PÄÄSIHTEERIN AJATUKSIA 31

HARMAAN TALOUDEN TORJUNTA

Pankeilla on ollut yhä enenemässä määrin maksuliikennehäiriöitä, jolloin ainoa tapa maksaa ostokset asioilla käydessä on ollut käteinen. Suuri osa näistä häiriöistä liittyy turvallisuusuhkiin kun pankin järjestelmä on altistunut hyökkäyksille. Samanaikaisesti poliittinen eliitti ja jopa lähes kaikki pankit tekevät parhaansa, että käteisen käytöstä voitaisiin luopua kokonaan. Esillä on ollut jopa mielipiteitä käteisen rahan hallussapidon kriminalisoimiseksi. Asiaa perustellaan harmaan talouden torjunnalla. Kuitenkaan poliittinen eliitti ei tee oikean suuntaisia toimia, jotta voitaisiin keskittyä varsinaisen, laajan harmaan talouden ja järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaan ja tutkintaan.

Käteistä pidetään yhtenä harmaan talouden ilmentymänä, mutta jostain syystä harmaan talouden torjunta kohdistuu lähes poikkeuksetta tavalliseen kansalaiseen ja pienyrittäjiin eli pääsääntöisesti ns. pikkurahoihin. Pankissa tallettaessa käteistä saattaa törmätä outoihin kysymyksiin siitä, mistä rahat ovat peräisin, vaikka kyseessä olisi vain muutama sata tai tuhat euroa omia säästöjä tai esimerkiksi auton myyntiin/vaihtoon liittyviä rahoja. Samoin, jos joutuu hakemaan uuden pankki-/luottokortin saattaa pankkivirkailija esittää kysymyksiä poliittisesta vaikutusvallasta ulkomailla, vaikka olisi pankin vanha asiakas, jonka tiedot ovat pankin avoimesti nähtävissä ja asiakkaan mukana on vanha kortti joka ei ole kadonnut, varastettu tms. vaan ainoastaan vioittunut.

Pankin asiakkaan kysellessä perusteita kuulusteluun pankkivirkailija kertoo, että kyse on EU:n vaatimuksista ja kysymykset liittyvät harmaan talouden torjuntaan. Myös pienten yritysten jopa parin sadan euron tilisiirrot laskun perusteella ovat tiukan syynin alaisina, jos kyseessä on muu valuutta kuin Euro. Englannin punta on kuulunut koko EU:n olemassaolon ajan näihin valuuttoihin ja yritystililtä punnissa tapahtuva pieni, jopa parin sadan suuruinen tilisiirto vaatii lisätyötä ja on normaalia tilisiirtoa hitaampi, vaikka käytössä on kaikki EU:n vaatimukset täyttävät tilitiedot. Tämä lienee sitä EU:n vapaata rahavirtojen liikkuvuutta, jossa fokus on ilmiselvästi hukassa.

Kunkin alan suuret toimijat sekä erilaiset säätiöt kuten esimerkiksi Nuorisosäätiö saavat toimia ilman riittävää kontrollia ja siellä ne suuret miljoonien, jopa kymmenien miljoonien rahavirrat liikkuvat vapaasti viranomaisyhteistyön ja -kumppanuuden merkeissä, liikesalaisuuden suojissa ja ”omavalvonnan” piirissä. Pankkien ja eri viranomaisten toimilla keskitytään pääasiassa ns. nappikauppaan ja toimista uutisoidaan kuin kyseessä olisi suurten talousrikosten ja harmaan talouden ennaltaehkäisy kun kyseessä on marginaalinen 5,- €:n ”liian halpa” pizza kilpailijoihin, eli pääasiassa ylihintaisiin ketjupizzerioihin verrattuna.

