PÄÄSIHTEERIN AJATUKSIA 67

KRIISEIHIN VALMISTAUTUMINEN

Ihmiset joilla on valmiutta varautua kriiseihin ovat yleensä tahoja, joilla on jo omakohtaista kokemusta aiemmista kriiseistä ja niistä selviytymisestä. 1990-luvun lama kosketti todella monia perheen, läheisten tai sukulaisten kautta ja toisia ystävien, tuttavien tai liike-elämän kontaktien kautta. Moni joutui kokemaan laman karut vaikutukset omassa lähipiirissään ja sitä kautta myös omassa elämässään. 1990-luvun laman aiheuttamat leipäjonot, konkurssit, massatyöttömyys ja asuntojen hintojen romahdus tulevat olemaan jälleen edessä yhä useammilla.

Osa 1990-luvun laman uhreista pystyi selviytymään ja osa ei, koska ns. auttamiseen liittyneet toimet mm. yrittäjien osalta menivät pankkien tukemiseen, ei yrittäjien tukemiseen. Väärin kohdistettujen tukitoimien ansiosta pankit vahvistuivat entisestään. Monelle pankinjohtajalle kavereineen tarjoutui loistavat apajat omaisuuden uusjakoon, kun lainojen vakuuksina olleet omaisuudet realisoitiin pilkkahinnoilla itselle ja ”hyvä veli” kontakteille ja velalliselle jäi edelleen velan maksuvelvoite pahimmillaan jopa koko loppuelämän ajaksi.

Luottamus poliitikkoihin, virkamiehiin ja pankkeihin oli lopullisesti menetetty ja tilanteella oli luonnollisesti kauaskantoiset vaikutukset ihmisen ja hänen läheistensä koko elämänkaareen jopa aina elämän loppuun asti. 1990-luvun laman uhreista arviolta jopa noin 14.500 ihmistä päätyi itsemurhiin, kun kaikki omaisuus ja toivo oli menetetty, eikä tulevaisuuteen ollut pienintäkään uskoa. Laman läpi hengissä selvinneillä oli epäonnistumisen kokemuksia ja epävarmuutta jotka jättivät lähtemättömät arvet ja vaikuttivat osaltaan lähes kaikkeen myös tulevaan päätöksentekoon. Ja nyt vastaavaa on valitettavasti tulossa koronapandemian seurauksena.

Koronapandemia tulee aiheuttamaan vakavan tilanteen sekä talouden, että yhteiskuntarakenteen kannalta. Uuden Suomen artikkeli ”Kesäkuun alussa tuhannet yritykset ovat konkurssissa” – vakava varoitus Suomen tilanteesta” varoittaa Suomeen tulevasta konkurssiaallosta luoden realistista tulevaisuudenkuvaa. Artikkelissa Accountorin toimitusjohtaja Niklas Sonkin tulkitsee, että merkittäviä sopeutustoimia vaaditaan vähintään viidenneksessä yrityskentästä. Raju muutos huonompaan on tapahtunut vain kolmessa viikossa ja Niklas Sonkin tuo esille, että häntä aidosti pelottaa, että kesäkuun alussa tuhannet yritykset ovat konkurssissa, koska niillä ei ole koronan takia maksuvalmiutta.

Business Finlandin ns. koronatuki nosti suuren kohun, koska kyse ei todellisuudessa ollutkaan ns. koronarahoituksesta. YLE:n uutisten Heikki Valkaman ”Analyysi: Miksi Business Finlandin koronarahoituksesta nousi niin suuri kohu? Tämä sinunkin on hyvä ymmärtää tästä kaikesta” tuo esille, että koska Business Finlandin tehtävä ei ole jakaa koronatukia vaan tukia kehittämiseen ja uusiin ideoihin, tuet menivät yrityksille, jotka hakivat tukea kehittämiseen ja innovaatioihin. Asian taustalla on hallituksen päätös antaa suoraa rahoitusta Business Finlandin sekä ELY-keskusten kautta sekä taata lainoja Finnveran kautta.

Eli pääasia hallitukselle oli näyttää, että veronmaksajien rahaa jaetaan, mutta millä perusteilla ja kenelle oli jo suuri kysymysmerkki. Asiassa jäi täysin merkityksettömäksi todellinen tarveharkinta ja rahan tarpeellisuuden oikea kohdistaminen sekä lisäksi rahan mahdollinen vaikuttavuus ja erityisesti se, ettei kyse tosiasiallisesti ollut lainkaan koronatuesta. Ei ihme, että asia on johtanut suureen kohuun ja on erittäin hyvä, että tilannetta myös tuodaan mediassa laajalti esille.

