PUHEENJOHTAJALLA ON ASIAA

HISTORIAN VÄÄRENTÄMINEN

Voiton Päivän juhlinta II Maailmansodan päättymisestä 75 vuotta on ainoastaan Venäjän kansalle juhlinnan syy. Sota ratkaistiin lopulta venäläisten joukkojen materiaalisen ja inhimilliset mittasuhteet ylittävän elävän voiman käytöllä ilman sääliä. II Maailmansota oli jatkoa I Maailmansodan voittajavaltioiden virheellisistä toimista tuhota Saksan kansan mahdollisuudet kansallisvaltion kansalaisina nauttia taloudellisesta hyvinvoinnista. Saksalaisten tiedemiesten panosta kehittää saksalaisen ahkeruuden avulla Saksan teollisuus jopa korkeammalle tasolle kuin se oli ennen I Maailmansodan alkamista ei voi yliarvioida. Britannia oli yksinkertaisesti kateellinen Saksalle, vaikka Britannian Imperiumi oli vielä 1800-luvulla kuuluisa siitä, että aurinko ei laskenut Imperiumin alueella, niin laajaa aluetta britit hallitsivat ja hyödynsivät saareltaan!

Vuosisadan vaihtumista 1900-luvuksi juhlittiin näyttävästi, mutta jo silloin oli havaittavissa saksalaisen teollisuuden nopea kehittyminen oman pankkilaitoksen tukemana nopeammin kuin teollisuus Britanniassa. Saksassa pankit rahoittivat suoraan teollisuutta ja pankkien johdossa olevat olivat usein myös merkittävien teollisuuslaitosten johtokuntien jäseniä. Saksassa pörssi ei ollut pankkikeinottelijoiden areena kuten pörssit Lontoossa ja New Yorkissa. Kateus Saksan teollisuuden innovatiivisuutta kohtaan lisääntyi Britanniassa ja oli eräs pääsyistä I Maailmansodan syntymiseen. Saksan keisari Wilhelm II yritti viimeiseen asti estää sodan syttymisen, mutta innostus Ranskassa revanssista vuoden 1870 sodan tappioista ja Britannian kiihko tuhota Saksa olivat samalla keino saada Venäjä mukaan.

On syytä muistaa, että I Maailmansodassa, kuten jo Iso-Britannian sodassa Napoleonin Ranskaa vastaan hyötyjät olivat pankkiirit, erityisesti Rotschildit, jonka suvun haarat ulottuivat Britanniasta Ranskaan, Saksaan ja Itävaltaan. Erinomainen teos luettavaksi on Niall Ferguson kirjoittama Rotschildien suvun historia, n. 1000 sivua. Britannia ei hyväksynyt yhtään kilpailijaa Euroopassa ja siksi jopa kuningashuone vaieten hyväksyi bolshevikkien suorittaman vallankaappauksen Venäjällä ja tsaariperheen murhan. Britanniassa uskottiin bolshevikkien hallinnon jäävän lyhytikäiseksi ja Winston Churchill suhtautui 1920-luvulla hyvin kielteisesti Neuvosto-Venäjän johtoon, kuten Leniniin.

Puolan irtaantuminen Venäjästä I Maailmansodan yhteydessä johti taisteluun itsenäisyydestä, mikä kulminoitui 100 vuotta sitten taisteluun Varsovasta (Veikselin Ihme, Kaarlo Kurko). Samalla Puolan ansiosta pysäytettiin bolshevikkien maailmanvalloitus Euroopassa, sillä sodan heikentämä Saksa oli jo joutunut kärsimään punaisten vallankaappausyrityksistä, kuten spartakistikapina Rosa Luxemburgin ja Karl Liebknechtin johtamana 1919 Berliinissä. Neuvosto-Venäjällä vallankaapauksen tehneet henkilöt (Alexandr Solzenitzyn mukaan) edustivat kaikki Stalinia ja Buharinia lukuunottamatta ei venäläistä, vierasta etnistä ryhmää.

