PÄÄSIHTEERIN AJATUKSIA 58

EDUSKUNNAN VALEHTELIJOIDEN KLUBI

Eduskuntatyöskentelyssä ei tulisi olla kyseessä 1980-luvulla esitetty tv-ohjelma Valehtelijoiden Klubi tai siihen perustuva seuraleikki, vaikka tilanne tältä tuntuu eduskunnan toimia seuratessa. Poliittinen, valheellinen kähmintä jatkuu kiivaana eduskunnassa, vaikka jokaisen kansanedustajan tulisi olla nuhteeton ja esimerkillinen Suomen kansalainen. Mitä härskimmät toimet ja totuuden vastaisimmat tarinat ja selitykset, sitä parempi tulevaisuus odottaa valtakunnan politiikassa. Pääministeri Antti Rinne (sdp) valehteli, erosi ja pääsi eduskunnan puhemiehistöön, Sirpa Paatero (sdp) jättäytyi sairaslomalle ja erosi. Reilussa viikossa tapahtui Sirpa Paateron parantuminen ja hänen esittämisensä edelleen kuntaministeriksi.

Tämä kaikki on ollut ennalta suunniteltua poliittista teatteria, aivan kuten myös hallituksen muodostaminen siten, että toiseksi ja kolmanneksi suurimmiksi kansalaisten äänestämät puolueet jätettiin oppositioon jo toistamiseen, kun nykyinen pilttiruokitun sukupolven muodostama vihervasemmistolainen hallitus laajoine avustajajoukkoineen otti ohjat Antti Rinteen muunnellun totuuden julkitulon jälkeen. Muidenkin kuin vain ns. vaihtoehtomedioiden ja tutkivien toimittajien tulisi pyrkiä selvittämään yli puoluerajojen mistä kaikesta politiikassa tosiasiallisesti valehdellaan, ketkä kaikki poliitikot valehtelevat, miksi poliitikot valehtelevat ja kuka poliitikko on erityisen hyvä valehtelemaan, jotta uutisointia olisi edes mahdollista yrittää saada oikeaan konteksiin.

Suomen perustuslain mukaan kaiken julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Tämä koskee niin poliitikkoja kuin myös virkamiehiä. Perustuslain mukaan kansanedustaja on velvollinen toimiessaan noudattamaan oikeutta ja totuutta. Hän on velvollinen noudattamaan perustuslakia, eivätkä häntä sido muut määräykset. Epärehellisyys, moraalittomuus, mahtipontiset mielikuvat, itsestään liikoja luuleminen, ainutlaatuiseksi itsensä uskominen ja oman erityiskohtelun ansaitsemisen kuvitelma ovat politiikassa selkeitä hyveitä, jotka ovat johtaneet yhä parempiin asemiin ja sijoituksiin. Em. narsistiset ominaisuudet ilman vähäisintäkään kykyä empatiaan oman maan kansalaisia kohtaan tulisi olla vähintään esteellisyyden ja välittömän eroamisen aikaansaavia negatiivisia ominaisuuksia.

Leipää leipäjonoista ja sirkushuveja eduskuntaa seuraamalla Suomi on osoittautunut vahvasti niin oikeusvaltion, kuin myös hyvinvointivaltion irvikuvaksi, jossa kyse ei valitettavasti ole hyvistä perinteistä. Kansan valitsemat ja kansaa näennäisesti edustavat poliitikot ovat osoittautuneet raha- ja EU eliittiä palveleviksi globalisteiksi, jotka haluavat syleillä koko maailmaa, mutta eivät välitä oman maansa kansalaisista, heidän elämisen edellytyksistä tai turvallisuudesta. Ensin tänne vastaanotettiin pakolaiskriisin yhteydessä sotaa ja Isisiä pakoon lähteneitä ns. turvapaikanhakijoita ja nyt perässä halutaan tuoda Isis leiriltä jihadisteja, joita pakoon nämä turvapaikanhakijat aikanaan väittivät lähteneen. Onko tarkoitus lisätä edelleen vastakkainasettelua vai onko kyse yksinkertaisesti vain yhä täydellisemmästä ymmärryksen puutteesta ja sinisilmäisyydestä?

VÄÄRIN PELASTETUT?

