PUHEENJOHTAJAN KOLUMNI I

AKU LOUHIMIES JA TUNTEMATON SOTILAS

Väinö Linnan kirjoittama Tuntematon Sotilas on useimmille peruskoulun käyneille suomalaisille tuttu ainoastaan elokuvaversioina, sillä lukutaito on pahasti rapautunut 60-luvulla ja sen jälkeen syntyneiden keskuudessa. Elokuvaversioista Edvin Laineen ohjaama Tuntematon Sotilas on vanhemman ikäluokan suosikki, vaikka elokuvaversio ei lähemmin käsittele aikakautensa tapahtumia, vaan on pyrkinyt tuomaan Linnan ajatukset mahdollisimman tarkoin esille näyttelijöiden kautta. Molbergin versio Tuntemattomasta Sotilaasta on jo huomattavasti modernimmalla tekniikalla tehty, mutta jättää Suomen sotahistoriasta tietämättömän katsojan lähinnä ihmettelemään suomalaisia sotilaita ja heidän repliikkejään.

Aku Louhimiehen ohjaama Tuntematon Sotilas on Ylessä esitetyssä laajassa versiossa erinomainen historiallisten asioiden kertaus ja pyrkimys autenttisuuteen on saavutettu käyttämällä alkuperäistä sotakuvaajien materiaalia tarkoin harkituissa kohdissa. Henkilökuvissa Louhimies on onnistunut luomaan Rokan hahmoon todellista syvyyttä ja hän ylittää reippaasti Hollywoodin ”sankarilliset” sotakuvaukset, kuten Spielbergin ”Sotamies Ryan”. Louhimies on noussut elokuvansa ansiosta niiden harvojen johtavien ohjaajien tasolle, joiden ohjaamia elokuvia voimme tarkastella lähinnä elokuva-arkistoista. Aku Louhimiehen toimintaan ohjaajana kohdistuneet ”MeToo” liikkeen femakkojen ja vihervasemmiston edustajien hyökkäykset ainoastaan osoittavat, että Louhimies on onnistunut ohjaajana erinomaisesti.

Henkilökohtaisessa elokuva-arkistossani on satoja tunteja Toisen Maailmansodan sotakuvaajien ottamia todellisia dokumentteja, ei Hollywoodin lähettämiä sotakuvien väärentäjien, vaan saksalaisten, suomalaisten ja venäläisten kuvaamaa todellista sotaa. Aku Louhimies on onnistunut erinomaisten avustajien ja yhteistyökumppanien avulla luomaan suorastaan suomalaisen elokuvan historiaa, sillä nykyiset sukupolvet eivät voi ymmärtää, miksi heidän isänsä, isosisänsä tai mumminsa uhrasivat elämänsä Suomen Itsenäisyyden puolesta. Aku Louhimiehen elokuvan herättämä kansainvälinen mielenkiinto on aiheuttanut ilmeisesti Ylen maailmaa syleilevien toimittajien keskuudessa ”syväpöyristymistä”, sillä elokuva on samalla isänmaan asialla globalismia vastaan.

Useimmat elokuvan nähneet eivät tiedä, että Väinö Linnan luomat hahmot perustuivat todellisiin henkilöihin, jotka olivat teoksen tultua julkaistuksi järkyttyneitä tai raivoissaan Linnan kirjasta. Väinö Linnan jalkaväkirykmentissä taisteli luutnanttina Lauri Ukkola ja hän koki tulleensa väärin kohdelluksi luutnantti Lammiona. Lauri Ukkolaan tutustuin henkilökohtaisesti hänen toimiessaan rippipappinani Töölön kirkossa ja voin todeta, että hän oli pappina yhtä tulisieluinen kuin sotilaana. Lauri Ukkola ei soveltunut kirkkomme yhä pehmeämpään suuntaukseen ja hän toimi teologian tohtorina ansiokkaasti, saaden monien teologian opiskelijoiden ihailun jämäkkänä entisenä sotilaana. Lauri Ukkola olisi soveltunut myös hyvin ”Isä Camillon” hahmoon, jollei olisi ollut luterilainen.

