PÄÄSIHTEERIN AJATUKSIA 8

ASELUVANHALTIJOIDET EDUNVALVONTA

Lainkuuliaisten aseluvanhaltijoiden oikeusturvaa on pyritty jatkuvasti kaventamaan laajalti erilaisin keinoin. Aselupakäytäntöjen Yhtenäistämisohje (AYO), joka tuli käyttöön vuonna 2007 oli statukseltaan pelkkä ohje. Normihierarkian vastaisesti lakeja alempiarvoinen ohjeistus asetettiin normi lainsäädännön ja jopa normihierarkian huipulla olevan perustuslain yläpuolelle. Aseluvanhaltijoiden kannalta erittäin huolestuttavaa on se, että pääosa aseluvanhaltijoiden edunvalvojiksi itseään kutsuvista tahoista oli todella sinisilmäisiä tässäkin asiassa. Se, mitä ministeriön taholta tuli ja tarjottiin, hyväksyttiin yhteisen kahvittelun lomassa pääasiassa ilman vastalauseita. Syynä ei voinut olla yksinomaan eri järjestöjen taloudellinen riippuvuus ja sitä kautta kytkökset eri rahoittajatahoihin, vaan kyseessä on pitänyt olla lisäksi se kuuluisa ”herranpelko”. Nöyrien edunvalvojien suhteen kävi valitettavasti niin, että kun kumarrettiin ministeriön suuntaan, niin samalla pyllistettiin aseluvanhaltijoiden suuntaan. Ja kaikesta päätellen sama linja tulee jatkumaan edelleen.

NRA ry perustettiin vuonna 2006 edunvalvonnan tarpeeseen ja ajamaan lainkuuliaisten kansalaisten perusoikeuksia. NRA otti kansalaisoikeusjärjestönä voimakkaasti kantaa mm. siihen, että luvallisten ampuma-aseiden omistavia lainkuuliaisia aseluvanhaltijoita kohtaan hyökkääminen perustuslain vastaisesti on tosiasia. Jo silloin oli selvää, että vastaavat toimet tulevat seuraavaksi kohdistumaan johonkin muuhun tahoon. Kansallismieliset, isänmaalliset sekä globalisaatiota, Suomen eliittiä, EU:ta tai EU eliittiä arvostelevat olivatkin sitten luonnollinen jatke perustuslaillisten kansalaisoikeuksien rajoittamiselle. Sananvapaus on yksi perustuslain takaamista perusoikeuksistamme, jota on pyritty kaventamaan termillä vihapuhe, jota termiä lainsäädäntömme ei tunne. Mielipiteen vapaus on aktiivisesti sensuurin alla ja asiaan halutaan yhä enemmän voimavaroja mm. tiedustelulainsäädännön kautta. Kattava sensuuri ei tietoyhteiskunnassa tule enää helposti onnistumaan, koska internet antaa lähes rajattomat mahdollisuudet tuoda esille myös poliittisesti ei korrekteja mielipiteitä eri sosiaalisten medioiden kautta, eikä näihin kaikkiin medioihin pystytä Suomesta tai edes EU:sta käsin vaikuttamaan.

SENSUURI JA VALEUUTISOINTI

Suomessa yhä useammat alkavat olla tietoisia ns. valtamedian puolueellisuudesta, sensuurista ja tarkoituksellisesta propagandasta. On kyse oikeastaan minkä tahansa alan asiantuntijoista, asiasta tai tapahtuneesta, niin samojen, mielipiteiltään taattujen asiantuntijoiden lausuntoihin halutaan poikkeuksetta tukeutua, eikä poikkeavia mielipiteitä esittäneitä asiantuntijatahoja haluta kuulla, saati noteerata. Nämä ”luotettavat asiantuntijat” pitävät huolen siitä, että heidän esille tuomansa mielipiteet ovat aina sovitun linjan mukaisia ja poliittisesti korrekteja. Poliittisesti korrekti ”virallinen totuus” on tarkoin varjeltu asia, jota ylläpidetään ns. valtamediassa ja käytetään median kautta kansan syvien rivien mielipiteiden muokkaukseen. Valitettavan moni yhä edelleen ajattelee, että kun asia lukee lehdessä tai juttu tulee TV:stä, niin täytyyhän sen olla totta. Mutta näin ei valitettavasti ole. Mielipidemuokkaajille ”virallisen totuuden” julkaisemisen linjan tulee olla pitävä, eikä siinä saa esiintyä säröjä, joita eriävät mielipiteet siihen toisivat.

Suomen ns. valtamedian edustama globalisaation, EU:n, EU eliitin ja Suomen eliitin agendan tukeminen on jatkunut jo pitkään. Agendaan liittyy saumattomasti myös eri vähemmistöjen tapojen ja kulttuurien hyväksymisen oikeutus ja laaja uutisointi em. aiheista päämääränä mielipidevaikuttaminen. Samanaikaisesti kritiikki ja mustamaalaus mm. isänmaallisia, kansallismielisiä, eri vaihtoehtomedioita ja sosiaalisia medioita sekä ”virallista totuutta” kritisoivia kohtaan on arkipäivää. Ei voi olla hämmästelemättä, missä nämä Suomen ns. valtamedian toimittajat ovat koulutuksensa saaneet. Kyseessä lienee Sanoman oma toimittajakoulu, jossa opiskelevien pitänee jutuista päätelleen olla henkilökohtaisilta ominaisuuksiltaan kritiikittömästi yltiösuvaitsevaisia kaikkia vähemmistöjä kohtaan, globalisaatio ja EU myönteisiä kritiikittä kautta linjan sekä poliittiselta vakaumukseltaan lähinnä vihervasemmistolaisia.

