PUHEENJOHTAJAN KOLUMNI III

TAPPAVA VOIMANKÄYTTÖ

Viranomaisilla on käytössään virkatehtävien hoitamisen edellyttämiä voimankäytön välineitä. Henkilökohtaiset ampuma-aseet, erilaiset tukiaseet kuten konepistoolit, haulikot, tarkkuuskiväärit ja virkakäyttöön soveltuvat rynnäkkökiväärit kuuluvat em. välineisiin. Euroopan Unionin alueella poliisi on erittäin hyvin varustautunut kohtaamaan aseellista vastarintaa ja tappavan voiman käyttö on lisääntynyt eri etnisistä taustoista tulleiden henkilöiden jengiytymisen sekä terrorismin vuoksi. Eri maiden kantaväestön osuus väkivaltarikoksista on vähentynyt samalla, kun etnisten ryhmien muodostamat alueet ovat jakaneet jopa kaupunkien keskustoissa kortteleita, kuten esim. Berliinissä. Poliisi joutuu päättämään aseen käytöstä usein vain sekunneissa, sillä kyseessä on oma tai partiotoverin henki.

Poliisin aseenkäyttö on johtanut erityisesti USA:ssa siihen, että poliisi surmaa keskimäärin 3 ihmistä joka päivä ja noin 150 poliisia menehtyy vuosittain erilaisissa ampumatapauksissa tai kiinniottotilanteissa. Poliisitaktiikan muutos on huomattu selvimmin USA:ssa, sillä vielä 1970-luvulla oli poliisikoulutuksen eräs periaate, että tappavaa voimaa ”lethal force” sai käyttää ainoastaan suoranaisen hyökkäyksen torjumiseksi tai vaarallisen rikollisen pysäyttämiseksi tekemästä enempää tuhoa. Nykyisin poliisi ampuu myös pakoon juossutta epäiltyä, vaikka aseellista vastarintaa tai suoranaista uhkaa poliisin tai muiden henkilöiden osalta ei ole voitu osoittaa. Poliisin pysäytys voi merkitä erityisesti afrikkalais-amerikkalaiselle eli mustalle sitä, että poliisin pysäytyskäskyn huomiotta jättäminen johtaa poliisin välittömään aseenkäyttöön!

Suomessa on tilanne vielä kansalaisten kannalta hyvä, mutta tilanne on myös Suomessa muuttumassa ja eräs tekijä on kuviteltu tai todellinen ”linnoittautuneen” henkilön vastarinta. Ilmianto ampuma-aseesta tai sen käyttämisestä voi johtaa erittäin ikäviin seuraamuksiin kuten Vihdissä 2016 tapahtui. Hätäkeskus sai ilmoituksen miehestä, joka oli ilmoittajan mukaan ampunut traktoria aseella. Kuitenkaan traktoria ampuneella henkilöllä ei poliisin tietojen mukaan ollut lainkaan ampuma-aseita, sillä luvalliset aseet oli jo aikaisemmin otettu poliisin toimesta pois. Kukaan ei tarkistanut ilmoittajan ilmoituksen todenperäisyyttä, vaikka tiedettiin ilmoittajan olevan epäillyn ampujan kanssa riidoissa ollut veli. Poliisi lähti paikalle usean partion voimin, mutta kukaan ei paikalle tultuaan tarkistanut oliko traktoria todella ammuttua aseella vai ei.

Tilannejohtajan käskystä pyrittiin kyllä selvittämään oliko ”ampuja” vielä paikalla, mutta vasta illan pimennyttyä päätettiin ryhtyä tarkistamaan epäillyn omakotitaloa. Piiritys oli jatkunut jo useita tunteja ilman kontaktia epäiltyyn, joten epäillyllä oli mahdollisuus kehitellä vastatoimia uskoessaan poliisin tulleen tappamaan hänet veljensä ilmoituksen ja useita vuosia jatkuneiden oikeustaistelujen jälkeen. Epäilty oli viranomaisten kannalta ns. ”hankala henkilö” ja siksi poliisin olisi tullut mieluummin odottaa ainakin aamuun asti saadakseen epäillyn väsytetyksi. Päätös talon tarkistamisesta johti siihen, että kaksi kahden miehen partiota lähestyi talon ovea siten, että he näkivät eteiseen ja siellä olleen naishenkilön, joka kuitenkin poistui talon sisälle. Poliisit yrittivät ovesta sisään, jolloin epäilty mies ampui heitä kohden.

