PÄÄSIHTEERIN AJATUKSIA 55

TIETO JA YHTEISKUNNALLINEN KESKUSTELU

Uutisten jakaman tiedon luotettavuus on asia, jota jokaisen uutisia seuraavan tulisi säännöllisesti kyseenalaistaa. On olemassa ns. valtamedia, joka Suomessa käsittää perinteiset mediatalot kuten YLE, MTV, Helsingin Sanomat, Ilta-Sanomat, Iltalehti jne. YLE on käytännössä poliittisen eliitin äänitorvi ja ko. mediassa tuodaan siksi esille pääasiassa uutisia ja aihepiirejä, jotka palvelevat kulloinkin vallalla olevaa poliittisesti korrektia totuutta ja poliittisesti korrektin totuuden päämääriä. Kyseessä on perinteinen sulle-mulle kuvio, jonka poliitikot tietoisesti mahdollistavat turvaamalla YLE:n rahoituksen YLE verona saaden itse vastavuoroisesti itselleen kuuliaisen äänitorven.

Mikäli ns. valtamedia olisi täyttänyt medialle asetettavat vaatimukset kuten puolueettoman ja vastuullisen tiedottamisen, ei olisi ollut tarvetta yhdellekkään ns. vaihtoehtomedialle. Vaihtoehtomediat ovat syntyneet nimenomaan tarpeeseen tuoda esille uutisia ja tapahtumia, joita valtamedia ei halua julkaista. Näitä vaihtoehtomedioiden uutisointeja ja toimittajia vastaan valtamedia esiintyy vastuullisen journalismin äänitorvena leimaten omasta linjastaan poikkeavat uutiset valeuutisiksi ja mediat vale- tai vihamedioiksi. Päivän sana on maalittaminen, joka halutaan myös lainsäädäntöön, mutta jos em. tyyppinen toiminta ei ole maalittamista, niin mikä sitten on?

Julkisen sanan neuvosto JSN on media-alan itsesääntelyelin joka tuo esille sivustoillaan, että kuluttajilla on oikeuksia saada vastuullista journalismia. Oikean journalismin tulisi noudattaa tiettyjä periaatteita, olla puolueetonta ja faktapohjaista. Ongelmana on, että JSN koostuu pääasiassa valtamedian poliittisesti kallellaan olevaa maailmankuvaa tunnustavista median edustajista, joille faktat ovat kaikesta päätelleen aivan eri faktoja kuin vaihtoehtomedioille. Medioissa tulisi voida käsitellä kaikentyyppisiä asioita ilman ennakkosensuuria tai poliittista ohjausta ja niin kauan kuin tämä ei mahdollistu ns. valtamediassa on olemassa selkeä tarve vaihtoehtomedioille.

JSN:n poliittisesti värittyneistä päätöksistä on selkeästi havaittavissa, että esimerkiksi rasisti nimike ei ole langetettavan tuomion arvoinen asia. Kiihottaminen kansanryhmää vastaan on sallittua, kunhan kohderyhmä on oikea, kuten esimerkiksi perussuomalaiset. JSN langettaa vapauttavat tai langettavat päätöksensä lähes poikkeuksetta yksi yhteen valtamedian päämäärien ja poliittisesti korrektin agendan kanssa, joten JSN:n status on täysin vääristynyt palvelemaan nimenomaan valtamediaa ja poliittisesti korrektia totuutta sen sijaan, että toiminnan tulisi palvella kansalaisia.

Erityisesti eläkeikäinen sukupolvi luottaa vahvasti perinteiseen ns. painettuun sanaan olettaen painetun sanan automaattisesti olevan totta. Heidät on helppoa pitää pimennossa maailman ikävistä tapahtumista ja ilmiöistä, kunhan Suomen valtamedia uutisoi tapahtumia ja ilmiöitä pääasiassa samoista ulkomaisista medioista kuten CNN, Reuters ja BBC. Ulkomaiset lähdemediat ovat vastaavalla tavalla kunkin maan poliittisen eliitin käsikassaroita, joten tarjottava maailmankuva on yksi yhteen. Disinformaation levittäminen on tehokkainta, kunhan sitä toistetaan riittävän moneen kertaan eri medioissa, jotta kansalaiset saadaan uskomaan siihen mahdollisimman laajalti.