Terrorismilainsäädäntö Suomessa ei vastaa lainkaan nykytilanteen tarpeita. Tanskassa hallitus sovelsi lokakuun 2019 lopussa voimaan tullutta lakia ja perui kansalaisuuden kahdelta Isisiin liittyneeltä jihadistilta, joilla oli kaksoiskansalaisuus. Ulkomaisilta taistelijoilta tulee voida perua kansalaisuus ilman oikeuden päätöstä myös Suomessa, vaikka henkilöt olisivat ulkomailla eli ns. poissaolevina. Valitusajan tulee olla korkeintaan muutama viikko, jotta kansalaisuuden perumisasiaa ei voi prosessina jatkaa, kuten kielteisistä turvapaikkapäätöksistä annettuja päätöksiä on jatkettu valitusprosesseina vuodesta toiseen. Terroristien maahantulon estämisessä on kyse oman maan kansalaisten turvallisuudesta ja ihmisoikeuksista ja niiden tulee aina olla etusijalla.

Isisin väkivallan ideologiaa ei ole voitettu ja uhka terrorismista leviää edelleen. Al-Holin vankileiriltä Suomeen tuotavista henkilöistä on keskusteltu jo pitkään ja julkisuudessa esille on tullut, että Suomeen olisi tuotu vasta 2 orpolasta. Orpojen Suomeen tuonnin jälkeen on IS:n artikkelissa Orpolapsia al-Holin leirillä hoitanut Isis-Heli pohtii, pääsevätkö naisetkin takaisin Suomeen – ”Mitä meille tapahtuu?” Isis-Helin kannanotto: ”Meitä on täällä yhä 11 – emmekä tiedä mitä meidän aviomiehillemme on tapahtunut. Emme tiedä mitään.” Mistä ja keneltä tiedot ja päätelmät tilanteesta ja oletetuista täysorvoista on yleensäkin tehty, kun Isis leirillä olevat eivät edes itse tiedä, mitä heidän aviomiehilleen on tapahtunut? Onko kenties kyseessä ns. ankkurilapset, joilla pyritään perustelemaan myöhempi aikuisten Suomen tuominen perheiden yhdistämisiin vedoten?

Orvoiksi oletetut lapset tuotiin Suomeen hintavin erikoisjärjestelyin ja julkisuudelta suojassa, vaikka olemassa ei ole ollut varmaa tietoa, mitä aviomiehille on tosiasiallisesti tapahtunut. On tärkeää selvittää, keiden toimesta, mihin tietoon perustuen ja millä mandaatilla päätökset orpojen tuomisesta Suomeen ja heidän huostaanotoistaan ulkoministeri Pekka Haaviston (vihr) johdolla tehtiin, koska toimivaltaa ulkomailla tapahtuviin huostaanottoihin ei Suomella ole kuten USA katsoo sillä olevan operoida kansainvälisen oikeuden vastaisesti. Kuka vastaa siitä, että kyseessä eivät mahdollisesti ole edes olleet orvot erityisesti huomioonottaen, että lasten keskeisin oikeus on oikeus omiin vanhempiinsa kaikesta huolimatta.

Orvoiksi oletetuilla lapsilla saattaa olla elossa sukulaisia, läheisiä tai jopa isä jossakin, koska tietoa ei edes ole, mitä aviomiehille on tosiasiallisesti tapahtunut. Orvoiksi väitettyjen lasten Suomeen tuominen saattaa mahdollisten olemassa olevien omaisten tai läheisten tahdon vastaisesti saada aikaan jopa mahdollisia kostotoimia. Suomeen lasten tuomisessa on kyseessä lastensuojelullinen toimi, josta ei ko. tyyppisissä tapauksissa ole sovellettavaa lainsäädäntöä. Laillisuus ja oikeutus tehdyille toimille, julkisuudessa esitetyt ristiriitaiset tiedot, kannanotot ja esitetyt tilannetiedot tuovat esille lukuisia, oikeutettuja kysymyksiä.

Miten on todennettu, että kyseessä olisivat suomalaiset lapset ja jos kyse on kaksoiskansalaisista, miksi vastuu asiasta olisi yksinomaan tai edes ensisijaisesti Suomella? Onko Syyriassa syntynyt lapsi suomalainen ja millä perusteella, jos molemmilla vanhemmilla on aiemmin ollut jo toisen maan kansalaisuus ja toinen vanhemmista on saanut Suomen kansalaisuuden vasta myöhemmin? Onko lapsi rekisteröity Suomeen tai mikä muu asia on Suomeen yhdistävä tekijä? Millä oikeudella ja perusteilla Suomen poliitikot ja viranomaiset käsittelevät henkilöä Suomen kansalaisena ja käynnistävät ulkomailla lastensuojeluun perustuvat lasten huostaanotot ja hakuoperaatiot?