Ja samanaikaisesti pankkeja sekä viranomaisia kuten verottajaa ja poliisia askeleen edellä olevat oikeat ammatti- ja taparikolliset saavat toimia rauhassa. Ei voi välttyä ajatukselta, että kunhan rikos tai ainakin sen tekijätaho on riittävän suuri, toimia ei haluta helposti tutkia saati kyseenalaistaa. Kyseessä on hyväveli verkosto, poliittinen ohjaus joka suosii yksinomaan ns. ykkösluokan toimijoita ja lisäksi yksinkertaisesti halun, rohkeuden sekä osaamisen puute, koska ei haluta eikä uskalleta tutkia suuria rahavirtoja tai suurten toimijoiden laillisen verosuunnittelun ja laittoman veronkierron rajatapauksia.

Keskustataustainen Nuorisosäätiö on jälleen poliisin tutkinnassa, nyt omasta pyynnöstään koskien mahdollisesti jopa kymmenien miljoonien eurojen hävittämistä säätiön varallisuudesta. Ex-johtajat ovat tällä kertaa epäilyksenalaisina ja tutkinnan kohteina. On hyvä, että tapausta tutkitaan, mutta miksi vasta nyt ja miksi vasta säätiön omasta pyynnöstä? Mikäli vastaava tapaus tulisi esille yksityisen pienyrittäjän osalta, luonnollisesti rahamäärän ollessa esimerkiksi vain sadasosa tästä tapauksesta, olisi raskaan sarjan rikollista viety häkkiin niin, ”ettei jalat maata tapaa”.

Tapaus Nuorisosäätiö on jäävuoren huippu ja sen esille tulon tulisi saada aikaan lisääntynyt laajoihin, yleishyödyllisiin säätiöihin kohdistuva ulkopuolinen kontrolli. Ensin käytetään yleishyödyllisyysasemaa hyväksi ja toimitaan verovapaasti. Sen jälkeen suuret tuotot ”hävitetään” johdon taskuihin ja maksumiehiksi jäävät tavalliset kansalaiset. Ja koko hommaa on pyöritetty nuorison auttamisen nimissä käyttäen slogania ”vuokrakoteja aikuisiksi aikoville”. Suomessa varmuudella oltaisiin askeleen paremmassa tilanteessa nuorten asumistilanteessa, jos Nuorisosäätiö ja vastaavat tahot olisivat oikeasti toimineet julkisuudessa esittämiensä päämäärien eteen.

VALEUUTISET

Poliittisesti ohjattu Wikipedia määrittää valeuutiset; ”Valeuutinen on harhautustarkoituksessa tehty teksti tai viesti, joka matkii ulkoisesti journalismia, mutta ei ole sitä. Valeuutisen tarkoituksena on harhautus taloudellisen tai poliittisen hyödyn saavuttamiseksi. Katseenvangitsijana käytetään usein otsikoita tai täysin tekaistuja uutisjuttuja, jotta saataisiin enemmän lukijoita ja lisättäisiin uutisen jakamista. Valeuutisten tuottajilla on yksityiskohtaiset kuvaukset palveluistaan ja selkeät listahinnat. Erään valeuutiskampanjan hinta on noin 360 000 euroa. Valeuutisten leviäminen on yhdistetty mainostulojen helppoon saatavuuteen, kasvaneeseen poliittiseen kaksinapaisuuteen ja sosiaalisen median, erityisesti Facebookin, uutissyötteen käytön laajuuteen.”

Vanha ns. valtamedia eli HS, YLE ja MTV täyttävät valeuutisten määritelmän liiankin hyvin. Jos se ei ole harhautustarkoituksessa tehtyä journalismia, kun lähteinä ulkomaisista medioista käytetään vain liberaaleja medioita kuten CNN, Reuters, The Washington Post ja BBC, niin mitä se on? Iltapäivälehdissä käytetään katseenvangitsijana lähes päivittäin jotakin ”keltaisen lehdistön” tyyppistä otsikkoa jostakin julkkiksesta/aiheesta, jotta saataisiin enemmän lukijoita ja lisättäisiin uutisten jakamista. Poliittisesti korrektin totuuden ylläpito tulee esille yksipuolisessa lähdemedioiden käytössä ja tätä agendaa ajetaan jopa verovaroin. Ja tästä valtamedian linjasta poikkeavat vaihtoehtomediat esitetään kuuluvan valeuutiset kategoriaan ja medioita kutsutaan valemedioiksi tai jopa ”törkysivustoiksi”.

