PUHEENJOHTAJALLA ON ASIAA

VANHAAN HYVÄÄN AIKAAN

Useimmat 1990-luvulla tai vuosituhannen 2000 vaihtumisen jälkeen ampuma-aseen lupaa hakeneista eivät ole tietoisia siitä, että 50- ja 60-luvuilla urheiluampujat ja metsästäjät saivat suhteellisen nopeasti sekä edullisesti ostoluvat hankittaviin ampuma-aseisiin. Viisitoista vuotta täyttänyt saattoi hakea isopistoolin hankkimisluvan vanhempien suostumuksella ja kahden hänet tuntevan henkilön allekirjoittamalla lausumalla hakijan luotettavuudesta! Hakiessani vuonna 1959 ensimmäistä isopistoolin lupaa yritin saada luvan 9 mm MAB pistooliin, mutta koska kaliiperi oli kommunistin ja sisäministerinä 1945-48 olleen Yrjö Leinon antaman sisäasiainministeriön asetuksen mukaisesti sotilaskaliiperi, niin luvan saattoi myöntää ainoastaan sisäasiainministeriö. Kommunisti Yrjö Leino oli sisäasiainministerinä myös ns. asekätkentäjutun paljastumisen yhteydessä ja vastuussa Neuvostoliittoon luovutetuista 19 henkilöstä. Yrjö Leino oli Hertta Kuusisen puoliso 1945-50, mutta Kuusiselle kommunismi oli tärkeämpi kuin Leino!

Isopistooliampujille vielä 1950-luvulla oli useita ampumaratoja käytössä yksinomaan Helsingin alueella, joten ampumatoiminta erityisesti Suomen Metsästysyhdistys SMY ry:n ampumaradalla Viikissä oli koko 60-luvun erittäin vilkasta. Viikin ampumarata oli moderni ja siellä oli käytössä kansainväliset vaatimukset täyttävät radat myös kiväärilajeille sekä erinomainen haulikkorata. On erittäin mielenkiintoista verrata Malmin lentokentän tuhoamista vuosikymmenien ajan valmistelleet poliittiset ryhmät ja vastaavasti ampumaratojen tuhoamista toteuttaneita tahoja toisiinsa, koska molemmissa ryhmissä on kaksi puoluetta ylitse muiden eli kokoomus ja sosiaalidemokraatit. Asuntorakentamisen nimissä on tuhottu toimiva ratainfra ja nyt tavoitteena on kulttuurisesti, sekä lentokoulutuksen kannalta Helsingin nähtävyyksiin kuuluneen Malmin lentokentän tuhoaminen. Minä en tarvitse Guggenheimin taidemuseota, mutta pidän olennaisen tärkeänä saada Helsinkiin toimiva ampumarata lähivuosina.

Ampuma-aseiden hankkimislupia käsitteli Helsingin Poliisilaitoksessa aseita hyvin tuntevat henkilöt aivan 2000-luvulle saakka ja voidaan perustellusti todeta, että 70- ja 80-luvuilla lähes kaikki aselupia hakeneet henkilöt olivat Helsingin kokoisessa kaupungissa lupaviranomaisten ”vanhoja tuttuja” eli sama henkilö saattoi hakea useiden aseiden lupia samalla kertaa ja saada yhdellä maksulla jatketulle lupakortille jopa 30 asetta. Koska henkilö oli jo ensimmäisen luvan saatuaan osoittautunut luotettavaksi, niin esteitä uusien lupien saamiseksi ei ollut, mikäli henkilön ilmoittama asetyyppi ei ollut sarjatuliase tai muutoin sopimaton haettuun käyttötarkoitukseen. Lupia myöntävä viranomainen tiesi lähes kaikissa tapauksissa lupaa hakeneen henkilön rikosrekisteriotteen tarkistettuaan, että juridisia esteitä luvan myöntämiselle ei ollut eli lupa siis myönnetään. Lupakortisto oli käsin täydennettävä ja samoin poistot myytyjen tai luovutettujen aseiden osalta oli tehtävä manuaalisesti.

Väitän tosiasioihin perustuen, että ennen vuoden 2006 Aselupakäytäntöjen yhtenäistämisohjeen valmistelua ja sen käyttöönottamista vuonna 2007, elimme hyvin aseturvallisessa maassa. Euroopan Unioni on jo vuonna 1991 EEC:n jäsenmaiden liittymänä tuonut ensimmäisen direktiivin tavoitteena ns. yhtenäistää tulevien jäsenvaltioiden aselupahallintoa. Tuloksena on ollut kuitenkin ainoastaan aseiden hankintalupien saannin kiristyminen, ilman vaikutusta terroristisiin tekoihin ampuma-aseilla.” Vanha Hyvä Aika” oli aika itsenäisessä Suomessa, jolloin kunniallinen kansalainen saattoi hankkia harrastustoimintaansa soveltuvan ampuma-aseen ilman monimutkaista byrokratiaa ja kohdistaa metsästysasettaan omilla maillaan asiasta etukäteen ilmoittamatta viranomaisille. Ampuma-aseet olivat luonnollisia tarvekaluihin rinnastettavia välineitä ja metsästysaseita säilytettiin useissa kodeissa hirven sarvissa tai seinällä. Vanhaa Hyvä Aikaa odotellessa eli irtautumista EU:n kontrollista!

