PÄÄSIHTEERIN AJATUKSIA 59

MAALITTAMINEN RIKOSLAKIIN

Eri viranomaiset ovat esittäneet, että viranomaisten maalittamiseen tulisi puuttua olemassaolevien keinojen ja toimenpiteiden lisäksi voimassaolevaa rikoslakia muuttamalla. Joulukuussa 2018 laamannit esittivät asiaan liittyvän lainsäädännön muuttamista, jonka aloitteen pohjalta oikeusministeriö katsoi, ettei muutoksia ole tarpeen tehdä, vaan voimassaoleva lainsäädäntö vastaa nykypäivän tarpeita ja vaatimuksia. Lain viranomaisten toiminnan julkisuudesta on tarkoitus toteuttaa avoimuutta viranomaisten toiminnassa sekä antaa yksilöille ja yhteisöille mahdollisuus valvoa julkisen vallan ja julkisten varojen käyttöä, muodostaa vapaasti mielipiteensä, vaikuttaa julkisen vallan käyttöön sekä valvoa oikeuksiaan ja etujaan avoimen toimintakulttuurin ansiosta.

2017 Satakunnan Kansan artikkeli Poliiseja on alettu maalittaa netissä kritiikille – ”Joku pyrkii hyödyntämään avointa toimintakulttuuria” toi esille, että poliisin toimintaan pyritään vaikuttamaan julkaisemalla poliiseista tietoja sosiaalisessa mediassa eli somessa. Artikkelissa tuodaan esille, että joissakin maissa poliisi naamioituu tehtäviä hoitaessaan, mutta Suomessa se tarkoittaisi poliisin toiminnan avoimuuden ja läpinäkyvyyden heikentymistä, mikä rapauttaisi luottamusta viranomaisia kohtaan. Poliisijohtaja Tomi Vuori totesi em. Satakunnan Kansan 2017 artikkelissa; ”Ei me semmoiseen olla menossa, eikä me haluta kommandomiehiä ajamaan poliisikeikkoja, meillä on aivan eri poliisikulttuuri.” Tomi Vuori kuvailee artikkelin mukaan myös olennaisimman asian; ” jokainen voi esimerkiksi miettiä, kuinka avoimena pitää some-profiilinsa.”

Keväällä 2019 Poliisihallitus esitti lainsäädännön muutosta, jolla mm. kenttäpoliisille tulisi nykyistä parempi anonymiteetti siirtymällä nimitunnisteesta suojatumpaan tunnistamistapaan. Poliisin virkapuku toimii merkkinä ja tunnisteena, joka kertoo oikeudesta ja velvollisuudesta käyttää julkista valtaa ja hoitaa julkista hallintotehtävää. Kaiken viranomaisten toiminnan tulee olla julkista ja avointa, aivan kuten myös poliisilain mukainen velvollisuus esittää virkamerkkinsä pyydettäessä, eikä tätä avointa ja läpinäkyvää julkisuusperiaatetta saa missään nimessä vaarantaa tai tuhota. Kansalaisten oikeusturvan kannalta poliisit tulee ehdottomasti voida tunnistaa luotettavalla tavalla siten, ettei jää epäselväksi, kuka virkahenkilö kulloinkin julkista valtaa käyttää.

Lakialoite rikoslain muuttamisesta LA 33/2019 vp on tuotu eduskunnan käsittelyyn. Aloitteessa ehdotetaan viranomaisten maalittamista koskevan erilliskriminalisoinnin säätämistä ja eräiden maalittamistekojen poistamista asianomistajarikoksista. Esityksessä ehdotetaan erillistä kriminalisointia, joka kattaisi maalittamisen eri ilmenemistavat, kuten joukkovoiman käytön sosiaalisessa mediassa tai virtuaalisen alustan tarjoamisen maalittamiselle. Maalittamista on julkisuudessa perusteltu sillä, että kun arvostelu siirtyy asiasta, virkatoimesta tai päätöksestä henkilöön itseensä tai hänen perheeseensä kyse ei ole arvostelusta vaan maalittamisesta. Tämän asian ratkaisemiseen on kuitenkin jo olemassa riittävä lainsäädäntö ja keinot sen lisäksi, että asiaan tulee jokaisen itse vaikuttaa omalla yksityisyyttä ja perhettään suojaavalla some-käytöksellään.

Valtamedian toimittajat ovat myös aktiivisesti ajamassa maalittamista rangaistavaksi, jotta heitä ei voitaisi maalittaa. Samanaikaisesti toimittajat eivät tunnu ymmärtävän, että maalittamista koskeva lainsäädäntö tulisi koskemaan myös heitä. Maalittamista terminä ei pidä valjastaa käyttöön vain silloin, kun kohteena on viranomaiset vaan mikäli uutta termiä pyritään saamaan lainsäädäntöön, on kaikkien tahojen oltava yhdenvertaisia lain edessä. Tietyt toimittajat ovat maalittaneet eri organisaatioita kuten NRA ry:tä vuosikausia ja jatkaneet samaa agendaa jopa mediasta toiseen siirryttyään. Maalittamiseen pyrkivissä artikkeleissa irroitetaan mielipiteitä, asioita, lauseita ja kappaleita tarkoitushakuisesti niiden asiayhteyksistä. Pohjanoteerauksena artikkeliin on laadittu tarkoituksella harhaanjohtava otsikko, joka ei vastaa todellisuutta ja pyrkii maalittamaan koko järjestöä ja sen jäseniä. Hyvää asiassa on, että nykypäivänä valveutuneet tahot huomaavat artikkelien maalittamisen pyrkimykset ja ristiriidat artikkelissa vs. todellisuus ja negatiivisuus kohdistuu tarkoitetun kohteen sijaan toimittajan omaan nilkkaan.