Aku Louhimies on Tuntemattoman Sotilaan ohjaajana onnistunut kuvaamaan sodan oikealla tavalla, sillä Rokan sanoin voidaan todeta, ”tänne on tultu tappamaan”. Olen onnistunut elämään aikakaudella, jolloin miehet olivat miehiä ja naiset naisia, eikä kukaan II Maailmansodan nähnyt esittäisi niin tyhmää kysymystä, kuten eräät femakot, ”miksi Tuntemattomassa Sotilaassa ei ollut enempää naisia”. Todellisessa sodassa sotilas unelmoi naisista ja hyvästä ruuasta, joten suomalainen nainen teki sodassa kotirintamalla valtavan uhrauksen pitämällä pyörät pyörimässä. En jaksa uskoa, että yksikään elokuvan nähnyt nykyaikainen nainen haluaisi olla tykistökeskityksen kohteena tai katsoa taistelutoverinsa kuolemista suolet sylissä. Rintamalotat ja ilmavalvonnassa olleet tekivät uskomattomia urotekoja mutta he eivät olleet varsinaisia taistelujoukkoja ja hyvä niin. Aku Louhimies saakoon paikkansa johtavien ohjaajien joukossa, sitä kunniaa ei voi kukaan viedä häneltä!

Aku Louhimiehen ohjaamassa Tuntemattomassa Sotilaassa kiinnitti huomiotani erityisesti Rokan toiminta ”Tikkakosken mannekiinina”, sillä Suomi konepistoolin käyttö oli erittäin ammattimaista. Jokainen varusmiespalveluksen 50- tai 60-luvulla suorittanut ja Suomi konepistoolin käyttöön koulutettu tietää, että konepistoolia ei tueta voimalla olkapäätä vastaan, vaan aseen rekyylin ottaa vastaan peukalo ja vaipasta tai lippaasta pitävä toinen käsi. Lyhyet sarjat ovat olleet maailman parhaan konepistoolin Aimo Lahden kehittämän Suomi kp:n todellinen tavaramerkki ja täydellinen yllätys Neuvostoliiton sotavoimille jo Talvisodassa. Amerikkalaisia täysin valheellisia sotakuvia katsovilla ei ole todellista käsitystä konepistoolin käytön hallitsevan sotilaan todellisesta tehosta taistelussa ja siksi Louhimies on onnistunut luomaan Antti Rokan hahmolle huomattavan tehokkaan, todellisuutta vastaavan kuvan. Sotaan on todella tultu tappamaan vihollisia, ei ihmisiä!

POLIISI JA PANZERWAGENIT

Suomeen on tuotettu amerikkalaisen esikuvan mukaisesti väkivaltaan helposti johtava poliisitaktiikka hankkimalla poliisin käyttöön kalliita ja tavalliseen partiotoimintaan täysin sopimattomia vahvasti panssaroituja sotilasajoneuvoja. Aiemmin erityisturvaosasto Karhulle hankitut Mercedes Benz G mallit ovat ulkoisesti edelleen tavallisen G Mercedeksen näköisiä ja niitä on aikaisemmin ollut käytössä myös presidentti Vladimir Putinin turvamiesten käyttäminä. Panssaroidut henkilökuljetuksiin tarkoitetut autot voidaan ryhmittää selkeästi sotilaskäyttöön valmistettuihin, sekä sellaisiin joiden käyttöä voidaan perustella valtion johdon tai tärkeiden poliitikkojen henkilökohtaisella turvallisuudella. Panssaroidut henkilöautot olivat vielä 60-luvulla harvinaisia, ainoastaan valtioiden päämiehillä oli sellaisia, kuten USA:n presidentillä, Neuvostoliiton korkeimmalla johdolla ja salamurhaa pelkäävillä valtioiden johtajilla. Panssaroituja maastoautoja valmistettiin ainoastaan sotilaskäyttöön.