Bolshevikkien maailmanvalloitus pyrittiin verhoamaan Euroopan valtioissa demokratian valekaapuun ja siksi kommunismi saavutti merkittävästi jalansijaa lähes kaikissa Euroopan väkirikkaissa maissa, paitsi Britanniassa. Saksaan syntyi voimakas kommunistinen puolue, samoin Ranskaan ja Espanjaan, mutta Italiassa Benito Mussolini yhdisti sosiaalidemokraattina oppimansa asiat siten, että syntyi uusi suuntaus fasismi vastavoimaksi kommunismille. Todellisuudessa nykyinen sosiaalidemokratia nojaa Euroopassa monissa asioissa suoraan Mussolinin fasismiin ja EU:n komission toimet muistuttavat merkittävästi Mussolinin hallinnon toimia 30-luvulla.

Neuvosto-Venäjän yritys levittää maailman vallankumous koko Eurooppaan tyrehtyi lopulta 30-luvulla fasisimin nousuun Euroopassa ja samalla syntyi vastavoima kommunismille. Saksassa Adolf Hitlerin johtama Kansallissosialistien Työväenpuolue NSDAP nousi laillisten vaalien avulla valtaan 1933. Versaillesin rauhansopimuksen epäoikeudenmukaisuudet johtivat nopeasti siihen, että Saksan varustautuminen alkoi. Saksassa kiellettiin kommunistinen puolue, kuten myös esim. Suomessa, sillä kommunismi ei sovellu aatteena itsenäisen maan ja kansallisvaltion tavoitteisiin. Erittäin merkittävä tosiasia 30-luvulla Euroopassa oli Neuvostoliiton asema kansainvälisen kommunistisen liikkeen johtajana Komiternin kautta. Stalinin asema yksinvaltiaana mahdollisti laajat vainot Neuvostoliitossa ja 30-luvulla n.19 miljoonaa ihmistä menetti henkensä keskitysleireissä tai teloitettuina.

Historiaa tuntemattomat poliitikot ja kansalaiset eivät tunne taustoja Puolan ja Saksan valtioiden välisten suhteiden kiristymisestä vuodesta 1937 lähtien, sillä Britannialla oli merkittävä asema pyrkiessään estämään Saksan ja Puolan mahdollisen sopimuksen. Adolf Hitlerin todellinen ja ainoa vihollinen oli Josef Stalinin johtama kommunistien Venäjä, ei Iso-Britannia tai Ranska, vaikka sodan syyksi Britannia kehitti Puolalle antamansa ”takuut”. II Maailmansota oli kahden poliittisen aatesuunnan sota ja siihen tulivat mukaan Saksan kansaa kadehtivat ja vihaavat valtiot, kuten imperialistinen Yhdysvallat, joka lopullisesti tuhosi Brittiläisen Imperiumin yhdessä Winston Churchillin kanssa. II Maailmansodan aikainen Britannian johtajana toiminut Churchill (Patrick Buchanan, ”Churchill, Hitler and the Unnecessary War”) oli varsin ristiriitainen hahmo, sillä hän oli taustaltaan amerikkalainen ja englantilainen.

Stalin käytti hyväkseen länsiliittoutuneiden keskenäistä kilpailua ja hän huomasi hyvin pian Churchillin olevan täydellisesti Franklin Delano Rooseveltin käsissä, eli kaikki kuvitelmat Britannian itsenäisestä taistelusta ”fasismia” vastaan osoittautuivat ainoastaan USA hegemonian ylläpitämiseksi globaalisti. On todettava historian tutkimuksen valossa, että Stalin hyvin aikaisessa vaiheessa Saksan joukkojen ylitettyä Neuvostoliiton rajat vuonna 1941 kesäkuussa oli tietoinen Britannian ja USA:n suhtautumisesta, vaikka aikaisempi Molotov–Ribbentrop-sopimus oli huomioitu Britanniassa kielteisenä toimena. Stalin ymmärsi Moskovan puolustusta järjestäessään saksalaisten joukkojen jo saavutettua esikaupunkialueen raitiotielinjat, että kansan mobilisoiminen edellyttää taistelua Venäjästä, eli kyseessä oli sota isänmaasta.

