PUHEENJOHTAJAN KOLUMNI V

100 VUOTTA VAPAUSSODAN VOITONPARAATISTA 16.5.1918

Vapaussodan päättymisen muistojuhlaa ei ole hallituksemme halunnut julkisesti juhlia, sillä virallinen Suomi on unohtanut vapaussoturit joiden ansiosta Suomen lippu on vielä saanut hulmuta vapaasti Suomessa. Vapaussodan merkitys on haluttu täydellisesti unohtaa, sillä poliittiseen liturgiaan kuuluu nykyisin ainoastaan Tarja Halosen pitkän kauden viitoittama sosiaalidemokraattinen feministisen punavihreän maailmankuvan puolesta liputtaminen. Suomen Armeijan juhlaparaati järjestettiin vuoteen 1942 asti 16.5 muistuttamassa Vapaussodan Voitonparaatista, mutta myönnytyksenä ylipäällikön Marsalkka Mannerheimin 75-vuotis syntymäpäivälle, muutettiin armeijan lippujuhlapäiväksi 4. päivä kesäkuuta.

Helsingissä 1918 pidetty voitonparaati oli kansallisesti erittäin merkittävä, sillä samalla Mannerheim halusi osoittaa suomalaisille, että suomalaiset joukot vapauttivat Suomen Venäjästä ja voittivat kapinaan ryhtyneet punakaartit. Suurimmalle osalle suomalaisista ei ole edes koulussa tai yliopistoissa annettu minkäänlaista historiallisiin tosiasioihin perustuvaa tietoa vuoden 1918 sodasta! Käsitteet luokkasodasta tai sisällissodasta eivät kerro totuutta sosiaalidemokraattisen puolueen toimeenpanevan komitean päätöksestä vallankaappauksesta 24.1.1918. V.I. Leninin aseistamat punakaartit saivat erityisesti eteläisen Suomen nopeasti haltuunsa, sillä venäläisen sotaväen määrä oli huomattava ja erityisesti laivaston läsnäolo vaikutti välittömästi voimasuhteisiin.

Suomalaisille on Yle ja tiedotusvälineet yleisesti halunneet esittää väitteitä luokkasodasta, mutta riippumaton tutkimus on osoittanut aivan muuta. Akateemikko Eino Jutikkala oli tutkinut aktiivisti kaatuneiden valkoisten taustoja ja mielenkiintoiseksi asia muodostuu, kun selvisi, että 45 % Tampereen valloituksessa kaatuneista oli talollisia (koko maassa 28 %) ja 23 % työläisiä (koko maassa 33%). Karjalassa vastaavat luvut olivat 34 % ja 23 %, vaikka Karjalassa kyseessä oli ainoastaan 25 % koko Valkoisen armeijan miesvahvuudesta. Työväestö ei halunnut Suomen vaaleilla valitun Eduskunnan päätöksen vastaisesti taistella laillisen hallituksen sotaväen joukkoja vastaan, joten luokkasodasta ei ole ollut kysymys.

Valkoisen Armeijan voitto Vapaussodassa oli suomalaisen demokratian kannalta välttämätön tapahtuma ja siksi on turha enää jatkaa sosiaalidemokraattien ikuista väittelyä punaisten luokkasodasta. Suomalaisten oikeudentunto vaati 1918, että kapinaan ryhtyneitä tuli rangaista, valitettavasti oikeusistuimet joutuivat toimimaan myös henkilökohtaisen kostonhimon välikappaleena ja useita täysin viattomia ihmisiä teloitettiin. Punaisten tekemien veritekojen muisto on edelleen hyvin ihmisten muistissa maaseudulla, joten on aivan järjetöntä yrittää Ylen propagandan kautta muuttaa totuutta. Vankileirit olivat silloin tautien ja nälänhädän vuoksi suurin kuolleisuuden aiheuttaja punavankien keskuudessa, teloitukset ainoastaan lisäsivät muutoinkin korkeaa kuolleisuutta.

Helsinki on hämmästyttävällä tavalla palannut punakaartien johtamaksi, vaikka kokoomusta monet ovat pitäneet porvaripuolueena, niin näin ei kuitenkaan ole! Helsinki muistuttaa yhä enenevässä määrin vuoden 1918 Helsinkiä, missä väkivalta ja roskaväki liikkui kaduilla, ahdistellen silloista porvaristoa. Yleisen järjestyksen ja turvallisuuden kannalta Helsinki on muuttumassa vanhoille asukkaille yhä vieraammaksi paikaksi ja siksi entisenä helsinkiläisenä pyrin kaikin tavoin välttelemään punavihreään Helsinkiin menemistä. Ainoat vielä rauhalliset paikat ovat Hietaniemen hautausmaalla, jonne sentään diskomusiikki ei joka päivä kaiu ja epämääräinen väestönosa ole tehnyt majaansa. 100 vuotta Vapaussodan Voitonparaatista on ainoastaan muisto useimmille, jos sitäkään! Kansa joka ei tunne historiaansa, joutuu elämään sen uudelleen!

