PUHEENJOHTAJALLA ON ASIAA

POLIISI JA ASELAIT

Kansalaisten edellytetään tuntevan heitä koskevat lait tyydyttävästi tai hyvin, mutta miksi poliisilta ei edellytetä samaa kuin kansalaisilta. Ampuma-aselakien jatkuvat muutokset ja samaan aikaan poliisin vähenevät voimavarat ovat johtaneet asealan toimijat erittäin vaikeaan tilanteeseen. Poliisiasemien väheneminen ja keskittyminen lähinnä suuriin asutuskeskuksiin sekä uusi ajanvarausjärjestelmä poliisiasemilla vaarantaa laillisen ase-elinkeinon harjoittamista, sillä aselain edellyttämät määräajat ilmoittamisten suhteen ovat lähes mahdottomia toteuttaa. Ei voi välttyä vaikutelmalta, että todellisuudesta täysin erkaantuneet feministit sisäministeriössä ovat aselain muutosten takana.

Poliisi käyttää nykyään suurimman osan resursseistaan tietokoneen ääressä etsiessään ”ajatusrikollisia” eli Orwellin maailma on täällä tänään. Ylikomisario Pastersteinin osasto tekee valtiolle valtavat tulot elektronisella liikenteenvalvonnalla, mutta Liikkuvan Poliisin lakkauttamisen jälkeen todellista raskaan liikenteen valvontaa ei ole pystytty toteuttamaan poliisin heikon osaamisen vuoksi. Valmistuneista poliiseista jo merkittävä osa on naisia joilla jo sukupuolensa vuoksi on rajoitteita käsitellä kotihälytysten yhteydessä väkivaltaisia miehiä. Erittäin harvoilla naispoliiseilla on kokemusta metsästyksestä tai raskaista ajoneuvoista, joten erittäin harvat heistä soveltuvat aselupahallintoon tai raskaan liikenteen valvontaan tietojensa puolesta.

Poliisi on varautunut vuoden 2007 jälkeen väkivaltatilanteisiin poikkeuksellisen suurella miehityksellä, vaikka todellista tiedustelutietoa aseellisesta vastarinnasta ei ole. Vielä 80-luvulla jolloin poliisien määrä oli huomattavsti suurempi kuin nykyisin, partio eli kaksi poliisimiestä hoiti tehtävän, oli kyseessä väkivaltaisen henkilön taltuttamien tai tavallinen kotihälytys. Poliisin henkilökohtaiset suojaliivit tulivat käyttöön vasta 80-luvulla ja partioautoihin lisättiin tukiaseet, kuten haulikko tai joissakin tapauksissa konepistooli. Osasto ”Karhu” perustettiin lähinnä Etykin 1975 tarpeiden vuoksi torjumaan mahdolliset terroristien suorittamat iskut, mutta nykyään panssariautot on hankittu lähinnä näyttäviä piiritystilanteita varten kantasuomalaisten aiheuttaman näennäisen uhan vuoksi.

Poliisi on omalla tiedostuslinjallaan antanut medialle tietoa ”nähty ase” tai ”aseistettu henkilö” vaikka myöhemmin selviää, että kyseessä oli aseen näköinen jäljitelmä, ilma-ase tai virheellinen havainto. Poliisi saattaa kokea tilanteet ahdistavina, sillä yhteisö aiheuttaa suorituspaineita jolloin ”piiritystilanne” erityisesti pimeän aikana on haastava ympäristö toimia. Asevastaisuus ja halu näyttää kykenevältä saada syytteeseen kansalaisia ampuma-aserikkomuksista tai rikoksista on johtanut mielenkiintoisiin aselain tulkintoihin. Esimerkkinä poliisin linjan muutoksista on tapaus tosielämästä: hirvijahdin jälkeen isäntä suistuu liukkaalta tieltä autollaan ojaan ja takapenkillä poliisi havaitsee hirvikiväärin asianmukaisessa pussissaan. Isäntä verikokeeseen ja ase poliisin haltuun, sillä pussissa oleva ase oli poliisin mukaan selvästi havaittavissa aseeksi. Poliisi tulkitsi asepussin nähtyään, että ase ei ollut asianmukaisesti kätketty näkyvistä, joten lupaperuutus olisi mahdollinen!

Voimassaoleva pakkokeinolainsäädäntö edellyttää poliisin esittävän virkamerkkinsä aina kansalaisen sitä vaatiessa ja myös silloin kun poliisi tunkeutuu kodin suojaan. Poliisin suorittaessa aseiden haltuunottoa on aseenomistajan tai hänen puolestaan muun todistajan syytä olla paikalla, jotta myös kaikki aseeseen tai aseisiin liittyvät materiaalit kuten patruunat, kiikaritähtäimet, asekotelot yms. tulevat tarkoin merkityksi poliisin kotietsintäpöytäkirjaan. On yleinen ”maan tapa”, että poliisi jättää kotietsintäpöytäkirjan laatimatta ottaessaan toisen omaisuutta haltuunsa ja siksi voimassaolevan lain edellytykset eivät täyty poliisin oman tulkinnan vuoksi. Vastuu poliisin koulutuksesta on Poliisiammattikorkeakoululla ja poliisin suorilla esimiehillä.