Todellinen rimanalitus oli ns. valtalehdistön uutisointi Turun terrori-iskun yhteydessä. Tapahtuneesta pyrittiin Suomen ns. valtamediassa uutisoimaan puukotuksena, Turun puukkoiskuna tai massapuukotuksena, vaikka kyseinen teko oli selkeästi terrori-iskun määritelmän tunnusmerkit täyttävä ja jota myös poliisi perustellusti tutkii terroristisessa tarkoituksessa tehtyinä murhina ja niiden yrityksinä. Paikalle ensimmäisenä saapunut poliisipartio koostui kahdesta rohkeasta poliisista, jotka lopettivat välittömästi hyökkäyksen ja suorittivat kiinnioton. Myös paikalliset yrittäjät ja paikalle sattuneet uhreja auttaneet tahot toimivat tilanteessa osoittaen poikkeuksellista rohkeutta huomioon ottaen terroriteon luonteen ja hyökkääjän vaarallisuuden teräaseella varustettuna.

TIEDUSTELULAKI JA TAVALLISTEN KANSALAISTEN VALVONTA

Tiedustelulaki, jota aktiivisesti Suomeen ajetaan, on muualla Euroopassa osoittautunut täysin riittämättömäksi keinoksi kun kyseessä on esimerkiksi terrori-iskujen torjunta. Tiedustelulain tarvetta perustellaan rajat ylittäneillä turvallisuusuhkilla ja terrorismilla, vaikka tiedustelulain toteuduttua potentiaaliset terroristit saavat toimia edelleen aktiivisesti kuten muualla Euroopassa on massiivisesta tiedustelusta huolimatta tapahtunut. Turun terrori-iskun yhteydessä Supo kertoi julkisuudessa, että epäillystä tuli alkuvuodesta vihje Lounais-Suomen poliisille, joka toimitti tiedon Suojelupoliisin käyttöön. Supon mukaan tämän tyyppisiä vihjeitä on tullut viranomaisille parin viime vuoden kuluessa yli tuhat, joten niiden tarkistamista joudutaan Supon mukaan priorisoimaan voimakkaasti. Miten Supolla olisi riittävästi resursseja ja rahoitusta vihjeiden tarkistamiseen kun voimaan esitetyn tiedustelulain jälkeen vihjeiden määrä kasvaisi räjähdysmäisesti? Ja millä lailla priorisointi olisi mahdollista toteuttaa huomattavasti suurempaa vihjemäärää koskien, kun Supolle ei Juha Sipilän mukaan anneta lisärahoitusta asiassa.

Tiedustelulaille haettiin äärimmäisen tärkeää ja pikaista voimaantuloa Turun terrori-iskun tapahduttua. Pääarkkitehdit, jotka ovat tietoisesti omalla politiikallaan mahdollistaneet Suomen turvapaikkapolitiikan ongelmat ja laajan haittamaahanmuuton ehdottivat vastaavien tapahtumien ehkäisyksi oikeusoppineiden kritisoimaa tiedustelulakia. Pääministeri Juha Sipilän mukaan keskeisintä Turun terrori-iskun jälkeen on se, että ”nyt ei lähdetä vihaan vastaamalla vihalla”. On täysin moraalitonta, että tahot jotka ovat omalta osaltaan harjoittamansa poliittisen päätöksenteon kautta myös vastuussa tapahtuneesta terrori-iskusta, esittävät ongelmien konkretisoiduttua ratkaisuksi ”vihanhallintaa” ja tiedustelulakia sen sijaan, että asiassa ryhdyttäisiin oikeisiin toimiin! Rajatarkastusten palauttaminen, tiukempi rajakontrolli, maahan pyrkivien sormenjälkien tallennus ja tarkistukset, taustojen tarkistukset, turvapaikanhakijoiden palauttamiset Dublinin sopimuksen mukaisesti alkuperäiseen EU saapumismaahan, turvapaikanhakijoiden sijoittaminen suljettuihin vastaanottotiloihin odottamaan turvapaikkapäätöstä, kielteisen päätöksen saaneiden välittömät palautukset sekä aktiivinen ulkomaalaisvalvonta palautuksineen olisivat oikeita toimia, etteivät kielteiset turvapaikkapäätökset johtaisi suomalaisten turvalisuuden heikkenemiseen ja terrori-iskuihin.

Tiedustelulailla halutaan kytkeä tavallisia kansalaisia valvottavien piiriin poliittisen suuntauksen, vakaumuksen, harrastustoiminnan, mielipiteen, sananvapauden käytön yms. perusteella, kyse ei todellakaan ole yksinomaan siis potentiaalisten rikollisten, kuten terroristien valvonnasta. Ei vihapuhe termiä sattumalta ja ilman tarkoitusta ole hihasta vedetty, vaan lainsäädännölle tuntematon vihapuhe termi on keino saada yhä suurempi osa kansalaisista kätevästi ja perustellusti valvonnan piiriin. Moni saattaa miettiä, että eihän minulla ole mitään piiloteltavaa, enkä kuulu mihinkään valvottavien piiriin tms. joten asia ei koske minua. Ja näin voikin olla tällä hetkellä. Mutta entä kun valtaapitävät ja/tai yleinen mielipide muuttuu suuntaan tai toiseen. Kenelle annamme tietoisesti rajoittamattoman vallan määritellä ketkä meistä milloinkin ovat valvonnan kohteita, millä perusteella, mikä on milloinkin poliittisesti korrektia puhetta ja mikä rangaistavaa vihapuhetta?

Minna Helin

pääsihteeri