PUHEENJOHTAJALLA ON ASIAA

POLIISIN TOIMINNAN PAINOPISTEET

Tavallinen kantasuomalainen kokee poliisin johdon toiminnan tarkoituksena olevan estää ulkomaalaistaustaisten tekemien rikosten esille tulon. Erityisesti alaikäisiin kohdistuneet raiskausrikokset ovat kuohuttaneet kansalaisten mieliä vuoden 2015 jälkeen. Terrorismi on tullut Suomeen, samoin naisten asemaa heikentävä ghettoutuminen, kun ulkomaalaistaustaiset haluavat asua suurissa kaupungeissa omissa yhteisöissään. Suomalaiset nuoret tytöt ovat helppo saalis nuorille miehille, sillä pieni imartelu ja tytön ulkonäön kehuminen johtavat tytön helposti alkoholin tai huumeiden kautta seksuaalitekojen kohteeksi. Paljastavat vaatteet ja vetelehtiminen ostoskeskuksissa ovat kuin valmistelua karjanäyttelyn ”voittajaluokkaan”!

Internet mahdollistaa helpon tavan saalistaa nuoria, sillä nykyisten älypuhelimien tekniikka mahdollistaa kuvien lähettämisen ja jopa ajantasaisen keskustelun puhelimen kameran kautta. Poliisi on hyvin vähän kiinnostunut saamaan kiinni näitä saalistavia ”nuoria miehiä”, sillä poliisia kiinnostavat enemmän pedofiilien metsästäjät, eli henkilöt, joiden tavoite on saada kiinni alaikäisten hyväksikäyttäjät. Nettipoliisi seuraa 24/7 netissä käytyjä keskusteluja joissa kansalaiset arvostelevat maahantunkeutujien toimia ja samaan aikaan poliisi pyrkii vaikuttamaan perheiden lapsiin, jotta he paljastaisivat vanhempansa ”vihapuheesta” edesmenneen DDR:n tyyliin. Demlan vaikutus on ilmeinen oikeuslaitokseemme sekä poliisiin, vaikka vihapuhetta ei ole rikoslaissa edes määritelty.

Poliisin määrän kasvattaminen vastaamaan todellisia poliisin tehtävän vaatimuksia merkitsisi vähintään tuhannen poliisin viran perustamista, mutta niin kauan kun poliisi näpertelee ”viharikosten” ja tavallisten kansalaisten kyttäämisessä, niin yhtäkään uutta virkaa ei tule perustaa. Suomalainen haluaa elää turvallisessa valtiossa, missä hän voi luottaa poliisin puolueettomuuteen ja siihen, ettei poliisi toimi lain vastaisesti. Mikäli Suomessa yleinen turvattomuus kaduillamme kasvaa, niin seuraukset tulevat olemaan paljon vakavammat kuin poliisin johto haluaa ymmärtää. Oman käden oikeus tulee olemaan ainoa keino saada oikeutta, mikäli nykyinen kehitys jatkuu. Poliisi katsoo sivusta äärivasemmistolaisten järjestöjen kuten Antifan toimintaa ja samalla hyökkää Soldiers Of Odin (SOO) järjestön kimppuun.

SOO tulee olemaan osa ratkaisua, mikäli yhteiskunnassamme ei ymmärretä, että raakaan rikollisuuteen ja väkivallan käyttöön tottuneet ulkomaalaistaustaiset miehet ovat tulleet Suomeen valloittajiksi, eivät kansalaisiksi. Britannia, Ranska ja Saksa kärsivät jo väkivaltaisten jengien raiskauksista ja rikoksista, mikä tilanne on jo kestämätön suurkaupungeissa kuten Lontoo, Pariisi sekä Berliini. Ruotsin malli on tie kohti täydellistä yhteiskunnan rodullista sulautumista vierasrotuisten lisääntyessä kantaväestöä nopeammin. Kantaväestön taloudellinen ahdinko on jo luonut elintasokuilun köyhän kantaväestön ja yhteiskunnan tuella suurkaupungeissa asuvien maahanmuuttajaryhmien välille. Köyhä kantaväestö kärsii eniten, eikä kykene muuttamaan tilannetta, sillä viranomaiset suosivat maahanmuuttajia.