ILHAN OMAR JA RASHIDA TLAIB

USA:n perustuslaki antaa erittäin laajan sananvapauden suojan kaikille USA:n kansalaisille ja erityisesti USA:n kongressiin valitut edustajat nauttivat laajaa oikeutta käyttää perustuslain antamaa sananvapauden suojaa. On kuitenkin yksi valtio jonka toimia ei saa julkisesti arvostella ja se valtio on Israel, jota valtiota arvostellutta kohtaan aloitetaan välittömästi mediassa laaja hyökkäys ja arvostelijaa syytetään antisemitismista. Syytös on erityisen kohtuuton huomioonotettaessa edustajainhuoneen jäsenet Ilhan Omar ja Rashida Tlaib, joista kahdesta Tlaib on palestiinalaista alkuperää ja tietää varsin hyvin palestiinalaisiin kohdistuneet IDF:n (Israelin armeija) tekemät sotarikokset. Somalitaustan omaava Omar joutui leimatuksi antisemitismistä puolustaessaan palestiinalaisia ja kritisoidessaan juutalaista miljardööri Bloombergia hänen ilmoittaessaan mahdollisesta osallistumisesta demokraattien presidentinvaaliehdokkaaksi rahan voimalla.

Sanahirviönä antisemistismi on mielenkiintoinen siksi, että pienikin Israelin arvostelu tai Soroksen toimien vastainen kirjoittelu saa aikaan mediassa syyttelyn antisemitismista vaikka koko sanahirviö on ensimmäisen kerran esiintynyt vasta 1879 saksalaisen Wilhelm Marrin kirjoituksissa. Suurin osa arabeista polveutuu seemiläisistä kansoista, samoin palestiinalaiset ja assyrialaiset, mutta eivät USA:ssa ja Venäjällä vaikuttaneet juutalaista uskontoa tunnustaneet askenaasijuutalaiset, jotka polveutuvat pääsosin nykyisen Ukrainan alueella vaikuttaneesta turkkilaisiin kansoihin kuuluneista kasaareista. Kasaarit kääntyivät tunnustamaan juutalaista uskontoa vasta 700-luvulla jälkeen Kristuksen syntymän ja heistä polveutuvat lähes kaikki USA:n vaikutusvaltaiset juutalaiset, kuten Bernie Sanders, Adam Schiff ja Jared Kushner (Trumpin vävy).

Ilhan Omar ja Rashida Tlaib ovat molemmat Islamia tunnustavia muslimeja ja Omar kannattaa demokraattien presidenttiehdokkaaksi pyrkivää juutalaista monimiljonääriä Bernie Sandersia ja siksi Omarin syyttäminen antisemististiksi on suorastaan törkeä loukkaus! Lyömäaseena käytettynä antisemistismi on aivan yhtä absurdi kuin käyttää ”natsikorttia” kaikista kansallismielisistä ihmisistä. Israelissa asuu vain yksi kansa eli juutalaista uskontoa tunnustavat ovat juutalaisten mukaan ainoita oikeita Israelin kansalaisia. Israelissa esiintyvää rasismia ei mielletä rasismiksi vaikka se on kohdistunut juutalaista uskontoa jo tuhansien vuosien ajan tunnustaneisiin mustiin etiopialaisiin. Britanniassa labour-puolueen johtajaa Jeremy Corbynia on myös syytetty antisemitistiksi.

Kaksoisstandardit ovat johtaneet myös Euroopassa siihen, että EU kansalaiset joutuvat hyväksymään kristinuskonsa vastaisesti toimivat Islamia tunnustavat täysivaltaisiksi jäseniksi valtioihinsa, sillä muutoin heitä syytetään islamofobiasta. Islamia uskontonaan tunnustavat ovat voimakkaasti antisemitistejä EU:ssa, mutta siitä huolimatta poliisit tilastoivat juutalaisvastaiset hyökkäykset äärioikeiston tekemiksi, ellei hyökkääjiä saada kiinni verekseltään. Tälläinen kaksoisstandardi yhteiskunnassa on kestämätön, sillä valtiona Israelin toimet ovat edistäneet tehokkaasti Islamin leviämistä Eurooppaan ja ISIS-järjestön syntymistä. Israel on hoitanut sairaaloissaan Syyrian laillisen hallituksen joukkoja vastaan taistelleita Islamia tunnustavia terroristeja. On tunnustettava tosiasiat, ei ole antisemitismia, on ainoastaan vaarallista termeillä ja sanoilla syyllistämistä!

Runo K. Kurko

puheenjohtaja