G Mercedes mallien ensimmäinen tilaajavaltio oli Persia, sillä Persian shaahi Reza Pahlavi oli erinomainen autotuntija ja halusi armeijalleen parhaan ja mahdollisimman maastokelpoisen auton, päätyen silloin vielä suunnittelupöydällä olleeseen Mercedes Benz Gelendewageniin. Shaahin tilauksen ansiosta auton sarjavalmistus aloitettiin ja auton myynti myös siviilikäyttöön alkoi vuonna 1979. Automalli saavutti välittömästi todelliset maastoauton tarvitsijat, vaikka auto oli aluksi vielä varsin sotilasmainen. Henkilökohtaisesti pääsin koeajamaan automallin Saksassa jo 1980, jolloin aktiivina metsästäjänä ymmärsin auton erinomaiset maasto-ominaisuudet. Olin vuoteen 1980 mennessä omistanut jo useita todellisia maastureita, kuten Bundeswehrin DKW Mungan, Jeepin syntymävuodeltani (Fordin valmistama), Toyota Land Cruisereita bensiini ja diesel moottoreilla, Jeep Cherokeen, Land Rover, yms. Onnistuin ostamaan ensimmäisen G:n itselleni 1981, mallin 300 GD lyhyenä mallina.

G Mercedes oli tasauspyörästöjen lukkojen ansiosta ylivertainen maastossa ja jo ensimmäisten vuosien aikana vedin vinssillä varustetulla 300 GD autollani yli kaksikymmentä hirveä metsästä vaikeina lumitalvina. Omien kokemusteni perusteella saatoin yhtyä maailman moottoritoimittajien käsitykseen ”maailman paras maastoauto”! Alkuperäinen Mercedes G mallisarja on tyypiltään W460 ja siitä edelleen kehitetty työversio on mallisarja W461, joissa molemmissa on tyypillistä se, että autot ovat kovalla tiepinnalla ajaettaessa takapyörävetoisia ja neliveto kytketään vasta lumessa, hiekassa tai liejussa ajettaessa. Molempien automallien ajajiksi eivät sovellu kiireiset nykyihmiset, sillä kytkemällä neliveto päälle jäisellä tienpinnalla ajettaessa, joudutaan helposti hallitsemattomaan tilanteeseen ja mikäli autossa on automaattivaihteisto, niin tilanne voi päätyä katastrofiin. Normaalivaihteisella voidaan painaa kytkinpoljin pohjaan ja saada auto vielä hallintaan.

Vuonna 1989 Mercedes esitteli G mallista uuden version W463, jolloin autossa oli jatkuva neliveto ja auton jarrujärjestelmään saatiin ABS. Uuden mallin W463 moottorivalikoima oli heti mallin julkaisun jälkeen varsin hyvä, sillä erityisesti 6 sylinterinen bensiinimoottori m/103 mahdollisti riittävän tehon, jotta autosta voitiin valmistaa myös B6 ja B7 luokan panssaroituja versioita. Juhlamallina esiteltiin 1993 malli 500 GE, missä oli 5 litran V8 moottori. Autosta valmistettiin myös muutamia panssaroituja versioita. Sotilaskäyttöön lähinnä Bundeswehrin Naton ulkomaanoperaatioihin valmistettiin jo 1995 joitakin raskaasti panssaroituja versioita ja myös poliisin erityisosastot, kuten Itävallan Cobra hankki panssaroituja versioita. Useimmat Euroopassa käytössä olevista panssaroiduista G malleista ovat puhtaasti sotilaskäytössä tai attentaatin mahdollisuuden eliminoimiseksi poliisin kuljettaessa ”tärkeää henkilöä”, esim. terroristia. Norjan poliisi käytti Breivikin kuljettamiseen G 500 pansaroitua versiota.