POLIISIN JULKISUUSVASTAISUUS

Poliisihallitus on jälleen kunnostautunut julkaisemalla uuden ”julkisuuskäsikirjan”, jonka johdosta poliisihallitukselle on myönnetty TS:n uutisen mukaan vuoden suurimman salailijan palkinto. Poliisihallituksen linjaukset aiheuttavat myös poliisikunnan sisällä tyrmistystä ja julkisuuskäsikirjaa on luonnehdittu lähinnä ”salauskäsikirjaksi”. Helsingin poliisilaitos on virkarikostapauksissa pahasti ryvettynyt, vaikka tapausten taustoja tai edes todenperäisyyttä ei kaikilta osin ole kyetty luotettavalla tavalla tutkimaan ja varmentamaan. Ei voi välttyä vaikutelmalta, onko pääasia, että rikosasiaan on saatu osoitettua sopiva ”syntipukki”, jotta muut tahot saatiin pelastettua.

Poliisin julkisuusvastaisuus tulee salailun lisäksi esille myös vahvasti puolueellisella uutisoinnilla ja erityisesti uutisoimatta jättämisellä kuten myös vuodenvaihteessa 2019/2020. Edelleen, jos tapahtumassa on mukana ollut ampuma-ase tai starttiase, uutisointi paljastaa poikkeuksetta, mitkä ovat olleet tapahtuman henkilösuhteet. Uutisessa mainittu ”tilanne ei ole aiheuttanut vaaraa ulkopuolisille” tuo varmuudella esille, että kyseessä on ollut muu kuin kantaväestöön kuulunut tekijä. Näissä tapauksissa kyseessä on ollut vähemmistön tai kansanryhmän tapoihin kuuluva välienselvittely, johon perinteisesti ampuma-aseet kuuluvat. Poliisi on näiden tapausten osalta hyvin ymmärtäväinen, eikä se johdu poliisien työturvallisuussyistä, vaan mm. poliittisesta tarkoituksenmukaisuudesta ja poliisijohdon rasismisyytösten pelosta.

Poliisi aikaansaa myös julkisuuskuvalla tarkoituksellista asevastaisuutta. Kun yliherkkä, pelokas tai jopa mieleltään järkkynyt kansalainen olettaa näkevänsä ”asemiehen” liikkuvan asepussiksi oletetun esineen kanssa, ovat ainekset kunnon mediahärdellille olemassa. Runsaasti mellakkavarusteltuja poliiseja ja median edustajia saapuu paikan päälle ja uutuutena myös panssaroidut, näyttävät G Mercedekset. Jos koko mediasirkus ”lässähtää” siihen, että kyseessä olikin muu kuin ampuma-ase, on uutisille turha odottaa asianmukaista oikaisua. Myöskään minkäänlaisia sanktioita ei perättömän ilmiannon tekijälle kohdisteta, vaikka toimet olisivat aiheuttaneet vahinkoa ja pelkotiloja täysin ulkopuolisille tahoille.

Poliisin yhä laajempi julkisuusvastaisuus vaikuttaa kaikkien kansalaisten perusoikeuksiin ja luo yleisen järjestyksen ja turvallisuudentunteen vajetta. Ei julkista työtä tekevä poliisi saa toimia puolueellisesti tai julkisuusvastaisesti, koska se vie poliisin uskottavuuden ja luotettavuuden. Puolueellinen poliisin tiedotustoiminta Ruotsin mallin mukaan kun kyseessä ovat eri etniset ryhmät murentaa entisestään poliisin asemaa ja tilanne on pahin poliisin kenttäväelle. Jokaisella Suomen kansalaisella on perustuslakiin perustuvat perusoikeudet ja ihmisoikeudet riipumatta mielipiteistä tai puoluetaustausta, eikä oikeuksia saa kaventaa poliittisen tarkoituksenmukaisuuden nimissä. Varmaa on, että totuus tapahtumista tulee esille ennemmin tai myöhemmin ja kiitos asiasta kuuluu pääasiassa eri vaihtoehtomedioiden ja kansalaisaktivistien aktiivisuudelle.

Minna Helin

pääsihteeri

LÄHTEET:

ILTA-SANOMAT: https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006356405.html

TS: https://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/4774582/Poliisiylijohtaja+Kolehmainen+Ei+mennyt+tunteisiin+Poliisihallitukselle+myonnetty+vuoden+suurimman+salailijan+palkinto