PÄÄSIHTEERIN AJATUKSIA 61

DEMOKRATIAVAJE

EU alueen kansalaisille on yhä laajemmin selvinnyt koko aluetta hallitseva demokratiavaje. EU:n päätöksenteon menettelyt eri toimielimineen ovat malliesimerkki demokratian puutteesta ja etäännyttävät EU kansalaiset heitä itseään koskettavasta päätöksenteosta. Euroopan parlamentilla on aivan liian laaja toimivalta EU maiden päätöksenteossa ja Euroopan parlamentista on kehittynyt tosiasiallinen lainsäädäntö-, valvonta- ja budjettivallan käyttäjä ilman vastuuta. Tämän kaiken ovat mahdollistaneet eri EU maiden globalistit päättäjät kansallisvaltioiden kansalaisten etujen vastaisesti. EU:n päätöksentekojärjestelmää on kehitetty yhä enemmän ylikansallisen liittovaltion suuntaan, jolloin jäsenvaltioiden päätöksenteko jää yhä vähemmälle.

Edustuksellinen demokratia on illuusio demokratiasta, eikä yksilöillä ole oikeusvaltioperiaatteen kautta tosiasiallisia mahdollisuuksia vaikuttaa lakien säätämiseen. Suomessa kansalaisten valitsema eduskunta säätää lait, mutta oikeusvaltioperiaate ei toteudu, koska poliittisesti nimitetyt virkamiehet valmistelevat lait, eikä suurin osa kansaa edustavista kansanedustajista tosiasiallisesti edusta valitsijoitaan. Toiveikkuus, halukkuus osallistua päätöksentekoon ja usko tulevaisuuteen ovat romahtaneet EU:n myötä. Tahot, joilla on tosiasiallinen valta päättää EU maiden kansalaisia koskevista asioista on valittu muiden kuin kansalaisten toimesta ja tämä vaikuttaa kansalaisten jokapäiväisessä elämässä, poliittisessa päätöksenteossa sekä lainsäädännössä. Kansalaisista koostuva Keltaisten liivien liike (Mouvement des Gilets jaunes) on osoittanut mieltään Ranskassa ja myös muiden Euroopan valtioiden kaupunkien kaduilla jo marraskuusta 2018 lähtien mm. verojen ja elinkustannusten nousua vastaan. Keltaliivien yksi tärkeistä tavoitteista on kansalaisaloite RIC (Le référendum d’initiative citoyenne), joka tarkoittaa käytännössä suoraa demokratiaa eli keinoa täydelle kansanvallalle.

Päätösvalta ja sananvapaus kansalaisia koskevissa asioissa tulisi olla Sveitsin mallin mukaisesti kansalla, koska myös päätösten seuraukset jäävät kansalaisten vastattaviksi. Nykyinen demokratian irvikuva eli ns. edustuksellinen demokratia edustaa ja tukee päätöksenteollaan poliittista eliittiä, virkamiehiä ja globaalia rahan valtaa eli pankkeja, pörssiyhtiöitä, suuryrityksiä ja kunkin alan ns. suuria toimijoita. Käytännössä kaikki nykylainsäädäntö on lobattu em. tahojen etujen ajamiseksi, josta esimerkkeinä ovat mm. ”Paskalaki”, sähkön jakeluverkon myyminen ulkomaiseen omistukseen ja hanke Suomen pohjavesien myymisestä ulkomaiseen omistukseen. Todella suuri taloudellinen rasite veronmaksajille on jo sähkön siirtohintojen nousu ja asian ymmärtää pelkästään sähkölaskua katsoessa. Elinkustannusten nousun lisäksi tärkeiden infraverkkojen myynti vaarantaa vakavasti suomalaisten turvallisuuden ja talouden.