Business Finlandin tuet olivat tyypillistä rahan jakamista, jossa ns. hyvän hakemuksen tehneet konsultit saivat tuet ja pahiten tilanteen vaurioittamat pienyritykset ja alat jäivät ilman tukia, koska yksinyrittäjillä/pienyrittäjillä ei välttämättä ole ollut osaamista tai resursseja, eikä konsultteja neuvomassa ja tekemässä tukihakemuksia. Uutisoinnit pääministeri Sanna Marinin avopuolison liittymisestä Business Finlandin tukien hakemiseen ja saamiseen ovat epämiellyttävää luettavaa. Se, että Sanna Marin toi tilannetta ”rehellisyyden nimissä” esille mediassa, ei todellakaan ole lieventävä asianhaara, vaan tyypillinen paniikkiratkaisu ennen tiedossa olevia paljastuksia, jotka varmuudella tulisivat joka tapauksessa esille.

Poliittisissa päättäjissä tulisi olla enemmän niitä, joilla on kokemusta vastoinkäymisistä ja kriiseistä sekä omakohtaista ymmärrystä köyhyydestä, ei tutkimuksen, vaan omakohtaisten kokemusten kautta. Ne, joita 1990-luvun lama ei syystä tai toisesta koskettanut läheltä, suhtautuvat nykytilaan aivan liian positiivisin ja ruusuisin odotuksin ymmärtämättä, että erittäin huonot ajat ovat edessä.

Riskialtis velanotto, massatyöttömyys, asuntojen hintaromahdus, luottotietojen menetys ja laaja konkurssiaalto tulevat koskettamaan yhä useampia ja velallisten sekä yrittäjien oikeusturva ovat riittämättömiä aivan kuten oli 1990-luvun lamassa. Varovainen, aiemman laman läpikäynyt saattaa ulkopuolisen silmissä vaikuttaa jopa pelokkaalta, kun hän pyrkii aina varautumaan pahimpaan.

Aiemman laman läpikäynyt ei välttämättä ole pessimisti, vaikka ajatuksissa olisi ensimmäisenä aina ajatus, että koska aiemminkin kävi huonosti, niin miksei huonosti kävisi myös uudestaan. Tukiverkkoja ei kaikilla ole olemassa ja niiden puuttuminen yhdistettynä yllättäviin taloudellisiin vastoinkäymisiin on pahimmillaan hitaan kivuliaasti, mutta varmasti tappava yhdistelmä. Koronapandemian jälkeinen tilanne tulee jättämään jälkeensä suuren epävarmuuden, että mitä tahansa voi tapahtua milloin tahansa ja yleensä juuri silloin, kun sitä vähiten odottaa tai kun jotkut sanovat, että tällä kertaa kaikki on toisin, eikä pahinta voi tapahtua. Kun matto vedetään kaiken tutun ja turvallisen alta, niin mitä jää jäljelle?

COVID-19 VAARALLISUUS

SARS-Co-V-2 viruksen aiheuttaman COVID-19 pandemian vaikutukset, vaarallisuus, tartuntatavat jne. jakavat todella ristiriitaista mielipidettä puolesta ja vastaan. Eri maiden ja tahojen tutkimusten tulokset ovat keskenään ristiriitaisia ja jopa viruksen alkuperästä ollaan eri piireissä eri mieltä. Osa tutkimuksista osoittaa, että virus leviää vain kosketus-/pisaratartuntana ja osa taas osoittaa kiistatta myös ilmateitse leviämisestä. Osa asiantuntijoista on jopa sitä mieltä, että koko koronapandemia on pelkkää propagandaa, salaliittoteoriaa tai mielikuvituksen tuotetta, eikä todellisuudessa edes ole koko pandemiaa.

Monet jopa lääkärit ja epidemologit ovat sitä mieltä, että SARS-Co-V-2 viruksen aiheuttama COVID-19 pandemia on lähinnä pelottelukampanja, eikä koronavirus heidän mielestään ole muuta kuin pelkkä vähäpätöinen ”kausiflunssa” ja asiaa perustellaan kuolemantapausten määrillä, vaikka sekä tautihuippu, että jopa seuraavat aallot saattavat olla vielä edessäpäin. Kausiflunssa tunnetaan ja sitä vastaan ihmisillä on myös olemassa vastustuskyky, jota koronavirusta vastaan sen sijaan ei ole. Lisäksi koronavirus leviää tutkimusten mukaan kausiflunssaa paljon herkemmin ja tutkimusten mukaan myös ilmavälitteisesti, vaikkakaan ilmavälitteisyys ei ole viruksen ensisijainen leviämistapa.