Suomessa on Puolustusvoimain käytössä ollut jo vuosien ajan G mallin W460 ja W461 sotilasversioita ja partiokäyttöön hankittuja panssaroituja G malleja, pääosin W463 malliin perustuvia ns. Pur-malleja. Poliisin ensimmäiseksi hankkimat 2 kpl G W463 malli Pur ovat päältäpäin tavallisen G mallin kaltaisia ja siten eivät herätä erityistä huomiota panssariautoina. Viime vuoden yllätys oli hankinta- ja tilauspäätös hankkia raskasta sotilaversiota, mikä selkeästi eroaa aiemmin hankituista malleista. Uusi versio merkitsee myös sitä, että mahdollinen vastustaja on tiedossa ja se ei ilmeisesti ole terroristi, vaan suomalainen aseenomistaja tai metsästäjä, jolla on ”järeäkaliiperisia” kiväärejä hallussaan. Uudella ”panzerwagenilla” poliisi mielestäni selkeästi viestii kansalaisille sitä, että poliisi pelkää ja poliisin vihollinen on jo tiedossa. Poliisin rynnäkkökiväärit ja panssariautot eivät ole kuuluneet suomalaiseen yhteiskuntaan ennen Euroopan Unioniin liittymistä. Pelkääkö eliitti näin paljon kansalaisia?

Olen toiminut aktiivisti sekä poliisin, että sotilashenkilöiden kouluttajana jo 70-luvulta lähtien ja samalla olen kuulunut eräisiin kansainvälisiin järjestöihin, kuten IACP, joten olen saanut jatkuvasti ajantasaista informaatiota poliisin suorittamista siviilien surmista, erityisesti silloin kun kyseessä on ns. SWAT-team toiminta panssariautoineen. Poliisin koulutuksen muuttuessa asutuskeskustaistelua muistuttavaksi, muuttuu samalla poliisin asema yleisön palvelijana ja turvallisuutta lisäävänä tekijänä. Poliisi vieraantuu ympäröivästä yhteiskunnasta ja on ilmeistä, että Suomessa poliitikot tavoittelevat Brasilian mallia, eli tavallinen köyhä kansa asuu faveloissa ja poliisi tulee sinne ainoastaan rynnäkkökivääri kädessä, panssariauton suojassa. Suomessa on vain harvoja tapauksia, jolloin useita poliisimiehiä on kuollut pidätystilanteessa, näistä merkittävin oli Pihtiputaalla tapahtunut alkoholisoituneen Pasasen pidätysyritys, josta seurasi neljä kuollutta poliisia väärän taktiikan seurauksena. Ei voi välttyä vaikutelmalta, että Mykkänen on yksi poliittisen eliitin niistä tahoista, joka pelkäävät kansalaisia.

SENSUROIVA VALEMEDIA

Suomessa on kansalaisilla suuri tarve saada todellista tietoa tapahtumista ja niiden taustoista, mutta mediatalot järjestelmällisesti peittävät totuuden, syyllistyen juuri siihen mistä syyttävät esimerkiksi MV-lehteä, eli toimivat valemediana. Ylen ja Sanoma Oy:n käyttämien ulkomaisten mediatalojen uutisointi on lähes kokonaan ”fake news” ja siksi kansalaisten tulisi omata hyvä medialukutaito. Suomessa levitetään säännöllisesti presidentti Trumpista valheellista ja jopa USA:ssa valheeksi paljastettua uutista, ilman hyvää journalistista faktan tarkistamista. Olemme saavuttamassa Suomessa tason, jolloin valveutunut kansalainen sulkee pysyvästi suomenkieliset radiokanavat, jättää Ylen TV-uutiset katsomatta ja tuhoaa näkemänsä suomenkielisen sanomalehden, sellaisen nähtyään. Suurin osa suomalaisista työssä käyvistä ihmisistä ei tunne tosiasioita lainkaan, sen olen todennut keskustellessani esim. Arabianrannan tapahtumista Helsingissä. En voi kuvitella, että talvi- ja jatkosodan veteraani enoni olisi lapsuuteni jouluna leikannut kurkkuni poikki siksi, että vietimme Joulua! Poliisin ja oikeuslaitoksen uutisointi kiinni otetusta murhaajasta on harhaanjohtavaa, esittämällä murhaaja ”espoolaisena” enona.