Stalin käsitti yksinvaltiaana Neuvostoliiton valtiona tuhoutuvan, ellei koko kansaa saada mukaan isänmaalliseen sotaan Venäjän puolesta, siksi Venäjällä kyseessä on sota fasismia vastaan eli tämän päivän Venäjä juhlii ”voiton päivää” fasismista. Hollywood on kehittänyt sanonnan natsi-Saksa. Samaan terminologiaan ovat ryhtyneet suomalaiset ”toimittelijat ”, sillä Hollywoodin johto saatiin mukaan Rooseveltin ohjelmaan kuvaamaan Saksan kansaa ”natseina” ja verenhimoisina tappajina, sillä silloin oli helppoa saada tavallinen amerikkalainen mukaan sotaan Saksaa vastaan. On merkittävää, että sellaiset II Maailmansodan johtajat kuten kenraali Eisenhower, Winston Churchill ja Charles de Gaulle eivät muistelmissaan puhu ”natsi-Saksasta”, vaan Saksasta.

Hollywood on tehokkaasti kehitellyt teoriaa natseista aivan kuin olisi olemassa ihmisrotu natsit ja tuloksena on ollut se, että sarjakuvien ja elokuvien kautta elävät amerikkalaiset ovat luoneet termin natsi ja samoin termin Natsi-Saksa. Venäjän kansa on riittävän valveutunut, että he ymmärtävät isovanhempiensa käyneen ”suuren Isänmaallisen Sodan” Saksaa ja sen liittolaisia vastaan, sillä saksalaiset sotavangit Neuvostoliitossa olivat tavallisia saksalaisia monista eri ammattiryhmistä olevia ihmisiä ja sotilaita. Aseharrastajien keskuudessa ei ole tietoa ”natsikivääristä”, jonka perällä murskattiin pienten lasten kalloja, kuten Hollywood tarinoissa kerrotaan. Hollywoodin filmituottajat ovat luoneet myös pahat ”japsit”, jotta USA:n imperialismi ei olisi niin selvästi näkynyt Pearl Harborin iskun yhteydessä!

Suomen asema II Maailmansodan myrskyissä oli erityislaatuinen, sillä Suomi selviytyi ilman miehitystä. Suomi taisteli olemassaolostaan suurvaltaa vastaan Talvidodassa 1939/40 yksin, mutta tosiasia on, että ilman Adolf Hitlerin toimia emme olisi selviytyneet II Maailmansodasta itsenäisenä maana. Olennaisen tärkeä on muistaa se, että Jaltan ja Teheranin konferensseissa tapahtui tunnetun maailman jako ja siinä jaossa Suomi sai huonot kortit. Neuvostoliitto sai Stalinin johdolla jakaa Euroopan haluamallaan tavalla ja siksi meidän Suomessa tulee aina muistaa, että Britannia ja USA olivat II Maailmansodan aikana Neuvostoliiton liittolaisina Suomen vihollisia. Miten kävi Puolalle, Virolle, Latvialle, Liettualle, Tsekkoslovakialle, Unkarille, Bulgarialle, Jugoslavialle, Romanialle ja Albanialle, missä olivat Britannian takuut erityisesti Puolalle? USA otti II Maailmansodan aikana Britannialta lopullisesti suurvalta-aseman. USA miehittää edelleen Saksaa, vaikka Neuvostoliitto lähti Itä-Saksasta v. 1989!

