PUHEENJOHTAJALLA ON ASIAA

GUN SHOW SUOMESSA

Suomessa on Suomen Asehistoriallinen Seura ry järjestänyt jo 70-luvulta lähtien asenäyttelyitä amerikkalaisten ”gun show” perinteiden mukaisesti. Turussa toimiva asekeräilijöiden yhdistys Arma Aboa on eräs vanhimpia asekeräilijöiden yhdistyksiä Suomessa, perustettu 1973, jonka yhdistyksen järjestämä Aikojemme Aseet oli jopa Kekkosen aikaan runsaasti julkisuutta saanut näyttely. Mielenkiintoista Arma Aboan tilaisuudessa oli, että näyttelyn suojelijana oli tunnettu kommunisti, silloin maaherrana toiminut Paavo Aitio. Aikakautensa ”gun show” edellytti yleensä ”klubitakkisia” herrasmiehiä ja myös todella vanhoja aseita, kuten piilukko- ja nallilukkoaseita. Usein näyttelyissä oli lisäksi esillä myös kalliita metsästysaseita. Ensimmäiset asenäyttelyt oli suunnattu erityisesti alan keräilijöille ja varsinaista ns. oheisrihkamaa oli vähän.

Tampereella vuosittain helmikuun puolivälissä järjestetty Tam Armsin gun show on ollut aina alkavan vuoden ensimmäinen asenäyttely ja siksi hyvin suosittu. Maantieteellisesti Tampere sijaitsee merkittävässä solmukohdassa ja siksi myös Vapaussodassa 1918 Tampereen hallinta oli merkittävää molemmille sodan osapuolille. Tampere-talo on maantieteellisesti helppo löytää, mutta pysäköinnin kannalta Tampere on jo muodostumassa Helsingin kaltaiseksi autovihamieliseksi kaupungiksi, joten läheltä pysäköintipaikkojen löytyminen on vaikeaa. Tampere-talo ei ole erityisen onnistunut paikka jo iäkkäille liikuntarajoitteisille, vaikka kaupunki on pyrkinyt auttamaan pyörätuolia käyttäviä erilaisten rakenteellisten keinojen avulla.

Tampereella kävijöiden määrä on edelleen suurempi kuin muissa ”gun show”-tilaisuuksissa. Tänä vuonna kävijämääräksi arvioitiin yli 1000 kävijää ja osasyynä on myös se, että esim. Ellivuoren perinteinen ”gun show” pidetään maantieteellisesti paikassa jonne meneminen merkitsee oman auton tai linja-auton käyttöä. Ennen Suomen ryhtymistä Venäjän vastaisiin pakotteisiin oli kaikissa asenäyttelyissä myös runsaasti venäläisiä ostajia ja kauppa kävi tyydyttävästi. Erityisesti suomalaisten kannalta ns. ”avaruusromu”eli II Maailmansodan aseet menivät deaktivoituina Venäjälle, mutta nyt ne joutuvat Valtion romutettaviksi, eikä kukaan hyödy taloudellisesti. Militaria kiinnostaa nuoria asenäyttelyissä ja siksi erilaista vaatetta myydään näyttelyissä runsaasti.

Suomen itsenäisyyden aikana vuosina 1970-1994 asenäyttelyt olivat erinomainen paikka myös asealan toimijoille esitellä uusia asemalleja ja myydä vanhoja käsiaseita alan harrastelijoille. Euroopan Unioni on aiheuttanut myös Saksassa alan näyttelyjen kutistumista ja on syytä epäillä, että lähivuosina perinteiset asenäyttelyt muuttuvat lähinnä vanhenevien harrastajien ”viimeisen iltahuudon” odotteluun samanmielisten seurassa! Monille alan harrastajille Riihimäen Erämessut olivat vuodesta 1971 lähtien tärkeimpiä tapahtumia, mutta jo 1990-luvulla näytteilleasettajien määrä on ylittänyt laadun, eli varsinainen ”gun show” on jäänyt erilaisen rihkaman varjoon.

Elämme Suomessa mielenkiintoisia aikoja, sillä internet on mahdollistanut kansalaisille paikan purkaa heti ja nyt pahaa mieltään, joten myös viranomaiset tietävät kansalaisten mielipiteistä aivan liikaa. Erityisen ongelmallinen on Facebook, sillä kaikki siellä käsiteltävä tieto on todellisuudessa myös viranomaisten tiedossa niin Suomessa kuin myös USA:ssa. Aseisiin liittyvät asiat eivät kuulu kaikille ja siksi myös kansalaisten tulisi tarkoin miettiä kertovatko he käynnistään Tam Armsin tilaisuudessa Tampereella FB kavereilleen ja samalla myös paikalliselle viranomaiselle. Yksityisyyden suoja on ainoastaan enää sanahelinää, sillä todellisuudessa jokainen FB:ssä itsestään kertova on menettänyt oikeutensa yksityisyyteen. Valitettavasti erilaiset asenäyttelyt ovat häviävää kansanperinnettä Suomessa.