VOITONPARAATI MOSKOVASSA 9.5.2018

Voiton päivää 9.5. on Venäjällä juhlittu II Maailmansodan päättymisen ja Neuvostoliiton voiton päivänä. Tänään 9.5. merkitsee venäläisille sitä, että vuonna 1945 Venäjä todellisuudessa oli se voittajavaltio jolle kommunistisen järjestelmän voitto oli merkittävämpi, kuin oman kansan selviäminen yhä suuremmista miehistö- ja materiaalitappioista. Voittajana Neuvostoliitto pystyi sanelemaan liittolaistensa USA:n ja Britannian neuvottelijoille ehdot, sekä samalla varmistamaan oikeuden ryöstää Eurooppa. USA:n presidentti Franklin Delano Roosevelt oli neuvottelijana jatkuvasti alakynnessä Stalinin kanssa, vaikka Churchill yritti tukea häntä Stalinia vastaan. Valitettavasti Britannian pääministerinä Winston Churchill oli ollut täysin riippuvainen USA:n kanssa tehdyistä sopimuksista koskien sotamateriaalia ja sen tosiasian Stalin tiesi.

USA:n ja Britannian keskinäinen asema muuttui II Maailmansodan seurauksena ratkaisevasti, sillä Britannia menetti merten herruuden ja siirtomaansa yksi toisensa jälkeen. Pohjois-Atlantin Liiton eli Naton perustaminen johti hyvin nopeasti USA:n aseman vahvistumiseen lännessä, jolloin vastakkain olivat Neuvostoliiton johtamat Varsovan Liiton maat ja Nato. Vuosittain toistuvat Voiton Päivän paraatit olivat erinomainen tilaisuus läntisille tiedustelulaitoksille saada tietoa Neuvostoliiton uusista aseista ja joukkojen mielialoista. Perestroikan seurauksena ja Jeltsinin noustua valtaan, paraatit olivat parhaimmillaan ainoastaan eräänlainen museotavaran esittely, sillä rahaa armeijan uusiutumiseen ei ollut.

USA:n tuella ja presidentti Bill Clintonin henkilökohtaisten vaaliasiantuntijoiden avustuksella Jeltsin tuli valituksi vielä 1996, mutta Venäjän armeijan rappio oli USA:n etu. Jeltsinin ymmärrettyä, että tuhatvuotinen Venäjä on joutumassa samojen kasaarisaalistajien käsiin, joiden sukulaiset olivat Venäjän bolshevikkivallankumouksen johtajia, teki Jeltsin ratkaisevan päätöksen nimittämällä Vladimir Putinin Venäjän presidentiksi vuonna 2000. Putin toimi hyvin ripeästi asettamalla Neuvostoliiton valtion omaisuuden varastaneet oligarkit tosiasoiden eteen, eli joko oikeuteen tai rahat takasin Venäjälle. Osa oligarkeista toimi varomattomasti vastoin annettuja määräyksiä, joten kyllä ”Siperia opettaa”! Oligarkkien aikakauden loppu merkitsi terveen keskiluokan syntymistä Venäjälle ja samalla tavallisen kansan elintaso on noussut ratkaisevasti.

Voitonparaati on nykyisin läntisille tiedotusvälineille ja niiden edustajille raskasta katseltavaa, sillä onnelliset ihmiset kadunvarsilla eivät ole enää näyttelijöitä, vaan todella ylpeitä venäläisyydestään. On hämmästyttävää seurata paraatijoukkojen ryhdikkyyttä ja sotilaiden terveitä kasvoja, erityisesti naiskadettien näyttävä marssi on vaikuttava esimerkki läntisille ”laahustajille”. Venäjän armeijan suorituskyky on saavuttanut täysin uudet mittasuhteet ja siksi en voi olla ihmettelemättä Suomen hallituksen ja presidentin kyvyttömyyttä tehdä asiasta oikeita johtopäätöksiä. Olemme siirtymässä nopeutetulla aikataululla USA:n vasallivaltioksi, minkä tapahtuman jälkeen olemme joutuneet näyttävästi Venäjän viholliseksi. Erityisesti minua hämmästyttävät puolustusministeri Jussi Niinistön toimet asiassa.