ASEEN SÄILYTTÄMINEN JA KANTAMINEN

Viranomaiset tuntevat hyvin heikosti voimassaolevan ampuma-aselain säädökset aseen kantamisesta ja säilyttämisestä ja sama ongelma vaivaa netissä pahaa mieltään purkavia aseiden omistajia. Aseen tai aseiden säilyttämisestä on hyvin selkeät määräykset, eikä niissä pitäisi olla mitään tulkinnanvaraa viranomaisilla. Aseen säilyttäminen turvallisesti merkitsee sitä, että ase ei ole helposti anastettavissa ja on aseluvanhaltijan kontrollissa, säilytykseen soveltuvassa tilassa tai hyväksytyssä asekaapissa. Aseen kantaminen tarkoittaa sitä, että ase on aseluvanhaltijan mukana metsästystapahtumassa, ampumaharjoituksissa tai kilpailuissa ja niihin mentäessä asianmukaisesti suojattuna suojapussissa tai laukussa. Aseen kantaminen on kyseessä myös silloin, kun aseluvanhaltija käsittelee asettaan/aseitaan kotonaan tai harrastukseen ja/tai tapahtumaan liittyvissä tiloissa. Aseiden kantaminen tarkoittaa siis myös kodin suojassa tapahtuvaa aseiden käsittelyä, puhdistamista, huoltoa sekä aseen siirtämistä ja kuljettamista.

Valitettavasti poliisi ei erota säilyttämistä ja aseen kantamista toisistaan, sillä niin kauan kuin aseluvanhaltija on fyysisesti läsnä voi hän vapaasti ja laillisesti pitää useita aseita esillä, puhdistaa niitä, vertailla niitä sekä käsitellä niitä. Poliisin tunkeuduttua väärän ilmiannon tai avioeroprosessin yhteydessä aseluvanhaltijan kotiin ottamaan haltuun ampuma-aseet ja patruunat, poliisi tulkitsee esillä mahdollisesti olevat aseet olevan väärin säilytettyjä, vaikka aseluvanhaltija olisi ollut paikalla poliisin saapuessa. Poliisi poistaa usein aseluvanhaltijan hänen asunnostaan kotietsinnän ajaksi sekä etsinnän edellyttämä pöytäkirja jätetään säännöllisesti tekemättä. Kansalainen on aseluvanhaltijana hyvin erikoisessa asemassa silloin, kun hän joutuu virheellisen viranomaistoiminnan kohteeksi, sillä aseiden haltuunoton todistajaksi ei yleensä saada aikataulullisista syistä luotettavaa henkilöä paikan päälle. Poliisin toimia ei voida aseluvanhaltijan kannalta todentaa, hyvänä esimerkkinä ”Vantaan asekeräilijän tapaus”, jolloin keräilijä poistettiin raudoitettuna kodistaan ja väitettiin aseita säilytetyn aselain vastaisesti vaikka tilat olivat poliisin tarkastamat ja hyväksymät! Useita aseita omistavalla tulee olla asunnossaan turvallisesti kätketty ja kattava videovalvonta.

Aseen kantaminen julkisen liikenteen kulkuvälineeseen on nykyisin lähes mahdoton tehtävä, sillä viranomaisten asevastaisen hysterian lietsonta mediassa on tehnyt tehtävänsä. Mopolla ajava maatalon poika haulikko selässään on katoavaa kansanperinnettä maaseudulla, sillä kaupungeista tulleet konstaapelit näkevät asiantilan edellyttävän välittömiä aseen haltuunottoon liittyviä toimenpiteitä. Metsästäjien matkat metsästysalueille edellyttävät jo suorastaan aseiden säilytyskaappien mukaan ottamista autoihin, mikä toimenpide on mahdollista vain autoissa, joihin on suunniteltu ajoneuvokohtaisia teräksisiä turvalaatikostoja haulikoille ja kivääreille. Rajoittamalla yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen vedoten metsästäjien aseiden kuljettamista, voidaan vähitellen saavuttaa EU:ssa asevastainen ihannetila. Nykykehityksellä tulevaisuudessa ainoastaan G Mercedeksillä, Range Rovereilla ja Bentleyn maastureilla liikkuva eliitti kykenee kuljettamaan kalliit Purdey, Holland & Holland ja Westley Richards aseensa viranomaisten mukaan turvallisesti.

Muistakaa aina Josif Stalinin kuuluisat sanat, mitkä soveltuvat myös nykyiseen aseluvanhaltijan asemaan: ”Luottamus hyvä, mutta kontrolli parempi!”

Runo K. Kurko

puheenjohtaja