Poliisin mukaan mies ampui ensin ja sitten ampui toinen kahdesta poliisimiehestä oven oikealla puolella osuen miestä ainakin yhden kerran. Toinen poliisimies haavoittui käsivarteen ja poliisit perääntyivät. Poliiseilla oli taktiset suojaliivit päällä ja haavoittunut poliisimies olisi voitu saada turvaan muutoinkin kuin siten, että yksi poliisimiehistä vaaransi itsensä. Partiotoveria auttanut sai osuman selkään siten, että osuma aiheutti kuoleman minuuteissa. Epäilty henkilö käytti poliiseja vastaan Rajavartiolaitokselta varastettua rynnäkkökivääriä. Paikalle tulleet vahvistukset joutuivat ainoastaan eristämään alueen. Poliisin ampumista laukauksista vakavasti haavoittunut ampuja oli tutkinnanjohtajan mukaan ampunut itsensä samalla rynnäkkökiväärillä. Ampuja löytyi vasta tuntien kuluttua varsinaisesta ampumatilanteesta.

On helppo sanoa, että turha olla jälkiviisas, mutta useiden vuosikymmenten aikana poliisien suorittamat epäiltyjen koteihin kohdistuneet piiritykset tai pidätysyritykset ovat valitettavasti usein vaatineet myös poliisiuhreja. On syytä pohtia poliisin käyttämää taktiikkaa ja mahdollisesti tehtyjä virheitä. Virantoimituksessa on Suomessa kuollut aivan liian monta poliisia ja useita on haavoittunut vakavasti, siksi myös poliisin johdon on arvioitava jokainen tapaus koulutusmielessä uudelleen. Pihtiputaan surmanluodit ovat vielä kansalaisten muistissa, samoin Christensenin suorittamat poliisimurhat Tehtaankadulla. Poliisin mahdollisuudet selviytyä maassamme olevista mahdollisista vierastaistelijoista, sotilaskarkureista ja ilman tunnistetietoja oleilevista vaarallisista henkilöistä pienenevät ilman selkeitä valtuuksien lisäämisiä tarkistaa henkilöllisyys koska tahansa.

Nykyaikainen teknologia auttaa pimeänäkölaitteiden ja lämpökameroiden avulla löytämään mahdollisesti vaarallisen henkilön maastosta, mutta suurissa kaupungeissa oleilevat usein asekoulutuksen lähtömaissaan saaneet etniset ryhmät ovat osoittautuneet erittäin vaarallisiksi Euroopan keskeisissä maissa kuten Ranskassa, Belgiassa ja Saksassa. Poliisin ylijohto on hyvin tietoinen poliisin tilanteesta kentällä ja erityisesti Ruotsin tilanne on vaarallinen esimerkki yhteiskunnan muuttumisesta vaaralliseksi tavalliselle kantaväestölle ja poliiseille. No-go-zone alueet eivät kuulu Suomeen ja siksi on viimeistään nyt ratkaistava poliisin resurssien riittävyys tulevaisuudessa ja pysäytettävä laittomasti maassa olevien, sisäisen turvallisuuden kannalta vaarallisten siirtolaisten virta Suomeen.