Julkisuudessa keskustellaan jatkuvasti globaaleista ihmisoikeuksista, kuten esimerkiksi oikeudesta tulla EU alueelle perustuen taloudellisiin syihin eli ns. paremman elintason perässä. Taloudelliset syyt eivät saa olla peruste siirtyä vastikkeettoman sosiaaliturvan piiriin ns. hyvinvointimaihin, joissa on vielä nykykehityksellä ollut poliitikkojen mukaan varaa tämäntyyppiseen avokätisyyteen. Kansallinen perus- ja ihmisoikeuspolitiikka tulee nostaa esille yhä vahvemmin, jotta myös päättäjät ymmärtäisivät, että heidän hokemansa ”ihmisoikeudet kuuluvat kaikille” koskee myös oman maan kansalaisia ja nimenomaan ensisijaisesti heitä. Kotimaan strategisten uhkien suojaus, terrori-iskujen ennaltaehkäisy ja torjunta, oman maan järjestelmien, olemassaolevien infrojen ja kansalaisten suojaaminen ja turvaaminen tuntuvat olevan nykypäättäjille lähinnä kaukaista utopiaa.

Yhtenä aseluvanhaltijoiden kannalta konkreettisena esimerkkinä on EU:n esittämä vaatimus, että aseiden säilytyssääntöjä tulee tiukentaa. Asiaa on lainsäädännön kiristämisen yhteydessä Suomessa perusteltu mm. Euroopassa tapahtuneilla terrori-iskuilla. Sveitsissä kansa äänesti, että jokainen Sveitsin armeijan käynyt mies saa säilyttää rynnäkkökivääriä kotonaan. Suomessa vaatimuksella on ajettu yksinomaan tavallisten, lainkuuliaisten aseluvanhaltijoiden osalta merkittäviä tiukennuksia aselupakäytäntöihin ja ampuma-aseiden, lippaiden ja patruunoiden vaatimuksiin. Vaikka lipas olisi hankittu laillisesti ennen lain voimaantuloa, on 15.1.2020 lähtien aseen osaksi luokiteltavan tietyntyyppisen lippaan hallussapito ilman siihen oikeuttavaa lupaa ampuma-aserikos.

Patruunoita ja lippaita koskeviin säänöksiin ja vaatimuksiin tehdyt muutokset ovat epäselkeitä, tulkinnanvaraisia ja myös todella kohtuuttomia, kun laillisesti hankitusta ja olemassaolevasta lippaasta saattaa yhdessä yössä tulla laiton. Aseluvanhaltijoita ei ole riittävässä määrin informoitu viranomaisten puolelta ennen lain voimaatuloa siten, että aseluvanhaltijat olisi varmuudella tavoitettu. Ei voi välttyä vaikutelmalta, että kyseessä on tarkoituksellinen toimi aikaansaada massiivisia aseiden, lippaiden ja patruunoiden takavarikointeja ja rikossyytteitä samaan tyyliin kuin aikanaan ns. starttipistooli oikeudenkäynnit. Luonnollisesti siinä sivussa saadaan median avulla leimattua lainkuuliaisia aseluvanhaltijoita rikollisiksi.

KATUPARTIOTOIMINTA

Katupartiotoiminnalla tarkoitetaan vapaaehtoisista koottua, järjestäytynyttä kansalaispartio- ja naapurivahtitoimintaa. Suomessa katupartion voi perustaa kuka tahansa ja katupartiot ovat laillisia, kun sen yksittäiset jäsenet eivät riko lakia. Wikipedian mukaan esimerkiksi Pihtiputaalla on vuodesta 2013 toiminut aktivistien ja yrittäjien Yöpyövelit-katupartio, jonka ansiosta aluetta vaivannut murto- ja varkausaalto on päättynyt. Vapaaehtoiset partioivat autoilla ja raportoivat epäilyttävistä tapahtumista poliisille. Murtoaallot ammattilaisliigojen toimesta ovat alueella historiaa eli toiminta on saavuttanut sille asetetut vaatimukset erinomaisesti, joten katupartio aktivistit sekä yrittäjät ovat tehneet tärkeää ja arvostettua työtä koko yhteisönsä eteen.

