksia ja tutkintaoikeutta asiassa. Tämän tyyppinen lainsäädäntö ei kuulu oikeusvaltioon vaan yksinomaan poliisivaltioon.

Asia on hämmästyttävä myös huomioon ottaen eduskunnan oikeusasiamiehen valvontavastuun, jonka mukaan eduskunnan oikeusasiamiehen tehtävä on: ”Oikeusasiamies valvoo, että tuomioistuimet ja muut viranomaiset ja virkamiehet noudattavat lakia ja täyttävät velvollisuutensa. Lisäksi hänen valvontaansa kuuluvat muutkin, jotka hoitavat julkista tehtävää. Oikeusasiamies seuraa erityisesti, että hyvä hallinto sekä perus- ja ihmisoikeudet toteutuvat.”

Eli sama taho ehdottaisi lakiin sisällytettäväksi kotirauhan suojan murtamisen perustuen oletukseen ja samanaikaisesti samainen taho valvoisi sitä, että perus- ja ihmisoikeudet toteutuvat?

Onko aseluvanhaltija ns. toisen luokan kansalainen ilman perus- ja ihmisoikeuksien vastaavaa suojaa kuin muut Suomen kansalaiset ja jopa huonommassa asemassa kuin rikoksista epäillyt? Tilanne on absurdi, koska jokainen aseluvanhaltija on nimenomaan käynyt läpi melko tarkan ”seulan” jossa on arvioitu hänen soveltuvuuttaan aseluvanhaltijaksi? Eikö perustuslain tasavertaisuus koske aseluvanhaltijoita ja mikä olisi aseluvanhaltijoiden jälkeen seuraava ryhmä, johon samaa kotietsintäpykälää voitaisiin seuraavaksi kohdentaa?

Ja edelleen Risikko toteaa; ”Mutta sitten minulle tuli mieleen myös sellainen tässä nyt illan aikana, kun teitäkin kuuntelin, että olisi varmasti hyvä, että valiokunta kuulisi meidän valmistelleita esittelijöitämme ja meidän virkamiehiämme ja pohtisitte yhdessäkin vielä sitä, onko hyvä jotain kohtaa tässä vielä katsoa ja sitten laittaa se vasta sinne perustuslakivaliokuntaan. Minä oikeastaan vähän niin kuin tarjoan tässä sitä, koska tämä on hyvä katsoa erittäin tarkasti. Sitten, totta kai, se perustuslakivaliokuntakin on hyvä siinä, mutta että ensin katsottaisiin tämä meidän virkamiesten kanssa, jotka ovat tätä perusteellisesti pohtineet. Tarjoan tällaista vuorovaikutusta ensin. Mutta minä olen samaa mieltä. Tämä aselupalaki pitäisi saada kuitenkin liikkeelle, ja sen tähden tämä ei saisi sitä hidastuttaa. Tämä voidaan tarvittaessa vaikka käsitellä kahtena eri asiana. Mutta minä ehdotan, että valiokunta ja meidän virkamiehemme käyvät tätä läpi, miten edetään.”

Lain valmistelleet esittelijät ja virkamiehet ovat viimeinen taho, jota eduskunnassa tulisi kuulla heidän itse tekemäänsä esitystä selittelemässä kansanedustajille. Risikko haluaa tarjoamassaan vuorovaikutuksessa tuoda esille ja vahvistaa esittelijöiden ja virkamiesten esitystä ja asemaa. Sama virhe on toistunut eduskunnassa säännöllisesti. Lainsäätäjien tulee kuulla intressipiirien edustajia ja heidän asiantuntijoitaan, sekä arvostettuja ja riippumattomia perusoikeusasiantuntijoita joilla ei ole sidoksia valtion johtoon, kuten ministereihin.

NRA ry

Minna Helin

pääsihteeri