II MAAILMANSODAN VOITTAJAT

Hollywoodin ja BBC:n historian väärennykset ja USA:ssa vallalla oleva agenda sankarillisesta taistelusta pahan voimia vastaan on johtanut sivistymättömät amerikkalaiset uskomaan USA:n yksinään lyöneen Saksan ja Japanin, sekä vapauttaneensa koko Euroopan ja Kiinan julmista miehittäjistä. Valitettavasti totuus on aivan toisenlainen. Ilman Neuvostoliiton suunnattomia resursseja ja Britannian laivaston panosta sotaan ei USA olisi yksinään saavuttanut sitä asemaa joka sillä on nykyisessä maailmassa. Sotahistorian tutkimuksessa on tärkeä huomioida sellaiset tutkijat joiden objektiivisuutta on vaikea kyseenalaistaa, vaikka merkittävimmät näistä tutkijoista ovat Englantia puhuvista maista eli todellisuudessa Saksan ja Japanin vihollismaista.

USA:ssa ja Venäjällä on pyritty tehokkaasti vaikenemaan liittoutuneiden suorittamista sotarikoksista ja erityisesti Puolan kansaan kohdistuneet rikokset ovat myös Britannian vastuulla. Saksan hyökättyä Puolaan 1939 syyskuun 1 pnä ryhtyi Neuvostoliitto 17 pnä omaan operatioonsa Puolan jakamiseksi Saksan kanssa. Neuvostoliiton valtaamalla Puolan alueella sotavangeiksi joutuneet Puolan armeijan upseerit joutuivat kenraalit mukaan lukien yli 22.000 upseeria Katynin metsässä NKVD:n teloittamiksi. Jokainen upseeri ammuttiin sidottuna yksi kerallaan takaraivoon kohdistetulla Walther pistoolin laukauksella. Teloitustapa oli Stalinin erityisessä suosiossa, sillä salaisen poliisin teloittajat Moskovassa Lubjanka rakennuksen kellareissa käyttivät tätä tehokasta tapaa. Puna-Armeijan poliittiset komissaarit ja NKVD:n teloittajat olivat pääosin kasaarikansasta ja heille säälin tunteminen vihollista tai edes omia perääntyviä joukkoja kohtaan oli vierasta.

Latviassa ja Liettuan alueella Neuvostoliiton toimet olivat aivan samanlaisia ja erityisesti 15.000 Latvian älymystöön ja upseeristoon kuuluneiden teloitukset suoritettiin Riikassa NKVD:n tiloissa. Teloitetut vainajat tunnistettiin kansainvälisen lääkärityhmän toimesta, kuten Katynin uhrit vuonna 1943. Suomesta oli myös tunnettu patologi tohtori Saxen yksi kansainvälisen lääkäriryhmän jäsenistä Katynin metsissä. On olennaisen tärkeää ymmärtää, että Latviassa, Liettuassa ja Puolassa ei tunneta luottamusta Venäjään, sillä mitään julkista anteeksipyyntöä Venäjän hallitus ei ole esittänyt. Yksikään USA:n tai Britannian edustajista ei käsitellyt asiaa myöskään ns. Nürnbergin näytösoikeudenkäynnissä 1946. Katynin metsä oli varattu seuraavia teloitettavia varten ja niihin olisivat kuuluneet Suomen upseeristo, älymystö ja suojeluskuntalaiset 1940, mikäli olisimme hävinneet Talvisodan.

Kiistatta voidaan todeta kaksi maata olleen ainoat todelliset voittajat II Maailmansodassa ja ne olivat Neuvostoliitto ja USA. Neuvostoliitto miehitti suuren osan Eurooppaa ja siksi ne Euroopan maat jotka joutuivat ”Rautaesiripun” taakse muistavat hyvin USA:n ja Iso-Britannian petoksen. Erityisesti Puolassa on Laki ja Oikeus puolueessa edustajia joiden lähiomaisia joutui Neuvostoliiton salaisen poliisin kynsiin ja Britannian petos aloittaa sota muka Puolan vuoksi jää historiaan todellisena rikoksena. Sotahistorioitsijana ja useiden USA:n presidenttien neuvonantajana Patrick Buchanan on erinomaisella tavalla käsitellyt Churchillin osuutta Britannian tuhoon, sekä II Maailmansodan syttymiseen teoksessaan ”Hitler, Churchill and The Unnecessary War: How Britain lost its Empire and The West Lost The World”. Patrick Buchanan on ollut merkittävä konservatiivinen vaikuttaja USA:ssa ja kyennyt erittäin vihamielisessä ympäristössä kyseenalaistamaan myös myytin ”Holocaust.”