Lähiöiden muuttuessa myös Suomessa maahanmuuttajien asuttamiksi, joutuvat poliisit toteamaan kuten Ruotsissa, että nämä ovat ”no go” alueita. Ranskassa poliisi joutuu käyttämään raskasta kalustoa erityisesti Pariisin eräissä kaupunginosissa ja Marseille on muuttunut jo suurelta osin Islamia uskontona tunnustavien kaupungiksi. Suomessa kyettäisiin vielä suhteellisen pienin kustannuksin palauttamaan selkeästi laittomat maahan tunkeutujat lähtömaihinsa aloittamalla henkilökohtaisten älypuhelimien takavarikoinnit ja niiden kautta lähetettyjen viestien seuranta. Ihmisten narsistinen käytös paljastaa lasten raiskaajien lähettämien viestien ja videoiden kautta myös heidän lähipiirinsä lähtömaissa, joten tätä teknologiaa tulee käyttää. Somalien kotimaan lomat merkitsevät sitä, että he eivät enää täytä kansainvälisen suojelun vaatimuksia, koska kotimaa on turvallinen maa lomailla.

Sananavapaus on ihmisen henkilökohtaisen elämän kannalta eräs tärkeimmistä oikeuksista ja sen rajoittaminen rauhan aikana edellyttää erittäin painavia perusteluja. Kyseessä on oltava räikeä yllyttäminen väkivaltaan tai valtion turvallisuuden vaarantaminen. Poliitikkoja on voitava arvostella myös erittäin kovin sanoin, sillä demokratia merkitsee alkuperäisessä muodossaan poliitikkojen jatkuvaa valvontaa ja arvostelua tarvittaessa. Poliisin tehtävä ei ole rajoittaa sananvapautta tai kehittää ”vihapuheen” perusteella esitutkintaan johtavia rikoskokonaisuuksia. Poliisin tehtävä on turvata yleinen järjestys ja turvallisuus sekä kanslaisten oikeus kokoontua ja järjestää tarvittaessa mielenosoituksia. Poliisin tehtävä ei ole suojella ”parempaa väkivaltaa” eli äärivasemmiston harjoittamaa väkivaltaa. Haluammeko paremman poliisin, siis äänestäkäämme oikein!

KUNNIANI ON USKOLLISUUS

Suomi oli Toisen Maailmansodan aikana erityislaatuisessa asemassa, sillä Suomi taisteli 1941-44 itsenäisyydestä Neuvostoliittoa ja sen valtapyrkimyksiä vastaan Saksan rinnalla. Suomea ei miehitetty missään sodan vaiheessa ja Suomen Armeijan joukoissa taisteli myös 298 Suomen juutalaista, sekä 156 Islamin uskoista tataaria. Suomen puolesta kaatuneiden juutalaisten sankarivainajien muistoa kunnioitti myös 6.12.1944 Suomen Tasavallan presidentti C.G. Mannerheim käynnillään Helsingin juutalaisessa synagogassa. Erityistä ensimmäisen polven Suomen juutalaisten asemassa oli se, että Suomen juutalaiset taistelivat rinnakkain saksalaisten sotilaiden kanssa ja juutalaiselle lääkärille saksalaiset esittivät rautaristiä hänen ansiokkaasta toiminnastaan. Suomen Juutalaiset Sotaveteraanit kokivat olevansa suomalaisia ja siksi Simon Wiesenthal Centerin käynnistämä hanke suomalaisten vapaaehtoisten Waffen SS joukoissa palvelleiden maineen mustaamiseksi ansaitsee erityisen huomion.

Suomen valtion ja George Soroksen yhdessä maksama tutkimus suomalaisten SS-miesten toimista Itärintamalla II Maailmansodassa perustuu Simon Wiesenthal keskuksen johtajan Efraim Zuroffin esittämään pyyntöön lähinnä Tasavallan presidentti Sauli Niinistölle. Pyynnön esittämisen ajankohta on todella erikoinen, sillä Suomi ei ole koskaan ollut epäiltynä kansainvälisistä sotarikoksista ja asian esille tuominen ei ole tapahtunut Suomen juutalaisen seurakunnan toimesta. Tutkimuksen saama julkisuus, vaikka mitään todisteita mahdollisista sotarikoksista ei voitu esittää, herättää kysymyksiä siitä, miksi Valtionarkisto esitteli asian juuri ennen Suomessa tänä vuonna pidettäviä valtakunnallisia vaaleja?