Toimittaja ammattinimikkeenä on Suomessa vapaa nimike. Toimittaja ei siis ole laillistettu, suojattu ammattinimike, vaan toimittajana voivat toimia kaikki ne tahot, joilla on riittävä osaaminen, kokemus, tietotaito, hankittu koulutus, tilausta kirjoitetuille artikkeleille tai esimerkiksi pätevöityminen elämänkokemuksen kautta. Toimittaja voi olla tietyn median edustaja esiintyen median hänelle myöntämällä lehdistökortilla. Vapaat ns. freelance toimittajat tarjoavat artikkeleita eri julkaisuihin ja myös heillä on oikeus toimia toimittajina, joka asia ei liity millään tavalla JSN organisaatioon tai Suomen Journalistiliittoon.

Se, että toimittaja on Suomen Journalistiliiton jäsen ja sitoutuu journalistisiin ohjeisiin ei missään nimessä ole tae puolueettomasta ja luotettavasta journalismista, vaan nykyään lähinnä päinvastoin. Journalistiliiton jäsenet saavat pressikortin liitolta, mutta kaikilla medioilla on oikeus myöntää toimittajilleen omat lehdistökorttinsa. Saadakseen lehdistökortin ei toimittajan tarvitse siis olla jäsenenä misään liitossa tai vastaavassa, vaan kukin media voi myöntää vapaasti lehdistökortin omille toimittajilleen oli kyseessä valtamedia tai vaihtoehtomedia. Tämä on asia, joka eri tahoja häiritsee ja siksi maalittamista käytetään laajalti eri vaihtoehtomedioiden toimittajia vastaan.

Tasavallan presidentin 2019 itsenäisyyspäivän juhlavastaanoton teema on tieto ja yhteiskunnallinen keskustelu. HS uutisoi aiheesta artikkelilla Linnan juhlien teemana nyt tieto: kutsuvieraina henkilöitä, jotka edistävät luotettavan tiedon levittämistä. HS:n uutisen mukaan Tasavallan presidentti toteaa tiedotteessaan; ”Suomen vahvuutena on aina ollut kyky toimia yhdessä, tilan antaminen erilaisille mielipiteille ja tiedon monipuolinen käyttäminen”. Mielenkiintoiseksi nähtäväksi jää, minkä vaihtoehtoismedioiden edustajat saavat kutsun 2019 itsenäisyyspäivän vastaanotolle ja miten heidän erilaisille mielipiteilleen annetaan tilaa.

POLIITTISET TUOMIOT

Suomen syyttäjä- ja oikeuslaitoksen uskottavuus on vakavasti vaarantunut poliittisin perustein langetettujen sananvapaustuomioiden myötä. Sananvapauden suojan rajoista ei voi päättää poliisi-, syyttäjä- tai oikeuslaitos, vaan voimassaolevan lain tulee aina olla selkeä, täsmällinen ja tarkkarajainen, jotta tulkintaa ei voida tehdä kulloisenkin, vallalla olevan poliittisen agendan mukaan, kuten poliittisissa tuomioissa on kyseessä. Valtakunnansyyttäjävirasto on profiloitunut ajamaan mahdotonta agendaa, jossa olennaista ei ole se, oliko teksti tekoaikaan rasistinen, vaan onko se sitä mahdollisesti nyt, vasta 15 vuotta myöhemmin.

Poliisi-, syyttäjä- ja oikeuslaitos on valjastettu palvelemaan poliittisia päämääriä jopa pitkältä ajalta taannehtivasti kuten Päivi Räsäsen (kd) tapauksessa. Tämä on johtanut siihen, etteivät kansalaiset ole yhdenvertaisia lain edessä. Valtakunnansyyttäjäviraston oudon linjauksen vuoksi Päivi Räsäsen tapauksessa toinen esitutkinnoista perustuu rikoslain pykälään, joka astui voimaan vasta 7 vuotta Päivi Räsäsen tekstin julkaisemisen jälkeen. Kyse on siitä, että Päivi Räsäsen olisi tullut kyetä ennakoimaan uskonnon- ja sananvapauteen liittyvän kannanoton suhteen myös mahdolliset tulevat lainsäädännön muutokset, joka on täysi mahdottomuus kenelle tahansa.

