PUHEENJOHTAJALLA ON ASIAA

ASELAIT ASEISTARIISUNNAN VÄLIKAPPALEENA

Suomessa viimeiset 25 vuotta ovat muodostuneet aseita laillisiin käyttötarkoituksiin hankkineille hyvin haastaviksi, sillä Euroopan Unionin jäsenyys on edellyttänyt Komission antamien direktiivien implementointia Suomessa voimassa olleisiin lakeihin. Suomessa ovat kansalaiset aiemmin voineet yleensä luottaa siihen, että eduskuntamme säätää Suomen olosuhteet huomioonottavia lakeja. Tasavallan presidenttinä toimineen Mauno Koiviston aikana lainsäädäntöä ryhdyttiin salaisesti valmistelemaan Euroopan Unioniin liittymiseksi Suomen perustuslain vastaisesti ja samalla aiheutettiin Koiviston ”konklaavin” toimin pankkikriisi ja Suomen talouden ajaminen vaikeuksiin. Euroopan sosiaalidemokraatit ovat pyrkineet Euroopan taloudelliseen ja poliittiseen liittoon, johon ei sovellu aseistettu kansalainen, vaan ainoastaan vahva viranomaisten valvontakoneisto.

Asedirektiivin 91/477 EEC implementointi Suomen ampuma-aselakiin olisi ollut suhteellisen yksinkertainen toimenpide vuonna 1996, mutta valmistelu annettiin kokemattomalle virkamiehelle Jouni Laiholle. Projektipäällikön tehtävissä toiminut Jouni Laiho oli ilmeisesti jo silloin poliittisesti sopivin tehtävään, mutta jättämällä asealan asiantuntijat valmistelun ulkopuolelle hän epäonnistui ja esitys jäi eduskunnassa hyväksymättä. Suomen hallitus ja erityisesti sisäministeriö joutuivat vaihtamaan esityksen valmistelijat kiireellisesti, sillä haluttiin saattaa aselait vastaamaan direktiivin vaatimuksia. Tilanne oli asealan kannalta mielenkiintoinen, sillä tehtävän saaneet virkamiehet Tomi Vuoren johdolla suunnittelivat ensin pelkästään virkamiehistä koottua valmistelijoiden ryhmää. Asealalla toimivat kutsuttiin kuitenkin ensimmäiseen kokoukseen jolloin ilmoitin selkeästi, että ilman asealan asiantuntijoita esitystä ei pystytä valmistelemaan.

Tomi Vuori joutui hyvin pian toteamaan, että asealan toimijat on saatava mukaan valmisteluun, joten SML, SAL, Resul, UVM ry, SAHS ry, MKJ ja Asehistorian Liitto ry kutsuttiin perustettavaan työryhmään. On syytä huomioida, että kiireestä huolimatta työryhmän yhteistyö sujui hyvin ja esitys saatiin eduskuntaan 1997 lopulla, sekä hyväksytyksi lakina. Mikäli sisäministeriö olisi toiminut yhtä hyvin yhteistyössä asiantuntijoiden kanssa, niin onnetonta Arpajais- ja asehallintoyksikköä ei olisi perustettu Riihimäelle ilman osoitettuja synergiaetuja. Asehallinto olisi voitu pitää helposti Helsingissä, sillä vielä 80-/90-lukujen aikana yksi mies ylitarkastaja Havumäki hoiti koko Suomen asehallinnon yhdessä nimismiespiirien ja poliisilaitosten kanssa. Useimmat 80-luvun jälkeen syntyneet eivät voi käsittää, että byrokratia ennen EU aikaa oli vielä hallittavissa, sillä lakeja ei tehty liukuhihnalla kuten nykyään.

AAHY:n perustaminen Riihimäelle johti nopeasti ongelmiin, sillä tehtäviinsä pätemättömät virkamiehet saivat käyttää valtaa ilman vastuuta. Eräs järjettömimmistä ajatuksista oli Jouni Laihon AAHY:n päällikkönä valmistelema Aselupakäytäntöjen yhtenäistämisohje AYO, jota ohjetta NRA ry vahvasti vastusti. AYO otettiin käyttöön ja se johti ensimmäiseen massamurhaan Jokelan koulukeskuksessa 2007, jota seurasi toinen massamurha Kauhajoella 2008. Vaikka AYO:n merkitys johtaa lupaviranomainen harhaan antamaan helpommin lupa pienikaliiperiselle pistoolille oli selvitetty kansanedustajille, niin paniikissa AAHY:n virkamies Mika Lehtonen pantiin valmistelemaan virkatyönä erittäin epäonnistunut aselain muutos voimaan 13.06.2011. Keskustan ja kokoomuksen yhteistyössä hehkutettiin huonoa esitystä, minkä seurauksena aselupahallinto on ainoastaan sotkenut lisää aselain tulkintoja.