Suomessa on hyvin kattavia tutkimuksia Toisesta Maailmansodasta ja erityisesti Jokipiin teos Panttipataljoona, sekä Unto Parvilahden teokset selvittävät suomalaisten vapaaehtoisten toiminnan olleen osa suursotaa Neuvostoliiton mieslukuista armeijaa vastaan. Simon Wiesenthal Center on merkittävin juutalainen ihmisoikeusjärjestö, perustettu 1977 ja sen toimintaa tukee USA:n juutalaisten poliittisesti erittäin vaikutusvaltainen ryhmä. Simon Wiesenthal on ainoastaan nimi keskukselle, sillä kansallissosialistien ”metsästäjänä” tunnettu Wiesenthal kuoli vuonna 2005 ja hänen näkemyksensä mukaan juutalaisten olisi tullut hakea moraalista hyvitystä kohtelustaan kansallissosialistien käsissä, ei taloudellista hyvitystä!

Simon Wiesenthal toimi Mossadin agenttina ja hänellä oli Israelin passi Itävallan passin lisäksi. Henkilönä Wiesenthal ei historian tutkimuksen mukaan jäjittänyt sotilaita, vaan keskitysleirien johtotehtävissä ja vartijoina toimineita kansallissosialisteja. Sotilaiden syyllistäminen merkitsee sitä, että myös liittoutuneiden joukkojen sotarikoksia tulisi tutkia ja erityisesti Nevostoliiton puna-armeijassa toimineiden juutalaista syntyperää olevien poliittisten komissaarien sotarikoksia. Poliittiset komissaarit ampuivat selkään omia perääntyviä joukkoja ja syyllistyivät lukemattomiin sotarikoksiin. NKVD:n juutalaiset komissaarit teloittivat poliittiset vangit saksalaisten joukkojen lähestyessä esim. Lembergissä.

”Tapa saksalainen, tapa joka päivä saksalainen” oli Ilja Ehrenburgin, juutalaisen propagandistin kehotus Neuvostoliiton armeijassa palveleville sotilaille. Eri maista vapaaehtoisina Saksan puolella taistelleiden sotilaiden kunniaa ei voida viedä, kun Toisesta Maailmansodasta on jo 74 vuotta keväällä ja luonnollinen poistuma on tehnyt tehtävänsä. Saksan puolella Neuvostoliiton puna-armeijaa vastaan taistelleet olivat taistelussa länsimaisen sivistyksen puolesta kommunistista järjestelmää vastaan. On syytä muistuttaa suomalaisia siitä, että kommunismin kehittäjät Karl Marx ja Friedrich Engels olivat alkujaan kasaarikansasta periytyneitä juutalaisia, kuten Venäjän Lokakuun Vallankumouksen aikaan saaneet bolshevikkijohtajat. Simon Wiesenthal Center tekee parhaansa jatkaessaan ”holocaust-opin” esillä pitämistä rahastaen sillä ja samalla historiaa tuntemattomat eivät kysy Holodomorin Ukrainassa aiheuttaneiden henkilöiden etnistä alkuperää tai Venäjän Vallankumouksen pyövelien kansallisuutta.

Kansanmurhia on tapahtunut ihmiskunnan historiassa lukemattomia, mutta ainoastaan juutalaisten kohtelu halutaan pitää esillä ja siksi herääkin kysymys, miksi näin? Ovatko Kamputsean Pol Potin järjestämät kansanmurhat jo unohdettu tai armenialaisten murhat turkkilaisten toimesta hyväksytty. Bela Kunin hirmuhallinto Unkarissa 20-luvulla ei saa unohtua, sillä kommunismin aiheuttamat tuhot ovat lukumäärältään kymmenkertaiset verrattuna II Maailmansodassa kuolleiden määrään. Holocaustin avulla on tehokkaasti vaimennettu kommunismin rikosten arvostelu ja samalla näiden rikosten uhrit eivät ole koskaan saaneet ansaitsemaansa kunnian palautusta. Syytän valtamediaa siitä, että pitämällä esillä ainoastaan juutalaisten kokema kohtelu, peitetään juutalaisten tekemät rikokset kommunistisen järjestelmän tehokkaina toteuttajina. Hyvänä esimerkkinä voidaan pitää Lazar Kaganovitsia, joka sai elää Moskovassa luonnolliseen kuolemaansa vuonna 1991 asti, joutumatta koskaan vastaamaan teoistaan Ukrainassa!

Runo K. Kurko

puheenjohtaja