USA kiistämättä saavutti II Maailmansodassa tavoitteensa nousten supervallaksi tuhoamalla kilpailijansa Brittiläisen Imperiumin. Franklin D. Roosevelt ei koskaan ollut brittien ystävä tai auttaja vaan piinkova USA:n ylivallan kannattaja ja demokraattina vasemmistolainen. Roosevelt oli erittäin naiivi suhteessaan Staliniin, sillä hän julkisesti nimitti tätä ”Ihmissielujen Insinööriä” ja ”Suurta Isä Aurinkoista” maininnalla ”Uncle Joe” eli Joe setä. Roosevelt presidenttinä tiesi tarkoin estäessään Japanin vaurastumisen, että Japanilla ei ole muuta mahdollisuutta kuin ryhtyä USA:n kanssa sotaan. Pearl Harbor oli tiedossa oleva Japanin kohde ja siksi lentotukialukset oli siirretty muualle ennen Japanin hyökkäystä. Sodan syyn keksimisessä USA on tyypillinen suurvalta, kuten myös aikanaan Neuvostoliitto ”Mainilan laukausten” yhteydessä. Atomipommien pudottaminen Hiroshimaan ja Nagasakiin 1945 Japanin jo ollessa valmis antautumaan oli selkeä sotarikos, sillä kuten Dresden Saksassa, kohteet olivat siviilikohteita.

Britannia oli jo I Maailmansodan seurauksena velkaantunut raskaasti USA:lle ja joutunut tekemään laivastosopimuksen, minkä seurauksena Britannian laivasto jäi pysyvästi USA:n laivastoa pienemmäksi. Winston Churchill antoi oman kunnianhimonsa sokaista täydellisesti sen tosiasian, että Roosevelt kiristi lupauksen myös siitä, että Britannia luopuu sodan jälkeen vähitellen kaikista siirtomaistaan. USA:n materiaalinen apu Britannialle oli hinnoiteltu niin korkeaksi, että Brittiläisen Imperiumin jäänteet, eli nykyinen Britannia maksoi viimeiset lainansa USA:lle vasta 2000 luvulla. USA sai Saksan miehittäjänä itselleen tärkeät tukikohdat ja ajoi läpi Saksassa perustuslain, minkä seurauksena Saksa halutaan pitää ikuisesti USA:n vasallina. Neuvostoliitto poistui kaikilta valloittamiltaan alueilta ja siksi nykyinen Venäjä ja sen kansa kokee tulleensa petetyksi juhliessaan ”Suuren Isänmaallisen Sodan” fasismia vastaan päättymisen 75-vuotispäivää yksinään!

Runo K. Kurko

puheenjohtaja

LÄHTEET/hakuteoksia:

Stalin: New Biography of a Dictator, kirj. Oleg V. Klevniuk

Hitler: A Study In Tyranny 1952, kirj. Alan Bullock

Hitler And Stalin Parallel Lives, kirj. Alan Bullock

Churchill, Hitler and the Unnecessary War: How Britain lost its Empire and The West Lost the World, kirj. Patrick J. Buchanan

Erinnerungen eines Soldaten, kirj. Heinz Guderian kenraali panssarisodan kehittäjiä

The Complete War Memoirs of Charles de Gaulle, kirj. Charles de Gaulle kenraali, Vapaan Ranskan johtaja II Maailmansodan aikana, Ranskan presidentti, panssarisodan kehittäjiä

War as I Knew It, kirj. George S. Patton jr. kenraali US Army

Mein Kampf, kirj. Adolf Hitler

Veikselin Ihme, kirj. Kaarlo Kurko sotahistorioitsija, vapaussoturi ja kirjailija