Maalittavissa artikkeleissa esitetään eri asiayhteyksistä irroitettuja mielipiteitä leikkaa liimaa periaatteella ja tulkitaan niitä mielivaltaisella ja harhaanjohtavalla tavalla jopa ilman lähdetietoa kirjoittajasta loukaten samalla myös tekijänoikeutta. Maalittavia artikkeleita on pyritty käyttämään jopa kyseenalaistamaan lausunnonantajan asemaa perustuen sivustoilla esitettyihin täysin muita asioita koskeviin mielipiteisiin ja käsittelemättä lainkaan olennaisinta asiaa, eli asiantuntijalausuntoja tai niiden asiasisältöjä, vaikka kyseessä on kaksi täysin eri asiaa. Ei voi välttyä kysymykseltä, onko maalittava ja mustamaalaava valtamedian journalismi sitä paljon julkisuudessa peräänkuulutettua vastuullista journalismia, kun kyse on julkaisusta, jota voisi jopa luonnehtia ns. perhelehdeksi?

VIHAPUHEJAHTI

Viha on tunnetila, jota voi tietyssä määrin hallita, mutta jota ei voi estää varsinkaan ulkopuolisten mielipiteiden, kieltojen tai mahdollisten tiedossa olevien tuomioiden pelon olemassaololla. Vihapuhe on terminä vieras kansalliselle oikeusjärjestykselle, eikä sitä voi perustellusti säännellä samalla säätelemättä suoraan kansalaisten perustuslaillisia perusoikeuksia. Suomessa ei ole vihapuhelakia, vaan lainsäädännöllemme tuntematonta vihapuhetta pyritään sääntelemään mm. rikoslain pykälällä kiihottaminen kansanryhmää vastaan, jolla suojellaan vain vähemmistöjen oikeuksia asettaen kansalaiset eriarvoiseen asemaan, vaikka perusoikeutena yhdenvertaisuusperiaate on yksi hyvän hallinnon periaatteista.

Vihapuhejahti ei estä kenenkään ajatusta, mielipidettä, vihaa, tuomitsemista, vainoa tai poliittista toimintaa, vaan nimenomaan nostaa ja lisää entisestään tietynlaista vastatoimintaa vastapainona vähemmistödiktatuuriin pyrkimiselle. Taannehtiva vihapuhejahti on tuonut esille, että viranomaiset ovat jopa kehottaneet kansalaisia poistamaan vanhoja mielipiteitä näkyviltä. Vihapuhejahti vie ennestään riittämättömiä poliisin ja oikeuslaitoksen resursseja ja kohdistaa resursseja olennaisen sijaan epäolennaiseen. Vihapuhetta ei voi lailla säännellä ja tuomioissa on kyseessä poliittiset tuomiot. Kyseessä on tutkijoiden, tuomareiden, syyttäjien ja oikeuslaitoksen politikointi.

Vihapuhejahdin yhteydessä termin kiihottaminen käyttö, vaikka kyse ei tosiasiallisesti ole kiihottamisesta osoittaa selkeästi, ettei lakitekniikassa ole sijaa vastuullisuudella. Mielipiteiden ja ajatusten vapauden rajoittaminen on syyttäjänviraston aikaansaama populismin lähde ja väline, jota tulkitaan poliittisesti korrektilla tavalla. Mikäli rikoslain pykälä kiihottaminen kansanryhmää vastaan olisi käytössä muidenkin kuin vähemmistöjen osalta, olisi sekin riittävä turvaamaan poliisit, syyttäjät ja tuomarit eli tosiasiallisesti em. ammattiryhmät ovat itse sahanneet omaa oksaansa poikki poliittisen agendan nimissä ja nyt vaaditaan lisäkeinoja omaksi turvaksi.

On absurdia, että samalla kun elämme ns. rajattomassa Euroopassa, halutaan vihapuhekeskustelussa ja -jahdissa asettaa tiukkoja rajoja demokraattisen oikeusvaltion luonteelle rajoittaa kansalaisten olennaisia perusoikeuksia. Eli fyysisiä rajoja ei haluta suvaita, mutta ajatuksia ja puheita tulisi tarkasti rajoittaa. Tähän konteksiin tulee ehdottomasti liittää kysymyksiä, mikä on poliittisten päättäjien oma status asiassa, ketkä tosiasiallisesti hyötyvät nykytilasta ja kansalaisten ja eri kansanryhmien lisääntyvästä vastakkainasettelusta ja mitä muuta lisääntyvällä vastakkainsettelulla tosiasiallisesti haetaan kuin kansalaisten perusoikeuksien lisärajoittamista? Keinot ovat tiedossa, mutta mikä on varsinainen päämäärä, koska kansalaisten hyöty ei voine olla vastakkainasettelun lisääntyminen entisestään.

Minna Helin

pääsihteeri

LÄHTEET:

Satakunnan Kansa: https://www.satakunnankansa.fi/a/14118097

EDUSKUNTA: https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Lakialoite/Sivut/LA_33+2019.aspx