Voitonparaati esitteli 9.5. jälleen uusia asetyyppejä, joista panssaroidut robottivaunut olivat jo olleet kokeiltavana Syyriassa. Viidennen sukupolven Suhoi hävittäjien esiintyminen oli vaikuttavaa, sillä kyseiset koneet olivat aiemmin käyneet myös Syyriassa. On ilmeistä, että Venäjän aseteollisuuden uutuudet tulevat olemaan laajan kiinnostuksen kohteina useissa Aasian maissa, joten aseteollisuusklusteri tulee hyödyntämään myös Venäjän kansantaloutta. Putinin aliarvioiminen on osoittanut läntisille johtajille ratkaisevaksi virheeksi, siitä erinomainen esimerkki on Krimin liittäminen takasin Venäjään. Putin on tehokkaasti osoittanut, että hän toimii isänmaansa Venäjän parhaaksi, ei kansainvälisten sionistipankkiirien, vaikka Netanjahu oli kutsuvieraana paraatissa. Maailma on nyt useampinapainen, siitä vilpitön kiitos Putinille!

ASEDIREKTIIVIN SOVELTAMINEN

Sisäministeriön poliisiosaston virkatyönä tekemä esitys asedirektiivin muutosten implementoimiseksi Suomen ampuma-aselakiin on tällä hetkellä lausuntokierroksella. Esitys on ainoastaan jatke jo aiemmin kansalaisten perustuslaillisten oikeuksien polkemiselle ja esimerkki samalla kaikille niille ns. edunvalvojille joiden suhteet poliittisiin päättäjiin olivat tärkeämpiä kuin suhteet niihin henkilöihin joiden etua he ovat olleet ”valvomassa”. Esitys tulee tuhoamaan nykymuotoisen vapaaehtoisuuteen perustuvan maanpuolustuksen, sillä omalla kustannuksella tapahtunut ammunnan harjoittaminen tulee loppumaan aselupahallinnon toimin. Praktikal ammunta on myös todellisissa vaikeuksissa lipasrajoitusten vuoksi. On täysin selvää, että sisäministeriö on tulkinnut direktiiviä jyrkimmällä mahdollisella tavalla!

Järjestöjen osalta voin todeta, että viimeisten 20 vuoden aikana on osoittautunut, että yhteistyöhön järjestöjen välillä ei ole kykyä eikä halua, joten poliittinen johtomme on pääsemässä demareiden ajamaan tavoitteeseen, eli aseettomaan kansaan. Muroihin ”kuseminen” on ollut Reserviläisliiton tapa hoitaa asioita, samoin SAL:n, joten ei ole syytä ihmetellä, miksi tähän on tultu. Kokoomus on puolueena ollut erittäin aktiivi aseistariisunnan todellisena eteenpäin viejänä, sillä kaikki kokoomuksen sisäministerit vuodesta 2000 ovat tehneet enemmän aseiden pois ottamiseksi kansalaisilta kuin demarit. Mahdollisuudet vaikuttaa lausuntojen kautta Suomen viralliseen tulkintaan on jo etukäteen tuhoon tuomittu ajatus, sillä eduskunnan voimasuhteet ovat otolliset totaalikiellon toteutumiselle lähivuosina.

Valitettavasti minun on todettava, että olen sanonut ja kirjoittanut aselain kehityksestä ja yhteistyön välttämättömyydestä järjestöjen kesken, mutta ilmeisesti turhaan. Aikaisemmin toimintani AAE:n, (UVM ry:n) puheenjohtajana mahdollistivat yhteistyön pienimuotoisena, mutta vastaan tulivat aina valtion apuja saavien järjestöjen sidonnaisuudet politiikkoihin. Olen henkilökohtaisesti tehnyt asiasta omat johtopäätökseni ja näen tilanteen johtavan siihen, että ampuma-aseita tulee häviämään tuhansittain varkauksien tai muiden keinojen kautta. Lain kunnioitus tulee vähenemään ja samalla salametsästyksen suosio tulee kasvamaan. Olemme joutumassa kestämättömään tilanteeseen, sillä poliitikkojen käsitys oikeasta lain säätämisestä on ilmeisesti pahasti hakusessa. Ilman toimivaa valtiosääntötuomioistuinta emme voi edellyttää kansalaisilta lain kunnioitusta ja noudattamista!

Runo K. Kurko

puheenjohtaja