ASEHUUTOKAUPAT

Maanantaina 17.02.2020 AHY järjesti jälleen asehuutokaupan Riihimäellä. Runsas osanottajien joukko täytti huutokauppatilat, sillä hiihtolomakausi mahdollisti Tam Armsin jälkeen sopivasti toisen päivän viettämisen mieluisan harrastuksen parissa. Valitettavasti tämäkään huutokauppa ei ollut tuottava niille perikunnille, joiden aseita oli jätetty myytäviksi asehuutokauppaan. Aseiden myyntihintojen romahdus on kokonaan viranomaisten asevastaisten toimien tulos ja siksi todellisten löytöjen tekeminen on aina vain vaikeampaa AHY:n huutokaupoissa. Osa perikunnista on onneksi ymmärtänyt jättää arvokkaat aseet SAHS:n asehuutokauppoihin tai asekauppiaiden myytäviksi.

Aseiden markkina-arvo on ongelmallinen käsite, sillä direktiivin ylitarkka tulkinta johti Suomessa siihen, että kaikki itselataavat metsästysaseet ovat rinnasteisia toimintapansa vuoksi itselataaviin rynnäkkökivääreitä muistuttaviin aseisiin, joten hallussapitoluvat ovat määräaikaisia. On mielenkiintoista pohtia aseenomistajan todistustaakkaa harrastuksensa jatkumisesta, kun viranomainen ei millään tavoin ole ilmaissut mikä on harrastuneisuuden osoittamisen keino. Henkilökohtaisesti toimisin siten, että loukkupyytäjänä todistaisin supikoirien lopettamisen .22 kaliiperin pistoolilla siten, että veisin poliisilaitoksen tiskille kuumimpaan kesäaikaan esim. pakasteessa säilyttämäni 32 supikoiraa ja kysyisin, onko tämä riittävän luotettava näyttö?

Laadukkaat metsästysaseet ovat kalliita hankkia ja nykyisin Suomessa keskitason hirvikivääri kiikaritähtäimellä varustettuna maksaa helposti uutena yli 2000 euroa ja tavallinen itseltaava haulikko 600-1000 euroa. Suurriista-aseet, kuten rinnakkaispiippuiset kiväärit ovat hintaluokassa 10.000 euroa, eikä 40.000 euroa ole edes erityisen kallis, joten miten joku voi kuvitella, että perikunnan edustaja ymmärtää arvioida aseiden arvot oikein. Perikunnan aseet haltuun ottanut poliisi ei yleensä arvosta ampuma-aseita niiden todellisen arvon mukaan, vaan saamansa ohjeistuksen perusteella eli jokainen tuhottu ampuma-ase on vain hyvä asia ja edistää suurta tavoitetta kansan aseista riisumiseksi!

Perikuntien pesien selvittäjiksi harvoin saadaan aseita oikein arvostavia pesänhoitajia, joten pesän osakkaiden kannalta aseiden todellinen arvo jää usein ainoastaan perunkirjaan merkittynä lukuna. Pesänhoitajana kokenut ja itse metsästäjänä toimiva asianajaja pyrkii luonnollisesti saamaan pesän omaisuudesta parhaan arvion, sillä myös palkkio saattaa silloin vastaavasti nousta. Varakkaiden kuolinpesien aseiden arvo saattaa yllättää pesänhoitajan erityisesti silloin, kun kuolinpesässä on englantilaisia haulikkoja kuten Holland & Holland, Purdey, Westley Richards tai Boss. Tälläisia pesiä olen henkilökohtaisesti ollut arvioimassa omistajan ottaessa kotivakuutusta omaisuudelleen. Aseet ovat kuten taide, eli ne tulee arvioida asiantuntijan toimesta. Aseita ei tule arvoida poliisi, jolle kaikki aseet ovat ainoastaan ”koivuhalkoihin” tai rautakankiin rinnasteisia toisen henkilön vahingoittamiseen soveltuvia esineitä!

Aseeton kansa on kelvoton!

Runo K. Kurko

puheenjohtaja