Rikoslaki ei sisällä yleisvaltuutuksia, eikä mahdollisuutta siirrettyyn toimivaltaan, joten ei voine välttyä kysymykseltä, ovatko poliisi-, syyttäjä- ja oikeuslaitos ylittäneet toimivaltansa kun kyse on sanan- ja mielipiteenvapauteen liittyvistä poliittisista tuomioista? Suomen politisoitunut oikeus on nykypäivänä syyttäjäpolitiikkaa ilman vastuusta ja valvontaa, eikä Suomessa ole tahoa, joka valvoisi syyttäjälaitoksen keskushallintoyksikkönä toimivan valtakunnansyyttäjän toimia ja niiden perustuslain mukaisuutta. Ylimpänä syyttäjänä ja syyttäjien esimiehenä toimiva valtakunnansyyttäjä on taho, jonka tulisi valvoa syyttäjien toiminnan laillisuutta ja yhdenmukaisuutta, mutta millä eväillä, jos poliittinen ohjaus koskee myös tätä tahoa?

Mielipidevaino on sananvapauden rajoittamista ja agendaa ajetaan täysin poliittisista lähtökohdista ja mm. siksi Suomeen on tarkoituksella jätetty perustamatta puolueeton perustuslakituomioistuin.Sipilän hallituksen aikana Eduskunta suolsi perustuslain vastaista lainsäädäntöä lähes liukuhihnalta, johon kiinnittivät huomiota myös oikeusoppineet. Suomeen ei tietoisesti haluta saada perustuslain noudattamista valvovaa perustuslakituomioistuinta, jonka tehtävä olisi myös antaa päätöksiä kansainvälisten sopimusten soveltuvuudesta perustuslain kannalta ja antaa ratkaisuja lakien perustuslainmukaisuudesta, koska tämä voisi rajoittaa puolueellisen poliittisen agendan ajamista.

Rasisteiksi saa haukkua perussuomalaisia ja heidän kannattajiaan, kuten heinäkuussa 2019 Abdirahim ”Husu” Hussein twiittasi. Tutkinnanjohtajan mukaan puolueen kannattajat tai äänestäjät eivät nauti vakaumuksen suojaa kiihottamista kansanryhmää vastaan, eivätkä ole tunnistettava ihmisryhmä, joten kunnianloukkauksesta ei voinut olla kyse. Politisoitunut islam ei ole yksinomaan uskonto, vaan se on lisäksi yhteiskunnallinen, juridinen, etninen ja rasistinen koneisto, joka perustuu Koraaniin ja Muhammedin esimerkkiin, jota ympäri maailmaa tunnustavat nauttivat vakaumuksen suojaa myös Suomessa.

Toista on kristittyjen uskonnon- ja sananvapaus, jota taannehtivasti tutkitaan jopa 15 vuotta vanhasta tekstistä epäiltynä kiihottamisena kansanryhmää vastaan kuten Päivi Räsäsen (kd) tapauksessa. Perusteet aloittaa esitutkinta näin myöhään jälkikäteen osoittaa, että kuka tahansa voi ko. tulkinnan mukaan olla vastuussa mistä tahansa verkossa olevasta kirjoituksesta taannehtivasti. Asiassa halutaan kuitenkin unohtaa verkkosivustojen vastaavan tahon vastuu, johon asiaan pyrittiin vetoamaan tapauksessa MV-lehti. Missä ovat hyökkäykset ja ajojahdit eri valtamedioita ja niiden keskustelualustoista vastaavia vastaan sekä mediajättejä kuten Facebook, Twitter ja Instagram vastaan tasapuolisuuden nimissä?

Ei voine välttyä kysymykseltä, tuleeko tunnistettavan, vähemmistöä edustavan ihmisryhmän edustajan olla ulkonäöllisesti tunnistettavissa esimerkiksi pukeutumisen, hiustyylin, parran mallin, ihonvärin tms. mukaan, jotta ryhmä täyttäisi tutkinnanjohtajan kriteerit tunnistettavuuden kannalta? Ovatko esimerkiksi Niqab, muodikas ”jihadistiparta”, kansallispuku tai tumma ihonväri merkki tunnistettavasta kansanryhmästä, joka kuuluu suojeltaviin ryhmiin, koska uskontokunta tai seksuaalinen suuntautuminen ei välttämättä ole ulkoisesti tunnistettavissa oleva ominaisuus. Eikö näin ollen kyse ole nimenomaan kielletystä ns. etnisestä profiloinnista?

Minna Helin

pääsihteeri

LÄHTEET:

HS: https://www.hs.fi/politiikka/art-2000006290261.html