Suomessa on siirryttävä puhumaan asioista niiden oikeilla nimillä, muuten kansan ja poliittisen eliitin välit menevät auttamatta poikki. Etninen tausta on kerrottava, kuten poliisi aiemmin kertoi ”kansallispukuisesta” seurueesta, johon kuulunut henkilö ammuskeli huoltoasemalla vaaraa ulkopuolisille aiheuttamatta. Jokainen ymmärsi, että kyseessä ei ollut karjalaisessa kansallispuvussa tai pohjalaisen ”häjyn” puukkojunkkarin asussa liikkuneet henkilöt, vaan Suomessa jo 500 vuotta vaikuttanut romaanivähemmistö. Kieli keskellä suuta kirjoitettu valeuutinen on suorastaan suomalaisten järjenjuoksua aliarvioivan toimittajan tekosia, sillä jossain vaiheessa oikeuden pöytäkirjat pääsevät julkisuuteen ja samalla rikoksen tekijän etnisyys pajastuu. Harva kantasuomalainen käyttää veistä ihmisen pään irroittamiseen ”halal” teurastuksen tavoin samalla sanoen ”Allahu akbar”! Kansalaisten tulisi lopettaa sanomalehtien tilaaminen ja kaikin tavoin boikotoida Ylen uutisointia.

Ranskassa jatkuneet presidentti Macronin vastaiset keltaliivien mielenosoitukset ovat jatkuneet jo kaksi kuukautta, joten on suorastaan ihme, että Suomessa media vaikenee näin merkittävästä asiasta. Median tehtävä tulee olla myös sellainen, että media varoittaa kansalaista menemästä Ranskaan ainakaan autolla, mikäli halutaan varmistaa matkan sujuminen. Englannissa drone-skandaali Gatwickin lentokentällä ei ole saanut riittävää julkisuutta Suomessa, koskien sitä tosiasiaa, että väärät henkilöt syyllistettiin ja todellisia syyllisiä olivat ilmeisesti poliisit. Kansalaisilla on erittäin selkeä lakiin perustuva oikeus saada oikeaa tietoa erityisesti Ylen kanavilta, sillä Yle veron tultua käyttöön joutuivat kanslaiset kustantamaan todellista valemediaa. Poliittiset puolueet joutuvat kevään vaalien yhetydessä vastaamaan moniin hankaliin kysymyksiin ja eräät niistä tulevat koskemaan maassa laittomasti oleilevien vierasta uskontoa, sekä etnistä alkuperää koskevien henkilöiden tekemiä rikoksia peittelyineen!

Suosittelen suomalaisten lukutaitoisten aloittavan aamunsa MV-lehden sivuilta, seuraavaksi Oikea Media, sitten Kansalainen, Vastavalkea sekä Kansallinen Vastarinta. Kielitaitoisille suosittelen ensimmäiseksi Breitbart.com, Sott.net, Fox News.com, RT ja Sputnik News, näistä saa jo kuvan maailman tilanteesta ja mikäli energiaa riittää, niin Haaretz ja Alalam.ir. Ulkomaisten tiedotusvälineiden seuranta hyvin nopeasti osoittaa kansalaiselle, että luottamalla suomalaiseen viralliseen mediaan, joutuu hän todellisen valheen uhriksi. Käyn säännöllisen epäsäännöllisesti läpi vanhoja tuttujani ja kyselen heiltä samalla heidän tietojaan viime päivien tapahtumista Suomessa ja muualla. On joskus hämmästyttävän turhauttavaa, kun joku fiksuna pitämäni tuttu selittää minulle Hesarin kirjoitusta ja joudun korjaamaan hänen saamaansa väärää, sekä peiteltyä totuutta. Kaikesta huolimatta uskon mediajättien joutuvan kansan raivon kohteeksi kun kansa huomaa joutuneensa jatkuvasti petetyksi. Totuutta odottaessa!

Runo K. Kurko

puheenjohtaja