PUHEENJOHTAJALLA ON ASIAA

TODELLINEN POLIITTINEN VAIKUTTAMINEN

Suomessa on uusi hallitus, joten on odotettavissa poliisihallituksen ryhtyvän perehdyttämään sisäministeri Maria Ohisaloa sisäiseen turvallisuuteen liittyvistä kysymyksistä, kuten vihapuhe ja vanhenevat aseenomistajat. On perusteltua syytä epäillä, että kysymys elintasopakolaisista jää ministerin oman puolueen linjan mukaisesti prioriteeteiksi, sillä saman puolueen ulkoministeri Pekka Haavisto varmasti mielellään rikastuttaa Suomen kaupunkien katukuvaa värikkäillä Afrikan tuonneilla. Jokainen aseharrastaja 90-luvulla muistaa Pekka Haaviston suhtautumisen ampuma-aseisiin ja erityisesti 1999 Albertinkadun tapahtumat on syytä pitää muistissa, sillä jo silloin oli varsin lähellä käsiaseiden totaalikielto. Pekka Haavisto on myös vahvasti Venäjän vastainen globalisti ja jo 2014 hän oli halukas vaihtamaan Venäjän hallituksen.

Keskustasta valittu puolustusministeri Antti Kaikkonen varmasti jatkaa edellisten hallitusten puolustusministerien linjausten mukaisesti, eli rahaa käytetään surutta Nato-optio mielessä, jotta USA:n vasallina verorahoilla tuetaan amerikkalaista aseteollisuutta. Valtiovarainministeri Mika Lintilän salkku on painava ja jostain rahat on saatava, sillä erityisesti ilmavoimien hävittäjähankinta on päätettävä tämän hallituksen aikana. Suomen alkava EU:n puheenjohtajuus ajoittuu mielenkiintoiseen ajankohtaan, sillä EU:ssa kansallisvaltioita edustavat puolueet ovat kasvattaneet tänä keväänä kannatusta parlamenttivaaleissa huomattavsti ja kuitenkin vetovastuu on vahvasti vasemmistoa edustavilla puolueilla Suomessa. Ei siis ihme, että kansalaiset kokevat tulleensa petetyiksi!

Rkp:n kaksi ministerinsalkkua ovat poikkeuksellisen paljon, mutta Rinne oli pakkoraossa ja siksi oikeusministeriö annettiin Hendrikssonille, puolueensa puheenjohtajalle. Pakkoruotsi hämmästyttää ja vihastuttaa kansalaisia, sillä perustelut eivät siedä päivänvaloa ja Rinne joutuu varmasti vielä selvittelemään hallitusohjelmaan tehtyä kirjausta. Juristin koulutus luo hieman paremmat mahdollisuudet ymmärtää ”hallinnon problematiikkaa”, joten oikeusministeriö on kokoomuksen Häkkäsen jälkeen naisten johdolla toimiva. Pakkoruotsi on meille 50- ja 60-luvuilla oppikoulua käyneistä useille edelleen se aine, minkä osaamattomuus johti jopa luokalle jäämiseen. Tunnen henkilökohtaisesti syvää sääliä tulevia lukion oppilaita kohtaan, sillä vaikka he eivät jää luokalle, tekevät kirjoitukset tiukkaa.

Sdp sai pääministerin puolueena lähes kaikki haluamansa salkut, mutta voimakas naisvaltaisuus ei lupaa hyvää. Rinteen komissaarivalinta osoittaa huonoa pelisilmää, sillä Jutta Urpilainen ei edusta missään mielessä työväen asiaa, vaan ehti oppia globalistiset ajatukset Saksan Schäublen hyvässä suojeluksessa ollessaan valtionvarainministerinä Kataisen hallituksessa. Sdp:n ministerien kokemus ministerin tehtävien hoitamisesta on varsin ohut, mutta samaa voidaan sanoa myös vasemmistoliiton ministereistä. Vasemmistoliiton puheenjohtajan Li Andersson joutuu sovittamaan aatemaailmansa globalistien tavoitteisiin myydä kaikki mahdollinen, mielellään jopa maat ja vedet. Vasemmistoliiton äänestäjistä osa on edelleen todella työväestöön kuuluneita, joten kylmää kyytiä on odotettavissa.

Muodostetun hallituksen ilmastotavoitteet ovat suorastaan kansaa kurittavia ja verojen nosu tulee pahimmin vaikuttamaan pienituloisten eläkeläisten ja yrittäjien asemaan. Autoilun kurittaminen ja samalla nostamalla öljylämmitteisten omakotitalojen polttoöljyn hintaa osoittavat ainoastaan sen, että enemmistö suomalaisista politiikoista on täydellisesti vieraantunut tavallisen kansalaisen elämästä noudatten periaatetta lyödään jo lyötyä. Kaukana suurista kaupungeista asuvat kansalaiset tarvitsevat autoa jokapäiväiseen liikkumiseen, joten on mieletöntä, että harvaan asutussa maassa ryhdytään toteuttamaan Euroopan oloissa tiukinta ilmastopolitiikkaa. Puola polttaa kivihiiltä vielä vuonna 2050, ellei uusi maailmansota ole tuhonnut elämisen mahdollisuuksia maapallollamme. Sitä odotellessa, katsotaan!