Katupartioissa periaate on, että vapaaehtoiset toimijat eivät ota poliisin roolia, mutta he kehottavat naapureita olemaan omassa yhteisössään valppaita, tarkkailevia sekä välittäviä ja ilmoittamaan poliisille havaittuaan epäilyttävää toimintaa. Toiminnan tavoittena on auttaa ihmisiä suojelemaan itseään ja omaisuuttaan valistuksen ja toimintaohjeiden kautta. Toiminta pyrkii vähentämään ennalta pelkoa rikollisuudesta parantamalla yleistä turvallisuutta mm. lisäämällä valppautta, ilmoittamalla epäilyttävistä tapahtumista ja henkilöistä, edistämällä yhteisöllisyyttä ja torjumalla ennalta rikosten ja ilkivallan eri muotoja. Tämäntyyppisellä yhteisöllisyyden muodolla olisi tarvetta laajemmaltikin Suomessa ja on vaikeaa ymmärtää, mitä toiminnassa olisi negatiivista muuta kuin rikollisten ja hämärämiesten kannalta.

Suomessa yksittäisistä katupartiotoimijoista johtuen poliisi pitää katupartiotoimintaa lähinnä tarpeettomana, eikä kansalaisia kannusteta toimintaan. Turun Sanomien uutisen Supo on huolestunut katupartioiden yleistymisestä mukaan Suojelupoliisissa pelätään, että katupartioihin liittyvä toiminta saattaa synnyttä tilanteita, joissa tulee ylilyöntejä. Supon viestintäpäällikkö Jyri Rantala on sanonut TS:n artikkelin mukaan STT:lle, että katupartiot voivat vääristää kuvaa turvallisuustilanteesta. Ylen uutisen Valtakunnansyyttäjä: Katupartiot eivät kuulu Suomeen mukaan myös eroamaan joutunut edellinen valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen arvosteli suorasanaisesti Suomeen ilmestyneitä katupartioita tuoden esille mielipiteenään, etteivät katupartiot kuulu Suomeen.

On valitettavaa, että Suomessa katupartiotoiminta on leimattu Supon, poliisin ja valtakunnan-syyttäjän kannanotoilla lähinnä negatiiviseksi asiaksi johtuen pääosin yhden yksittäisen toimijan toiminnasta. Suomessa olisi varsin tarpeelliset olosuhteet perustaa lisää kautupartioita erityisesti seuduille, joilla poliisin paikalle tulo kestää jopa tunteja. Poliisien määrä ja resurssit ovat yhä rajallisempia, mutta jopa määrää tärkeämpi tekijä on laatu eli se, että käytettävien resurssien tulisi olla oikein kohdistettuja eli nykyistä enemmän oikeiden rikosten ennaltaehkäisyyn, tutkintaan ja selvittämiseen sekä yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitoon. Poliisi keskittyy täysin toisarvoisiin tehtäviin pyrkimällä etsimään internetin syövereistä ajatus- ja mielipiderikollisia ja lainsäädännöllemme tuntematonta ”vihapuhetta”, vaikka kyseessä ko. toimissa on täysin loputon suo, joka vie poliisin resursseja.

USA:ssa Naapuruusvalvontaohjelma ”Neighborhood Watch” on sen sijaan yksi USA:n tehokkaimmista ja vanhimmista rikoksentorjuntaohjelmista, jossa vapaaehtoiset kansalaiset toimivat yhdessä lainvalvontaviranomaisten kanssa yhteisöjen turvallisuuden lisäämiseksi ja rikollisuuden ennalta estämiseksi. USA:ssa vuonna 1972 perustettu Neighborhood Watch on Kansallisen sheriffiyhdistyksen sponsoroimaa toimintaa ja kymmenessä vuodessa toiminta on saavuttanut jo 12 prosenttia koko väestöstä. Olennaista katupartioiden vapaaehtoisille kansalaisille nykypäivänä ovat ns. vartalo-/haalarikameroiden olemassaolo, koska mahdollisen rikoksen tai murtoliigan tapaaminen paikan päältä verekseltään ja mahdollinen kansalaisen kiinniotto-oikeuden käyttäminen on syytä aina dokumentoida, jotta katupartiotoimijan oma oikeusturva tulee varmistettua myös viranomaisiin ja oikeuslaitokseen nähden.

Minna Helin

pääsihteeri

LÄHTEET:

Wikipedia: https://fi.wikipedia.org/wiki/Katupartio

TS: https://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/839901/Supo+on+huolestunut+katupartioiden+yleistymisesta

YLE: https://yle.fi/uutiset/3-8595162