AMPUMATILANTEIDEN REKONSTRUKTIO

Joutuessaan virantoimituksessa käyttämään ampuma-asetta poliisi selviää tappavan voiman käytöstä siksi, että yhteiskunnan kannalta oikeuslaitos pyrkii oikeuttamaan äärimmäisen voiman käytön myös silloin kun vastapuoli on ollut aseeton. Aseen käyttöön johtaneissa tilanteissa saattavat myös sivulliset saada osumia ammutuista laukauksista, jolloin korostuu erityisen tärkeäksi pystyä rekonstruoimaan tapahtunut ampuminen mahdollisimman tarkoin. Paikalta löydetyt patruunoiden hylsyt ovat todistusvoimaisia ja yksilöitäviä tapauksessa käytettyyn tai käytettyihin ampuma-aseisiin. Olennaisen tärkeää on ampumatilanteessa käytetyn ampuma-aseen yksilöinnin kannalta, että jokainen poliisin käyttämä virka-ase on jo koeammuttu ennen luovuttamista virkakäyttöön.

Erikoistutkija Jorma Jussila on jo kahdeksan vuotta sitten kiinnittänyt KRP:n rikoslaboratorion lähettämässä kirjelmässä asiaan huomiota saadakseen Poliisin Tekniikkakeskuksen suorittamaan jokaiselle poliisin käyttöön hankitulle ampuma-aseelle yksilöidyn testin ja arkistoimaan ainakin yhden aseella ammutun patruunan hylsyn aseen sarjanumerolla varustettuun ”todistepussiin”. Rekonstruoitaessa ampumatilannetta ovat poliisien ampumien aseiden patruunoiden hylsyt tärkeitä kaikkien osapuolten oikeusvarmuuden kannalta selvitettäessä tappavien laukausten ampujaa ja sijaintia ampumatilanteessa. Tekniikkakeskus ei ole toiminut KRP:n muistion 21.09.2012 mukaisesti, sillä kaikista viranomaisten käytössä olevien aseiden ja patruunoiden valmistuseristä tulisi olla tarkat tiedot, samoin maasta viedyistä aseista.

Suurin osa nykyaikaisista ampuma-aseiden piippujen rihlauksista valmistetaan polygonal menetelmällä ja menetelmän seurauksena vertailumikroskoopilla aikaisemmin selvinneet tapaukset ovat jäämässä historiaan. Ensimmäiset eurooppalaiset pistoolit polygonal piipuilla olivat Heckler & Koch tehtaan valmistamat HK 9 ja VP 70 pistoolit jo 70-luvulla, jonka jälkeen useat muut tehtaat seurasivat esimerkkiä. Glock sai merkittävää julkisuutta USA:ssa Miamin kuuluisasta tulitaistelusta, sillä jälkeenpäin oli mahdotonta selvittää luodeista kuka ampui tappavat laukaukset. Rikostutkinnan kannalta hylsy kertoo nykyisin kaiken tarvittavan aseesta ja usein myös ampujasta, sillä hylsyyn jää yksilöidyt jäljet aseen iskurista ja ulosvetimestä, sekä usein tarvittavat DNA-tiedot aseen patruunoiden käsittelijästä.

Suomessa on lähes kaikissa poliisin virkakäyttöön hankituissa aseissa polygonal piiput, joten KRP:n laboratorion muistio ja erikoistutkija Jorma Jussilan tutkimukset asiasta on syytä ottaa huomioon, sillä myös rikolliset käyttävät polygonal rihlattuja aseita, kuten Glock pistooleja. Sivullisten henkilöiden kuolema tai joutuminen partiotoverin ampumaksi merkitsee sitä, että oikeusvarmuus on oltava vaatimus silloin, kun viranomainen käyttää ”lethal force” eli tappavaa voimaa. Tulevaisuus Suomessa voi olla ampumatapausten suhteen haastava, sillä Lähi-idästä tulleet nuoret miehet ovat usein saaneet sotilas- tai poliisikoulutuksen, joten aseiden käsittely ei tuota heille ongelmia, eikä myöskään saatavuus. Asiaan ei pystytä vaikuttamaan ampuma-aselainsäädännöllä, koska rikolliset tulevat aina saamaan aseensa tavalla tai toisella, eikä voimassaolevat lait koske rikollisia. Tulevaisuuden ennustaminen on todella vaikeaa, mutta varautuminen on viisautta!

Runo K. Kurko

puheenjohtaja