Ei voine välttyä kysymykseltä, miten niin moni lääkäri ja hoitaja ovat kuolleet koronavirukseen, jos se ei ole ”kausiflunssaa” pahempi? Suomessa on tähän mennessä kuollut koronavirukseen vasta 2 työikäistä mieslääkäriä, mutta pelkästään Italiassa on kuollut jo reilusti yli 100 lääkäriä koronavirukseen. Lääketieteen ammattilaisilla on paras asiantuntemus riittävästä suojautumisesta, suojavälineiden oikeasta käytöstä ja potilasturvallisuudesta virusinfektioihin liittyen ja siitä huolimatta myös hoitajat ja lääkärit ovat jatkuvasti suuressa tartunnan- ja kuolemanvaarassa

Koronavirus on aiheuttanut tartuntoja ja kuolemantapauksia vanhusten hoitolaitoksissa, joissa ainoat kontaktit ovat olleet hoitajat. Päivittäisistä kuolemantapauksista oli myös tarkoituksellisesti jätetty pois hoitokodeissa tapahtuneet kuolemantapaukset vääristäen todellista tautikuolleisuutta. Laumaimmuniteettia tavoittelevassa Ruotsissa koronaan kuolleiden määrät Suomeen verrattuna ovat kymmenkertaiset ja luvut ovat selvästi yhteydessä vanhainkoteihin. Osa kansalaisia on Ruotsissa herännyt todellisuuteen vasta lehtien kuolinilmoitusten kautta, jotka ovat antaneet tapauksille ”kasvot”. Aiemmin lehdessä oli kuolinilmoituksia 3 sivua ja nyt niitä on jo lähes 10 sivua.

Poliitikot ja viranomaiset ovat Suomessa voineet toimia suurelta osin täysin vastuuttomasti tehden mittavia virheitä ilman minkäänlaista tosiasiallista vastuuta. Vastuuasia tuli laajalti esille ns. ”suojamaskifarssin” yhteydessä, jossa Huoltovarmuuskeskuksen (HVK) toimitusjohtaja erosi tehtävistään ja kaksi muuta HVK:n virkamiestä on sivussa asian tutkinnan ajan. Missä on naispoliitikkojen vastuunkanto asiassa, kun poliitikot ovat syyttäneet epäonnistumisista vuorotellen HVK:ta, kuntia ja Finaviaa. Vastuutahoa on poliitikkojen taholta esitetty aina jostain muualta kuin hallituksen sisältä, vaikka asiasta vastuussa ovat myös ministerit, jotka ovat vierittäneet vastuun asiasta HVK:n johdolle korostamalla sen itsenäistä roolia.

Julkisuudessa ihmetellään, miten HVK:n toiminta voi olla mahdollista ja kuinka viranomaisia on voitu harhaanjohtaa em. asiassa. Tosiasia kuitenkin on, että viranomaisvalvonta toimii hyvin silloin, kun esimerkiksi suuri yritys tekee perättömän ilmoituksen pienestä, usein alkuperäisestä toimijasta eli suuren yrityksen ns. kilpailijasta päämääränä yksinoikeus markkinoilla. Oman kokemukseni mukaan näihin tapauksiin viranomaiset tarttuvat jopa ahnaasti, mutta muuten viranomaisten kuten esim. Tukesin tai Tullin tietoon saatetut selkeät väärinkäytökset ja jopa selkeät laittomuudet tuovat perinteisen vastauksen EVVK (ei vois vähempää kiinnostaa).

Ei voi välttyä kysymyksiltä, missä on viranomaisten motiivit, kuka heitä tosiasiallisesti käskyttää, millä mandaatilla ja mitä viranomainen itse mahdollisesti hyötyy asiasta? Kiinnostaako viranomaisia lakien ja määräysten rikkominen tai niiden noudattamatta jättäminen ainoastaan silloin, kun rikkojataho ja asiasta ilmoituksen tekijä ovat molemmat ns. ”sopivia”? Vai onko lopulta kyse vain yksinkertaisesti siitä, että isojen, eri alojen suurten toimijoiden varpaille ei viranomainen uskalla astua ja siksi voimavarat keskitetään pienten toimijoiden kyykyttämiseen, joista näennäisistä toimista saatavat tulokset ovat kokonaisuuden kannalta todella minimaalisia ja usein jopa täysin merkityksettömiä.

Minna Helin

pääsihteeri

LÄHTEET:

UUSI SUOMI: https://www.uusisuomi.fi/uutiset/kesakuun-alussa-tuhannet-yritykset-ovat-konkurssissa-vakava-varoitus-suomen-tilanteesta/3afc1760-77e4-4d25-9a96-88490cc650e7

YLE: https://yle.fi/uutiset/3-11319616