On mielenkiintoista tutustua uudelleen oikeudellisen asiantuntijan Pertti Eilavaaran perusteelliseen lausuntoon marraskuussa 2009 perustuslakivaliokunnalle, missä lausunnossa selkeästi osoitetaan hallituksen esityksen heikkoudet ja perustuslain vastaisuudet, mutta poliittinen vähäjärkisyys voitti. Perustuslakivaliokunta on yleensä aina istuvan hallituksen esitysten hyväksyjä, mutta joskus oppositio saa pysäytettyä todella huonon esityksen. Aselakien ollessa kyseessä tarvitaan myös hallituspuolueista joku edustaja, jolla on rohkeutta sanoa, että ”kuninkaalla ei ole vaatteita”! EU:n liittovaltiokehitys on vaaraksi yksityisen kansalaisen sananvapaudelle ja erityisesti oikeudelle harrastaa laillisesti ammuntaa ja metsästystä. Aselakeja käytetään EU:ssa totalitäärisen valtion keinoina estämään kansalaisten mahdollinen vastarinta mm. terroristeja vastaan. EU on totalitäärinen valtakoneisto, Neuvostoliitto pahimmillaan.

ONKO VEIJO BALTZAR SUOMEN JEFFREY EPSTEIN?

Suomen poliittisissa piireissä on syvä yhteisymmärrys suojella suuren maailman mallin mukaisesti erilaisia perversioita, kuten pedofiliaa harjoittavia julkisuuden henkilöitä. On perusteltua syytä epäillä, että Veijo Baltzar on erityisesti sosiaalidemokraattien keskuudessa saavuttanut suorastaan eeppiset mittasuhteet kirjailijana ja monikulttuurisuuden sanansaattajana. Tasavallan presidenttinä toimiessaan Tarja Halonen nimitti Baltzarin kulttuurineuvokseksi, vaikka hänen rikostaustansa oli varmasti tiedossa. Romaanit ovat asuneet Suomessa ja pohjoismaissa ainakin 500 vuotta, mutta eivät ole assimiloituneet yhteiskuntaan siten, että olisivat selkeästi osa suomalaista kansaa. Veijo Baltzarin nostaminen suorastaan jalustalle ei ole voinut olla vaikuttamatta siihen, että mahdolliset hyväksikäyttö ja esimiesaseman väärinkäyttö on jätetty huomiotta.

Mahdollisuus talousrikoksiin ja avustusten väärinkäyttö selviää oikeudenkäyntien aikana, ellei Veijo Baltzar tee Jeffrey Epsteinin tavoin ”itsemurhaa” kuristamalla itsensä. Sdp:n kannalta on erittäin huolestuttavaa, että samaan aikaan Baltzarin tapauksen esilletulon kanssa on ikuinen teini Tuomioja vaatinut Isis-taistelijoiden palauttamista Suomeen. Sdp on puolueena rämpimässä todellisessa liejussa, sillä lähes jokainen sdp:n ”monikulttuurisuuslöydöistä”, jopa kansanedustajista on osoittautunut valehtelijoiksi tai rikollisiksi. Sdp:n halu vaalia monikulttuurisuutta suomalaisen työläisen maksamilla veroeuroilla on tulossa tiensä päähän. Sirpa Paateron ja Antti Rinteen globalisteille tehdyt palvelukset ajaa suomalaisten työntekijöiden palkat alas ja johti lakkoihin juuri joulun alla. Baltzar tulee olemaan ainakin vaihtoehtomedioissa esillä, sillä kukapa tietää onko Baltzar mahdollisesti Epsteinin tavoin nauhoittanut ja videoinut merkkihenkilöiden mahdollisia vierailuja kiinteistöihinsä?

Jeffrey Epstein oli luonnollisesti Veijo Baltzariin verrattuna todellinen ja myös oikeudessa tuomittu pedofiili, mutta hänen suhteensa Israelin tiedustelupalveluun Mossadiin ovat alue mikä kiinnostaa maailman johtajia tänään. Epsteinin kuolema ei ratkaise varsinaista asiaa eli Epsteinin suojattua asemaa kiristäjänä eliitin korkeimmalla tasolla. Juutalainen Epstein ei Talmudin kannalta tehnyt mitään rikoksia, sillä Talmudin mukaan alaikäisyys on ainoastaan länsimaisten kristittyjen luoma oikeudellinen ongelma. Epsteinin tekemien rikosten suojeleminen osoittaa länsimaisen yhteiskunnan mädännäisyyden ja samalla meidän suomalaisten tulee tarkoin seurata Veijo Baltzarin oikeudenkäyntiä. On syytä muistaa luokaton hyökkäys ja loan heitto elokuvaojaaja Aku Louhimiestä kohtaan osana ”me too” kampanjaa, mihin syyllistyivät eräät Ylen palveluksessa olleet. Katselkaamme mielenkiinnolla näytelmää, miten peitetään Veijo Baltzarin kytkennät Suomen poliittiseen eliittiin!

Runo K. Kurko

puheenjohtaja