ASELAIN TULKINNAT JA LAIN TARKKARAJAISUUS

Asedirektiivin implementointi on johtamassa hyvin nopeasti todella vaikeaan tilanteeseen Suomessa, sillä poliisin ampuma-aserekisteri on edelleen sekaisin ja asiakkaan tulee voida todistaa olevansa syytön mahdollisiin viranomaisten tekemiin kirjausvirheisiin. Asealalla toimivat järjestöt eivät ole voineet vaikuttaa aselain muutoksiin käytännössä vuodesta 2009 lähtien, joten kuvitelmat järjestöjen vaikutusvallasta ovat ainoastaan nettikirjoittelussa tai jäsenistölle osoitetuissa viesteissä. Jo 2006 oli täysin selvää, että sisäministeriö tulee ajamaan Suomessa aseluvanhaltijat siihen tilanteeseen, että arvokkaiden aseiden hinta romahtaa, jolloin myös niiden myyminen muuttuu mahdottomaksi tai ainakin kannattamattomaksi.

Kiristämällä aseluvan saamisen ehtoja ja nostamalla luvan hakemisen kustannuksia on voitu estää normaali kaupan käyminen, sekä uusien sukupolvien rekrytoiminen hyvän harrastuksen pariin. Erityisesti eniten kärsinyt ryhmä aseluvanhaltijoista on asekeräilijät, sillä keräilyharrastuksen pariin pääseminen oli 80- ja 90-luvuilla vaikeaa johtuen järjestöjen johdossa olleiden ”klubitakkimiesten” asettamista harrastuksen osoittamista edellyttävistä vaatimuksista. Etsikkoaika meni ohi ja välittömästi Asehallintoyksikön perustamisen jälkeen oltiin tilanteessa mistä poispääsyä ei ollut. Aselupakäytäntöjen yhtenäistämisohje oli keino manipuloida kihlakuntien lupaviranomaisia ja saada aikaan sekaannusta lupien myöntämisien perusteissa, seurauksena kaksi kouluiskua.

Jokainen aselain esille ottaminen on johtanut lisärajoituksiin aseluvanhaltijan osalta, sillä lain valmistelu on ala-arvoista ja sitä sävyttää voimakas naisvaltaisuus. Metsästävät naiset ovat edelleen harvinaisia Suomessa, eivätkä esiinny julkisuudessa kertoakseen erinomaisesta harrastuksestaan ja siksi naisten ”näkökulma” metsästykseen ja riistaruokaan jää ainoastaan perheiden ja metsästys-seurojen omaksi asiaksi. Ampuma-asedirektiivin implementointi osoittaa aseluvanhaltijoille sen tosiasian, että kaikki tehty työ on voitu unohtaa, koska joukkovoima puuttuu. En ole koskaan nähnyt suomalaisten metsästäjien ja aseluvanhaltijoiden marssivan eduskuntatalon edustalle 300.000 aseluvanhaltijan muodostamana ryhmänä kantaen kivääripusseja olallaan ja tuoden metsästyskoirat mukanaan.

Suomessa on syytä itsetutkiskeluun aseluvanhaltijoiden keskuudessa ja miettiä samalla omaa äänestyskäyttäytymistä. Halusimmeko me aseluvanhaltijat vihervasemmistolaisen hallituksen ja miksi me äänestämme Suomessa edelleen tunteella, ei järjellä. Erityisesti vaaleissa eniten hävinnyt keskusta petti äänestäjänsä jälleen kerran ja kokoomuksen kannattajilta on syytä kysyä, miksi metsästys ja aseiden laillisen omistamisen puolustaminen on niin vastenmielistä vaikka kokoomuksen äänestäjistä merkittävä osa on aseluvanhaltijoita. Aseluvanhaltijat joutuvat suoranaisten oikeusmurhien kohteeksi, sillä Sipilän johtaman hallituksen toiminta ampuma-asedirektiivin implementoinnin osalta oli täysin ala-arvoista. Keskustelu FB:ssä on täysin turhaa ajan haaskausta, sillä vain valitsemalla oikeat kansanedustajat saattaa voida vaikuttaa.

Lakien tarkkarajaisuus on olennainen seikka oikeudenkäyntien kannalta, sillä huonosti asiansa osaavat asianajajat, viranomaisten asialla olevat syyttäjät ja asenteelliset miesvastaiset ”femakot” oikeuksien puheenjohtajina johtavat suorastaan ”lottoarvontaa” muistuttaviin tuomioihin. Aseiden ollessa kyseessä pyrittiin 1997 valmistelemaan sellainen ampuma-aselaki, mikä parhaiten täyttää sekä aseluvanhaltijoiden, että viranomaisten vaatimukset ja mikäli lakia olisi tarkoin noudatettu, niin olisimme välttyneet Ahy:n toiminnan aiheuttamilta koulusurmilta. Ampuma-aselain yhteyteen perustettiin laajapohjainen asiantuntijaryhmä ampuma-aselautakunta, tarkoituksenaan toimia viranomaisten asiantuntija-apuna. Asehallintoyksikön johto jätti vuosien ajan kutsumatta lautakuntaa kokoon, syyllistyen näin lainvastaiseen toimintaan. Poliisihallituksen johto on nyt joutunut tilanteeseen, että ampuma-aselautakunta jälleen nimitetään. Asian liikkeelle saajina ovat olleet eräät yli 50 vuotta aseiden parissa harrastaneet ja työskennelleet pitkän linjan toimijat, joiden ansiosta ampuma-aselautakunnan nimittäminen tulee jälleen tapahtumaan. Eri järjestöjen tulee tarkoin harkita edustuksensa ampuma-aselautakunnassa, jotta asioita tullaan käsittelemään järjellä, ei tunteella.

Runo K. Kurko

puheenjohtaja