Kotimainen ns. valtamedia käyttää omina uutislähteinä ulkomaisia liberaalimedioita ja kun jokin vaihtoehtomedia käyttää edelleen lähdeaineistona tätä valtamedian uutista sitä kriittisesti kommentoiden, uutinen muuttuu jopa ns. törkymedian valeuutiseksi. Valtamedia käy oikeutta vaihtoehtomedioita vastaan vaatimalla tekijänoikeusmaksuja, korvauksia mahdollisista ansaintatarkoituksista ja lukijoiden menetyksistä kun uutisia on edelleen lainattu. Kun kyseessä on vain ansaintatarkoitus, ei se voi olla peruste vaatia korvauksia koska kyseessä on toteutumaton tarkoitus. Vaihtoehtomediat voisivat vuorostaan hakea oikeutta vaatimalla heitä sekä mediana, että jopa henkilöinä mustamaalanneelta ns. valtamedialta ja sen agendan eteen toimineilta henkilöiltä kuten toimittajilta henkilökohtaisesti vahingonkorvauksia vaihtoehtomedian mustamaalaamisesta, vahingoittamistarkoituksesta ja ansioiden menetyksistä.

Julkisen sanan neuvoston JSN:n mukaan journalistin ohjeet on laadittu alan itsesääntelyä varten ja ne koskevat kaikkea journalistista työtä. Journalistin velvollisuus on pyrkiä mm. totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen. Otsikoille, ingresseille, kansi- ja kuvateksteille, myyntijulisteille ja muille esittelyille on löydyttävä sisällöstä kate, eikä tämä asia juurikaan tule esille erityisesti kun puhutaan iltapäivälehdistön sisällöstä. Usein vaikka kansi kuvituksineen saattaa olla raflaava, ei sisällöstä löydy katetta kannelle. Valtamediaa lukiessa ei voi välttyä vaikutelmalta, ettei JSN ole tehtäviensä tasolla, mutta miten se voisikaan olla, erityisesti kun huomioi JSN:n kokoonpanon.

Tilanne näyttää olevan vähintään ns. päälaellaan. Valtamedian journalistin ohjeisiin sitoutunut journalisti kirjoittaa tai ainakin saa vain julkaistuksi vain ja ainoastaan sitä linjaa, mitä edustaa hänen palkkansa maksava taho ja mikä linja kulloinkin on ns. poliittisesti korrekti linja eli valtamedia on tiukassa poliittisessa valvonnassa. Ei ihme, että vallalla on käsitys, että kaikki toimittajat olisivat henkilökohtaisesti ja puoluetaustaltaan samaa arvomaailmaa edustavia. Ja tähän arvomaailmaan eli poliittisesti korrektiin totuuteen halutaan sulattaa myös Suomen kansalaiset.

Valtamedia julistautuu vapaaksi, puolueettomaksi ja sananvapautta puolustavaksi mediaksi, mutta vallitseva todellisuus on täysin muuta. On kansalaisten aliarvioimista jatkaa samaa poliittisesti johdettua propagandaa vuodesta toiseen. Vaihtoehtomediat ovat laajentaneet kansalaisten maailmankuvaa ja siksi ne halutaan hiljentää. Valtamedia alkaa olla ongelmissa, koska yhä suurempi osa kansalaisista on alkanut kyseenalaistamaan valtamedioiden puolueellisen linjan. Journalististen ohjeiden mukaan tiedonvälityksen sisältöä koskevat ratkaisut on tehtävä journalistisin perustein. Tätä päätösvaltaa ei saa missään oloissa luovuttaa toimituksen ulkopuolisille tahoille. Tämä tarkoittanee myös poliittista eliittiä, oletan?

Minna Helin

pääsihteeri

LÄHTEET:

Wikipedia: https://fi.wikipedia.org/wiki/Valeuutinen 

Julkisen sanan neuvosto: https://www.jsn.fi/journalistin_ohjeet/